Oletteko te muut huomanneet kuinka me saadaan olla onnellisia jokaisesta ihanasta päivästä, joka me saadaan viettää maan päällä vaikka henki pihisten.
Mää olen onnellinen ihminen - entäs te muut?
Mää olen onnellinen ihminen - entäs te muut?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 48 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
onnellinen. Kohta Jermu tulee. :))))
Mä en ole täällä koskaan edes käynytkään.
kuka sää muuten oot?
En oo koskaan ennen lukenu sun kirjotuksias, onko ne kuinka viisaita juttuja...että kannattaako lukee?
onnellinen ohikulkija. Sattumalta tulin ja löysin tämän palstan ja näin sun nikin. :))
Kaikki menee koko ajan suunnitelmien mukaan ja välillä ei ehdi etes suunnitteleen, kun menee niin helkkarin hyvin. Luultavasti ei voi paremmin enää mennä.
Se onnea on?
Onneksi olkoon ;)
paremmin mennä:DD
tulikin laulu mieleen: elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.....
Mä kyllä oon aina vähän onnellinen :=)))
No oikeestaan jos rehellinen olen, niin onnellisuus on liian voimakas sana kuvaamaan mun elämää.
Sanoisinko että tyytyväinen olen tällä hetkellä elämään.
onnellisuudella ja tyytyväisyydellä?
Mää olen kai vähän "onnellinen" myös, koska oon ihan oikeesti suurimman osan aikaa onnellinen...sitten kun en oo - sen kyllä huomaa:))
tiedä, mutta silloin jos minulta joku kysyy, olenko onnellinen, niin en koskaan ole sanonut et olen. Aina tulee vastaukseksi et tyytyväinen olen elämääni. Tai milloin vähemmän tyytyväinen.
Kait mun mielestä se onnellisuus-sana hipoo jotain ihan utopistista. Usein oon miettinytkin, mistä olen luonut sellaisen mielikuvan.
Jos olen lukenut lapsena liikaa satuja onnellisista prinsessoista ja prinsseistä :=)))))
sadulla ja faktalla on paljon tekemistä keskenään:)
Onnellinen prinssi ja prinsessa...kuten Charles ja Diana, ei taida enää tänä päivänä olla onnellisesti päätttyvää prinsessa-satua.
Kun kuulemma Charles ja Camillakin tappelevat keskenään:))
vähän pettynyt, kun aikuisena huomasin ettei ne sadut totta olekaan :=))
Luin iltasanomien etusivulta tosiaan tuosta Charlesin ja Camillan tappelusta. En kyllä päässyt lukemaan enempää asiasta.
Tuli vain mieleen, kun itselläni kaks tuttavapariskuntaa, jotka olivat molemmat yli 20 vuotta avoliitossa ja sitten avioituivat.
Toisen parin liitto päättyi 2 vuotta avioitumisen jälkeen ja toinen liitto kesti kolmisen vuotta. Syy, miksi molemmat parit menivät vihille oli käytännön syy, eli tää lesken-eläke.
Oliskohan se avoliitto kestänyt pidempään. Sitähän ei tietenkään osaa sanoa.
Oliskohan tuolla "rengastuksella" jokin psykologinen vaikutus. Että silloin tuntee olevansa enemmän "vanki"ja pyristelee "vapauteen".
Saa nähdä miten Camillalle ja Charlesillekin käy,
vaikka ei noita juorulehtien juttuja nyt niin todesta otakaan :=)))
Oliskoahn avoliitto kestänyt ehkä lopun elämää
näyttääkin provolta niin ihan oikeesta ajatellen kuinkahan moni on oikeesti onnellinen?
Mulla on kaikki hyvin, mutta tiiän että monella muulla ei ole.
Olenkohan mää sitten etuoikeutettu, kun olen oikeestaan pienen ikäni ollu onnellinen..
Totta kai vastoinkäymisiä on ollu vaikka muille jakaa, mutta ei ne ole mua koskaan lannistaneet.
Kuinka moni osaa ottaa asiat sillä tapaa että jos nyt menee huonosti niin suunta on vain ylöspäin?
Vai ootteko ihmisiä jotka surette asioita jo etukäteen ja vielä kauan jälkikäteen...
Ihmiset on niin erilaisia, sen takia täälläkin varmaan niin paljon riidellään...
että surin asioita kauan aikaa etukäteen ja vielä jälkeenkinpäin mutta sit mut pysäytettiin kun sain syövän, nyt olen oppinut elämään tässä ja nyt, päivä kerrallaan. Ja voin sanoo että olen tyytyväisempi elämääni nyt kuin ennen syöpää, onnellinen on ehkä liian suuri sana kuvaamaan mun tunteita mutta tyytyväinen olen..
joskus vakava sairaus pysäyttää ihmisen ja opettaa elämään paljon onnellisempana elämäänsä kuin ennen sairautta.
