Tuntuu että olen umpikujassa tämän asian kanssa joten on pakko saada kuulla vähän muidenkin ihmisten mielipiteitä.
Olen ollut 3v avopuolisoni kanssa, suurimman osan tuosta ajasta tosin olemme asuneet eri paikkakunnilla. Hän kotipaikkakunnallaan Porissa. Viikonloppuisin olemme tavanneet ja asiat ovat olleet enemmmän kuin mainiosti. Nyt asumme molemmat Turussa mutta eri osoitteissa (opintotukien menetyksen vuoksi).
Onnellista suhdetta kuitenkin varjostaa muutama asia. Ensimmäinen niistä on keskustelu - asioista ei oikeasti puhuta. Aina kun tuon jonkin asian esille niin alkaa yhden lauseen vastailut (Ei tiedä, ei jaksa ajatella, tulee pää kipeäksi jne). Ainuttakaan kunnon riitaa meillä ei ole ollut, mistä riita voisi syntyä kun toinen on tuppisuu? Ei sitä monologia kukaan jaksa.
Puolisen vuotta sitten sattui pettämisepisodi jossa hän netin kautta harrasti nettiseksiä webcamilla. Näin siis virallisesti, mitä oikeasti tapahtui on mysteeri, asiastahan ei pahemmin ole pystytty keskustelemaan. Luottamus ja kunnioitus katosi totaalisesti tuolla hetkellä. Päätin kuitenkin antaa toisen mahdollisuuden, tosin en välittömästi vaan ajatuksien selvittelyn jälkeen.
Kuten kaikki tietävät on luottamuksen takaisin saaminen todella hankalaa joten keskustelimme (ok, monologi) että hänen täytyy ansaita luottamukseni takaisin että tästä tulisi mitään.
Luottamuksen ansaitseminen on kuitenkin mennyt huonosti, kännykkä piippailee viestejä, niitä salaillaan ja kaikki lokit jne tyhjennetään välittömästi. Seksin harrastaminen on loppunut lähes kokonaan ja yhteisenä aikana häntä ei oikein kiinnosta tehdä mitään. Hän käy about kerran viikossa kahvilla 3-4h kaverin kanssa enkä saa tavata tätä kaveria tai edes heittää avopuolisoani kahvilaan. Hän viihtyy Porissa monin kerroin paremmin kuin Turussa ja viettääkin sielä paljon aikaa, hommasi nettikamerankin sinne.
Kun kysyin että miksi, tietääkö miten paljon se loukkaa niin vastaus oli että ei se ole hänen käyttöönsä.
Tiedän että tilanteessani on kaksi vaihtoehtoa, kannat vastakkain tai samaan suuntaan mutta tuntuu niin jotenkin turhalta heittää kaikki menemään. Mutta toisaalta kyllä tässä alkaa tulla vainoharhaiseksi.. ja vielä kun ei oikein pysty asiaa mitenkään selvittämään yhdessä koska kommunikaatio ei toimi. Hän kyllä sanoo rakastavansa mutta toisaalta hän on myös erittäin hyvä valehtelija. Asia joka selvisi pettämisepisodin yhteydessä..
Pitkä tarina mutta toivottavasti voitte auttaa selvittämään ajatuksiani tai joukosta löytyy hengenheimolaisia / vastaavan läpikäyneitä.
Olen ollut 3v avopuolisoni kanssa, suurimman osan tuosta ajasta tosin olemme asuneet eri paikkakunnilla. Hän kotipaikkakunnallaan Porissa. Viikonloppuisin olemme tavanneet ja asiat ovat olleet enemmmän kuin mainiosti. Nyt asumme molemmat Turussa mutta eri osoitteissa (opintotukien menetyksen vuoksi).
Onnellista suhdetta kuitenkin varjostaa muutama asia. Ensimmäinen niistä on keskustelu - asioista ei oikeasti puhuta. Aina kun tuon jonkin asian esille niin alkaa yhden lauseen vastailut (Ei tiedä, ei jaksa ajatella, tulee pää kipeäksi jne). Ainuttakaan kunnon riitaa meillä ei ole ollut, mistä riita voisi syntyä kun toinen on tuppisuu? Ei sitä monologia kukaan jaksa.
