Nainen on hieman alle 23 vuotta. Ei ole seurustellut, mutta seksikumppaneita on ollut n. 20, mitä se kertoo mielestänne ihmisestä ? Mun mielestä toi kuulostaa TODELLA paljolta. Käsitystäni vahvistaa entisestään IL:n tutkimus, jonka mukaan kumppaneita on ihmisillä ollut keskimäärin 9,36kpl asuttamallani alueella.
Mikä on normaalia?
kertokaa...
151114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos nainen on ollut koko ajan sinkkuna ja aloittanut seksielämän 15-vuotiaana niin sehän tekee keskimäärin 2,5 kumppania per vuosi. Eli näin ollen ei mielestäni kovinkaan huolestuttavaa..
Sen sijaan jos nainen on hankkinut kaikki nämä kokemukset vuoden-parin aikana niin voisi jo vähän miettiä..
.. ihan niin montaa, kuin tykkää, jos vaan pitää huolen siitä, ettei koske tietoisesti toisten omiin, eikä tartuta tauteja. Samaten vastoin omaa hyvinvointiaan ei kai myöskään kannata toimia.
"Elää ja antaa toistenkin elää". Tota mieltä.
Mielestäni tuollainen kumppaneitten määrä ei siis todellakaan -kysymykseesi vastaten- ole normaalia! Itse en ole edes vielä tuota ikää ja kumppaneita minulla on ollut vain kaksi. S-taudinkin olen kerinnyt jo saada.
Joten, suosittelen olemaan melko varpaillasi tässä asiassa. Tai niin, mitä ilmeisemmin tämä asia sinua vaivaa. Joten, en sitten tiedä onko järkevää aloittaa mitään vakavempaa tämän naisen kanssa. Jos asia nyt vaivaa, tulee se ilmeisesti vaivaamaan myöhemminkin.
Seksikumppaneiden määrällä ei sinänsä ole mitään merkitystä oli se määrä sitten normaali tai ei. Mutta, kaikki on kiinni siitä, mitä itse ajattelee.
No, sepäs siinä kivaa onkin että olen jo aloittanut sen vakavamman. Ja kyllä, vaivasi alussa, vaivasi keskivaiheilla, ja vaivaa edelleen. Puhuttu on, luulee kai että olen sinut nykyään mutta enpä vain ole. Tiedä sitten, mikä tökkii, mutta ei vain mene mulla jakeluun että hän pitää itse määrää täysin normaalina.
Taudinkin ehdin saamaan. Ei tietenkään ole varmaa että kummalta kummalle mutta jos nyt ajatellaan että hänellä kumppaneita on ollut n. 80% enemmän kuin mulla, niin ei ole vaikea miettiä kumpi on vahvempi ehdokas "syylliseksi".
Että, mikähän mahtaisi olla järkevää tässä sinun tapauksessasi.
Mitä ilmeisemmin välität hänestä todella paljon. Ja sehän on tärkeintä. Kuinka sitten tuo kumppaneiden määrä koituu sinulle tietyllä tavalla "uhkaksi"? Ehkä siinä tässä on ongelma.
Tuo tautijuttu on sellainen, että ei siinä kannata alkaa kauheasti miettiä, että kummalta saanut ja niin edelleen. Se on tullut, eikä sille mitään voi.
Kannattaa keskustella asioista. Tosin, ei kauhean siihen tyylin, että koet hirmuisena uhkana kumppanien määrän. Vaan yritä ymmärtää häntä ja luota häneen. Ehkä enemmänkin siitä on kyse.
"Vaan yritä ymmärtää häntä ja luota häneen."
Miten ihmeessä noin kevytkenkäiseen naiseen voi muka luottaa??? Eka isompi riita ja se lähtee panemaan jotain toista "kun minulla on oikeus".
Luottamus pitää ansaita.
joka tällaiseen bitch-tyyppiin haluaa sitoutua.
Ehkä on niin masentunut ja täysin ulalla, ettei
ymmärrä mistään yhtikäs mitään. Ei edes eläimen tasolla.
Joko ei osaa sitoutua tai sitten paneskelee kaikkia vastaantulevia.
Siis tuotahan sitä yleensä luullaan ihmisestä, jolla on ollut monta kumppania. Mutta, minkäs sille sitten mahtaa. Saattaa hyvinkin olla, että tämä s-kumppaneita kerännyt ihminen on ollut jossain vaiheessa elämäänsä ihan ulalla.
