Olen ihan rikki. Olen kirjoittanut silloin tällöin tänne kun on ollut vaikeaa, ei ole ystäviä joille puhua, terapiat on testattu mutta ei ole mun juttuni. Juttelen asioista kyllä hirveesti tuntemattomille ihmisille, saatan töissä purkaa ajatuksia tai muuta vastaavaa... se on helpottanut itseäni mutta varmasti aiheuttanut tukalan tilanteen kyseisille ihmisille. En ajattele sitä ikinä sillä hetkellä niin... mutta kuitenkin, tänne on niin helppo avautua, taas tuntemattomille.
Minulla on 15 vuotta vanhemi avomies jolla lapsia pari, pidän heistä, haluaisin omiakin mutta ei se ole välttämätöntä, he riittävät minulle. Itse ajattelen aina kun tulee alamäkiä, että olen nuori vielä, elämä edessä! Masennun kuitenkin aina eikä sekään puhe enää auta.
Mieheni on minusta todella huolissaan (minulla huume-/alko-/masennus-taustaa) Lisäksi mies on sairaalloisen mustasukkainen, koska olen viilettänyt häntä ennen kuin eläin, jos näin voi sanoa. Nyt kuitenkin rakastan miestäni ja haluan olla hänen kanssaan. Elääkuin tavallinen rakastava perhe!
Ongelmaksi on muodostunut hänen tapansa "vakoilla" minua. Olen niin väsynyt.Hän ottaa selvää menemisistäni ja on monesti lupautunut piirtämään niistä kartan jotta tajuaisin etten pysty salaamaan häneltämitään! Olemme jo tehneet yhteisen sopimuksen että hän saa katsoa minun puheluerittelyt, tekstiviestit ja muutenkin tutkia kännykkäni jos haluaa. Tilanne välillä ahdistaa, koska en uskalla soittaa muille kuin äidilleni, veljelleni ja töihin.. muita numeroita ei puhelimessani enää edes ole, rakkaani lisäksi. Hän on poistanut kaikki. Olen sunnitellut hankkivani prepaid-liittymän jota pitäisin salassa ja täten voisin pitää yhteyttä myös ystäviini. Mutta hän on ovela, tietää kaiken mitä touhuan vaikka tekisin mitä,ja jos salainen liittymä paljastuisi hän hakkaisi minut. Pelkää nytkin että jos hän jotenkin saa tietää että olen kirjoittanut tänne...
Hän saa lukea s-postini, tulla katsomaan minua töihin, ihan mitä vain. Töissäni hän käykin päivittäin. Monesti kun olen jutellut miespuolisen työkaverin kanssa hän on ottanut sen jotenkin "henkilökohtaisesti".Jopa naapurimme seuraa mieheni poissaollessa tekemisiäni.. Kaksi n. 40v miesä asuu (tosin erikseen) mutta kumpikin istuu AINA omalla terassillaan ulkona kun olen lähdössä töihin. Ahdistaa aina, en aina pysty edes moikkaamaan. Kun kävelen, olise sitten illalla kotipihallani tai päivällä töihin, aina tuntuu kuin joku seuraisi..
Mieheni on itse töissä portsarina, joten ei hänkään kaikkea pysty vahtimaan, esim öisin kun on jopa eri kaupungissa töissä! Tai siis niin ainakin luulin. Hän oli töissä kun itselleni tuli tunne että PAKKO saada käydä vähän tuulettumassa kaupungissa. oli virhe etten kertonut sitä miehelleni, jos olisin kertonut hän ei olisi antanut lupaa. Hän yllätti minut sitten kaupungista naispuolisen ystäväni kanssa, ruokaravintolasta. Pelästyin ja sanoin ystävälleni etten uskalla lähteä hänen matkaansa ilman turvaa. Mieheni hoiti taitavasti tilanteen ja sai ystäväni ja jopa minut hetkeksi uskomaan että kaikki järjestyy. Automatkalla hän otti minua kädestä ja silitti, olin niin helpottunut. Kotiin päästyämme, kun ovi meni kiinni hän löi minua useasti nyrkillä kasvoihin. Hän pisti minut käsirautoihin eikä antanut minun liikkua. Toinen kerta jo kun on laittanut minut niihin, vko-pari sitten oli edellinen kerta. Sitten hän töni, repi hiuksista, löi päätäni lattiaan ja sitten SE tapahtui ensimmäistä kertaa; Hermostui niin paljon että kuristi ja painoi polvellaan melkein koko painollaan vatsaani etten saanut hengitettyä. Melkein tukehduin. Hän soitti itse poliisit, tajusi varmaan että melkein tappoi minut. Minut vietiin sitten turvaan ja seuraavana päivänä minun oli vain palattava takaisin "kotiimme". Pakkasimme tavarani yhdessä ja sovimme että muutan pois. Tarkoituksana oli siis erota. Mies oli ihan rikki tapahtuneesta, itki kaksi päivää ja pyysi että jatkaisimme asumuserosta huolimatta. Suostuin sillä rakastan ja haluan vielä yrittää... Nyt pelkään mitä tapahtuu kun asumme erillämme ja kun hän ei luota. Mitä tapahtuu kunlähden vakka töhin, tai minne tahansa... en uskalla lähteä!? En uskalla tehdä mitään. Mieheni on muuten ihana ja hellä mies. Antaa siis myöskin hellyttäja huolehtii, ehkä se on juuri se mitä hänessä rakastan. Olemme välillä niin TOSI onnellisia, haluaisin ne hetket takaisin. Tiedän että niitä tulekin, tiedän myös teeä saatan saada vielä pahasti selkääni. Hän on uhannut myös ampumisella, tiedän hänen pystyvän mihin tahansa, hänellä kun on rikollista taustaa. Olen yrittänyt etsiä asetta mutten ole löytänyt.Käsiraudat haluaisin hävittäämutten voi sitäkään tehdä. Hänelläon nyrkit ja keinot millä saada pahaa aikaiseksi, ei se nyt käsirautojen hävittämisestä ole kiinni.
