Olen sinkku ja sinkkuna ollut kohat 3-4- vuotta. Olen aika yksinäinen vaik onki muutama hyvä ystävä joita tapaillen silloin tällöin tai joskus vhän kuin vuorotellen mut heidän aikansa menee enemmä miehiinsä ja lapsiinsa. olen kerran seukannut nyt 23. Asyn yksin, käyn töissä, lapseton. Suorastaan nautin sinkkudesta ja yksinäisyydestä! Viihdyn yksinäisyydessä olen kuin tottunut tähän. Vaik mul onki lievää masennusta se parantuu ku liikun koko ajan tai teen koko ajan jotakin. En oo mikään uskovainen. Siltiki tähä viereen kaipais välillä Sen jonkun kainaloa...Mut en valita! Ei mul oo mitään valittamista. Mun periaate on et, Se joku tulee vastaan sit jos on tulevinaan enkä tyrkytä itteenni kellekkään.Kas siihhe mennessä pidän huolta itestäin, etsin itseäni jonka olen kyllä jo löytänytkin, ehkäpä se joku sieltä sitte vielä jonain päivänä löytyy jostakin kuin ihmeen kautta.
hyvät sinkut
älkää masentuko!! Liikkukaa!
111487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se on hienoo että viihtyy itekseen. Nämä parisuhde ja perheasiat on semmosia että niille on oma aikansa. Jos susta nyt tuntuu sille että yksin on hyvä olla, niin ole niin kauan kuin ei enää siltä tunnu. Voit elää sinkkuna läpi elämän, tai sitten etsit miehen 25 vuotiaana ja pistätte perheen pystyyn. Tee minkä parhaaksi näet. Pidä kuitenkin kirjaa siitä että milloin voit tehdä lapsia ja minkälaista miestarjontaa sulle olis minkä ikäisenä. Se on nimittäin vaikeempaa sitä miestä ja perhettä kehitellä 35 vuotiaana kuin 25 vuotiaana.
Tiedetään tiedetään, että tämä kuuluisa naisten "biologinen kello" tikittää minkä kerkeää. Antaa sen vain tikittää, tuskin asiaa auttaa se, että alkaa elämäänsä murehtimaan sen takia, ettei ole sitä omaa kultaa.
Ikää kun on mittarissa vähän päälle parikymmentä ja tässä muutenkin on elämä vaiheessa opiskelun jne. suhteen, niin eipä tässä vaiheessa ainakaan lapsia hankita. Ehkä ensin se mies, sitten lapset.. jos niitä halajaa hankkia.
Samaa ajattelen. Tosin tuossa treffasin yhden OK miehen, jonka jouduin kuitenkin lemppaamaan... Nyt kaipaan kainaloa taas pitkästä aikaa.
Tämä tunne onneksi menee melko nopeasti ohi.. Mutta, yleensähän se niin on, että turhaan etsii ketään. Kun kaikki tapahtuu itsestään, mikä on tapahtuakseen.
Ei pidä murehtia, vaan elää tätä hetkeä sellaisena kuin se on. Varsinkin, jos ajattelee negatiivisesti tuskin tuleekaan niitä onnenhetkiä vastaan elämässä.
Ajattelin tässä ittekki vasta. Miten sattukaan.:) En ole tosin kerinny olla sinkku yhtä kauan.. Aloin jo miettiin, etteikö sinkkuudesta nauttivia ihmisiä niin vain löydykkäänn:D
Istuskelin teellä ja sekä nautin, että en yksinolosta. Mut eikös niin ole jokatapauksessa. Millonkas sitä ihmislapsi olisikaan täysin tyytyväinen oloonsa.:)
olet vain silloin kun et halua mitään
Nojoo, mikä pakko niitä lapsiakaan on tehdä? mun biologinen kello jyskyttää (24v.), mut teen sille kuten herätyskellollekin, vaiennan/heitän seinään. Minä olen onnellinen niin kauan, kun en ole onneton! Onneton olen ollut KAIKISSA parisuhteissa (yhteensä seukannut n.7 vuotta, 4 eri miehen kanssa) nyt yksin. Mutta niissä suhteissa vielä enemmän yksin. Mihin tarviin miehiä, mihin tarviin lapsia? Ystäviä minulla tulee aina olemaan, ne ehkä harvenevat/vaihtuvat, mutten varmasti tule vanhanakaan olemaan ainoa ystävää kaipaava. Pidetään sinkut yhtä!
Niin, kyllähän tämä yli 10 vuoden sinkkuus menee, mutta joskus kyllä tuntuu pahalta. Viime syksy tais olla pahin syksy aikoihin, jolloin todellakin masensi. Mutta minkäs teet? Eipä tuota miestä ole näköpiiriin singahtanut, vaikka yritystä pariutumiseen on ollut.
Tuota, just se on väärä tapa, olla tyrkyttämättä itseään, jos tahdot joskus sen miehen. Minäkin olen sen virheen kautta huomannut, että ei miehiä kiinnosta tälläiset ns. tavikset, jotka eivät tyrkytä itseään. No, ehkä joskus minäkin onnistun saamaan miehen, mutta nautitaan nyt ensin tästä kesästä :)
repikää siitä
mä olen ollut jo kaksi kuukauta sinkku olisi kiva saada jo oma kulta elmään joka arvostaa mun ihmisenä.
Onhan sinkkuudessa ehdottomasti hyviäkin puolia. Sanoi joku mitä sanoi, kyllä se vapaus tehdä mitä haluaa on ehdottomasti yksi niistä. Joskus se tulee aina mieleen. "Hienoa kun ei seurustele, niin pääsi tänään lähtemään tännekin" jne. Mutta, kun ei ole kokemusta kunnon seurustelusta, on minun aika vaikeaa vielä arvioida mitä etuja se tuo. Se täyttää kuitenkin sen suurimman tarpeen ihmisessä, eli läheisyyden kaipuun.
Joskus kyllä tulee tilanteita, jolloin sinkkuus tuntuu suorastaan kurjalta. Viime sunnuntaina Pirates of the Caribbean 2:n näytöksessä vajosin hieman maihin, kun 95% näytökseen saapuneista oli pariskuntia. Tuntui aika orvolta olla sellaisessa tilanteessa yksin.
Siitä puhe mistä puute ? Yksinäisyys vaan kun on niin yksinäistä sekä pitemmän päälle voi alkaa tuo tunne ahdistaan.