Niinhän tässä minullekin kävi että elämäni nainen lähtee pois, olemme seurustelleet reilu 4v ja luulin itse että suhteemme on kunnossa. Paljon on koettu ja opittu tuntemaan toisemme. Kunnes hän ilmoitti että ei hänellä ole tunteita minua kohtaan enää ollenkaan.Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Itse rakastin häntä tai ainakin minun tunteeni on häntä kohtaan kunnossa. Ongelmamme oli se että emme puhuneet toisillemme tunteistamme tarpeeksi ja koko 4v aikana oli vain yksi riita. Meistä tuli ns "kavereita".
Saman katon alla asuimme 3 ja puoli vuotta. Kysymys herää että minne ne tunteet katoaa ja mitä pitäisi siis oikeasti tuntea?
Toisaalta, ei enää sänky puuhiakaan ollut kovinkaan usein, joten siinäkin osasyy. Seksi on suhteen todella suuri osa...(mielestäni)...
Nyt tämä koti missä asuimme tuntuu pahalta ja vieläkin asumme samankaton alla ja voimme puhua toisillemme vapaasti asioista, mutta mitään ei voi kuulemma hänen mielestään enää korjata vaikka olen lujasti yrittänyt, mutta eihän toista voi pakottaakaan rakastamaan. Tavarat enää jakamatta. Hän haluaa omaan asuntoon ja minä en aio tähän jäädä. Joten ilmoitin että muutan ulkomaille ja menen siellä töihin, ehkä näin voin vain ainoastaa unohtaa hänet. Rakkaus jää ainakin minulla häntä kohtaan elämään...Mutta pakotietkin on keksittävä...(Tälläinen on minun tarinani) ja tästä sitä on taas alettava rakentaa uudestaan vaikka tuntuu siltä ettei pystyisikään.......=)
Saman katon alla asuimme 3 ja puoli vuotta. Kysymys herää että minne ne tunteet katoaa ja mitä pitäisi siis oikeasti tuntea?
Toisaalta, ei enää sänky puuhiakaan ollut kovinkaan usein, joten siinäkin osasyy. Seksi on suhteen todella suuri osa...(mielestäni)...
Nyt tämä koti missä asuimme tuntuu pahalta ja vieläkin asumme samankaton alla ja voimme puhua toisillemme vapaasti asioista, mutta mitään ei voi kuulemma hänen mielestään enää korjata vaikka olen lujasti yrittänyt, mutta eihän toista voi pakottaakaan rakastamaan. Tavarat enää jakamatta. Hän haluaa omaan asuntoon ja minä en aio tähän jäädä. Joten ilmoitin että muutan ulkomaille ja menen siellä töihin, ehkä näin voin vain ainoastaa unohtaa hänet. Rakkaus jää ainakin minulla häntä kohtaan elämään...Mutta pakotietkin on keksittävä...(Tälläinen on minun tarinani) ja tästä sitä on taas alettava rakentaa uudestaan vaikka tuntuu siltä ettei pystyisikään.......=)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voimia sulle! Turhaan sanon että kyllä se siitä, ajan myötä ehkä. Itselläni kauhea kammo, että mieheni tekisi minulle joku päivä saman, joten voin vain kuvitella miltä tuntuu! Yritä ajatella, että niin ei vain ollut tarkoitettu.