Moi!
Tajusin juuri olevani aivan sairaan yksinäinen =( Kyllä mulla kavereita on, mutta ei kavereista mitään iloa ole jos heillä ei ole aikaa =( Kavereilla on lapset ja perheet, he viettävät aikansa perheen parissa. Myös ne kaverit joilla ei ole lapsia, työtä eikä mitään hirveitä esteitä...nyhjäävät poikaystäviensä kanssa yötä päivää. Kyllä minäkin seurustelen, mutta ei mies korvaa ysävyys-suhteita.
On ihan ikävä kavereita, mutta enhän minä voi heidän arvojärjestyksiään ruveta muuttamaan. Tuntuu että ystävät ovat heidän arvojärjestyksessään viimeisenä, kun taas minulle ystävät ovat aina ollet tärkeintä elämässä..!
Löytyykö muita joille käynyt samoin..? Olisi kiva tietää viettävätkö todella kaikki tämän ikäiset pelkkää perhe-elämää? Eivätkö ystävät kuulu tämän ikäisen elämään vai eikö kellään ole sen jälkeen enään aikaa ystäville, kun perhe on perustettu?
Tajusin juuri olevani aivan sairaan yksinäinen =( Kyllä mulla kavereita on, mutta ei kavereista mitään iloa ole jos heillä ei ole aikaa =( Kavereilla on lapset ja perheet, he viettävät aikansa perheen parissa. Myös ne kaverit joilla ei ole lapsia, työtä eikä mitään hirveitä esteitä...nyhjäävät poikaystäviensä kanssa yötä päivää. Kyllä minäkin seurustelen, mutta ei mies korvaa ysävyys-suhteita.
On ihan ikävä kavereita, mutta enhän minä voi heidän arvojärjestyksiään ruveta muuttamaan. Tuntuu että ystävät ovat heidän arvojärjestyksessään viimeisenä, kun taas minulle ystävät ovat aina ollet tärkeintä elämässä..!
Löytyykö muita joille käynyt samoin..? Olisi kiva tietää viettävätkö todella kaikki tämän ikäiset pelkkää perhe-elämää? Eivätkö ystävät kuulu tämän ikäisen elämään vai eikö kellään ole sen jälkeen enään aikaa ystäville, kun perhe on perustettu?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aivan samalta tuntuu minustakin!
Olen vm. 82, ja kaikki ystäväni (ei heitä nyt niin kauhean paljon ole ollut mutta ihan kiitettävästi kuitenkin) ovat joko perustaneet perheen tai sitten tosiaan nyhjöttävät poikaystävänsä kanssa kaiket päivät. Minä kelpaan seuraksi ainoastaan silloin kun heillä on riitaa miestensä kanssa tai mies jostainsyystä lähtee jonnekin pois (todella harvinaista..) ja minusta se tuntuu aika ikävältä :( Itse en edes seurustele, joten yksinäisyys on tosi vahvoilla... En ole ihminen, joka tykkäisi lähteä yksin kaupungille yms.
Muita kohtalotovereita? :)
Paras ystäväni tai siis ex-paras ystäväni löysi poikaystävän ja jäin samantien ulkopuoliksesksi.Hän ei edes soita.Se olen aina minä,joka soittaa ja olen lopettanut sen.Jos nyt hän sattumoisin soittaa noin kerran kuukaudessa hän tarvitsee jotakin tai hänen poikaystävänsä.Ennen kävimme viikonloppuisin kaupungilla ja nyt jos lähdemme on mies aina mukana.Koskaan ei ole niitä tyttöjen juttuja.Onhan se ihan hyvä,että ystävä löytää itselleen partnerin mutta mielestäni on törkeää unohtaa paras kaveri ja ihmetellä kun kukaan ei soita hänelle.Jos ja kun heidän suhteensa joskus päättyy olen päättänyt etten aio kuunnella niitä itkuvirsiä.Saa kaataa itkunsa vaikka äitinsä niskaan.Toisaalta tuntuu,että olen yksinäinen mutta loppupeleissä minulla on paljon hyviä ystäviä harmittaa kuitenkin,jos ystävyys katkeaa miehen löytämiseen...huoh!
Kavereita löytyy ja ystäviä myös... Mutta työt, perhe-elämä, elämä yleensä on ajanut meidät kaikki ilmeisesti siihen pisteeseen ettei ystäville löydy aikaa... Harmi sinällään, kun ystävät ovat aina olleet minulle erittäin tärkeitä!
Minulla on myös avomies ja vaikka hän on samalla myös paras kaverini, olisi niin ihanaa välillä jutella "tyttöjen juttuja" toisen naisen kanssa... Ei mies voi korvata tyttökavereita, vaikka kuinka ihana onkaan ihmisenä =)
yksi joka tuntee itsensä välillä aika yksinäiseksi. Mies pitkiä päiviä töissä ja minä yksin yritän kotona päivät pitkät keksiä itselleni tekemistä jos en töissä ole. Kavereita on vaan muutama jotenkin monen kanssa vieraantunut vuosien varrella. Kavereista en voi oikein ketään sanoa oikeaksi ystäväksi.
ainakin täällä on, mulla on vaan 2 oikeeta ystävää kenen kanssa olen yhteydessä, välillä on kyllä todella yksinäistä ja sit kun naissuhteista saannut aika pahasti päin näkö niin siihenkin mennyt luottamus:/...tällaista täällä..
...olisi kiva kun olisi joku todella hyvä ystävä kenelle voisi soittaa milloin vain jos tarvetta olisi jutella ja voisi luottaa toiseen, oon vaan niin huono tutustua uusiin ihmisiin että vaikeeta se on:/, joskus tällekin palstalle kirjoittanut mutta eipä oo vastauksia saannu..
Moi
Laitoit ystävänhakuviestin Suomi24:ään eli vastaan siihen...
Etin kavereita vapaa-ajan viettoon kaveriksi.
Olen 24-vuotias opiskelijanaikkonen, olen asunut täällä Hesassa koko ikäni, mutta kaverit tulee ja menee elämän muuttuessa.
Olis siis kiva jos ottasit yhteyttä niin voitas alkaa kirjotella ja tutustumaan ja voitas sit lähteä baariinkin yhdessä pitämään hauskaa. Ja tietysti jakaa ilot ja surut yhessä.Kirjottele=)