Kukakohan osaisi kertoa minulle, mistä johtuu useilla miehillä sellainen asia, että eivät millään osaa puhua asioistaan omille vaimoilleen/puolisoilleen? Varsinkin, kun usein nainen itse näkee, että jotain on vialla ja kysyykin suoraan, että mikä on hätänä tai mikä painaa. Niin vastaus on että: ei mikään.
Varsinkaan jos miehellä on jokin ongelma, rahahuolia, stressiä tai on muuten vain itsensä kanssa kriisissä, niin miksi ihmeessä siitä ei voi avautua ja kertoa? Olo helpottuisi huomattavasti ja naisenkin olisi helpompi ymmärtää miehen ärtyneisyyttä tms.
Varsinkin pitkissä parisuhteissa, ja jos vielä on yhteisiä lapsia, niin samaistavatko miehet puolisonsa niin siihen äiti-rooliin niin, että eivät uskalla puhua avoimesti esim. toiveistaan seksiin liittyen?
Pelkäävätkö miehet jotenkin, että ovat naistensa silmissä huonoja ja ei-miehisiä, jos paljastavat pelkonsa esim. taloudellisen tilanteen mahdollisesta romahduksesta (tulossa oleva työttömyys tai konkurssi)?
Vai onko se vain se oma ylpeys, joka ei anna periksi, ei sitten millään? "Minä olen mies, prkle, ja minähän en vaimolleni huolistani ruikuta!"
Pahimmassa tapauksessa sitten hankitaan joku ulkopuolinen netti/mese/-nainen, jolle asioita puhutaan. Sinänsä siinä ei ole mitään väärää, hyvä että jollekin puhuu. Mutta se taas saattaa ajaa koko parisuhteen todelliseen kriisiin ja lopulta eroon.
Mutta mikä tekee vaimosta sellaisen, että hänelle ei voi puhua? Varsinkin, jos vaimo on itse moneen kertaan sanonut, että puhutaan asiat asioina, oli ne sitten ihan mitä vaan ja ovat valmiita kuuntelemaan ja auttamaan.
Ei puhuminen, niistä vaikeistakaan asioistakaan puhuminen miehestä heikkoa tai ei-miehistä tee, ei ainakaan minun mielestäni.
Tiedän, että on olemassa myös sellaisia miehiä, jotka osaavat ja uskaltavat puhua. Mutta mitä mieltä ovat ne miehet, jotka eivät puhu? Miksi?
Varsinkaan jos miehellä on jokin ongelma, rahahuolia, stressiä tai on muuten vain itsensä kanssa kriisissä, niin miksi ihmeessä siitä ei voi avautua ja kertoa? Olo helpottuisi huomattavasti ja naisenkin olisi helpompi ymmärtää miehen ärtyneisyyttä tms.
Varsinkin pitkissä parisuhteissa, ja jos vielä on yhteisiä lapsia, niin samaistavatko miehet puolisonsa niin siihen äiti-rooliin niin, että eivät uskalla puhua avoimesti esim. toiveistaan seksiin liittyen?
Pelkäävätkö miehet jotenkin, että ovat naistensa silmissä huonoja ja ei-miehisiä, jos paljastavat pelkonsa esim. taloudellisen tilanteen mahdollisesta romahduksesta (tulossa oleva työttömyys tai konkurssi)?
Vai onko se vain se oma ylpeys, joka ei anna periksi, ei sitten millään? "Minä olen mies, prkle, ja minähän en vaimolleni huolistani ruikuta!"
Pahimmassa tapauksessa sitten hankitaan joku ulkopuolinen netti/mese/-nainen, jolle asioita puhutaan. Sinänsä siinä ei ole mitään väärää, hyvä että jollekin puhuu. Mutta se taas saattaa ajaa koko parisuhteen todelliseen kriisiin ja lopulta eroon.
Mutta mikä tekee vaimosta sellaisen, että hänelle ei voi puhua? Varsinkin, jos vaimo on itse moneen kertaan sanonut, että puhutaan asiat asioina, oli ne sitten ihan mitä vaan ja ovat valmiita kuuntelemaan ja auttamaan.
