Suomen heimot

Moi taas kaikki tutut ja tuntemattomat :) Saatte minusta taas riesan.

Olen viettänyt helteistä kesälomaa kierrellen kaunista kotomaatamme ja tavannut monenlaisia mielenkiintoisia ja häkellyttäviä ihmisiä. Tässä kansatieteellisten tutkimusteni tuloksia kommentoitavaksi (oikeasti nämä ovat sitaatteja yli 100 vuotta vanhasta kirjasta, joka tarttui käsiini divarista):

HÄMÄLÄINEN:
-Koko hänen olemuksensa -ei niinkään kaunis kuin tukeva, jonkin verran surullinen ja tökerö- vastaa hänen psyykkistä tilaansa. Hänen silmänsä, jotka ovat kauniit ja ilmeikkäät katsovat jonnekin sisäänpäin... Tämä hitaus liikkeissä ja hidas liikkeelle lähtö ja samalla varovaiosuus osoittaa luottamusta omiin voimiinsa ja rautaista kärsivällisyyttä, mistä hämäläistä voi syystäkin kiittää... Hämäläinen on puhumaton, eikä hyväile ketään, on jopa töykeä, mutta aina vieraanvarainen.

POHJALAINEN:
-Pohjalaisten luonteessa ilmenee reippautta, avomielisyyttä, rehellisyyttä ja toimintatarmoa. Hän on vilkkaampi ja itsenäisempi kuin muut heimolaisensa. Pohjalaisen tunnistaa heti hänen varmasta ryhdistään ja reippaasta olennostaan. Valitettavasti hän on kuitenkin usein kiivasluonteinen ja on laajalti kuulu pahasta tavastaan että tuota pikaa tarttuu puukkoon. Pohjalaisnainen on muita sukupuolensa jäseniä reippaampi ja tekee ulkotöitä, kyntää ojaa ja niittää heinää aivan kuin mies.

LAPPILAISET:
-Luonteenpiirteenä vallitsee enimmäkseen synkkämielisyys ja taipumus laiskuuteen ja mukavuuteen. Ruma piirre on myös itaruus, joka toisinaan ilmenee erittäinkin muukalaisten petkuttamisessa. Toinen tuma piirre on suvaitsemattomuus toisen uskonnon tunnustajia kohtaan. Useimmat ovat nimittäin hihhuleja, "uskovaisia", joiksi he itseään sanovat. Lapin väestö käy sitä kurjemmaksi ja haluttomammaksi mitä enemmän kulkee lännestä itään.

VARSINAISSUOMALAISET:
-Hyväntahtoista, ystävällistä ja avuliasta on Varsinais-Suomen niin suomen- kuin ruotsinkielinenkin väestö, ylipäätään ennakkoluulotonta ja hyvällä arvostelukyvyllä varustettua. Mutta se riippuu sen ohessa itsepäisesti kiinni vanhoissa tavoissaan ja tottumuksissaan, jotka toisinaan epäävät kaikki järjen väitteet. Epäillen kaikkea uutta, on väestö varovaisuuteen ja käytännöllisyyteen taipuva, asettaen toimintatulonsa ja taloudellisen turvallisuuden etusijaan, jonka tähden se onkin monella seudulla päässyt huomattavaan vaurauteen.

SAVOLAISET:
-Epäilemättä ovat savolaiset Suomen maadeudun sivistyneintä väestöä. Lukuhalu on yleinen torpissa ja renkituvissakin; onpa rengeistä joskus kehittynyt melkoista huomiota herättäneitä kirjailijoitakin. Savolainen on tiedonhaluinen ja hyväpäinen ja hänen itäsuomalainen murteensa on levinnyt Lappeenrannasta Kajaanin lähiseuduille saakka. Varakkaanpuoleisissa pitäjissä Kuopion ympäristössä käytetään ylenmäärin hopeata, silkkiä, höysteitä, viinaa ja sikareja, joita ei muualla tavata Suomen talonpojan tuvassa.

KAINUULAISET:
-Jos haluaa nähdä Suomen kansan niin sanoaksemme varjopuolen kaikessa loistossaan, niin on käytävä Kuhmoniemen, Hyrynsalmen ja Suomussalmen laajoissa pitäjissä. Täällä on puute vieraana ainakin joka kolmas vuosi. Paitsi että kansa on luonnoltaan hidasta ja epäyritteliästä, ovat näitä ominaisuuksia lisäksi täällä kehittäneet epäedulliset luonnon olot. Seuraavan vuoden tervanpolttoa varten saa kansa helposti rahaa Oulun kauppiailta, mutta nämä yhtä helposti saadut kuin menetetyt rahat ainoastaan yllyttävät haluttomuutta ja ajattelemattomuutta. Kaikki mitä voitaisiin ansaita, syödään suuhun. Täkäläinen väestö elää hyvinä vuosina tuntuvasti suureellisemmin kuin Etelä-Suomen varakkaimpienkaan seutujen väestö. Matkustetaan Ouluun, ostetaan hevosia, vaatteita, kelloja, soittorasioita ja monasti myös konjakkivasuja ja eletään hauskasti niin kauan kuin rahoja riittää. Kun sitten tulee halla -ja se tulee säännöllisesti lyhyin väliajoin- ei ole säästössä rahaa eikä tavaroita. Sokea kohtaloon alistuminen on ainoa elämänkatsomus, jonka tämä väestö on kyennyt saavuttamaan.

KARJALAISET:
-Sympaattisen, hyväntahtoisen karjalaisen olemus vaaleine, hyvine silmineen huokuu sellaista elämää, että vilkkaassa ja iloisessa karjalaisessa on vaikea tunnistaa todellista suomalaista. Hän ei ole sulkeutunut eikä vaitelias, vaan iloinen ja puhelias, rakastaa ilonpitoa, tanssimista ja laulamista. Hänessä ei ole mitään erityistä suomalaista varovaisuutta ja itseensä käpertymistä, päin vastoin hän on kokonaan avoin kuin venäläinen musikka. Karjalainen on iso lapsi, joka avaa sydämensä jokaiselle. Varjopuoli karjalaisten luonteessa ja sen suurin vika on epäluotettavuus. Karjalainen lupaa yleensä paljon, mutta pitää vähän.

;)))