Haluan hänen vain käsittävän että rakastn VAIN ja AINOASTAAN häntä, en ketään toista, ikinä. Hänen kanssaan haluaisin siis lapsenkin koska rakastan häntäniin vietävästi kaikesta huolimatta. En vain enää tiedä onko mitään järkeä.. Odottaa vielä ainakin kannattaa. Vai mitä siskot?
Minulla on 15 vuotta vanhemi avomies jolla lapsia pari, pidän heistä, haluaisin omiakin mutta ei se ole välttämätöntä, he riittävät minulle. Itse ajattelen aina kun tulee alamäkiä, että olen nuori vielä, elämä edessä! Masennun kuitenkin aina eikä sekään puhe enää auta.
Mieheni on minusta todella huolissaan (minulla huume-/alko-/masennus-taustaa) Lisäksi mies on sairaalloisen mustasukkainen, koska olen viilettänyt häntä ennen kuin eläin, jos näin voi sanoa. Nyt kuitenkin rakastan miestäni ja haluan olla hänen kanssaan. Elääkuin tavallinen rakastava perhe!
Ongelmaksi on muodostunut hänen tapansa "vakoilla" minua. Olen niin väsynyt.Hän ottaa selvää menemisistäni ja on monesti lupautunut piirtämään niistä kartan jotta tajuaisin etten pysty salaamaan häneltämitään! Olemme jo tehneet yhteisen sopimuksen että hän saa katsoa minun puheluerittelyt, tekstiviestit ja muutenkin tutkia kännykkäni jos haluaa. Tilanne välillä ahdistaa, koska en uskalla soittaa muille kuin äidilleni, veljelleni ja töihin.. muita numeroita ei puhelimessani enää edes ole, rakkaani lisäksi. Hän on poistanut kaikki. Olen sunnitellut hankkivani prepaid-liittymän jota pitäisin salassa ja täten voisin pitää yhteyttä myös ystäviini. Mutta hän on ovela, tietää kaiken mitä touhuan vaikka tekisin mitä,ja jos salainen liittymä paljastuisi hän hakkaisi minut. Pelkää nytkin että jos hän jotenkin saa tietää että olen kirjoittanut tänne...
Hän saa lukea s-postini, tulla katsomaan minua töihin, ihan mitä vain. Töissäni hän käykin päivittäin. Monesti kun olen jutellut miespuolisen työkaverin kanssa hän on ottanut sen jotenkin "henkilökohtaisesti".Jopa naapurimme seuraa mieheni poissaollessa tekemisiäni.. Kaksi n. 40v miesä asuu (tosin erikseen) mutta kumpikin istuu AINA omalla terassillaan ulkona kun olen lähdössä töihin. Ahdistaa aina, en aina pysty edes moikkaamaan. Kun kävelen, olise sitten illalla kotipihallani tai päivällä töihin, aina tuntuu kuin joku seuraisi..
Mieheni on itse töissä portsarina, joten ei hänkään kaikkea pysty vahtimaan, esim öisin kun on jopa eri kaupungissa töissä! Tai siis niin ainakin luulin. Hän oli töissä kun itselleni tuli tunne että PAKKO saada käydä vähän tuulettumassa kaupungissa. oli virhe etten kertonut sitä miehelleni, jos olisin kertonut hän ei olisi antanut lupaa. Hän yllätti minut sitten kaupungista naispuolisen ystäväni kanssa, ruokaravintolasta. Pelästyin ja sanoin ystävälleni etten uskalla lähteä hänen matkaansa ilman turvaa. Mieheni hoiti taitavasti tilanteen ja sai ystäväni ja jopa minut hetkeksi uskomaan että kaikki järjestyy. Automatkalla hän otti minua kädestä ja silitti, olin niin helpottunut. Kotiin päästyämme, kun ovi meni kiinni hän löi minua useasti nyrkillä kasvoihin. Hän pisti minut käsirautoihin eikä antanut minun liikkua. Toinen kerta jo kun on laittanut minut niihin, vko-pari sitten oli edellinen kerta. Sitten hän töni, repi hiuksista, löi päätäni lattiaan ja sitten SE tapahtui ensimmäistä kertaa; Hermostui niin paljon että kuristi ja painoi polvellaan melkein koko painollaan vatsaani etten saanut hengitettyä. Melkein tukehduin. Hän soitti itse poliisit, tajusi varmaan että melkein tappoi minut. Minut vietiin sitten turvaan ja seuraavana päivänä minun oli vain palattava takaisin "kotiimme". Pakkasimme tavarani yhdessä ja sovimme että muutan pois. Tarkoituksana oli siis erota. Mies oli ihan rikki tapahtuneesta, itki kaksi päivää ja pyysi että jatkaisimme asumuserosta huolimatta. Suostuin sillä rakastan ja haluan vielä yrittää... Nyt pelkään mitä tapahtuu kun asumme erillämme ja kun hän ei luota. Mitä tapahtuu kunlähden vakka töhin, tai minne tahansa... en uskalla lähteä!? En uskalla tehdä mitään. Mieheni on muuten ihana ja hellä mies. Antaa siis myöskin hellyttäja huolehtii, ehkä se on juuri se mitä hänessä rakastan. Olemme välillä niin TOSI onnellisia, haluaisin ne hetket takaisin. Tiedän että niitä tulekin, tiedän myös teeä saatan saada vielä pahasti selkääni. Hän on uhannut myös ampumisella, tiedän hänen pystyvän mihin tahansa, hänellä kun on rikollista taustaa. Olen yrittänyt etsiä asetta mutten ole löytänyt.Käsiraudat haluaisin hävittäämutten voi sitäkään tehdä. Hänelläon nyrkit ja keinot millä saada pahaa aikaiseksi, ei se nyt käsirautojen hävittämisestä ole kiinni.
