...Laitoin murheeni tänne, että myös appi ja anoppi palstalle kun en tiennyt minne kirjoitukseni sopisi...
..Ehkäpä teiltä kokemuksia löytyisi vastaavasta...antakaa mielipiteenne..muutenkin vaikkei kokemusta olisikaan!
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä vähän päälle 2 vuotta..Mieheni entinen suhde kesti noin 7 vuotta. Nuorena aloittivat ja kihloihin asti ehtivät.
Ero tuli heillä ja lopulta minä astuin kuvioihin(en ollut eron syy). Olemme tosissamme mieheni kanssa. Asumme yhdessä ja kihloihin menimme juuri. Mieheni suvun kanssa olemme lähes päivittäin tekemisssä. Pahaa oloa tuottaa se, että minua kutsutaan edelleen liian useasti mieheni exän nimellä...(jopa kihlajaisissa tälläinen erehdys sattui ja kihloihin menimme 2 vuotta seurusteltuamme!...ja näinkin "vähään" aikaan paljon olemme siis olleet suvun kanssa appeineen, sisaruksineen tekemisissä )
Onhan minun ja exän nimissä muutama sama kirjain...ja ymmärrän että ehkä taustalla on osittain tottumus...exän nimi vain tulee sukulaisten suusta jostain alitajunnasta(ko)?
Eihän tämä ehkä maailman suurin murhe ole, mutta minua se masentaa ja ahdistaa. Tuntuu että exä oli jotain parempaa suvun mielestä kuin minä. Kaikinpuolin mieheni suku on mitä ihanin minua kohtaan, etten toisaalta jaksa uskoa että tahallaan näin tekisivät...mutta...
..ehkäpä kysymykseni siis kuuluu: Onko teitä kutsuttu uudessa suhteessanne exän nimellä? Useinkin? Kauanko kesti kunnes tilanne muuttui..?
Suur kiitos kaikille jotka vastaatte..
..Ehkäpä teiltä kokemuksia löytyisi vastaavasta...antakaa mielipiteenne..muutenkin vaikkei kokemusta olisikaan!
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä vähän päälle 2 vuotta..Mieheni entinen suhde kesti noin 7 vuotta. Nuorena aloittivat ja kihloihin asti ehtivät.
Ero tuli heillä ja lopulta minä astuin kuvioihin(en ollut eron syy). Olemme tosissamme mieheni kanssa. Asumme yhdessä ja kihloihin menimme juuri. Mieheni suvun kanssa olemme lähes päivittäin tekemisssä. Pahaa oloa tuottaa se, että minua kutsutaan edelleen liian useasti mieheni exän nimellä...(jopa kihlajaisissa tälläinen erehdys sattui ja kihloihin menimme 2 vuotta seurusteltuamme!...ja näinkin "vähään" aikaan paljon olemme siis olleet suvun kanssa appeineen, sisaruksineen tekemisissä )
Onhan minun ja exän nimissä muutama sama kirjain...ja ymmärrän että ehkä taustalla on osittain tottumus...exän nimi vain tulee sukulaisten suusta jostain alitajunnasta(ko)?
Eihän tämä ehkä maailman suurin murhe ole, mutta minua se masentaa ja ahdistaa. Tuntuu että exä oli jotain parempaa suvun mielestä kuin minä. Kaikinpuolin mieheni suku on mitä ihanin minua kohtaan, etten toisaalta jaksa uskoa että tahallaan näin tekisivät...mutta...
..ehkäpä kysymykseni siis kuuluu: Onko teitä kutsuttu uudessa suhteessanne exän nimellä? Useinkin? Kauanko kesti kunnes tilanne muuttui..?
Suur kiitos kaikille jotka vastaatte..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei Sinulle! Uskoisin tietäväni miltä sinusta tuntu,minulla lähes sama juttu,paitsi,että mies puhuu minusta joskus ex:n nimellä,nöyryyttävää ja tylsäähän se on!Olemme avoliitossa ja olleet yhdessä jo 9 vuotta,mutta yhä joskus hän kutsuu minua ex:n nimellä.En tosin enää jaksa välittää koko asiasta,koska tiedän,että rakastaa minua todella paljon.
No miehen vanhempien osalta ei ole tuollaista tapahtunut (emme kyllä nykyään kovin usein näekään), mutta miehen kavereiden puolelta kyllä on sattunut... Ja uskallanpa sanoa, että kaikkien osalta ei ole edes ollut mikään lipsahdus, vaan ihan tahallista ilkeilyä...Tulin mieheni elämään kaveripiirin ulkopuolelta, ja olin heille kai hieman "outolintu"...Mieheni oli ennen minua viettänyt aikamoista "rock-elämää" (kuten itse asiaa nimittää), eli naisia oli tullut ja mennyt. Aluksi se oli lähinnä yhtä helvettiä...Lausahdukset tyyliin "Olitko sä Elina? Hanna? Jaana? En mä enää pysy perässä" ja "Mihinkäs se entinen jäi, se oli niin kiva!" olivat arkipäivää. Muutamaan kerran tuli myös vastaan lauseita tyyliin: "No onhan se kiva että sillä on välillä tollanenkin nainen, saa nähdä mitä seuraavaksi, ei toi kuitenkaan kauan kestä...". En sitten tiedä mitä ilmaisulla "tollainenkin" tarkoitettiin, enkä jaksanut ottaa selvää. Ja toki nämä kommentit sijoitetaan juuri tilanteisiin, joissa mieheni ei ole paikalla... Nyt on tilanne alkanut jo hieman parantua, mutta välillä tuntuu että jotkut ajattelevat minun olevan vapaata riistaa erilaisille kommenteille, koskien ulkonäköäni ja muuta persoonaani. Ja auta armias jos en enää jaksakaan vain hiljaa hymyillä näille kaikille, niin jo alkaa supinat, että onpas se tiukkis. Mutta voinpa arvata, että jos tilanne olisi toisin päin, että minä heitä arvostelisin, olisi kaverijoukkoa pilvin pimein oven takana esittämässä erilaisia syitä, miksi mieheni pitää päästä eroon tuollaisesta kaameasta horosta...No juu, mutta tällaista se on, onneksi joukkoon mahtuu myös näitä ihania poikkeuksia...Se on vaan jännää huomata, kuinka vaikea olen joillekin sulattaa, ottaen huomioon, että suhde on kestänyt nyt kolme vuotta, joista kaksi kihloissa, ja saman katon allakin jo ollaan...No, mutta kun kuitenkin niitä iloisia poikkeuksiakin on, niin mitäpä niistä muista välittämään... :)
Minäkin (41 v)olen naimisissa miehen kanssa, joka meni naimisiin nuorena (naimisissa 12 vuotta, 3 lasta). Meillä ei ole yhteisiä lapsia. Appiukko kutsuu minua usein (useimmite)ex-vaimon nimellä. Ehkä se johtuu siitä, että miehelläni ei ole ollut juuri muita naisystäviä ja tuo liitto kesti melko kauan. Eihän se ole kivaa, mutta eipä tuohon kannata niin kauheasti uhrata ajatuksia. Kyllä sen huomaa, koska tuo tapahtuu vahingossa ja koska vinoilumielessä. Ainakin minun tapauksessani tuo on vain vanhan miehen lipsahduksia.