..En tiedä minne palstalle tämä kuuluisi mutta laitoin murheeni tänne...jos teillä kokemuksia löytyisi vastaavasta...antakaa mielipiteenne..muutenkin vaikkei kokemusta ehkä olekaan!
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä vähän päälle 2 vuotta..Mieheni entinen suhde kesti noin 7 vuotta. Nuorena aloittivat ja kihloihin asti ehtivät.
Ero tuli heillä ja lopulta minä astuin kuvioihin(en ollut eron syy). Olemme tosissamme mieheni kanssa. Asumme yhdessä ja kihloihin menimme juuri. Mieheni suvun kanssa olemme lähes päivittäin tekemisssä. Pahaa oloa tuottaa se, että minua kutsutaan edelleen liian useasti mieheni exän nimellä...(jopa kihlajaisissa tälläinen erehdys sattui ja kihloihin menimme 2 vuotta seurusteltuamme!...ja näinkin "vähään" aikaan paljon olemme siis olleet suvun kanssa appeineen, sisaruksineen tekemisissä )
Onhan minun ja exän nimissä muutama sama kirjain...ja ymmärrän että ehkä taustalla on osittain tottumus...exän nimi vain tulee sukulaisten suusta jostain alitajunnasta(ko)?
Eihän tämä ehkä maailman suurin murhe ole, mutta minua se masentaa ja ahdistaa. Tuntuu että exä oli jotain parempaa suvun mielestä kuin minä. Kaikinpuolin mieheni suku on mitä ihanin minua kohtaan, etten toisaalta jaksa uskoa että tahallaan näin tekisivät...mutta...
..ehkäpä kysymykseni siis kuuluu: Onko teitä kutsuttu uudessa suhteessanne exän nimellä? Useinkin? Kauanko kesti kunnes tilanne muuttui..?
Suur kiitos kaikille jotka vastaatte..
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä vähän päälle 2 vuotta..Mieheni entinen suhde kesti noin 7 vuotta. Nuorena aloittivat ja kihloihin asti ehtivät.
Ero tuli heillä ja lopulta minä astuin kuvioihin(en ollut eron syy). Olemme tosissamme mieheni kanssa. Asumme yhdessä ja kihloihin menimme juuri. Mieheni suvun kanssa olemme lähes päivittäin tekemisssä. Pahaa oloa tuottaa se, että minua kutsutaan edelleen liian useasti mieheni exän nimellä...(jopa kihlajaisissa tälläinen erehdys sattui ja kihloihin menimme 2 vuotta seurusteltuamme!...ja näinkin "vähään" aikaan paljon olemme siis olleet suvun kanssa appeineen, sisaruksineen tekemisissä )
Onhan minun ja exän nimissä muutama sama kirjain...ja ymmärrän että ehkä taustalla on osittain tottumus...exän nimi vain tulee sukulaisten suusta jostain alitajunnasta(ko)?
Eihän tämä ehkä maailman suurin murhe ole, mutta minua se masentaa ja ahdistaa. Tuntuu että exä oli jotain parempaa suvun mielestä kuin minä. Kaikinpuolin mieheni suku on mitä ihanin minua kohtaan, etten toisaalta jaksa uskoa että tahallaan näin tekisivät...mutta...
..ehkäpä kysymykseni siis kuuluu: Onko teitä kutsuttu uudessa suhteessanne exän nimellä? Useinkin? Kauanko kesti kunnes tilanne muuttui..?
Suur kiitos kaikille jotka vastaatte..
Vastaukset 7
Vanhimmat
...kun aloin kutsua anoppia Martiksi (hupsista kun lipsahti) ja
appiukkoa Kaarinaksi (kuinkas minä nyt noin).
Tepsii tosi hyvin, suosittelen!
Tiedän mitä tarkoita ja kuinka koet asian loukkaavana.
Itselläni on ongelma vaimoni sukulaisissa myös sellainen että silloin tällöin he muistelevat vanhoja ja puhuvat kahvipöydässäkin vaimoni ex miehestä ..
Pahinta mitä koen on vaimoni puheet ,joskin harvoin mutta kuitenkin aina ex miehestä kuinka sillä oli sellainen auto ym..
Olen miehenä kokenut asiat loukkaavina ja alentavina,vaikka kuinka esitän tilanteissa viilipyttyä uskon että otsa suoneni pullistuma näkyy kaikille.
Olen pohtinut tätä asiaa ja yrittänyt ymmärtää tiettyjen asioiden kuuluvan menneisyyteen joka on pakko hyväksyä mutta kuitenkin se loukkaa..
Kuulun itse sellaiseen kastiin joka välttää loukkaamasta rakastaan,ja en koskaan puhu vanhasta suhteestani rakkaani kuullen enkä pajon muidenkaan kuullen,mielestäni asiat on eletty ja niiden muisteleminen mielestäni aiheuttaa pahaa mieltä uudelle suhteelleni.