Ei puhuminen, niistä vaikeistakaan asioistakaan puhuminen miehestä heikkoa tai ei-miehistä tee, ei ainakaan minun mielestäni.
Tiedän, että on olemassa myös sellaisia miehiä, jotka osaavat ja uskaltavat puhua. Mutta mitä mieltä ovat ne miehet, jotka eivät puhu? Miksi?
Vastaukset 15
Vanhimmat
pullo kossua, niin eiköhän kielenkannat siitä herkene.
oikein itellekkään mutta kantapään kautta on kyllä selvinnyt miksi se puhuminen on tärkeää ja sitä on myös oppinut. Kaikki ei ehkä opi sittenkään ja sama ongelma siirtyy vain uuteen suhteeseen.
Yleensä kun minua ahdistaa, en edes tiedä syytä siihen. Silloin ärsyttää, kun joku -yleensä nainen- yrittää saada minua avautumaan. Haluaisin vain olla, ilman mitään analyysejä. "Terapeuttinen" keskustelu menee yleensä näin:
Nainen: "kulta, mikä sulla on hätänä"
Minä: "Ei mikään..."
Nainen: "Huomaahan sen, että joku sinua painaa. Kertoisit nyt mikä?"
Minä: "En tiedä..."
Nainen: "Se johtuu minusta, eikö niin? Mitä mä oon tehnyt väärin?"
Minä: "Et mitään. Ei se johdu sinusta."
Nainen: "Miksi sä et sitten voi kertoa mikä sulla on? Kerro! Onko sulla joku toinen?"
Minä (jo hieman ärtyneenä): "No ei tosiaankaan ole. En mä tosiaan tiedä mikä mulla on, ahdistaa vaan."
Nainen (myöskin ärtyneenä): "No jos sä et kerran voi kertoa, niin antaa olla sitten! Mökötä vaan vaikka ikuisesti!"
Minä: "Niin mökötänkin!"
Nainen: --------
Minä: --------
Kommunikaatio-ongelmia, joo...
Keskustelu voi mennä myös näin:
Mies tulee töistä kotiin. Astuu ovesta sisään ja ...
- puhelin unohtuu autoon ja pitää palata hakemaan sitä: Mies: " voi v***u! Mihin v***uun se puhelin jäi!!!
palaa autolle ja takaisin kotiovelle ja astuu uudelleen sisään:
- Mies: miksi v*****a lapset on taas jättäneet pyörät pihalle niin, ettei siihen mahdu parkkiin?
- Mies: ootsä käyny kaupassa?
- nainen: Moi, oon käyny kaupassa. Mikä sulla on, kun oot noin pahalla tuulella?
- Mies: ei mikään.
- Mies: tässä vaiheessa edennyt eteisestä jo sisälle: missä lapset on? Miks niillä soi musiikki niin v***n kovalla? ja miks lattia on täynnä leluja?
- naulakosta ei löydy tyhjää koukkua takille: voi v***u, miks tään naulakonkin pitää olla niin täys?
- nainen: ihan oikeesti, mikä sulla on, kun sä oot noin pahalla tuulella?
- Mies: ei mikään.
- Mies: ------- ( menee istumaan olohuoneeseen, lukee lehteä, katsoo tv:tä ja huuta välillä lapsille että olkaa hiljaa, kun ei kuule uutisia. Muuten istuu loppuillan tuppisuuna.)
nainen: ----
lapset: ----
Lopputulos on, että kukaan ei uskalla kysyä mitään saatika puhuakaan enää mitään.
Kirjoitan juuri joka sanaa ylös, jos mulla sattuis joskus olemaan vaimo tai lapsia, mikä kyllä on aika teoriaa..;D
Hyvin kirjoitettu ja hyvin mahdollinen tilanne.
ps. nyt mä en kyllä varmaankaan ole riittävän "äijä"...
todellisesta elämästä. Huokaus....
sellaistahan se valitettavasti joskus on..;D
Vaimo aikanaan alotti ton. Loppu kuin seinään kun sanoin 'Kulta, olet aivan oikeassa. Minua ahdistaa suuresti sinun DDR-kuulustelija-imitaatiosi'. Siinä se mökötti viikon, mutta eipä ole enää typeriä kysellyt.
