http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00314
Mikä taika on Välimeren maiden ruoassa?
100 kysymystä ravinnosta
15.5.2005
Antti Aro
Välimeren ruokavalio on kasviöljyyn, kasviksiin, viljaan sekä kohtuullisesti käytettyihin meijerituotteisiin ja kalaan perustuva ruokavalio, jonka palanpainikkeeksi nautitaan viiniä. Sitä noudattavilla sepelvaltimotauti pysyy harvinaisena.
1950-luvun lopulla aloitettiin tunnettu Seitsemän maan tutkimus, jossa selvitettiin ruokavalion, veren kolesterolin ja sydäntautikuolleisuuden välisiä yhteyksiä eri maissa asuvilla keski-ikäisillä miehillä. Mukaan valittiin Japani ja Välimeren maita joissa sydäntauteja oli vähän sekä sellaisia maita kuten Suomi, Alankomaat ja Yhdysvallat, joissa sepelvaltimotauti oli yleinen vaiva. Tutkimuksessa tehty keskeinen havainto oli kovan rasvan käytön, veren kolesterolin ja sepelvaltimotaudin välinen selvä yhteys. Sepelvaltimotautia ilmaantui runsaimmin Ilomantsin miehille, joiden kovan rasvan käyttö oli runsainta ja veren kolesteroliarvot suurimmat. Kreetan saarella asuvat miehet söivät rasvaa yhtä paljon kuin suomalaiset, mutta heille sepelvaltimotauti oli jokseenkin tuntematon. Ero oli rasvan laadussa. Kreetalaiset käyttivät kasviöljyä, lähinnä oliiviöljyä, suomalaisten vaihtoehdot olivat voi, rasvainen maito ja läski.
Tämän ja muiden samanlaisten havaintojen perusteella Välimeren ruokavaliosta on syntynyt eräänlainen myytti, joka perustuu nimenomaan oliiviöljyn oletettuihin vaikutuksiin. Välimeren maissa noudatettu ruokavalio vaihtelee paljon ja esimerkiksi pohjois-Italiassa ja Balkanin Kreikassa se mui
stuttaa paljon keski-Euroopassa noudatettua. Klassista Välimeren ruokavaliota noudattavia on löytynyt etenkin Kreikan saarilta ja Italian köyhistä eteläosista.
Klassinen Välimeren ruokavalio perustui leipään ja kasviksiin, jotka usein haudutettiin tai paistettiin oliiviöljyssä. Meijerituotteet olivat lähinnä juustoa ja jogurttia. Kalaa nautittiin useammin kuin lihaa, joka oli satunnaisempaa pyhäruokaa, usein lammasta. Ruokajuomana käytettiin ja käytetään edelleen viiniä. Terveellisen ruokavalion seudut olivat köyhiä eikä ruoalla mässäilty. Fyysinen aktiivisuus oli runsasta.
Välimeren ruokavalio on erään Euroopan seudun perinteinen ruokavalio, jolla on eräitä terveydellisiä etuja. Ei suomalaistenkaan vilja- ja perunavoittoinen ruokavalio ollut sydäntautiriskin kannalta hassumpi. Välimeren ruokavaliossa on kuitenkin eräitä tärkeitä oivalluksia, joista voimme edelleenkin oppia. Rasvaa voidaan käyttää runsaastikin, jos se on oikean laatuista ja jos sen energia kulutetaan. Kasviksia kannattaa nauttia runsaasti ja niitä voi käyttää tuoreina ja öljyssä valmistettuina. Runsas lihan käyttö ei ole ravitsemuksellisesti tärkeää. Viinin paras käyttötapa on ruokajuomana.
Suomalaisten ruokavalio on viime vuosina lähestynyt Välimeren mallia runsaammin kuin monien muiden Euroopan maiden. Kasviöljyn kulutus on ilahduttavasti lisääntynyt eikä erinomaista rypsiöljyä kannata vaihtaa oliiviöljyyn. Nautittujen kasvisten määrää ja valikoimaa voi edelleenkin parantaa, sillä kaupat ovat niitä tulvillaan. Lihan yliarvostusta voisi vähentää. Vaihteleva ja tasapainoinen ruokavalio voi sisältää kohtuullisesti meijerituotteita, mutta ruokaa ei tarvitse hukuttaa voihin tai kermaan.