Olen tullut sitten siihen tulokseen että kaikki ihmiset eivät ajattelekkaan asioista samoin kuten minä,vaan heille menneisyys on osa tätä päivää ja sellaisista puhuminen ei ole täten loukkaavaa..
Olen joskus halunnut ilmaista että moinen loukkaa minua mutta sitten tullut siihen tulokseen asiasta mainitseminen tekee minusta lapsellisen ja yli mustasukkaisen vaikutelman.
Hammasta purren olen päättänyt kestää ja hyväksyä asiat ja puheet .
Kaikki ongelmat ovat siis minun väärässä ajattelu tavassani enkä voi siitä ketään muita syyllistää.
Asiat sinun kohdallasi uskoisin korjaantuvan ihan kuukausien sisällä,mutta jos ei niin silloin väärällä nimellä kutsuminen saattaisi olla piikittelyä..,tiedä häntä.
Saattaa olla todella vahinko kutsua exän nimellä.
Voisin kuvitella, että itselleni kävisi niin, jos poikani olisi löytänyt uuden. Seitsemän vuotta suhdetta on pitkä aika.
Ei kannata psykologisoida lipsahduksia, mielestäni ne kertovat vain vanhasta tottumuksesta, eikä mistään erityisestä kiintymyksestä.
Anna armeliaasti suvulle aikaa sopeutua. Se on viisautta.
Ole reipas ja iloinen, äläkä ole pienistä moksiskaan. Se on parasta lääkettä mahdollisille ennakkoluuloille.
Aikaa myöten he oppivat tuntemaan sinut omana persoonana, ja varsinkin, kun annat reilun ihmisen kuvan itsestäsi. Unohda koko juttu, elä elämääsi eteenpäin, äläkä suostu kompastumaan miehesi menneisyyteen.
oivana esimerkkinä nimien sekoittamisesta oman perheeni. Meillä on Terttua, Teijaa, Tuijaa jne. (nimet keksitty) ja äitini sekoilee aina kun hänen pitäisi saada joku meistä nopeasti paikalle. Niinpä hän lurauttaa aina koko ketjun, aina joku ilmestyy! Itsekin sekoitan välillä nämä nimer keskenään. Mutta taitanee johtua siitä, että meillä miltei kaikilla etunimi alkaa samalla kirjaimella ja joissakin nimissä on vain kirjaimen tai parin ero: Teija - Tuija.
Mun veli (vaikka mauri) seurusteli 9 vuotta saman neidin kanssa (maija) ja on nyt lähes 2 vuotta seurustellut toisen naisen (anneli) kanssa. Itse en niin exästä välittänyt, nykyinen minulle mieluinen jos niin saa sanoa. Silti välillä saattaa lipsahtaa vielä exän nimi kutsuttaessa vaikka mauri ja mai... eikun mauri ja anneli. Tahatonta sukulaisilta sanoisin minä. varsinkin sellaisilta joiden kanssa ei usein ole tekemisissä, heille pitkän suhteen loppuminen ja uuden (vaikka olisikin hyvän aikaa jo kestänyt) vie aikaa. Mutta no hätä. Varmasti susta tykkäävät!!!
Samanlaisia kömmähdyksiä meilläkin päin, eikä varmasti tahallisia. Ollaan tosin heti puhuttu asiat selviksi, ettei ole jäänyt kaivelemaan. Eli mokan jälkeen"voi ei, anteeksi se oli vahinko. Sama pää kesät talvet. Ymmärrät varmaan, että tottumuksesta...jne"
Viestiketjun aloittajalle sanoisin, ett Usko pois, jokainen meistä on erehtyväinen. Anna anteeksi, ei koskaaan voi tietää milloin itse tarvitset armoa ja ymmärrystä.
Tahallisen ilkeyden tunnistat kyllä. Silloin vain rohkeasti kysyt suoraan ja suomeksi! Älä suostu pilaamaan yhtäkään päivääsi turhiin masentaviin ajatuksiin. Iloista, ihanaa, rakkaudentäyttämää elämää sinulle ja koko suvullesi.;)))
Älä välitä. Minun appiukkoni ei muista minun nimeäni, vaikka ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä 7v. Eikä mieheni ollut vienyt muita ehdokkaita kotiinsa ennen minua. Ei voi sekoitaa muihin.
Hän ei kutsu minua kuin miniäksi. Eikä ole edes vanha. Hän ei tahdo ilmeisesti muistaa nimeäni tai arvelee muistamattomuutensa loukkaavan minua. Ei loukkaa puhuttelen häntä hänen omalla nimellään ja olen kuin ei mitään.