Tai sitten tosiaankin niin ikävää, että on parantumaton nymfomaani, jota ei mikään seurustelusuhde paranna millään lailla. Vaan on saatava ns. ammattiapua. Niin ikävää se kuin onkin, mutta ainut asia on luottaa. Ei muuta voi!
Sitä ehkä voidaan hoitaa psyykenlääkkeillä tai sitten ei millään. Luottaa ei voi millään muotoa.
Tällainen ihminen on vakavasti sairas ja tunne-elämältään vammainen.
Tiedän, että sitä ei voida millään muulla tavoin hoitaa kuin lääkkeillä. Niin ikävästä sairaudesta kuin vain onkin kyse. Eräs tuntemani henkilö sairasti kyseenomaista tautia. Hänen oli aina vain pakko ja pakko käydä p***** kaikkia mahdollisia ihmisiä. Täysin löyhämoraalista touhua ja kevytkenkäistä.
Mutta, se on sairaus muitten joukossa. Eipä sille mitään mahda, kuin lääkäriin vaan.
tässä keskustelu, jossa nainen käsittelee aihetta omasta näkökulmastaan:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=703&posting=22000000017953416
tämän ajan orja
Minä menin sänkyyn ekaa kertaa ekan poikaystäväni kanssa kuukautta vaille 20-vuotiaana. Olin aina ollut kiinnostunut seksistä, mutta halusin ekan kerran parisuhteessa. Seurustelin pari vuotta, ja sen jälkeen on ollut kaksi muuta useamman vuoden suhdetta. Kuitenkin siinä sinkkuväleissä on ollut yli kolmekymmentä seksisuhdetta.
Ihan vaan siksi, että olen pitänyt jostain miehestä, ja pidän seksistä. Mutta seurustelemaan ei kannata alkaa jos vain "pitää". Monet noista seksikavereista oli pidempiaikaisia, ja monen kanssa ollaan edelleen väleissä, vaikkei panna enää. Ja yksikään ei ollut kännissä tehty sähläys. Vientiä piisannu nuorempana muutenkin.
Sain pari kertaa seksitaudinkin, ja toinen kerroista oli tuollainen 45-vuotias kunnollinen yksinhuoltajaisä. Että ei sillä ole merkitystä, kenen kanssa on. Jokainen, joka on kerrankin harrastanut seksiä, voi olla taudinkantaja. Tietoisesti tai tietämättään. Ei niillä seksikumppaneiden määrällä ole merkitystä. Huono flaksi voi käydä kerrasta kenen kanssa vaan, tai sitten ei kenenkään kanssa monestakaan kerrasta.
Ja minä en muuten ole mallia kevytkenkäinen, määrästä huolimatta. Nytkin olen ollut ilman seksiä kohta vuoden, ei vaan ole sattunut kohdalle sellaista, joka nappaa, ja suhde päättyi, niin ollaan sitten ilman. Nykyisin sitä on jo 34-vuotiaana kai laiskempikin sähläämään mitään. Rumempi ei vielä onneksi ;)
Monilla ystävillänikin on kyllä enemmän kuin tuo vajaa kymmenen kumppania, onkohan ne haastatellu jotain isän ja äidin ikäsiä... tai ei niillä kyllä kai niin paljon olisi...
Aika erikoista muuten, että miehellä saa olla kokemuksia, naisella ei, tai sitten hän on hutsahtava.
Enpä silti menisi kertomaan seurustelukumppanille kokemusten määrää...outoa. Eihän vanhat suhteet kuulu varjostamaan uutta!!
Oon samaa mieltä että ei vanhat suhteet kuulu varjostamaan uutta suhdetta. Mutta minkäs teet asialle, jos menet kumppanis vanhalle kotipaikkakunnalle ja siellä nämä vanhat suunnilleen yksityiskohtasesti haluavat väkisin kusipäisyyttään kertomalla loukata molempia?
Jossain vaiheessa vaan herää väkisinkin kysymys, että moneskohan tääkin tapaus nyt olikaan.Tällaiset asiat rajottaa elämää koska en mä halua enää hänen mukaansa toiselle paikkakunnalle lähteä niitä juttuja kuuntelemaan. Ja toisaalta taas, jossain syvällä kaivertaa ehkä joku luottamuspula (vaikka ei olekkaan pettänyt), sillä hän on kännissä flirttailevaa tyyppiä ja myöntänyt itsekkin sen. Mutta vain flirttailevaa, ei muuta. Että lähteäkkö mukaan vai kituakko kotona. Vai jatkaakko elämääni yksin.