Haluan hänen vain käsittävän että rakastn VAIN ja AINOASTAAN häntä, en ketään toista, ikinä. Hänen kanssaan haluaisin siis lapsenkin koska rakastan häntäniin vietävästi kaikesta huolimatta. En vain enää tiedä onko mitään järkeä.. Odottaa vielä ainakin kannattaa. Vai mitä siskot?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Tässä sinulle asioita, mitä ihan ensimmäiseksi minulle tuli mieleen:
1. poista ihan ensimmäiseksi tietokoneelta kaikki evästeet käyntiesi jälkeen, ettei hän näe sinun käyneen täällä tai muilla sivuilla, joiden kautta hän tajuaa sinun hakevan apua
2. älä missään nimessä tee miehen kanssa lasta
3. hae jostain apua: poliisilta (pahoinpiteyitä), terveydenhoitajalta, kotikaupunkisi sosiaaliviranomaisilta, kirkosta, pomoltasi,... mistä tahansa taholta, jonne miehelläsi ei ole yhteyksiä
4. lähde ja jätä se mies, mene jonkun ystäväsi luo, josta hän ei osaa sinua etsiä
5. älä kerro miehelle mitään aikomuksistasi etukäteen
6. älä vastaa hänen puheluihinsa, äläkä tapaa häntä ollenkaan
7 pyydä tarvittaessa sairaslomaa, ettei miehesi löydä sinua työpaikaltasikaan
Kenenkään ei tarvitse elää tuollaisessa suhteessa. Miehesi on sairas ja väkivaltainen, narsistinen diktaattori. Eikä tule siitä miksikään muuttumaan. Lähde, niin kauan kuin vain olet hengissä!!!
Tuo sinun tilanteesi kuulostaa todella pahalta. Miehesi ei edes kohtele sinua niin kuin ihmistä. Lähde suhteesta mahdollisimman pian. Asut vaikka sukulaistesi luona jossain kaukana (kertomatta olinpaikkaa miehelle) kunnes löydät asunnon. Tässä maassa saa aina apua jostain! Se vaatii varmasti todella paljon rohkeutta vain lähteä ja jättää kaikki taakse, mutta se on parasta sinun tulevaisuudellesi!
Heippa hei taasen..
Kiitos aivan hirveesti, auttoi jo tieto että joku on lukenut mitä sydämelläni on. Luin vastauksenne monta kertaa ajatuksella, tosin nyt ne on vähän sekaisin enkäpysty 110% keskittyyn ku lähden pian töihin.. Mutta on kerrottava vielä joka vastasit minulle ensimmäiseksi..Tässä sinulle asioita, mitä ihan ensimmäiseksi minulle tuli mieleen:
1. Yritän olla aina tosi tosi tarkka kun käyn tietokoneella. Tosin silti aina kun näen että mieheni käy koneella, tulee aina se pelko että jotain jäi... On toisaalta tyhmää että joutuu piilottelemaan asioita omalta mieheltä jota rakastaa, mutta olet oikeassa, tämä on nyt järkevintä.
( poista ihan ensimmäiseksi tietokoneelta kaikki evästeet käyntiesi jälkeen, ettei hän näe sinun käyneen täällä tai muilla sivuilla, joiden kautta hän tajuaa sinun hakevan apua)
2. Sitäkin mietin kannattaakolasta tehdä, tosin nyt näyttääsiltäettä lasta en edes saa. Ja sekin tietysti pelottaa jo etukäteen, kuinka kävis lapsellemme jos hän lyö? Löisikö sillonki kun olen raskaana?? (älä missään nimessä tee miehen kanssa lasta.)
3. Olenmiettinyt rikosilmoituksentekoa, mutta pelkään tehdä sitä, koska mieheni on sanonut että jos aiheutan hänelle jotain ongelmia, tekee hän elämästäni helvettiä. Ja sen se varmasti tekee kun osaa. Jos tekisin ilmoituksen, hän menettäisi järjestyksenvalvojatyön ja siitä hän vasta hermostuisi! Muistan jo kun häneltä vietiin kerran jo kortti kyllylle pariksi kuukaudeksi pahoinpitelystä ja hän hermoili jo silloin pahasti. Sossuun varasin jo ajan, se on vasta en kuussa:( samoin aloitinmasennuslääkityksen uudelleen. Vaikka miehelläni ei olisi yhteyksiäminnekään, hän saaminut kiinni kaikesta. valitettavasti..
(hae jostain apua: poliisilta (pahoinpiteyitä), terveydenhoitajalta, kotikaupunkisi sosiaaliviranomaisilta, kirkosta, pomoltasi,... mistä tahansa taholta, jonne miehelläsi ei ole yhteyksiä)
4. Olen yrittänyt lähteä, en pysty koska rakastan. Ystäväni luokse meinasin jo muuttaa mutta se vaikeutaisi ystäväni elämääja sitäen halua. Miehni siis tietää missä ystäväni asuu! Ja sattuu olemaan niin etei minulla ole täälläpäin ystäviä, koska olen juuri muuttanut mieheni kanssa uudelle paikkakunnalle. (lähde ja jätä se mies, mene jonkun ystäväsi luo, josta hän ei osaa sinua etsiä)
5. En tiedä mitä voin kertoa ja mitä en!?(älä kerro miehelle mitään aikomuksistasi etukäteen)
6. - (älä vastaa hänen puheluihinsa, äläkä tapaa häntä ollenkaan)
7 - (pyydä tarvittaessa sairaslomaa, ettei miehesi löydä sinua työpaikaltasikaan)
Loppuihin en löytänyt vastauksia...
