Mies jäi kiinni pettämisestä parisen viikkoa sitten. Takana 4 vuoden avoliitto.
Nyt on tunteeni todella sekaisin. Mies ei halua jättää tätä uutta naista, mutta hänellä on selvästikin vielä jotakin tunteita myös minua kohtaan. Itse en vielä ole lopettanut rakastamasta, vaikka tunteeni ovatkin laantuneet. Toissa päivänä tunteet kuohuivat molemmin puolin ja sänkyyn päädyttiin. Tunsin itseni halutuksi ja tyytyväiseksi. Eilen sitten kysyin mitä tuo päivä merkitsi...ei mitään! Nyt tunnen itseni taas jätetyksi ja sattuu kun en kelpaa enää hänelle. Olen mustasukkainen ja itsesääliä täynnä.
Mies on paras ystäväni ja suhteemme olikin menossa enemmän ystävyys puolelle (tylsä arki, ei intohimoa) ja uskon pettämisen johtuneen osittain tästä. En pysty mitenkään luopumaan tästä ihmisestä kerralla ja haluasin pitää hänet ystävänä. Hän myös minut. Asumme saman katon alla vielä kuukauden, kuunnes mieheni muuttaa pois. Luulen että kaikki helpottuu sitten ja tunteet ei sahaa ehkä näin ristiin.
Vihaan häntä tekonsa tähden, mutta toivon että hän haluasi yhä minut ja jättäisi tuon toisen naisen. Toinen nainen ei tiedä tilanteesta juuri mitään. Hän luulee että olimme jo eroamassa kun he ovat tavanneet. En voi siis syyttää häntäkään mistään. Miltähän hänestä tuntuisi jos saisi kuulla että olin toissa päivänä miehen kanssa sängyssä ja monina muinakin kertoina kun he tapailivat?
Mies kiristää minua tällä tilanteella. En saa kertoa uudelle naiselle totuutta tai menetän miehen ystävänä ja lopullisesti. Tähän liittyy vielä taloudellisia ja muitakin asioita joiden selvittäminen yksin olisi hankalaa. En vaan tiedä miten selviän tästä erosta ilman hänen apuaan. Mies ei ole nyt nähnyt tätä naista sen jälkeen kun sain tietää (asuvat eri kaupungeissa) mutta viestittely on jatkunut.
Vihaan häntä, itserakasta paskaa kun kiristää ja alistaa minua näin. Tiedän että minun pitäisi katkaista välit kokonaan ja unohtaa mutta en vaan pysty. Enkä halua vihata ja tulla katkeraksi. Minua on petetty ennenkin ja viha ei mielestäni ole ratkaisu.
Syytän itseäni kaikesta...jos olisin ollut parempi avovaimo, ei näin olisi käynyt. Kadun kaikkea mikä jäi tekemättä ja kokematta. En halua luopua, en halua olla täysin yksin ja menettää ihmistä joka tuntee minut parhaiten. Tunnen etten ole minkään arvoinen ja tuntuu niin pahalle etten kelpaa enää hänelle. Sattuu kun kuvittelen miestäni uuden naisen sylissä tekemässä kaikkea mitä hän ennen teki minun kanssa.
Miten tästä pääsee yli?
Nyt on tunteeni todella sekaisin. Mies ei halua jättää tätä uutta naista, mutta hänellä on selvästikin vielä jotakin tunteita myös minua kohtaan. Itse en vielä ole lopettanut rakastamasta, vaikka tunteeni ovatkin laantuneet. Toissa päivänä tunteet kuohuivat molemmin puolin ja sänkyyn päädyttiin. Tunsin itseni halutuksi ja tyytyväiseksi. Eilen sitten kysyin mitä tuo päivä merkitsi...ei mitään! Nyt tunnen itseni taas jätetyksi ja sattuu kun en kelpaa enää hänelle. Olen mustasukkainen ja itsesääliä täynnä.
Mies on paras ystäväni ja suhteemme olikin menossa enemmän ystävyys puolelle (tylsä arki, ei intohimoa) ja uskon pettämisen johtuneen osittain tästä. En pysty mitenkään luopumaan tästä ihmisestä kerralla ja haluasin pitää hänet ystävänä. Hän myös minut. Asumme saman katon alla vielä kuukauden, kuunnes mieheni muuttaa pois. Luulen että kaikki helpottuu sitten ja tunteet ei sahaa ehkä näin ristiin.
Vihaan häntä tekonsa tähden, mutta toivon että hän haluasi yhä minut ja jättäisi tuon toisen naisen. Toinen nainen ei tiedä tilanteesta juuri mitään. Hän luulee että olimme jo eroamassa kun he ovat tavanneet. En voi siis syyttää häntäkään mistään. Miltähän hänestä tuntuisi jos saisi kuulla että olin toissa päivänä miehen kanssa sängyssä ja monina muinakin kertoina kun he tapailivat?
Mies kiristää minua tällä tilanteella. En saa kertoa uudelle naiselle totuutta tai menetän miehen ystävänä ja lopullisesti. Tähän liittyy vielä taloudellisia ja muitakin asioita joiden selvittäminen yksin olisi hankalaa. En vaan tiedä miten selviän tästä erosta ilman hänen apuaan. Mies ei ole nyt nähnyt tätä naista sen jälkeen kun sain tietää (asuvat eri kaupungeissa) mutta viestittely on jatkunut.
