Luin tuossa Itkupillin viestiketjun ja siellä oli kanssani kovin samankaltaisia kohtaloita. Olette moni jatkaneet suhdettanne, samoin olemme itse ajatelleet.
Mieheni petti minua pitkään. Oma suhteemme oli pelkkää lasten huoltoa ja yhdessäasumista. Itsekin, ennen suhdetta jossain vaiheessa ajoin häntä pois luotani, joten en kai pitäisi olla kovin yllättynyt. Nyt kun suhde on tullut ilmi, ei puoliso sitä heti lopettanut, vaan on ilmeisesti kovin kiintynyt uuteen. Yhteen hän ei halua muuttaa sen toisen kanssa kuitenkaan.
Aluksi itkin ja kerroin, kuinka miestäni rakastan, kuinka vain häntä kaipaan. Mutta nyt, kun on aikaa mennyt pikkuisen, todella muutama päivä, en tunne mitään. En niin mitään.
Sanokaa, kuuluuko tämä asiaan, vai joko vaan hyväksyn, että näin se sitten menee. Minua ei itketä edes, kuin menneiden muistelu, mahdollista eroa en yhtään sure. Mikä minulla on?
Mieheni petti minua pitkään. Oma suhteemme oli pelkkää lasten huoltoa ja yhdessäasumista. Itsekin, ennen suhdetta jossain vaiheessa ajoin häntä pois luotani, joten en kai pitäisi olla kovin yllättynyt. Nyt kun suhde on tullut ilmi, ei puoliso sitä heti lopettanut, vaan on ilmeisesti kovin kiintynyt uuteen. Yhteen hän ei halua muuttaa sen toisen kanssa kuitenkaan.
Aluksi itkin ja kerroin, kuinka miestäni rakastan, kuinka vain häntä kaipaan. Mutta nyt, kun on aikaa mennyt pikkuisen, todella muutama päivä, en tunne mitään. En niin mitään.
Sanokaa, kuuluuko tämä asiaan, vai joko vaan hyväksyn, että näin se sitten menee. Minua ei itketä edes, kuin menneiden muistelu, mahdollista eroa en yhtään sure. Mikä minulla on?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aikaa kuluu ennalta määrittämättömän paljon, kunnes pystyt järjellä miettimään tapahtunutta ja sitä, mitä itse elämältäsi haluat. Siihen asti kriisisi on enemmän tunteiden vallassa ja ohjaamaa. Ehkä tilapäinen tyhjyyden tunnekin tulee, mutta se menee ohi ja taas tunteet veivaa vuoristorataa eestaas.
Kokemuksesta voin todeta, että mitään isoja päätöksiä tulevasta ei vielä kannata tehdä, ei ennen kuin pystyy järjellä ajattelemaan asioita. Siihen kuluu aikaa kuukausia, ja siihen asti on vain jotenkin yritettävä pärjätä. Suosittelen keskustelua, keskustelua, keskustelua, vertaisten ja ystävien kanssa, myös pettäneen kanssa. Se auttaa.
minulla sama juttu, ensin itkin.
Sain suhteen selville enkä puhunut miehelle mitään, itkeskelin olin sairauslomalla, sitten iski turruus, selvitin tästä salanaisesta kaiken, iän, lapset, osoitteen, työpaikan, auton siis aivan kaiken.
Sitten ajattelin että pistän vain avioero hakemuksen vetämään, siinäpä mies ihmetelköön. Paperitkin olin täyttänyt.
Kunnes valvoin yhtenä yönä ja mietin että nyt laitan eropaperin kuoreen ja aamulla vien postiin. Kun huomasin että miehen puhelin välähti, siihen tuli viesti, tältä naiselta! Nainen oli lomalla Thaimaassa lapsiensa ja ystäviensä kanssa. Luin viestin! Hyi, minua. Ja RAIVOSTUIN.
Menin sänkyyn hyväilin miestä ja harrastimme seksiä, samalla hetkellä kun hän laukesi, lapsäytin häntä korvalliselle ja kysyin: Tuntuiko "Arjalle"? Mies painu kauheaa vauhtia suihkuun ja kohta tuli kyseleen kuka "Arja"? Mistä minä puhun? YMs yms???
Silloin annoin tulla kaiken mitä tiesin , kuinka olin seurannut miestäni, selvittänyt hänen puhelutietonsa.
Lähetin tälle naiselle tekstiviestin jossa sanoin että tiedän hänestä aivan kaiken, ja sitten mieheni lähetti viestin jossa ilmoitti että kaikki on loppu! Sittemmin nainen on vaihtanut puhelin numeroa.
Turruuden jälkeen siis tuli minulle ainakin raivo, tuntui että olisin moksia miestäni, välillä itkin, välillä oli tyyni, nyt alkaa olla helpompaa, mutta masennus ja apeus on kokoajan päällä, mikään ei naurata, eikä ole hauskaa.
Sekava kirjoitus sotku, saaneeko kukaan selvää!