Ja sinullekin "Tyttö maalta", yritänkin kovasti, mutta rakkausonliian suuri. Voikohan tällainen mies parantua? Siis nyt kun kohta asumme erillämme, jos hän vaikka oppisi luottamaan, tai uskomaan ettei menetä minua? Tai kuinka "kehtaan" ottaa puheeksi sen, että menettää minut suuremmalla syyllä jos jatkaa vainoamista ja hakkaamista? on meinaan tosi vaikea alkaa keskuselemaan hänen kanssaan näistä, kun hän ei itse ongelmaa näe... Ja koska hänon niin kova lyömään, miten sanon nämä tarpeeksi lempeästi?
poimin tuolta Perheväkivaltapalstalta oheisen keskustelun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000574&posting=22000000017969985
Oletko varma että se on rakkautta mitä koet vai onko taustasi takia sulla joku sellanen että joku joka ensimmäisen kerran oikeesti on susta välittänyt on hän???Läheisriippuvuutta???Miehellä narsistinen luonnehäiriö??Ei muuten parane koskaan pahenee vain...:(Kylmiä sanoja mutta totuus on: että lähde niin pian kun voit!!!Raskkaus on jotain ihan muuta!!!
Kaikkea sitä näkee, syyllisyyden siirto?
Halusin vain tuon äskeisen idiootin jälkeen kertoa, että luin juttusi ja saat kaiken myötätuntoni puolellesi!!
Muuten en pysty kovinkaan paljon auttamaan, paitsi sanomaan, että ihan oikeasti saatat hyvinkin olla haudassa enemmin kuin miehesi tuosta muuttuu! En usko, että sinällään rakastat miestäsi vaan rakastat sitä haavekuvaa, joka sinulla on miehestäsi. Tietenkin jos miehesi todella suostuu menemään johonkin hoitoon mustasukkaisuutensa ja väkivaltaisuutensa takia, saattaa jotain toivoa olla. Muuten tuskin on.
...kunluin näitäkirjoituksia ja vastauksianne. Kai siksi kirjoitinkin alunperin tänne että sitä saisin!! Tää on oikeesti hyvä keksintö, maailmassa on hyviä ihmisiä:)
Jotenkin tosi hyvä olo lähteä nyt töihin. Aion oikeesti ottaa niskasta kiinni, jos vaan pystyn. Tiedän, ettämieheni tuleekolmen tunninkuluttua taas käymään töissäni. Se onkin tällähetkellä ainoa asia joka ahdistaa. Mutta helpotusta olooni tuo sekin että olen töissä paikassa, jossa on jatkuvasti poliiseja ympärillä. Ajattelen ehkä vainoharhaisesti, toisaalta saattaa välillä itseäänkin naurattaa! Että tähänkö nyt elämäni perustan? Toivon että virkavaltaa olisi mahdollisimman lähellä koko ajan..No, sitä se kuitenkin tällä hetkellä on.
Tunnen itseni niin typeräksi, mutta olenkohan sittenkin vain riippuvainen? Koska kun tulee riitaa,haluan sanoa suoraan tunteeni ja yleensämyös saan voimia silloin lähteä lätkimään. Muttasitten kun mies sanoo että erotaan, sitten tulee pakokauhu. En kestä. Mutta toisaalta, eikö rakkaus ole vähän riippuvuuttakin, vai?
Oikeasti kyllä välitän miehestäni, tulee paha olo jos hänelle tulee, asetan hänet kaiken edelle, eikö se toisaalta kerro mitään? Ja hänkin asettaa usein minut etusijalle, esim. järjestää työvuorojaan jotta näkisimme enemmän, tekee asioita joista pidän/pidämme yhdessä.. Ristiriitaista kyllä.
En silti haluaisi hyväksyä hänen tekojaan.Eikö ole mitään muita vaihtoehtoja kun erota? Mitä miehelleni käy sitten?? Hän ei tee koskaan itselleen pahaa,sen tiedän, pelkään silti hänen masentuvan. Ja hän lupasi eron jälkeen tehdä minun ja seuraavan miehen elämästä vaikeaa.Olisiko hän sittenkin se läheisriippuvainen?? Hitto miten vaikeita asioita... täytyypi tästä lähteä yötyön tunneille joten palaan katsastamaan keskustelut taas huomenna...
Kiitos kaikille! Saitte minut todella miettimään, ja ehkä enemmän maanpinnalle!
Tuota äskeistä luonnehäiriöishommaa voi olla vaikee tunnistaa,mutta on olemass kirja: Naamiona terve mieli, jonka luin,kun halusin varmistua erään läheiseni olevan luonnehäiriöinen!Tuntuu vain että olet varmaan ansainnut parempaa kuin tuollaisen miehen kohtelua.Tiedän itse kokemuksesta että irrottautuminen voi olla vaikeata ja tuollainen hämää sillä ,koska hänessä on myös ne hyvät puolensa.,:/
"Koska kun tulee riitaa,haluan sanoa suoraan tunteeni ja yleensämyös saan voimia silloin lähteä lätkimään."
Jos alat uhkailemaan lahtemisellasi, se jaa todennakoisimmin juuri siksi-uhkailuksi. Tuo peto nimittain ei antaisi sinun elaa niin kauaa etta selviaisit oven ulkopuolelle!
Miksi edes menit kertomaan sun menneisyydestä sille? Jos sä kerran olet ollut varsinainen jakorasia jokin aika sitten, niin tottakai itse kukin pelkää sitä, lähdetkö sä taas menemään ja petät. Valitettavasti vaan rakastuit siihen sairaalloisimpaan tapaukseen, joka menee niin pitkälle, että alkaa hakkaamaan naista. Aiotko sä nyt sitten roikkua rakkauden vuoksi nyrkkipussina siinä suhteessa? Sä et pysty menneisyyttäsi muuttamaan ja sulla on helvetin mustasukkainen luuseri mies, joka pieksee sut pienimmästäkin epäilyksestä. Mä ajattelin, että sulle voisi olla hyvä jokin naisten turvatalo. Mä löysin tällaisen saitin sulle.
http://www.manteli.net/kriisiapu.html
Varmaan tuo Ensi- ja turvakodit kohta on sun tilanteessa paras vaihtoehto. Sossukin voi tietysti auttaa. Soita sossuun uudelleen ja sanot että nyt piru irti.