Puolisen vuotta sitten sattui pettämisepisodi jossa hän netin kautta harrasti nettiseksiä webcamilla. Näin siis virallisesti, mitä oikeasti tapahtui on mysteeri, asiastahan ei pahemmin ole pystytty keskustelemaan. Luottamus ja kunnioitus katosi totaalisesti tuolla hetkellä. Päätin kuitenkin antaa toisen mahdollisuuden, tosin en välittömästi vaan ajatuksien selvittelyn jälkeen.
Kuten kaikki tietävät on luottamuksen takaisin saaminen todella hankalaa joten keskustelimme (ok, monologi) että hänen täytyy ansaita luottamukseni takaisin että tästä tulisi mitään.
Luottamuksen ansaitseminen on kuitenkin mennyt huonosti, kännykkä piippailee viestejä, niitä salaillaan ja kaikki lokit jne tyhjennetään välittömästi. Seksin harrastaminen on loppunut lähes kokonaan ja yhteisenä aikana häntä ei oikein kiinnosta tehdä mitään. Hän käy about kerran viikossa kahvilla 3-4h kaverin kanssa enkä saa tavata tätä kaveria tai edes heittää avopuolisoani kahvilaan. Hän viihtyy Porissa monin kerroin paremmin kuin Turussa ja viettääkin sielä paljon aikaa, hommasi nettikamerankin sinne.
Kun kysyin että miksi, tietääkö miten paljon se loukkaa niin vastaus oli että ei se ole hänen käyttöönsä.
Tiedän että tilanteessani on kaksi vaihtoehtoa, kannat vastakkain tai samaan suuntaan mutta tuntuu niin jotenkin turhalta heittää kaikki menemään. Mutta toisaalta kyllä tässä alkaa tulla vainoharhaiseksi.. ja vielä kun ei oikein pysty asiaa mitenkään selvittämään yhdessä koska kommunikaatio ei toimi. Hän kyllä sanoo rakastavansa mutta toisaalta hän on myös erittäin hyvä valehtelija. Asia joka selvisi pettämisepisodin yhteydessä..
Pitkä tarina mutta toivottavasti voitte auttaa selvittämään ajatuksiani tai joukosta löytyy hengenheimolaisia / vastaavan läpikäyneitä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olisi niin helppo näin ulkopuolisena neuvoa jättämään leikki sikseen -kuulostaa aivan uskomattomalta tapaukselta! Mutta kukaan ei pääse niin syvälle teidän tilanteeseenne kuin sinä itse, valitettavasti ei tyttösikään. Umpikuja tosiaan..
Ilmaa puhdistamalla voi saada ihmeitä aikaan. Pistä kova kovaa vastaan ja vaadi tyttöystävääsi keskustelemaan asioista jotka ovat teidän väliinne kasantuneet. Selvitä mikä siinä juttelemisessa ylipäänsä on niin vaikeaa!? Ehkä hänen puhumattomuuteensa on omat syynsä ja ne auttavat sinua ymmärtämään häntä paremmin.
Onnea yritykseesi,
pidän sinulle peukkuja!
mun mielestä -hän ei selvästikään kunnioita sinua.
Kun nainen pettää on mukana yleensä tunteet -se miksi hän ei jätä sinua voi johtua esim. siitä että suhde on jännempi vieraan kanssa (kiinnijäämisen pelko).
Hän on varmasti jo heittänyt kaiken hukkaan -jos rakastaisi niin ei kyllä taatusti mokailisi ja salailisi vaan haluaisi osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen ja olisi kiitollinen sinusta -saattaa pitää sinua liian kilttinä kun annoit anteeksi pettämisen.
Yleensä naiset haluavat puhua asioista ja käydä kaiken läpi jopa moneen kertaan..
Pettämistä ei kannata antaa anteeksi.