"nimi muutettu"
luitko puhelimen viesteistä, että miehelläsi oli oikeasti seksisuhde tuohon Arjaan?
Kummallista. Jos huomaisin syystä tai toisesta, että miehelläni on joku toinen nainen, niin en kyllä vaivautuisi selvittämään hänen henkilöllisyyttään, lapsia, en auton merkkiäkään :D. Puhumattakaan, että alkaisin rakastelun jälkeen raivoamaan asiasta... No, meitä on moneksi.
Minusta vain tuntuu, että jos nainen merkitsee miehellesi jotain hiemankin enemmän, niin ei sinun viestisi, useampikaan, saa tuota merkitystä kumottua. Ei liioin miehesi pakon edessä kirjoittamat viestit. Yhteydenpito voi jatkua edelleen salassa. Siksi kaikkein tärkeintä olisi vain kuunnella miestäsi, saada häneen henkinen yhteys. Toiseksi sinun kannattaa repäistä huumoria/iloa elämääsi ihan mistä tahansa. Miehesi ei pysty avautumaan sinulle masentuneena, etkä sinä kykene vastaanottamaan mitään. Näin kommunikointi on teidän välillä mahdotonta tai se menee ihan pyllylleen.
mieheni suhteen jo aikaisemmin, esim. näin unen jossa nainen ja hänen tyttärensä keskustelee, ja tytär sanoo tuleeko "Raimo" tänään meille? Vai menemmekö ratsastamaan, näetkö "Raimoa" tallilla, mies piilotteli puhelintaan, puhelinlaskut kasvoi, bensanluottokorttimaksut suureni...
Joten aloin selvitellä suhteen mahdollisuutta jo Tammikuussa, poltin miehelle pari cd-levyä joissa lauluja: Sulla on joku toinen, Tuo tummanainen, Hit the road Jack ynnämuuta.
Tammikuusta-Maaliskuuhun vihjailin pettäjistä ja niiden kohtalosta, mutta ei mies tajunnut, silloin myös selvitin kaiken ettei, mulle sanota että kuvittelen kaiken.
Sitten Maaliskuussa tuli tuo viesti, joka paiskasi kaiken yli-äyräiden, mies oli aina poistanut kaikki puhelu ja viesti tiedot tästä naisesta.
Niin voihan se suhde jatkua, mutta me teimme avioehdon tässä välissä, ja mies lähtee täältä yhtä tyhjinkäsin kuin tulikin, jos pettää ja tulee ero. Enkä muuten pakottanut miestä lähettämään yhtään viestiä, vaan mies lähetti omasta tahdostaan viestin naiselle.
Muuten Derya, kenelle minä voisin kertoa mieheni pettämisestä? Mieheni oli minun paras ja ainoa ystävä, rakastettu ja rakastaja, jotka kaikki menetin kerralla.
Ja rakastelua se ei ainakaan ollut, se kerta jolloin kysyin mieheltäni... Pelkkä pano.
ettei sinulla ole ketään, jolle voisit kertoa miehesi pettämisestä. Onneksi sentään on tämä Internet :). Tosin kyllä voisit todella yrittää sen henkisen yhteyden mieheesi eheyttämistä; ellei nyt niin jonkin ajan kuluttua.
En oikein aina ymmärrä ihmisten ajatuksen juoksua (joskus en tosin omaanikaan..). Miten ihmeessä kannattaa "pelkästään paneskella" aviomiehen kanssa? Etenkin silloin, jos on jo lakannut rakastamasta? Vai oletkohan sittenkään? Tuosta vihasta ja kiukusta päätellen et... Anna niiden laantua ja tutki tilannetta uudestaan. Ajattele asiaa myös miehesi näkökulmasta.
miestäni ja tarvitsenkin häntä, mutta en tiedä haluanko häntä enään.
Mutta aikaahan minulla on, mietin tätä tilannetta, ja toivon että mieskin joskus avautuu. Koska hän ei halua tai kykene puhumaan tapahtuneesta, toivoo kai että jos ei puhu niin sitten hänen teko katoaa pois...
Ja puhukaa ja antakaa aikaa ja puhukaa... Ei siinä mikään muu auta. Se on kyllä hyvä, että selvitit miehesi hoidon taustat yms, niin ei voi sitten kiistää kaikkea. Ja hyvä olisi sen hoidon miehenkin tietää kenen kanssa on. Se olisi reilua sitä miestä kohtaan. Itselläni kävi niin, että muija petti. Eli olen mies. Mutta tilanne aika paljon samanlainen. Kaikki menee kerralla, kun toinen pettää.
tamus on ansaittava uudelleen.
Kyllähän se elämä opettaa kovalla kädellä, kun menettää puolison, rakastajan, ystävän... yhdellä kerralla.
Muuten tämä mieheni salapano on yh-äiti (2 lasta), joten hänellä ei ole miestä. Muuten olisin kertonutkin kaiken sille miehelle.