Missä vaiheessa yrittämine ei riitä? Ollaan oltu yhdessä kohta kaks vuotta ja nyt ollaan eromamassa. Suhde on ollut myrskyisä. Osa ajasta ulkomailla, erottu ja paikattu, petetty ja kostettu. Kun on hyvin, niin on TOSI hyvin, kun on huonosti, on TOSI hunosti. Joku on silti pitänyt yhdessä kaiken aikaa.
Virheitä on tehty molemmat, useimmiten johtuen siitä typerästä lapsellisesta "what comes around, goes around"-ideologiasta joka meillä molemmilla on. Vaikka kumpikin tiedämme ettei se mitään auta, vaan pahentaa tilannetta, silti emme näköjään voi estää itseämme tekemästä niin.
Koko suhteen ajan on siis yritetty, ja yritetty sen jälkeen uudestaan. Milloin se rakkaus ei sitten enää riitä? Milloin pitää lakata yrittämästä? Milloin pitää hyväsyä tosiasiat? Ne hunot siis. Kun niitä hyviä on kanssa niin hemmetin paljon..
Virheitä on tehty molemmat, useimmiten johtuen siitä typerästä lapsellisesta "what comes around, goes around"-ideologiasta joka meillä molemmilla on. Vaikka kumpikin tiedämme ettei se mitään auta, vaan pahentaa tilannetta, silti emme näköjään voi estää itseämme tekemästä niin.
Koko suhteen ajan on siis yritetty, ja yritetty sen jälkeen uudestaan. Milloin se rakkaus ei sitten enää riitä? Milloin pitää lakata yrittämästä? Milloin pitää hyväsyä tosiasiat? Ne hunot siis. Kun niitä hyviä on kanssa niin hemmetin paljon..
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuohonpa on aika paha vastata.. itsekkin sitä tulee mietittyä. vaikka ainut ongelma olisikin vain "runsas tappelu" mutta kannattaa tehdä taulukko jossa listaat ja - suhteessa ja katsot kumpia on enemmän:)
ja senkin pohjalta et kannattaako jatkaa. (myös pariterapia jne). jos on sitä mieltä että ehkäpä se rakkaus riittää.
nimittäin pahinta se on jos jokin jää kaivelemaan.. nimim: kokemusta on.
parempi kun olette jonku aikaa erossa saatte selvitellä omaa päätä ja saatte omaa aikaa pohtimiseen talvi kyllä ja alkava syksy tuo hänet luoksesi jos niin haluat hengästys tauko on nyt paikalla
kun suostun seksiin exäni kanssa - oletan, että vielä joskus olemme kunnolla yhdessä. Eihän se niin mene mutta kun on epätoivoinen niin sitten on.. ja kaipaa sitä toista lähelleen, edes seksin merkeissä.
Ei oikeen minkäänlaista vastausta sun kysymykseesi mutta.. tää on mun tarinani tälle kohtaa..:(
Muita?
mä olin noin vuos sitte samanlainen...roikuin ja annoin itseni olla itsestäänselvyys sille ja uskoin et palataan, en enää.. se on vaa itselleen valehtelua, ei kannata ... löydät jonkun ketä on lähes yhtä kiva ;) TAI JOS YMMÄRRÄT...