meillä vaan niinpäin, että itse olen nainen ja mieheni ns."vehkeilee" selkäni takana. Keväällä hän käytti konettani, ollessaan yksin luonani,mm. seksiseuran etsimiseen. Sain asioita selville lukemalla sivuhistoriaa, enkä todellakaan OIKEASTI olisi uskonut löytäväni sieltä mitään sellaista...sen jälkeen hän jäi kiinni seksisuhteen suunnittelusta minullekin puolitutun naisen kanssa. Silloin olin täysin valmis eroamaan ja sanoin hänelle että hän on vapaa touhuamaan mitä huvittaa, mutta silloin minä en enää halua olla hänen kuvioissaan ja olemme molemmat vapaita tekemään mitä huvittaa. Mies itki koko illan ja vakuutti että nyt loppuu, hän ei ole ennen tiennyt mitä tosirakkaus on mutta nyt hän on saanut kunnon opetuksen ja kaikki salailut jne. loppuu. No, eipä ole tilanne muuttunut, tuntuu taas olevan seikkailut päällä ja puhelinta vartioidaan tarkasti...Ei siinä mitään, muuten laittaisin välit poikki välittömästi mutta tammikuussa syntyy "rakkauden hedelmä"... (tämä sanonta oli hänen suustaan...) ja sen vuoksi haluan pysyä jonkinlaisissa väleissä. Emme virallisesti asu yhdessä mutta hän on paljon luonani, olen päättänyt kestää tilanteen niin että kylmetin tunteeni ja suhtaudun häneen kuin vaikka keneen tahansa kämppikseen. Enpä olisi koskaan halunnut tällaiseen tilanteeseen, olen kuitenkin pitänyt itseäni suhteellisen järkevänä ihmisenä aina. Ehkä hänellä on jonkinasteinen "mielisairaus", turvallinen parisuhde ei anna mitään mutta irtosuhteissa on sitä jotain?!
Itse olen ollut sillä toisella puolen.
Nyttemmin huomattavasti järkiintyneenä ja uudessa suhteessa. Mutta kaduttaa se toisen satuttaminen suunnattomasti.
Sinunkin miehelläsi tulee se tosi rakkauden hakeminen ja toteaminen kestämään vielä pitkään. Usko pois..
Meillä tuo puhumattomuus on myös ongelma. Itse (nainen) pystyn puhumaan ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä puolisolleni, mutta harmikseni "keskustelumme" suhteesta on pelkkää monologia täälläkin. Mies sitten omat paineensa purkaa toisella tavalla... no se siitä.
Paras tapaus on ehkä ollut se kun miestä vaivasi seksiasiat ja se, että en muka puhu siitä, niin sitten kun aloitettiin puhumaan, hän meni mykäksi ja minä sain pitää taas yksipuhelun. :D Ainakin meidän tapauksessa miehen taustat (perhe, lapsuus) vaikuttaa selvästi. Hänen perheessään mielummin vaietaan ja pimitetään asioita kun sanotaan suoraan. Itse _onneksi_ olen oppinut toisin.
Tästä puhumattomuudesta on meillä painittu vähintään tarpeeksi. Se on hyvin vaikea asia. Miten saat toisen puhumaan jos se ei vaan puhu? Tuntuu ihan mahdottomalta. Mielestäni ollaan kuitenkin päästy eteenpäin asiassa (vai onkohan tämä omia toivekuvitelmiani?), mutta työtä se on vaatinut. Onneksi mies haluaa sitä itsekin, ja sen se vaatiikin.
Teidänlaisen tapauksen olen myös nähnyt, ja ihan vierestä. Tämän pariskunnan naisella oli myös kaikenlaista salamyhkäistä meneillään eikä osannut puhua. Oli kiinnikin jäänyt, mutta aina kiisti kaiken. Puhelinta vahdittiin, käytiin "siskolla", kadottiin yöksi jonnekin yms. Pettäminen ei koskaan loppunut ja he päätyivät eroon, aika katkeraan sellaiseen.
Kannattaa oikeasti miettiä onko tuo teidän suhde sen arvoista, että rikot sydämesi lopullisesti ja olet onneton. Et voi ikinä olla varma lopettaako hän tuollaisen käytöksen vai ei. Kannattaako siis tuhlata aikaa vaikeaan suhteeseen, jossa ei näillä näkymin ole onnellista loppua?
Avopuolisosi pettää sinua. Jos asiat ovat niinkuin sanoit.Ensinnäkin suhteesta ei voi seurata hyvää jos ei riitele ollenkaan, saatika sitten juttele ongelmista. Toiseksi avopuolisosi ei piilottelisi kaveriaan tai tyhjentelisi lokia,ellei olisi mitään salattavaa. Ilmoita avopuolisollesi,että on olemassa 2 vaihtoehtoa. Ero tai käytöksen muuttuminen. Näin ilmoitin myös minun avokille, ja asiat on menneet todella hyvin.
Tuntuu pahalta sanoa, mutta suurimmalla todennäköisyydellä sun muijas pettää sua ja pahemman kerran.
Itse olin joskus samanlainen, petturi ja valehtelija. Kuitenkin tunsin etten kyennyt irtautumaan toisesta osittain siksi että välitin hänestä ja tuntui pahalta jättää. Varmaan samanlaista teillä.