Silloin varmaan jää ne monet turhat pikkuseikat murehtimatta ja osaa arvostaa sitä mitä on...
Sulle toivon kaikkee hyvää.
mieleisen keskusteluaiheen :=)))
Vastoinkäymisistä oppii arvostamaan elämässä eri asioita.
Ainakin itse sen olen kokenut.
Ja mitä enemmän elämä meinaa panna hanttiin,
niin vaikka hammasta purren ei kun eteenpäin :=)))
Mitään ei kannata kauaa jäädä suremaan.
Kello tikittää koko ajan. Otetaan elämästä kaikki irti, mitä suinkin saadaan.
sun kanssas samaa mieltä.
Ei kannata surra turhia, elämä menee hukkaan suremalla, kumpa vaan useimmat ihmiset pystyisivät samaan.
Luonne ratkaisee niin paljon, mää olen tällänen ilonen tuuliviiri ja mun sisko suree joka asiaa jo viikkokausia etukäteen ja vuosia taaksepäin:))
Vaikka ollaan ihan samaa sukua, niin luonne voi olla aivan erilainen.
Hmm...en ainakaan varmaan koskaan saa liian korkeaa verenpainetta...voin olla onnellinen siitäkin:)
Vastoinkäymiset kasvattaa, ne ei ole suinkaan pahasta.
Tuskin vois olla onnellinen jos elämässä ei olis myös vastoinkäymisiä.
elinarvot laittaa moneenkin kertaan toiseen järjestykseen kun sellasen diagnoosin saa..onnkesi olen tällä hetkellä terve mutta kun sitä ei koskaan tiedä mitä huomenna tapahtuu..sen olen oppinut että elän vaan tässä ja nyt..huomisesta en tiedä eikä eilistä enään ole.
mutta kun sitä vain aina muistaisi...Monesti,kun oikeen tekee mieli kitistä ja manailla tätä elämänmenoa,mietin,miten olisi,jos minulla olisi oikeasti asiat huonosti....eipä tee enää mieli marista...:)
Nytkin on kaikki ihan hyvin...lapsilla on hommat ok,meillä on uusi koti ja just vietettiin häitäki,joten ei valittamista...tai no,matot on hiiskutti pesemättä ja kesäki on kohta ohi..:DDDDD
SYDÄMELLISET ONNITTELUT!
Kiva kuulla että sulla menee noin hyvin, on uusi koti, oot menny naimisiin ja lapset voi hyvin, himskattikos muutamasta matosta:))
Mullakin on vielä muutama pesemättä, onneks kaikki isot on jo pesty ja ovat jo kuivuneetkin:)
Kesä on kohta ohi mutta syksy on mun mielestäni vuoden parasta aikaa..raikkaat tuulet, kaunis ruska, ihanat myrskyt ja lehtiä lentelee puista ja voi laittaa kynttilöitä palamaan ja lämmittää takkaa...
Voi kulkea tuulessa ja tuntea sen kasvoillaan ja antaa koirien juosta vapaana ja katsella niiden iloitsemista...ja katsella kauniita värejä luonnossa...kyllä syksy on sentään kiva:))
Sä muuten sait ton syksyn kuullostamaan ihan kivalta...ehkei se olekkaan nii hirveetä...:))
ja sitten kun on pimeimmillään tuleekin jo joulu ja päivä alkaa pidenemään...hmmm..pitäs varmaan alkaa miettimään joulu-lahjoja...
Ootkos ollu kiltti että pukilla on aattona pussit pullollaan?
Tuli tuosta vaikka mitä mieleen,mut asiaan...:DD
Mä oon melkeen aina kiltti...;)) Ja onneks on jouluun vielä aikaa...ehtii pukki unohtaa pienet kurittomuudet...;))
on toi onni vähän hakusessa mut kai mä olen siltikin.
jostain löytyy...usko vaan lujasti, että huominen on aina tätäkin päivää parempi:)
iikk..mulla on huomenna hammaslääkäri...onkohan se huominen sittenkään parempi...
miten mulle on tullutkin näin pessimistinen olo. Jostain syystä masentaa. Kiva varmaan kuulla tämmöstä.
syksyyn masentaa monia ihmisiä, ja nuthän ollaan menossa taas kohti pimeimpiä aikoja...olisko sun masennukses syy se?
