ja lapseni menettivät isän pari päivää sitten.Tämä suru ja ikävä on musertavaa....
Menetin mieheni....
viimeinen kesä
143105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mä olen todella pahoillani puolestanne! Itse menetin rakkaimpani, mieheni ja pienten lasteni isän viisi vuotta sitten kesällä. Suru ei koskaan katoa, sen kanssa oppii pikkuhiljaa elämään... Joka päivä häntä muistan ajatuksissani, kaipaan ja välillä muistelen sitä onnellista aikaa jonka sain hänen kanssaan viettää.
Toivon Sinulle voimia jaksaa hetkestä toiseen, surun tie on pitkä ja hämärä. Eikä kukaan muu voi tietää miten paljon sinuun sattuu. Toivottavasti lähelläsi on ihmisiä, jotka ovat teidän tukenanne, myös senkin jälkeen kun monet jo kuvittelevat että suruaika on ohi. Voimia.
aika taitaa olla ainoa joka auttaa!! unohdu ei koskaan !!! mutta kipu helpottaa ajan mittaa!!! jaksamisia Sinulle !! !! !! !!
Otan osaa suruusi..
teille. Sydän on niin täynnä asioita,joita haluaisin kertoa kaikille,mutta en pysty näiltä kyyneiltä mitään kirjoittamaan.Kiitos vielä kerran....
myös mulla mies kuoli muutama päivä sitten,tyttäremme nyt 1.1 vuotta ja toinen syntyy lokakuussa.aika turta olo tällä hetkellä eikä uni tule vaikka yrittäisikin,kova ikävä ja kaipaus,voimia sulle niin myös muille läheisen menettäneelle.
minunkin tuttavani kuoli junan alle muutama päivä sitten ja häneltä jäi yksi-vuotias tytär ilman isää.. otan osaa suruusi paljon.. Jumala auttaa
Myös minun mieheni kuoli kun esikoiseni oli vähän päälle vuoden vanha ja odotin viimeisilläni toista lastamme. Tunsin olevani ainoa ihminen maailmassa, jolla oli niin äärettömän surullinen kohtalo!
Oli todella järkyttävää, surullista ja tuskallista jäädä yhtäkkiä yksin, kun koko yhteinen elämä piti olla vasta alussa. Ja totaalisen epätodellista oli suunnitella rakkaalle miehelleni ja lasteni isälle hautajaisia ja päättää hautakivestä, kun samaan aikaan piti myös miettiä kastejuhlaa ja nimeä pikkuiselle, joka ei onnekseen vielä surusta mitään tiennyt... Kuolema ja syntymä, aika paljon yhteen perheeseen yhden kesän aikana..
Ja molemmissa, hautajaisissa ja ristiäisissä, olin yksin päättämässä tärkeimmistä asioista, ei ollut sitä rakasta vierellä, jonka kanssa olisi voinut yhdessä miettiä ja suunnitella...
Elämä voi olla niin julmaa...
Elämä! Pelkkä sana! Rajoitettu, lyhyt jana! Katsot taakse, taikka eteen,on piirrettynä se, vain veteen.
Tämä ei tällä hetkellä varmasti paljon sinua lämmitä. Mutta onneksi sinulla on lapsi ja tuleva lapsi. Lapsilla on tapana pitää tänne jäävä leski "elämän syrjässä kiinni". Kolmen lapsen yksinhuoltaja äitinä, me olimme lapsien kanssa olleet vahva tiimi. Suru helpottaa, mutta ensimmäiset 1,5 -vuotta ovat vaikeimmat.
Jaksamista toivon Sinulle.
Osan ottoni suureen suruusi! Toivottavasti voit puhua jollekin asiasta, sillä joskus puhuminen auttaa jaksamaan, kun voi jakaa surun jonkun toisen kanssa. Tiedän surusi suuruuden, sillä olen seurannut äitini surua ja tuskaaa. Voimia sinulle ja perheellesi!
Lämmin osanottoni suureen suruusi.
Etsi netistä hakusanalla nuoret lesket ja winkut tietoa, niin pääset vertaisryhmän tuen piiriin.
Voimahalaus
Otan osaa suruusi. Minun äitini kuoli kuukausi sitten enkä ole toipunut hänen kuolemastaan vielä yhtään. Ne päivät jolloin käyn haudalla ovat vähän helpomia, mutta jos jostain syystä joku päivä en ehdi haudalle, niin sitten ahdistaa ja kovaa. Pyrin käymään haudalla joka toinen päivä, viimeksi tänään. Minä olen illat ja yöt 5-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan eikä ole ketään juttukaveria (mies töissä). Lapsen takia on pakko yrittää jaksaa. Soitin eilen kriisipuhelimeen ja sieltä kehottivat ottamaan oman paikkakunnan kriisikeskukseen yhteyttä, minkä teinkin tänään. Kehotan sinua tekemään samoin. Sieltä saa ainakin keskusteluapua, jos ei muualta sitä saa. Mutta kaikesta huolimatta voimia Sinulle jaksaa eteenpäin. Yritän sitä itsekin. SUURI HALAUS Sinulle ja lapsillesi.
saanut tukea ystäviltä,tuttavilta,sukulaisilta ja teiltäkin. Siitä kiitos kaikille.Pakko on vaan yrittää elää arkea lasten takia,vaikka tämä surun ja yksinäisyyden tunne onkin lamauttava.Tiedän,ettei tästä "toivu" välttämättä koskaan,mutta joskus surun ja ikävän on pakko väistyä taka-alalle ja tilalle tulee kauniit muistot miehestäni ja lasteni isästä.
Paljon voimia! Vain aika voi parantaa haavat.. Itse kokenut paljon - liikaa - rakkaiden ihmisten menetyksiä, mutta on vain jaksettava elää.
Lastesi tähden sinun on jaksettava, keskustelkaa yhdessä pahasta olosta, älkää sukeutuko.
otan osaa suruusi. Voimia sinulle jokaiseen hetkeen.
Olet vielä toden näköisesti shokissa. Varsinainen suru työ alkaa myöhemmin.
Jos jaksat hae kirjastosta lainaan Martti Lindqvistin kirja Surun tie. Minä opin sieltä paljon omasta surukäyttäytymisestäni.
Hyvä olisi jos jaksaisit mennä mukaan suru ryhmään, siellä saa vertaistukea.Seurakunta järjestää sururyhmiä