Mikä taika on Välimeren maiden ruoassa?
100 kysymystä ravinnosta
15.5.2005
Antti Aro
Välimeren ruokavalio on kasviöljyyn, kasviksiin, viljaan sekä kohtuullisesti käytettyihin meijerituotteisiin ja kalaan perustuva ruokavalio, jonka palanpainikkeeksi nautitaan viiniä. Sitä noudattavilla sepelvaltimotauti pysyy harvinaisena.
1950-luvun lopulla aloitettiin tunnettu Seitsemän maan tutkimus, jossa selvitettiin ruokavalion, veren kolesterolin ja sydäntautikuolleisuuden välisiä yhteyksiä eri maissa asuvilla keski-ikäisillä miehillä. Mukaan valittiin Japani ja Välimeren maita joissa sydäntauteja oli vähän sekä sellaisia maita kuten Suomi, Alankomaat ja Yhdysvallat, joissa sepelvaltimotauti oli yleinen vaiva. Tutkimuksessa tehty keskeinen havainto oli kovan rasvan käytön, veren kolesterolin ja sepelvaltimotaudin välinen selvä yhteys. Sepelvaltimotautia ilmaantui runsaimmin Ilomantsin miehille, joiden kovan rasvan käyttö oli runsainta ja veren kolesteroliarvot suurimmat. Kreetan saarella asuvat miehet söivät rasvaa yhtä paljon kuin suomalaiset, mutta heille sepelvaltimotauti oli jokseenkin tuntematon. Ero oli rasvan laadussa. Kreetalaiset käyttivät kasviöljyä, lähinnä oliiviöljyä, suomalaisten vaihtoehdot olivat voi, rasvainen maito ja läski.
Tämän ja muiden samanlaisten havaintojen perusteella Välimeren ruokavaliosta on syntynyt eräänlainen myytti, joka perustuu nimenomaan oliiviöljyn oletettuihin vaikutuksiin. Välimeren maissa noudatettu ruokavalio vaihtelee paljon ja esimerkiksi pohjois-Italiassa ja Balkanin Kreikassa se mui
stuttaa paljon keski-Euroopassa noudatettua. Klassista Välimeren ruokavaliota noudattavia on löytynyt etenkin Kreikan saarilta ja Italian köyhistä eteläosista.
Klassinen Välimeren ruokavalio perustui leipään ja kasviksiin, jotka usein haudutettiin tai paistettiin oliiviöljyssä. Meijerituotteet olivat lähinnä juustoa ja jogurttia. Kalaa nautittiin useammin kuin lihaa, joka oli satunnaisempaa pyhäruokaa, usein lammasta. Ruokajuomana käytettiin ja käytetään edelleen viiniä. Terveellisen ruokavalion seudut olivat köyhiä eikä ruoalla mässäilty. Fyysinen aktiivisuus oli runsasta.
Välimeren ruokavalio on erään Euroopan seudun perinteinen ruokavalio, jolla on eräitä terveydellisiä etuja. Ei suomalaistenkaan vilja- ja perunavoittoinen ruokavalio ollut sydäntautiriskin kannalta hassumpi. Välimeren ruokavaliossa on kuitenkin eräitä tärkeitä oivalluksia, joista voimme edelleenkin oppia. Rasvaa voidaan käyttää runsaastikin, jos se on oikean laatuista ja jos sen energia kulutetaan. Kasviksia kannattaa nauttia runsaasti ja niitä voi käyttää tuoreina ja öljyssä valmistettuina. Runsas lihan käyttö ei ole ravitsemuksellisesti tärkeää. Viinin paras käyttötapa on ruokajuomana.