Aina on kiva kuulla jos jollain menee hyvin, tulee surullinen olo kun tietää että kaikilla ei oo sitä onnen tunnetta suotu...
Ihmettelen että suomessa myydään masennuslääkkeitä enemmän kuin mitään muita lääkkeitä...se masentaa mua..
Mää luulen että jo suomalainen luonne on sellanen melankolisuuteen taipuvainen..
Pidän peukkuja ja toivon että sun ankeus menee pian ohi...
Eikä mulla pitäisi olla mitään hätää. Joskus vaan on ahdistunu olo. Lääkkeitä en kyllä ottais tämmösiin pieniin alavireystiloihin. Kiitti myötätunnosta.
kasvoillamme, kainaloissamme ja varpaidemme välissä kertokoon tähänastisista lomailusaavutuksistamme. Oli ihanata oli! Nytpä jaksaa lässyttää koko syksyn vain pienillä tauoilla.
Jokinen & Jokinen, oletan... ? Olette ilmeisesti olleet jossain kauempana nautiskelemassa hikisistä palmuista ja uuvuttavista raunioista; päätyötänne lemmiskelyä kuitenkaan unohtamatta. Mulle ei kuulu kerrassaan mitään, ei maksa vaivaa edes kysyä. Eikun ämpäri päähän ja takaisin murheenlaaksoon.
Ja urpolta (tuolta palmujen pähkinäpojalta) terveisiä!
... Auervaara koko Urpo. Ei tullut Lapin reissullakaan edes moikkaamaan, vaikka puoli päivää vartosin kannonnokassa sääskien syöttinä. Taidan lopettaa siitä Urposta haaveilemisen. Kerro sille, että tunteeni ovat viilenneet, mutta miksikään ystäväksi en kyllä rupea.
uutisia seuratessani havahdun siihen, miten onnelisessa asemassa olen.
Ihanat lapset,ihana lapsenlapsi, oma koti, oma työ, rauha maassa, terveyttä kohtalaisesti... Kiitos elämälle.
hyvä maa asua ja elää, vaikkakin kallista on ihmispolon elämä täällä rakkaassa kotimaasssa!
Mutta kyllä meillä sentään on asiat hyvin verrattuna niin moneen muuhun maahan...ehkä ei enää ihan lintukoto, mutta jonkinmoinen turvasatama kuitenkin.
Ja jos vielä mahdollisille tuleville lapsenlapsillekin tämä olis turvallinen maa, niin siitä olisin kiitollinen.
Joka päivä pitäis yrittää huomata, kuinka paljon kuitenkin omistaa, vaikka ei pankkitilillä montaa euroa oliskaan, toki turvattu toimentulo jokaisella pitäisi tietenkin olla.
Raha ja omaisuus ei varmaan koskaan ole tuonu kellekään onnea - kyllä se onni tulee ihan muualta.
Mää luulen että se tulee ihmisestä sisältäpäin, koska on ihmisiä jotka eivät ole koskaan tyytyväisiä mihinkään ja taas toisia, jotka jaksavat aina uskoa parempaan ja ovat onnellisia pienestäkin.
Onni on nimenomaan pieniä asioita - ei sitä lottovoittoa josta määkin lottoamattomana ihmisenä haaveilen:))
ja mikäli lottovoitto oikeasti tulisi, siis pääpotti, niin luultavasti siitä olisi aikaa myöten enemmän huolta kuin hyötyä. Jonkin aikaa tietenkin elämä olisi kuin silkkiä vaan, ehkä......
mutta jos aattelee että sais kaikki mitä haluaa...niin mitä iloo olis haluta enä mitään?
Se ilo ostamisessa on just siinä että "Ihanaa -sainpas tämänkin vihdoin ostettua kun kauan säästin".
Sellanen tavara tai esine on paljon rakkaampi kun sellanen jonka vois tuosta vaan ees hintaa aattelematta ostaa..
Kyllä liika raha ei sopis mulle, onneks en voi saada lottovoittoo kun en lottoakaan,
ja on niin köyhiä sukulaisiakin, että ei oo pelkoo isoista perinnöistä:))
Sä Pussis nyt ootkin semmonen tyyppi, että et ole köyhä etkä kipeä, vaikka asiat olisivat mitenpäin hyvänsä. Olen aina kadehtinut tuommoisia kuin sinä, jotka vaikka ovenraamit kaulassa lähtee soitellen sotaan. Ihmisiä, jotka vuorenvaramsati uskovat siihen, että jos ei tänään onnistu, niin huomenna kummiskin... tai ainakin ylihuomenna. Ja väliäkös sillä oikeastaan, vaikka ei onnistuisi ollenkaan, kunhan on kesä ja mopo. Ja jos ei sattusi niitäkään olemaan, niin sitten keksitään jotain muuta kivaa.