Haluatko elää tuolla tavalla seuraavat 30 vuotta? Äitini nimittäin elää niin! Isäni ei koskaan ole käynyt häneen käsiksi, mutta hän erittäin mustasukkainen ja esim. päästää äitini kauppaan vain kerran kuussa. Auto on isälläni, joten äitini ei pääse korvesta mihinkään. Äitini haaveilee, että ehkäpä hän joskus eläkkeellä ollessaan muuttaa pois... Saapa nähdä. Tee sinä viisaampi päätös ja mene huomenaamuna turvakotiin.
Sina olet henkisesti hyvin haavoittuva ja hauras.
Mutta se ei missaan nimessa anna sinulle lupaa olla jonkun pedon raikattavana ja pahoipitelemana!
Mita tuo hirvio on sinulle tehnyt on rikos raaimmassa merkityksessa. Tuon pedon paikka on telkkien takana.
Mita sina tunnet tuota petoa kohtaan on niin kaukana rakkaudesta kuin ita on lannesta!!!!
Sinun tunteesi ovat jotain sairasta pelkoa ja arkuutta. Tunnusta tuo nyt heti itsellesi ja ymmarra hyva ihminen etta sinun taytyy juosta niin lujaa kuin vain voit eroon tuosta hirviosta!
Vaihtoehtona voit tietysti jaada pedon raatelemaksi ja vapaa-aikasi suunnitella designia hautakiveesi. Sen hankkiminen sinulle tulee tapahtumaan aivan lahiaikoina.
..ruma sana tälle suhteelle.
Rakkaus on hellyyttä, välittämistä, yhdessäoloa, rakkaus antaa myös toiselle tilaa hengittää, harrastaa ja olla omien ystävien parissa.
Olet selvästi läheisriippuvainen johon tällainen narsisti (teksisi mieli kirjoittaa psykopaatti) on iskenyt hampaansa. Yleensähän he juuri iskevät näihin, polkevat alleen ja kulkevat yli, vievät kaikki oikeudet siis ihmisoikeudet. Jäljelle tällaisesta suhteesta jää yleensä jos ei kuollut ruumis niin ihmisraunio.
Käy sivuilla www.narsistienuhrientuki.fi siellä on kaltaisiasi enemmän ja vähemmän vertaistukena.
Ensimmäiseksi: Miehesi ei oikeasti välitä/rakasta sinua. Ei millään muotoa. Narsistit eivät rakasta ketään mutta he vaativat muilta 100%:n huomion ja ovat mustasukkaisia kaikille ja kaikelle. Hän pitää sinua vallassaan hallitsemalla pelolla ja väkivallalla, se on heidän tapansa toimia jotta "uhri" ei uskaltaisi tehdä yhtään mitään asemansa parantamiseksi.
Voi sinua tyttörukka, vaikka menneisyytesi olisi mikä niin sinulla on oikeus inhimilliseen ja oikeaan elämään. Usko minua kun kirjoitan että luhistut henkisesti jos et lähde ja pian.
Turvakoti, salainen osoite jatkossa ym. auttavat sinua irtipääsemiseen. Voimia!
..niin ja olet selvästi läheisriippuvainen koska ajattelet/takerrut miehen tuntemuksiin välittämättä omasta pahasta olostasi.
Apua löytyy tähänkin pulmaan.
Ei sinun tehtäväsi ole oikeasti tehdä tämän hirviön elämästä onnellista, kukaan ei sellaiseen pysty, usko minua.
Ei sinun tarvitse välittää masentuuko hän tai mitä lähtösi jälkeen tapahtuu, se on täysin hänen oma asiansa. Keskity itseesi, eheytymiseesi, elämääsi, VAIN itseesi!!!
Läheisriippuvaiset sairastavat myös "kiltteyttä" ja koska sinulla on oma menneisyytesi haluat hyvittää sen kaikin tavoin (täysin irrallinen asia)itsellesi ja puolisollesi (jolle se ei kuulu) olemalla täydellisen kiltti.
Kuulosti osittain entiseltä suhteeltani.
Tuo mustasukkaisuus tukahduttaa Sinut ennenpitkää ja kerranhan me täällä eletään ja siksipä elämästä pitää nauttia eikä elää ikäänkuin siduttuna toisen alaisuudessa ja kitkiessä Sinulta elämän ilot ja riemut.
Mustasukkainen ihminen monestikin miettii toisesta juuri niin, kuten hän itse toimisi samassa tilanteessa.
Itse tein ratkaisun ja jätin raastavan suhteen..
kirpaisee rajusti, mutta ei se elämä siihen lopu, vaan näet asiat aivan eritavoin senjälkeen ja kohta huomaat ja kiroat sitä tosiseikkaa, että miten ja miksi jaksoitkaan roikkua siinä miehessä/naisessa niinkinkauan.
Elä omaa elämääsi.
Oon kyl saanut yt hirveesti teiltä usia vastauksia ja tukea elämäntilanteeseeni! Aika paljon meni oikein jotkut jutut mitä ei oikeastaan ole itse nähnyt, tai halunnut nähdä. Loput on siis vielä näkemättä..
Tässä itsekseni olen nyt miettinyt, koska tiedän etten pysty vain seinään suhdetta lopettamaan, ajattlin asian niin että kun tästälöydän uuden asunnon, voisin tehdä sen pikkuhilkaa, niin että valmistautuisin siihen itsekin. (Ehkä helpompaa kun ei sitten kokoajan nähdä..?)
Joku puhui miksi kerroin menneisyydestäni,kas vain kun ei ole paljon tarvinnut kertoa.Hän onyllättävän paljon saanut itse selville. Mitäpä poket eivät tietäisi kaupungin menoista. Ovat juorunneet kaikki menemiseni ja mieheni.. Enkä oikein voi kieltää jos minut on nähty.
Voi hitto että on paha tilanne... Pelkään niin pahinta. Mikä kohtalo juuri meidät on asettanut yhteen? Miksi me yleensä tapasimme?? Jos eroamme, kahlitseeko tämä mies seuraavan naisen samalla tavalla? Tekisi mieli tunnustaa miten vähän aikaa vasta olemme olleet yhdessä..
