Olla haluamatta lapsia. Vaikka ikää on itsellä näin vähän (19) niin silti monet ikäseni ovat jo siinä iässä varmoja, että tottakai lapsia halutaan sitten joskus. Itse en TODELLAKAAN ole siitä varma. Minusta on paljon mukavampaa olla riippumaton siitä vastuusta. Mielipiteitä!
Onko itsekästä?
Kisili
16718
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minä korvaan ne mielummin vaikka kolmella kissalla:)
huolehtisi asiasta moneen vuoteen, asiat loksahtavat sitten kun niiden aika tulee, suuntaan tai toiseen - muista aina; en koskaan sano en koskaan :)
kaikella on aikansa ja paikkansa, ja lapsentekopäätöksen tekemiseen iässä 19 on todella paljon aikaa miettiä. Ehtii mieli muuttua vielä moneen otteeseen ja eri suuntiin.
...vielä liian nuori puhumaan lapsista mitään ;-) No eikun, ihminen kehittyy koko ajan, varmasti alat haluamaan lapsia kun aika on kypsä siihen.
"Varmasti alat haluamaan lapsia"...just...kuulosti lähinnä tämä mielipide naisen velvollisuudelta.
Siinä vaan käy niin. Itsekään en sinun iässäsi halunnut lapsia mutta niin se vaan mieli muuttuu miehelläkin.
Onhan mahdollista, että mielesi muuttuu. Kenen tahansa mieli voi muuttua, ja se voi tapahtua vaikka vasta 40-vuotiaana. Itsekään en ole lainkaan varma, haluanko lapsia. Spekuloin kyllä usein mielessäni tulevien lasten nimiä ja kuvittelen riitatilanteita ja niiden ratkomista. Ehkä juuri siksi en haluakaan lapsia - olen kuvitellut liian realistisesti.
On varmaan itsekästä olla haluamatta lapsia; saa omistaa koko elämän ihan vain itselleen, ja kenties puolisolleen, eikä tarvitse uhrata aikaa, rahaa ja rakkautta muuhun kuin itseensä. Toisaalta lasten hankkimisenkin voi nähdä itsekkäänä; halu jatkaa omia geenejä, saada oma lapsi, jota helliä ja hoitaa, ja monet muut tarpeet.
Molemmat, lapsien hankinta ja hankkimattomuus ovat perusteltavissa, mutta vain ihmisen omasta näkökulmasta.
Tää oli tähän mennessä tyhjentävin ja järkevin vastaus..niinpä niin..olen itekin funtsinut että mun kohdalla se voi hyvinkin ehtiä mennä vähän sinne neljänkympin puolelle:) Eikä mulla mitään stressiä tästä ole, halusin vaan kuulostella ihmisten ajatuksia...laittakaa lisää aiheita!
Mutta se on itsekästä kun tietää ettei halua lapsia mutta ei kerro tätä kumppanilleen. Sitten suhdetta rakennellaan 5v ja mies ehdottelee että oisko jo aika? Sitten vaan sanotaan ettei niitä tule ja oothan tähänkin asti pärjänny ilman niin turha tässä enää on vinkua. Eli tuhotaan sen toisen unelmat sen takia että asiat menis niin kuin itse haluaa.
19v ei kannata muuta miettiä kun koulutusta ja ettei saa mitään tautia. Lapsia ehtii miettiin kun on 30v.
Itse olen päälle parikymppinen, enkä todellakaan tiedä haluanko lapsia joskus. Olen avomiehellenikin sanonut etten voi varmasti luvata että joskus vielä haluan lapsia. En tiedä onko mies ymmärtänyt asian kun aina joskus puhuu niistä lapsista. Selvästi ja suoraan sen olen kuitenkin useaan kertaan sanonut. Jos ei sanomisiani ota vakavasti niin omapahan on mokansa, en nimittäin tiedä mitä muuta voisin tehdä?
Miksiköhän sitä aina ajatellaan, että ihmiset jotka eivät oikeesti halua lapsia, niin he ovat muiden silmissä itsekkäitä? Mitä se itsekkyys sitten tässä tapauksessa on?
Tuolla juuri yksi mies kirjoitti, että ovat viisi vuotta yrittäneet lasta ja ei ole onnistunut ja nyt on ero tulossa vaimon kanssa. Eikös se ole sitten itsekästä, että haluaa lasta niin paljon, että päätyy kumppaninsa kanssa eroon?
Minä kyllä puhuisin tässä asiassa, että se on valinta, haluaako vai ei lapsia ja itsekyyttä on siihen turha sekoittaa. Jokainen tehköön/saakoon ne lapset sen ikäisenä kun miltä tuntuu ja jos ei kerran halua lapsia, niin sekin on oma valinta.
ei kai se itsekästä ole. jokainen tehköön kuten haluaa.
minä olen 22 ja vielä muutama vuosi sitten ajattelin että en kai mitään lapsia edes halua. mutta nyt ajatukset on muuttunut. olet aika nuori vielä, sinulla on 20 vuotta aikaa muuttaa mieli=)
Ei minun mielestä ole " itsekästä", jos tekee päätöksen olla hankkimatta lapsia.Itsekin tein - täytyy myöntää- ikäisenäsi päätöksen ettei tule perhettä, ei lapsia jne.Lapsi tuli kuitenkin, myöhemmin eikä abortti siinä vaiheessa käynyt edes mielessä.
Asiassa on kuten tässäkin aina kaksi puolta; lapset ovat elämän rikkaus.Toisaalta, itsekästä ei ole ajatella etteikö lapsia tähän maailmaan itse hankkisi.Naisella on se valinnan mahdollisuus.( miehillä ei )
Olin myös 19-vuotiaana täysin varma etten halua äidiksi...23-vuotiaana kuitenkin sain lapsen, omasta halustani, en suinkaan "vahinkoa". Oli aika raskasta hoitaa samanaikaisesti opiskelu, työt (koska opintorahan riittäminen mahdotonta lapsiperheelle) vanhemmuus ja parisuhde. Parisuhde siinä lopulta tuhoutui. Ystäväni saavat lapsia nyt , reilusti kolmekymppisinä kun on koulut käyty ja vakituinen työ. En ihmettele yhtään että lastenhankkimista siirretään myöhemmälle iälle, vaikka esim ystävilläni oli vauvakuume jo silloin kun minä sain lapseni.
Olen uudessa suhteessa itseäni nuoremman miehen kanssa ja ajatus lastenhankkimisesta askarruttaa. Tiedän kuinka raskasta lapsiperheen arki on, enkä haluaisi kadottaa tätä ihmissuhdetta siinä savotassa.
Jos ei halua rakastaa ketään, niin sitten se voi olla itsekästä. Mutta jos ajattelee että maailma on jo täynnä, ja oman biologisen lapsen haluaminenhan se vasta itsekästä on... Millä moraalilla ajatellen on oikein että vääntää tänne kylmään pohjolaan lapsen kuluttamaan monin verroin kehitysmaan lapseen verrattuna? Kenties jopa käyttämään esineitä jotka ne kehitysmaan lapsoset ovat hikipäässä tehneet.
Psykologiset syytkin painavat. Kaikista ei ole äideiksi.