No joo, onhan mulla omituinen luonne, mutta pettymyksiä ja vastoinkäymisiä on munkin elämä ollu täynnä.
En tosiaankaa oo kasvanu pumpulissa enkä syntyny kultalusikka suussa.)
Mää olen pitäny itteeni aina niin tyhmänä, että en osaa ottaa turhia murheita mistään...ja se on varmaan ihan totta...
Mä oon kun Karvisesta se Osku-koira joka aina onnellisena kieli pitkällä läähättää, vaikka Karvinen tekis sille mitä jäynää hyvänsä..
Hmm...kuitenkin kyllä osaan suuttuakin ja oikeen kunnolla:)
Sinne kaukomaille oon aina himoinnu tulla käymään, se olis mielenkiintoinen maa niin kulttuuriltaan kuin muutenkin...
ja räiskyvän luonteen olen havainnut Pussiksessa. Tuollaista elämänmyönteisyyttä ja reilua suhtautumista kanssaihmisiin on ilo lukea.
punastun ja kadun tietenkin vanhoja kiukustumisiani..Nyt oonkin ollu ihmeen kauan kiukkuilematta kellekään...en oo ees kotona heittäny ketään sinappimakkaralla...hmm... mistähän toi tulikaan mieleeni..
*Punastuu lerppakorviansa myöten*
katua, sehän on ihan inhimillistä että joskus käämit palaa.(arvaa vaan montako kertaa meikälisellä on mennyt :DD) Juuri sellainenhan on minusta merkki aidosta ihmisestä, osaa hiiltyäkin, mutta taitaa sopimisen jalon taidon ja sen ettei kerää kaunankiviä reppuunsa ja käy vielä vuosienkin perästä niillä viskelemään. Valitettavan usein palstalla näkee tuontyyppistä jappailua. Sinun en ole huomannut sortuvan tuollaiseen. En itsekään jaksa kaunoja kannella :))
kukas niitä jaksaa repussaan kannella:)
Saunakiviä pitäs kyllä hakee...siis uusia kiuaskiviä..voiskohan noita kaunakiviä käyttää kiukaassa..tulis meinaan purevat löylyt:))
voisi kyllä tulla katkuiset löylyt, rikinkatkuiset :))
Minulla on kiukaassa jotain tehdasvalmisteisia ruskeita pökäleitä, tulivat kiukaan mukana. Saattavat olla keraamisia, en tosin mene vannomaan kun tuo kivitiede ei ole ihan hanskassa :)) No, niistä pökäleistä saa kuitenkin hyvät löylyt sen pari kertaa vuodessa kun uskaltaudun ihan lauteelle saakka...
Mistä sä saunakivesi haet? Kaupasta vai luonnosta?
raahataan, oon kuullu että luonnosta sais ihan yhtä hyviä, mutta ei ole tullu koskaan kokeiltua...meillekin muuten aiotaa hommata just noita ihme pötkylöitä.
Tuleeko niistä sitä mustaa mönjää saunan lattialle yhtä paljon kun tavallisista kiuaskivistä? ...Oon kyllästyny peseen jatkuvasti sitä ihme palanutta kropsua pois kiukaan alta lattialaatoista..
niin paljoa mönjää, hiukan kuitenkin.
Minulla oli kerran luonnosta tuotuja kiusakiviä, sain eräältä tuttavaltani. Niiden on kuulemma oltava määrättyä kivilajia jotta tulisi oikenalaistet löylyt, joten ei sinne ihan mikä vaan murikka käykään :))
onnetonkin, nyt kai jotenkin neutraali olotila, ei kovin onneton, jos ei kovin onnellinenkaan.
Väsyttää jo..:)
koko aikaa onnellinen, pitää välillä olla syvällä aallonpohjassa ennenkun pystyy iloitsemaan tavallisista asioista.
Mutta noin kaiken kaikkiaan..sitä lähinnä tarkoitin:)
mutta helppo on olla mitenkään erityisesti hehkuttamattakin.
mutta aattelin vaan kysästä asiaa.)
Sanotaanhan laulussakin että "Kel onni on se onnen kätkekööt"...en määkään normaalisti asiaa hehkuta:)
pari "kolhua" ennen kuin todella, ymmärtää elämän.
Ompas kaunis, aamu :)
ei tee kenestäkään onnellista.
Katselin jonkun ohjelman jossa kerrottiin kuinka lapset nykyään ovat paljon onnettomampia kuin ennen, koska heitä suojellaan kaikenlaisilta elämän kolhuilta pienenä.