Kun tietäisitte miten pelkäsin tulla tänäaamuna klo 6 töistä.. Luulin jättäneeni jotain jälkiä tästä keskustelupalstasta ja olin niin varma, kun miehestäni ei ollut kuulunut mitään, että nyt se on menoa. No onneksi hän oli joutunut jäämään yöksi töihin...
Joku varmaan ajattelee että hemmetti mikä pyhimys toi mimmi luulee olevansa ku juoruaa täällä kaikki asiansa, eikä mies tiedä mitään.
Olet saanut jo niin paljon hyviä neuvoja, että niitä en enempää sinulle tässä kirjoita. Eli yhteyttä kriisipuhelimeen tai lähimpään turvakotiin. Turvakotiin voit myös soittaa vaikka et sillä hetkellä sinne aikoisikaan mennä. Saat sieltä kuitenkin ammattilaisten tukea ja neuvoja miten sinun kannattaisi asiasi hoitaa. Sieltä osaavat auttaa sinua myös asunnon hankkimisessa ja muiden asioiden järjestelyissä.
Irtautuminen tuollaisesta suhteesta ei ole helppoa ja vie sinulta varmasti aikaa. Älä huolestu, jos synkkiä tuntemuksia ja masentuneisuuden tunteita esiintyy vielä kauan suhteen jälkeenkin. Kuulostaa minunkin mielestäni siltä, että olet läheisriippuvainen etkä välttämättä osaa erottaa rakkauden ja omistushalukkuuden eroa. Läheisriippuvuuteen saa apua ja siitä voi parantua, itsellänikin on tuosta kokemusta. Itselleni tämän vain aiheutti omien vanhempieni väkivaltainen ja alkoholin täyttämä suhde.
Sinun huolesi ei ole mitä seuraavalle miehesi tyttöystävälle tapahtuu, ei tässä vaiheessa. Nyt vain keskityt itsesi pelastamiseen. Sillä mikäli kertomasi asiat ovat totta, tilanteesi on todellakin vaarallinen.
Kuten joku kirjoittikin, et ansaitse tuollaista elämää, oli menneisyytesi mikä tahansa. Käytkö muuten missään päihdekuntouksessa? Sieltäkin voisit saada tutuilta ohjaajilta neuvoja mitä sinun tulee tehdä.
Ei teidän yhteenmenossanne mistään kohtalosta ole kyse, kaksi rikkinäistä ja ongelmallista imistä (sinä tosin olet jo omista ongelmistasi eteenpäin hyvin päässyt) ovat törmänneet ja hakevat toisesta elämän täyttymystä. Valitettavasti usein käy vain niin, ettei se oma paha olo siitä parane, koska se työsarka on oman itsensä sisällä; päässä ja sydämessä. Kukaan toinen ihminen ei voi toista ehjätä tai parantaa.
Eli paranna nyt itsesi ja hae apua!
Usko meitä, kun kerran neuvoa kysyit. Sinun on päästävä irti tuollaisesta suhteesta. Jos jonkun muun elämäntilanne olsi samanlainen, millaisia neuvoja antaisit hänelle? Yritä nähdä oma tilanteesi ulkopuolisen silmin. Nyt ei auta tunteet vaan järki. Myöhemmin kiität vielä itseäsi.
Hei! Minä kehottaisin sinua hakemaan ammattiapua!
Ryhmissä keskustellaan naisten kokemasta väkivallasta, jota voi tapahtua perheessä, lähi- tai tuttavuussuhteissa tai muissa yhteyksissä. Väkivallasta keskustellaan naisten omien kokemusten ja kysymysten pohjalta. Keskustelu on luottamuksellista. Ryhmissä saa mm. tietoa väkivallasta, sen luonteesta sekä selviytymiskeinoista.
Päänavaus-ryhmät ovat avoimia kaikille väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille naisille. Ryhmä on osallistujille ilmainen eikä ennakkoilmottautumista tarvita. Ryhmiä ohjaavat kokeneet ammattilaiset. Paikalla on aina kaksi ohjaajaa
Lisätietoja saa Naisten Linjan toimistosta, puh. 09 - 436 1008. Ryhmätoiminta järjestetään Helsingin kaupungin tuella.
Olet lämpimästi tervetullut!
.."muuten ihan hellä ja kiltti mies"! Tarvitset apua, olet todella hukassa! Herää nyt hyvä ihminen ja elä ihmisen arvoista elämää!
"kun ovi meni kiinni hän löi minua useasti nyrkillä kasvoihin. Hän pisti minut käsirautoihin eikä antanut minun liikkua. Toinen kerta jo kun on laittanut minut niihin, vko-pari sitten oli edellinen kerta. Sitten hän töni, repi hiuksista, löi päätäni lattiaan; Hermostui niin paljon että kuristi ja painoi polvellaan melkein koko painollaan vatsaani etten saanut hengitettyä. Melkein tukehduin."
"muuten ihan hellä ja kiltti mies"
Voi itku, joo että tämmöstä... Tämä meidän "väsynyt" ei ole muuta kuin moniongelmainen, läheisriippuvainen takertuja... On ollut alko, huume ja vaikka mitä ongelmaa, ja sekin varmaan johtaa juurensa vanhempien tekemästä väkivallasta ja alkoholismista...jne. Rankkaa on...
Mustasukkaiselle, vainoharhaiselle miehelle on ihan turha selittää mitään. Ei se niitä juttuja kuitenkaan usko. Lähde vielä niin kauan, kun olet hengissä. Ettei tarvitse "säkissä" ulos kantaa. Käsiraudat ja muut apuvälineet ei kuulu ”vaimon” kurissapito välineisiin. Parisuhteessa pitää riittää pelkkä puhuminen.
