Minulla on ongelma. Nimittäin mietin sellaista, että miksi yrittää löytää itselleen kumppani elämän ajaksi jos rakastuminen kestää vain sen yhden vuoden tai korkeintaan kaksi? Mitä parisuhde voi antaa sen jälkeen enää? Kyseenalaistan siis sen miksi olla jonkun kanssa lopun elämää? Kaveruuden? Taloudellisen tuen? Järkisyyt ovatkin ehkä parhaita pitkää suhdetta ajatellessa. Rakastuminen tuo murheita, kun pettyy.. Kaipaan kannanottoja.
Lopun elämää
onko järkeä?
91067
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
..ihmiset, jotka menevät naimisiin ovat ajatelleet rakastaa toista koko lopunelämänsä. En itse ainakaan olisi muutoin kuin rakkaudesta toisen kanssa. Ja hyvin tässä rakkautta riittää jo neljättä vuotta, kasvaa vaan entisestään :)
Niin, rakastuneena voi olla 1-2 vuotta. Rakastuminen ei teekään kestävää parisuhdetta. Sen tekee RAKASTAMINEN.
Rakastumisen jälkeen parisuhde antaa mahdollisuuden rakastaa ja tulla rakastetuksi. Sen lisäksi se voi antaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, turvallisuutta, sisältöä arkeen, korvat jotka kuuntelee, olkapään joka lohduttaa, mahdollisuuden olla jollekin tärkeä ja kiinnittyä johonkin (tämä on tärkeä!). Pysyvyyttä, luottamusta, uskoa ja jaksamista, tukea, ystävyyttä, saamista ja antamista. Parisuhteesta voi saada niin paljon myös rakastumisen jälkeen =)
Taidat nyt sekottaa hetken himon ja rakastamisen.
Voi olla että sekoitankin. Kaipaan konkreettisia syitä olla yhden ihmisen kanssa aina. Mitä hienoa tarjoaa pitkä suhde? Rakastuminen on ihanaa. Rakastaminen vaikeaa. Usein pitkissä suhteissa petetään.. Mitä on rakastaminen? Itsestään luopumista vai säännöllistä seksiä? Antakaa minulle hyviä syitä olla kumppanin kanssa ikuisesti. Sellaisen syyn kuin että toinen on sinun paras kaveri voisin hyväksyä. Mitä muuta voi kukaan muu antaa?
Oletko joutunut pahasti pettymään ihmissuhteissasi aiemmin? vai oletko jonkinlainen perfektionisti, joku mättää kyllä nyt ja pahasti... Tsemppiä !
Olen joutunut pettymään. Myöskin minusta on tullut kyyninen, kylmä. Voisitko millään auttaa minua? Haluan rakastavan, hyvän parisuhteen, mutten tiedä mitä se tarkoittaa? Mitä on rakastaa, mitä on pitkä hyvä parisuhde?
No vika on kyllä nyt selkeästi asenteessasi. Jos arvostat suhteessa vain sitä alkuhuumaa, ja sen jälkeen on hälläväliä-meininki, niin ei ihme jos ei aukene. Ei parisuhde ole mikään taikapöly, joka pyörii ympärillänne lopun ikää, ilman että mitään tarvitsee tehdä...Tuntuu että ihmisillä on lähinnä sellainen "nyt mulle kaikki heti"-asenne suhteissakin, ja heti jos on hetkikin vähemmän kivaa, niin kaikki ollaan valmiita heittämään kaikki romukoppaan, kun se "ei toiminutkaan"...
Kaikkien tuntema tosiasiahan on, että suhteen alkuhuuma on ihanaa. Tämä rakastumisvaihe. Siinä vaiheessa on kaikki vielä yleensä ihanan helppoa. Mutta se ikävä kyllä tosiaan laimenee jossain vaiheessa, ja sitten on aika rakastumisen muuttua rakastamiseksi. Ja siinä tehdään valinta, pysytäänkö kelkassa vai ei. Se vaatii työtä, ei siitä pääse mihinkään. Toisen ihmisen kanssa eläminen ei ole aina helppoa. Pitää yhtälailla antaa kuin ottaa. Mutta mitä se tarjoaa? Parhaimmillaan sen, että joku on vierelläsi tukemassa vaikeilla hetkillä, joku joka jakaa kanssasi kaikki ilot ja surut. Johon voit luottaa, ja jonka tunnet läpikotaisin. Ja joka tuntee sinut läpikotaisin, mutta rakastaa siitä huolimatta. ;) Jonka kanssa toteuttaa unelmia...En tiedä sinusta, mutta mielestäni kuulostaa tavoittelemisen arvoiselta...
Kuulostaa tavoittelemisen arvoiselta, mutta ei tuo kaikilta onnistu. Minä valitsen jostain syystä kumppanin pelkän fyysisen vetovoiman perusteella (olen nainen). Kun seksi muuttuu arkiseksi, ei suhdekaan toimi. Näin on käynyt jo kaksi kertaa. Siis toinen kerta on juuri nyt, kun ei enää innosta niin paljon. Mitenkäs tässä pitäisi toimia, ettei kävisi taas niin kuin viime kerralla? Tai siis seksi ei ole mitenkään vastenmielista, mutta ei ole sellaista läheisyyden tunnetta, jollainen sen alkuhuuman jälkeen pitäisi suhteessa olla että se jatkuisi tyydyttävänä. Nykyinen kumppanini on aika "jäyhä".
Miten niin rakkaus kestää hetken, vuoden? Eihän siinä mitään määrää tai sääntöjä ole. Oma rakkauteni on kestänyt kohta 20 vuotta ja loppua ei näy. Mitä sitä noin järkipohjalta pitää miettiä vaikka kyllähän kirjoituksestasi huomaa, että et vaan ole vielä ollut niin rakastunut, että se olisi kestänyt. Ja mitä sitten kauanko se kestää, se kestää sen yhden vuoden tai sitten läpi elämän. Eletään päivä kerrallaan eikä käytetä liikaa aikoja turhaan järkeilyyn - liialla pohtimisellakin voi suhteensa pilata.