He eivät kohtaa lainkaan pettymyksiä ja sitten kun todellinen elämä tulee tuossa koulu-iässä vastaan, niin ollaankin helisemässä.
Ei ole oikein suojella liikaa...se onkin vaikee asia vanhemmille, rakastaa - mutta antaa myös kolhujen ja pettymysten tulla...
Jos otat pois keskivertoihmisen elämänvalheen,
viet samalla hänen onnensa.
-Henrik Ibsen-
mutta hiukan kyynistä:)
Jokainen varmaan tarvitsee unelmia ja jotkut sitten elävätkin unelmissaan...olisikos se sitten valheellista onnellisuutta.
Joillakin ihmisillä on kyky iloita pienestä ja jotkut taas vain unelmoivat ja unelmoivat ja unohtavat siinä välissä elää.
Mutta jos he saavat utopistisesta unelmoinnistaan hyvän mielen, niin he eivät välttämättä ole onnettomiakaan.
Voi olla että vanhempana kun he huomaavat elämän menneen ohi, eivätkä mitkään unelmat olekaan toteutuneet, heille voi tulla se kriisi.
Harva varmaan osaa ajatella, että hehän olivat onnellisia onnellisissa unelmissaan...
ja anteex kauheesti mut kun katoin sun profiilia...
tuli vaan mieleen että eiköhän sulla ole mennyt hiukkasen kuvankäsittely pieleen, sun kuvahan on niinku olis kananmunan kylkeen piirretty silmät, nenu ja suu, siistin epätodellinen kuva! 8DDD
Valitan kuitenkin syvästi...kuvaa ei oo käsitelty millään muulla tapaa kun lisäämällä siihen tuo aika kammottava väri valoineen...en voi sille mitään että muistutan kananamunaa:))
Paljon parempi se kun se että muistuttaisin kanaa:))
Puhumattakaan kalkkunasta...
Toi sun viestis sai mut nauraan ihan kippurassa, katsoin kauan peiliin ja odotin kuoriutumista:))))))
Mitähän sieltä vielä tuleekaan kun aikaa kuluu, ehkä sitten se kanan-naama helttoineen kaikkineen:)
Lilleri Lalleri aidalle kipusi
Lilleri Lallei aidalta putosi
Kuka korjaisi Lilleri Lallerin?
Mää lähen kohta kauppaan, toivottavasti pääsen kassan ohi ilman etteivät luule että kuljetan jättiläismunaa päässäni -luulevat pian myymälävarkaakasi...jokos se kurpitsa-aika on?
Halloweenina mulle on paljo käyttöö:))
Kivaa päivänjatkoo sulle, sää oletkin hauska puska-veikkonen:)
Kun löysin Jerkkulin :))
*pusi pusi*
Se on varattu mulle....jos puhut tosta meitin Jermi-Jerkkulista:))
Se vaan pelkää niin himskatisti lirttailua:))
Pääsisköhän sitä millään yllättään.....silleen jotenkin hyppäämällä pusikosta eteen, kun se jyristelee tankillaan tatteja littanaks?
Jermu-Jerkkulista:))
tapelkaa nyt vielä vähän lisää..Perskeles, nyt riittää toi!
Kjäh! Ootte työ kanssa...
virtuaalipusseista, mie tulen ja pussaan sinua livessä :)
puuttua jotain kun täällä palstoilla roikkuu?
Opettaja, opettaja... myönnän avoimesti, että ainakin minun elämästäni puuttuu jotakin. Eikä ainoastaan vähän jotakin, vaan paljon jotakin, mitä se ikinä nyt sitten onkin. Tiedätkö sinä?
Älä nyt kuiteskaan luule, että palstalla olo vaikuttais siihen onko ihminen onnellinen vai ei:))
Mun elämästä ei puutu mitään mitä välttämättä tarvisin, no joskus ehkä enemmän aikaa olla täällä palstallakin ja ehtiä lukemaan kirjotuksia.
Se on ihan kivaa ja täällä oppii "tuntemaan" muita kirjoittajia.
Mitäs pahaa siinä on?
Pitäskö mun olla onneton kun aina väliin käyn täällä?
Vai pitäskö mun käydä täällä vaan sillon kun ei mee hyvin?
Vastaileppas tuossa aikas kuluksi noihin kyssäreihin..ja oo onnellinen että on noin kaunis ilma ja suomessa on rauha maassa...
sun elämästä puuttuu?Kerro huolesi ja murheesi Mii-su-tädille....minä autan,jos voin....
miisu keskittyy vaan omiin ongelmiinsa.
ole ongelmia...ei niin minkäänlaista...:))