Vihaan häntä, itserakasta paskaa kun kiristää ja alistaa minua näin. Tiedän että minun pitäisi katkaista välit kokonaan ja unohtaa mutta en vaan pysty. Enkä halua vihata ja tulla katkeraksi. Minua on petetty ennenkin ja viha ei mielestäni ole ratkaisu.
Syytän itseäni kaikesta...jos olisin ollut parempi avovaimo, ei näin olisi käynyt. Kadun kaikkea mikä jäi tekemättä ja kokematta. En halua luopua, en halua olla täysin yksin ja menettää ihmistä joka tuntee minut parhaiten. Tunnen etten ole minkään arvoinen ja tuntuu niin pahalle etten kelpaa enää hänelle. Sattuu kun kuvittelen miestäni uuden naisen sylissä tekemässä kaikkea mitä hän ennen teki minun kanssa.
Miten tästä pääsee yli?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja eikö olisi oikein tuota toistakin naista kohtaan että hän tietäisi totuuden?
Sinun ei tarvitse eikä pidä syyllistää itseäsi mitenkään. Asia ei selviä syyllistä etsimällä.
Jos teillä ei ole lapsia, niin melkein tekisi mieli sanoa, että jätä moinen luuseri. löydät paljon paremman varmasti. Taloudelliset asiat ovat vain maallista mammonaa, niistä selviää aina. Asunnot ja muut omaisuudet voi myydä, uuden asunnon saa, kun tosissaan hakee.
Ja sinuna ottaisin yhteyttä tuohon toiseen naiseen. Ihan rakentavaan ja avoimeen tyyliin ja kertoisit hänellekin, millaisen miehen kanssa hän on tekemisissä. Todennäköisesti tämä toinen nainen, jos yhtään järkevä on, dumppaa luuserisi saman tien. Ja jos taas ei ole järkevä, niin todennäköisesti löytää jonain päivänä itsensä samasta tilanteesta kuin sinä nyt.
niin ... piti vielä lisäämäni, että mitä ihmettä teet ystävänä tuollaisella ihmisellä, joka pettää sinua ja vielä uhkailee paljastuttuaan???
minkä sortin ystävä tuollainen pettävä ,kiristävä ja valehtelemaan pakottava tyyppi on ? Älä riipu miehessä, ajattele se asia läpi se riippuvaisuus, että pääset irti siitä tunteesta. Pärjäät itseksesikin ja varmasti löydät vielä paljon paremman miehen ,siis oikean miehen, joka rakastaa ja kunnioittaa ja ymmärtää myös sen , että arki astuu jokaiseen liittoon aikanaan, mutta kumppanuus ja rakkaus jatkuu.
Sinuna varoittaisin sitä toista naista. Joku jo sanoikin,että jos on fiksu kiittää ja vetää johtopäätökset, jos taas ei usko omahan on onnettomuutensa.
Tietysti olen ajatellut samoin, ei hän ansaitse ystävyyttäni. Hän on kuitenkin paras ystäväni ja tuntee minut parhaiten. Ja ymmärtää miten vaikeaa tämä on minulle. Ja kaikesta tästä paskasta huolimatta osaa olla myös hyvä ystävä. Kun emme puhu näistä vaikeista asioista ja muistelemme menneitä, itkemme yhdessä koko tilannetta. Hän sanoo haluavansa auttaa minut tästä yli ja haluaa jatkaa ystävänä. Toisena hetkenä hän on se ihminen johon rakastuin ja jota vielä rakastan, ja toisena taas kylmä ja vihainen pettäjä, joka ei välitä yhtään.
Tiedän kyllä miten minun tulisi toimia...aina se ei vaan ole niin yksinkertaista kun ei tiedä koko tilannetta.
ystävä! Vaan hyväksikäyttäjä ja alistaja, joka käyttää hyväkseen sinua nytkun olet haavoittunut.
Minäkin olen aikoinani ollut naimisissa ja sitten mies petti minua, kun nuorin lapsi oli muutaman kuukauden. Ensi itkin, kiristin, anelin ja pohdin, että jos hän vaan tulee ja jää, niin en ole nipottaja, pihtaaja... Tulihan hän, aina viikonlopuksi kerrallaan työkeikalta ja oli sen ajan kuin kissa pistoksissa, koska hoito asui muutaman sadan metrin päässä. Lopulta minä päätin erosta. Ja mitä teki mies, muutti rakastajatterensa luo ja kävi aina lapsiaan tavatessa naida niksauttamassa minua.. Toisaalta se imarteli ja piti yllä minun toiveitani, että hän palaisi. Uusi vaimo ei nyt vuosienkaan jälkeen tiedä, että mies toimi niin ja toimisi varmasti edelleenkin, jos sen sallisin. Erosta on jo vuosia ( ero jo viime vuosituhannella ) ja yhä ex joskus ehdottelee. Vaan ei oo, ei tuu.
Oman toipumisesi vuoksi, älä suostu seksiin, älä ainakaan miehen ehdoilla. Se hivelee ja imartelee, jopa naurattaa että oletkin ex miehesi toinen nainen, mutta se estää sinua toipumasta erosta. Voimia selvitä erosta ja ystäviä voitte olla vaan, jos tilanne ja tunteet on tasaantuneet, jos sittenkään, kaverina olo lienee helpompaa. Ja mies vaan nauttii, jos saa teidät molemmat pitää. Minun kohdallini allekirjoitan jossakin tv sarjassa esitetyn väitteen: Kyllä minä vaimostani erota halusin, mutten minä hänestä luopua halunnut.
Joskus edelleen leikittelen ajatuksella, että kertoisin ex:än puolisolle, mutta mitäpä sitä turhaan..