Jos miestä vituttaa, on se miehelle terapeuttista. Antakaa naiset äijän taistella taistelunsa rauhassa.
Ja ihan samat sanat teille miehillekin!
Mies ei puhu asioistaan vaimolleen, jos pelkää että niillä niillä aroilla? asioilla lyödään seuraavassa riitatilanteessa päin naamaa kuin märällä rätillä.
No tietenkin siinä vaiheessa kun ei enää uskalla puhua tulisi miettiä mikä todellisuudessa on liitossa pielessä.
Tämä puhumattomuus omalla kohdallani on johtunut juuri siitä; tosin nykyisessä parisuhteesssani olen taas uskaltanut puhua.
Monien tietämieni tapausten kohdalla puhumattomuus on kuitenkin juuri sitä pelkoa, että jos nyt avaudun, saatan jonain päivänä saada pilkkanaurut kohdalleni-----olen siis vaiti koska
en halua kaikkia mulle arkoja asioita paskana takaisin naamalleni???
kumppaniisi, kun olet pelännyt hänen käyttävän heikkouksiasi hyväkseen. Surullista.
Ehkä tuo onkin hyvä mittari miehelle, kannattaako olla suhteessa naisensa kanssa. Jos ei uskalla puhua asioista, niin silloin luottamuksessa on suuri aukko. Toki voi olla niinkin, että siinä naisessa ei ole mitään vikaa, vaan ainoastaan miehen omassa päässä, kun ei osaa luottaa keneenkään.
Kiitos ensimmäisestä järkevästä syystä, uskon että näin mies todellakin saattaa ajatella.
Mutta eikös se kuitenkin ole niin, että parisuhteissa tulee aina riitoja, ja silloin molemmat, niin mies kuin nainen, sanovat toisilleen asioita pahasti? Myös miehet käyttävät riidoissa hyväkseen niitä "heikkouksia"/mokia/asioita, joita tietävät vaimoistaan/puolisoistaan. Paskaa ei ole mukava saada naamalleen kenenkään, mutta eihän siihen kukaan kuole! Vai olemmeko me naiset sitten vain yksinkertaisesti vahvempia kestämään loanheittoa, vastoinkäymisiä ja pilkkaa? Jos, niin sitten palataan taas siihen vanhaan toteamukseen, että miehillä on heikko itsetunto.
Vaimolle kun jotain sanot, kestää 20min että paikallinen juorukerho on ottanut asian puitavakseen, jonka jälkeen mies arvostellaan, tuomitaan ja käkätetään päälle. Yhtä hyvin voisi jakaa kivääreitä ohikulkijoille, ottaa megafonin ja huutaa 'Antaa tulla vaan.'. Eukot eivät tunnetusti osaa pitää asioita ominaan, vaan ne pitää jakaa ja siinä samalla kehittää sitä sosiaalisista yhteenkuuluvuutta juorukerhossa. Parempi pitää mölyt mahassa.
Meillä on kyllä tilanne ihan toisinpäin. Mies on se joka juoruaa kaiken kavereillensa. Puhua pulputtaa kaiket päivät puhelimessa ja ihan tyhjänpäiväisyyksiä. Niin että se siitä yleistämisestä....
Kun pojat riitelevät he lyövät toisiaan, kun tytöt riitelevät he juonittelevat, manipuloivat ja haukkuvat toisiaan. Kummistakohan tulee taitavampia riitelijöitä?
Naiset siis tottuvat riitelyyn ja miehet ovat siinä huonoja. Helposti voi kuvitella, että ei siinä nyt enempää haluaisi antaa aseita naisille, kun muutenkin tulee aina henkisesti kuonoon.