Ymmärrätkö, että tällaisen miehen päässä vain kerran "naksahtaa" ja hän ei voi itselleen mitään. Siinä ei auta rakkauden tunnustukset, kun henki saattaa lähteä.
rakkaus on toisen kunnioittamista. Miehesi ei sinua rakasta, haluaa vain omistaa sinut kuin koiran tai esineen. Sinun pitää ymmärtää se. Tämä on syy, miksi mikään ei koskaan muutu. EI KOSKAAN. ei rakkauteen kuulu pelko, enintään pelko toisen menettämisestä, mutta ei missään nimessä pelko toista kohtaan.
kerroit että sinulla on ollut huume- ja alkoholitaustaa. vaikuttaa siis siltä, että olet sitä ihmistyyppiä, joka helposti jää riippuvaiseksi. nyt olet jäänyt koukkuun sairaanloiseen ihmissuhteeseen.
Lähde niin pian kuin voitat, ja ehdottomasti SALAA. muissa kommenteissahan jo on paljon hyviä vinkkejä, miten käytännössä voit asiat järjestää.
Maija Vilkkumaan sanoin annan sulle kaiken tukeni:
voi, mä poistaisin pimeen,
mä kauheudet löisin,
mä söisin sun suruista puolet,
ainakin puolet.
*voimahali*
SINÄ et enään ansaitse mitään tuollaista! Jätät sen miehen ja heti!
Maailmassa on paljon meitä miehiä, jotka osaavat kunnioittaa vaimojaan. Löydät varmasti jotain parempaa. Ja saatat saada omia lapsia :) Sinä ansaitset sen, miehesi ei enää yhtään.
Kerrot miehellesi tilanteen selkeästi, että sinä et enään jatka tätä. JA jos hän ei jätä sinua rauhaan, niin sinä ilmoitat asiasta poliisille.
Muusta kommentoinnistasi olen täsmälleen samaa mieltä, paitsi siitä, että miehelle pitäisi kertoa selkeästi tilanne ja että ei aio jatkaa.
tyttö hyvä, älä missään tapauksessa kerro miehellesi mitään etukäteen, jos ja KUN toivottavasti lähdet ja jätät hänet. Se mies on psykopaatti ja voi olla että et sieltä hengissä ulos selviä. Psykopaatin kanssa on ihan turhaa keskustella ja selvittää tilannetta mitenkään.
sinä olet.
Heippa vielä!
Halusin kertoa, että tein sellaisen ratkaisun nyt aluksi, että juttelin äitini kanssa tilanteesta, hän tietää jotakin muttei kaikkea. Keskustelimme eilen varmaan viisi tuntia ja näytin myös näitä kirjoituksia. Tuli hirvee olo ku näki nyt oman äidin järkytyksen:( Mut nyt olen helpottuneempi koska ollaan yhdessä alettu järjestään asioita. Siis mieheni ei vielä tiedä että haemme tavarani hetkeksi äitini luokse. Mies on töissä just. Aion kyllä kertoa, mitä touhuan.. haluan ehkä silti (niin typerältä kun kuulostaakin) jatkaa tätä suhdetta, mutta näen varmaan asiat nyt sitten selkeämmin kun saan omaa aikaa ajatella ja turvaa sekä enemmän tukea.
Hassua kyllä, mutta sain voimia jopa tällaisesta pienestä asiasta, kun työpaikallani eräs komea mies osoitti kiinnostustaan. Tuli tunne että ehkä sitten okeasti kelpaan muillekin;) Vaikken nyt oikeasti muita halua..Hasua miten oikein ajattelen.
Jos vaan jotenkin saisin näytettyä miehelle että minussa on voimaa, että rakastan häntä, mutta ettei minua saa kohdella näin! Jos hän nyt alkaisi mietimään? En osaa nyt yhtään kuvitella miten hän suhtautuu asiaan, suuttuuko ja alkaako mellastamaan, vai voiko jopa jotenkin ymmärtää!? En YHTÄÄN osaa sanoa ja se tssä vähän kyllä pelottaa. Esim. eilen illalla kun palasin töistä, soitin miehelleni että jos olisin mennytkin ystäväni luokse yöksi, hän piti ajatusta naurettavana ja meuhkasi jo että edes kehtasin ehdottaa sellaista hänelle - ja sulki puhelimen. Kotiin päästyäni sanoi etten mene minnekkään, korkeintaan sitten kun se oma asunto löytyy, ja senkin täytyy löytyä naapurista.
No, asia on nyt niin etten ole enää yksin. Olen saanut voimia täältä (KIITOS siitä!!), työkaverilta, äidiltäni jne, minun on nyt PAKKO tehdä jotain. On myös tunne, että kohta otan taas takapakkia, olen luovuttajatyyppiä ja pelkään koska keksin perääntyä. Onneksi olen lähes kokoajan töissä niin saan paljon muuta ajateltavaa:) Liäksi aion jutella ammatti-ihmisten kanssa jos he voisivat auttaa minua ennen kuin takerrun taas pulloon. Yksin en pärjää. Hitto kun olisi niitä ystäviäkin!
Noh, jos/kun saan asioihini jotain järjestystä, voisin kertoa teillekin tänne sitten miten kävi. Kävi sitten huonosti, ei mitenkään tai hyvin! Kiitos teille kaikille kun "otitte osaa" tähän ongelmaani. En uskonut että saisin sitä näin paljon. Tuntee itsensä tärkeäksi=) Kaikkea hyvää siis toivon myös teille, toivon että voisin kertoa jotain hyvää seuraavalla kerralla! Moikka!
Toivottavasti asiasi järjestyvät :)
..vaikka niin kuvittelet.
Takerrut, haluat olla mieliksi ja "rakastat".
Sinä sairastat läheisriippuvuutta johon kaikki viittaavat. Hae tietoa miksi haluat häntä niin kovasti rakastaa vaikka hän on paha? Terveet ihmisethän näkevät nyt sen mitä sinä et näe.