Älä jatka umpikujaa vaan ala etsimään ulospääsyä! Sun muija yrittää sulle viestiä, että homma on päätöksessä ja yrittää tehdä siitä sulle helpompaa. Jaloa tarjota kunniallista vetäytymistä, sinuna oman itsesi parhaaksi käyttäisin tilaisuuden hyväksi!
Jos hän oikeasti vetäytymisesi jälkeen haluaa jatkaa, tulee hän sitä ehdottamaan. Jos ei tule polvillaan rukoilemaan jatkamista, ei hän ole sinun arvoisesi!! Pidä pintasi.
Selkeästi tässä on nyt kyse siitä, että sä oot ihan liian nainen sun naiselles. Sä et uskalla olla mies. Sun naises pompottaa sua tällä hetkellä ihan miten tahtoo. Miten vit**** sä voit antaa jonku pettämisenki anteeks??? Kannattas ehkä käyttää housujen sijaan hametta.
Nyt kuule teet niin, että et rupee mitään vikisee muijalles. Rupeet tekemään asioita mistä et kerro sille toiselle osapuolelle. En tarkoita, että sun tarttisi ruveta pettämään, mutta mene vaikka kavereiden kanssa ulos ja ÄLÄ sano muijalles mihin sä oot menossa. ÄLÄKÄ kerro seuraavana päivänä yhtään mitään mitä tapahtu edellisenä iltana. Anna muijas maistaa vähän omaa lääkettään.
"Kun kysyin että miksi, tietääkö miten paljon se loukkaa niin vastaus oli että ei se ole hänen käyttöönsä. " Voi taivas! Lueppa toi teksti ihan oikeesti itsekseks läpi. Jos ei tos kirjottajas lukis Antti niin mä olisin takuuvarma, että kyseessä on Anna tai Armi. Ootsä ihan varma, että siellä housuissa ei oo siili makkaran sijaan?
No nyt sitten naiset rupee vastailee tähän mun viestiin: "Voi ei! Ei se noin toimi! Ei pidä olla noin sika!". No niin... mut hei ne on naisia. Todennäkösesti sunki nainen etsii tällä hetkellä MIESTÄ ei mitään hel***** hiirulaista niinku sä oot. Se ottaa susta kaiken irti mitä jälkellä on ja sitten dumppaa.
Mun mieheni mykisty heti kun piti puhua jostain vaikeasta asiasta...
-Jossain vaiheesssa se sai sanottua että en osa puhua, varsinkaan näin vaikeasta asiasta...
Silloin rupesin pitämään hänelle puhutteluja et "miten sä kuvittelet että kaksi ihmistä voi selvittää asioita jos toinen ei edes suostu puhumaan"
-Kokeilin sitten kysyä vaikeista asioista" et senkö takia teit näin vaiko sen takia" että hän olisi voinut vastata siihen Kyllä tai Ei.(ajatuksena että hänen ei olisi tarvinnut puhua paljon)ei toiminut...
-Myöhemmin sanoin hänelle ihan suoraan että "minä olen sellainen ihminen että minun kanssa pitää selvittää kaikki asiat perin pohjin, ne jää muuten painaa mun mieltä koko loppu elämän"
-Mykkäkoulu jatkui ja alkoin "uhkaileen" että me joudutaan kohta eroamaan jos sä jatkat näin...Ja hän väitti vaan rakastavansa minua
Kunnes sitten loppujen lopuksi jätin hänet kokonaan. Ei siinä kauan mennyt kun se rupes mua kinumaan takas. Ja sanoin hänelle että en edes kuvittele ottavani häntä takaisin vasta kuin sitten kun ollaan saatu puhutta kaikista "VAKEIMMISTAKIN" asioita.
Niin kas kummaa.... se rupes ihan oikeesti puhumaan.Saimme silloin selvitettyä kaikki sellasetkin jutut jotka oli tapahtunut yli vuosi sitten ja niistä joista ei vältämättä mitään riitaa ollut syntynyt mutta painoin kuitenkin mun mieltä.
Olemme taas yhdessä ja voin sanoa että mieheni nyt osaa edelleen puhua, ja toivon että osaa koko loppuelämän. Mä luulen että tollanen puhumisen taito kun se tulee niin se jää.
Jos puolisosi oikeesti rakasta sua, niin vetäise vaan ROHKEASTI matto sen jalkojen alta jotta se tajuaa että näin ei voi jatkaa,..Niin minäkin tein ja se kannatti tosi paljon