Suomalaisten ruokavalio on viime vuosina lähestynyt Välimeren mallia runsaammin kuin monien muiden Euroopan maiden. Kasviöljyn kulutus on ilahduttavasti lisääntynyt eikä erinomaista rypsiöljyä kannata vaihtaa oliiviöljyyn. Nautittujen kasvisten määrää ja valikoimaa voi edelleenkin parantaa, sillä kaupat ovat niitä tulvillaan. Lihan yliarvostusta voisi vähentää. Vaihteleva ja tasapainoinen ruokavalio voi sisältää kohtuullisesti meijerituotteita, mutta ruokaa ei tarvitse hukuttaa voihin tai kermaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kirjoituksessa yrittänyt viestittää, että voin, eli tämän kovan rasvan kulutus on suomessa laskenut viidennekseen vuodesta 1970, eikä sillä ole ollut mitään terveyteen positiivisesti vaikuttavaa merkitystä. Yritätkö nyt sanoa, että jos voin käyttö loppuisi kokonaan niin sitten meillä olisi terveelliset ajat edessä?
Kiina on siitä oivallinen esimerkki.
Mikä muu on muuttunut kuin voirasvan väheneminen? Sokerin kulutuksen moninkertaistuminen esimerkiksi? Ja valkoisten vehnäjauhotuotteiden? Voiko voi olla yksin "syyllinen"? No, Kiril!
kirjoittanut ja antanut tilastoja, että vehnäjauhotuotteiden ja sokerin kulutus on lisääntynyt. Kysymys vain on siitä, että Kansanterveyslaitos pitää kovi rasvoja syypäänä sairauksiin ja kehottaa niitä vähentämään eikä sillä saada mitään aikaan.
kehota ketään hakkaamaan päätään seinään.
KTL ihmettelee kun diabetes lisääntyy ja samaan aikaan se antaa suosituksia syödä leipää, pastaa ja perunaa. Vaihtaa vain viinerit pullapohjaisiin tuotteisiin. Kuulostaako järkevältä toiminnalta. Eikö juuri tämä ole pään hakkaamista seinään?
"Olen tässä jo monessa kirjoituksessa yrittänyt viestittää, että voin, eli tämän kovan rasvan kulutus on suomessa laskenut viidennekseen vuodesta 1970"
Totta, niitä taitaa olla jo yli 4.000... Viestejäsi meinaan.
Toisaalla väitetään että välimeren ruokavaliolla ei ole terveysvaikutuksia ja sitten löytyy kumminkin lukuisia tämäntapaisia juttuja.
Sitä kyllä ihmettelen että miksi tämänkin kirjoittaja sortuu lopussa kehumaan suomalaista perunaa, ryspiöljyä ja leipää. Kyseiset tuotteet ei kuulu välimeren ruokavalioon, ja niillä ei ole vastaavia terveysvaikutuksia.
Lopun omituiset väiteet kermasta ja voista on myös varsin outoja. Ne kenties kuuluu perinteiseen suomalaiseen ruokavalioon, mutta eivät VHHn tai välimeren ruokavalioon. Ehkä tarkoitus olikin korostaa miten epäterveellisesti suomalaiset syövät.
Ancel Keysin Seitsemän maan tutkimus oli muuten alun perin 21 tai 22 maan tutkimus, mutta kuten tuossa Antti Aron juttussakin kerrottiin, mukaan otetut maat valikoitiin (mukaan valikoituivat Italia, Kreikka, Jugoslavia, Hollanti, Suomi, USA ja Japani). Ja maat valikoitiin juuri siten, että Keysin hypoteesi tyydyttyneen rasvan runsaan käytön vahingollisuudesta saatiin todennettua. Keysin tutkimusaineistoa on pöyhitty uudelleen ainakin 1994 ja 1999 (Harvardissa), ja on todettu mm. että jos kokonaisaineistosta mukaan poimitut seitsemän maata olisivatkin olleet Suomi, Israel, Hollanti, Saksa, Sveitsi, Ranska ja Ruotsi, olisi saatu täsmälleen päinvastainen tulos. Ei luulisi, että enää nykyään kukaan itseään ravitsemustieteilijänä pitävä nojautuisi Keysin tutkimukseen, joka on todettu "lievästi" tarkoitushakuisesti tehdyksi.
Yksi mielestäni täysin tunnettu seikka seka välimeren että kaukoidän ruokavalioissa on se, että siellä nautitaan kasviksia, jotka on kypsennetty kevyesti (tai puoliraakoja).
Ihmisen elimistöhän pystyy hyödyntämään heikosti raakojen kasvisten hyötyaineita, mutta kun kasviksia hieman kypsennetään, parantuu niissä olevien ravinteiden imeytyminen?