Kuule väsynyt, tällaiset ihmiset kuin miehesi on eivät koskaan muutu. Saatat odottaa ja toivoa vuosikausia että näin kävisi mutta ei. HÄN EI TULE KOSKAAN MUUTTUMAAN JA SINUN ON SE HYVÄKSYTTÄVÄ JA IRROTTAUDUTTAVA HÄNESTÄ!!!Syy miksei hän muutu: narsistit/psykopaatit eivät koskaan rakasta muita kuin itseään. Hän ei OIKEASTI rakasta sinua ja se on nyt sinun tajuttava. Hän ei tule koskaan rakastamaan ketään/mitään paitsi itseään.
Pyydän: Hanki tietoa ja lue mistä on kysymys.
Olet rikkipoikki ja sairastunut. Eheytyäksesi sinun on lähdettävä pois tämän julman ja pahan ihmisen elämästä. Äläkä sano että rakastat häntä.
Et tiedä rakkaudesta mitään koska annat itseäsi kohdeltavan huonosti. Roikut ja haet hyväksyntää ihmiseltä joka on viimeinen täällä maan päälla jolta sinun pitäisi sitä hakea.
Toivottavasti pystyt vielä saamaan asiasi kuntoon, ja pääset tännekin kertomaan miten menee. Olen oikeasti huolissani vaikken edes tunne kumpaakaan ihmistä!
Itse en osaa sanoa tähän ketjuun juuri mitään lisättävää, neuvoja joite et olisi jo kuullut tai toimintaohjeita. Sen kyllä tiedän että rakkaus voi olla joskus sokeaa..
Liza Marklundin kirja Uhatut kertoo sellaisesta tilanteesta kuin omasi on, suunnilleen; kuinka ihana mies muuttuu väkivaltaiseksi, mustasukkaiseksi ja vieraaksi. Suosittelen luettavaksi jos pääset kirjastossa käymään. En kuitenkaan tarkoita että sinun elämäsi ja tilanteesi olisi samanlainen ja että sinulle kävisi niin. Mutta jos kiinnostaa...
Hyvä että pystyit puhumaan äidillesi! Toivottavasti saatte aikaan ratkaisun...Onnea ja voimia!!
"Aion kyllä kertoa, mitä touhuan.. haluan ehkä silti (niin typerältä kun kuulostaakin) jatkaa tätä suhdetta"
EI EI EI hyvä nainen! Siis ihan tosi, sinä kuulostat upealta naiselta, mutta älä anna itsellesi tai hänelle periksi tässä asiassa!! Lähde hyvä nainen, siis kunnolla, katkaise kaikki välit häneen! Sillä hän on juoksuhiekkaa joka hukuttaa sinut, ja sitä vaikeammaksi suhteen katkaiseminen menee mitä pitempään sitä pitkittää!
Mietippä seuraavia asioita: Rakkaus ei riitä jos kaikki muu on pielessä! Ja todellista rakkautta ei ole(!!!) kun joutuu koko ajan pelkäämään. Olet antanut miehellesi pahoinpitelyn jälkeen uuden mahdollisuuden, useammankin, mutta hän ei ole niihin tarttunut. Nyt on sinun aika pestä kätesi ja pelastaa itsesi. Älä mieti aikaa liian pitkälle, jos olet läheisriippuvainen, ajattelutapa olisi oltava kuin kuiville yrittävällä alkoholistilla. Eli päivä, tunti, jopa hetki kerrallaan. Sen pidemmälle ei tarvitse ajatella.
Anteeksi jos kuulostan aggressiiviselta, iski vain semmoinen hätä puolestasi, että selviäisit. Sillä elämä on Elämisen arvoista. *halaus*
Kehoitan sinua edelleen asumaan erillään ja lopettamaan koko suhteen! Just eilen sattui Jämsässä murha liekö ollut mustasukkaisuutta vai mitä!Suojele itseäsi äläkä ple missään tekemisissä!
elämäsi uuteen malliin,mustasukkaisuutta liitoissa on jonkin verran,mutta tuo on jo ihan sairasta touhua.jos mies haluaa kontrolida jokaista minuuttia elämästäsi ei kaikki ole ihan kunnossa,kuten ei sullakaan jos siedät tuota päivästä päivään.menkääpä terapeutille ja jollei onnistu muuta pois,ei tommoinen touhu rakkautta ole,kaukana siitä.
Älä kuuntele näitä, vaan kuuntele omaa sydäntästi ja järkeä. Puntaroi eri vaihtoehtoja. Mitä jos teet sen kanssa lapsen.. sen suhde sinuun lujittuu..EHKÄ! Aatteleppa omale kohale.. jos sulla ois lapsia joista vastuu ja sulla mies jolla ei lapsia, ja sinun miehesti aivot. Sinähän olet vapaa menemään, omallalaillasti, mutta jos teet lapsen, sullaki on jotaki joka pitää kiinni.. ;)Mutta ainahan asiaa voi ajatelle myös toiselta ja kolmanneltakin kantila ja kannatteekin!
Se ei kuule koskaan lopu, ennekuin sinä, läheisriippuvainen ihminen tajuat että henkesi on vaarassa joka h-vetin päivä!
ei ne koskaan tarkoitaa tappaa (siitähän joutuu vankilaan, hui...) mutta joskus se vain "lipsahtaa".
haluatko päätyä pikku-uutikseksi "Mies surmasi vaimonsa" joita on lehdessä harva se päivä?
olen kokenut saman, usko pois että jälkeenpäin kaduttaa miksei lähtenyt aiemmin. olen yhä kiitollinen sattumalle että ei lähtenyt henki sentään, vaikka elinikäiset vammat jäi.
Sinä olet ilmeisesti voittanut omat ongelmasi, mutta nyt on vuorossa hänen ongelmat, erilainen riippuvuus ongelma, mustasukkaisuus.
Suosittelen pariterapiaa.
POIS pois sen narsistin luota.
Pelasta itsesi.
http://narsistienuhrientuki.info
Löydät paljon kohtalotovereita.
Vaknin on asiantuntija, johon kannattaa tutustua. Kirjansa löytyy netistä. Monelle jo alkusanat riittävät...
Olethan jo ryhtynyt toimeen!!!!!!!!!??
Voimia!