Olen tapaillut erästä miestä muutaman kuukauden ajan. Minua kuitenkin ärsyttää/ihmetyttää, miksi minun pitää hoitaa yhteydenpito.
Ensin ajattelin, että mies ei varmaankaan halua minuun pitää yhteyttä, mutta hän kuitenkin aina haluaa tavata kun otan häneen yhteyttä. Hän on myös sanonut että olen hänestä kiinnostava, mutta hän ei halua pitää mitään kiirettä tässä suhteessa.
Tapaamisen jälkeen hän aina huikka menneessään, että soitellaan, mutta hän ei koskaan soita.
Onko kenelläkään tullut eteen samanlaista tapausta? Olisi vain vähän helpompaa jos tietäisi, missä mennään. Onko mies vain ujo, vai mikä estää? :D
Ensin ajattelin, että mies ei varmaankaan halua minuun pitää yhteyttä, mutta hän kuitenkin aina haluaa tavata kun otan häneen yhteyttä. Hän on myös sanonut että olen hänestä kiinnostava, mutta hän ei halua pitää mitään kiirettä tässä suhteessa.
Tapaamisen jälkeen hän aina huikka menneessään, että soitellaan, mutta hän ei koskaan soita.
Onko kenelläkään tullut eteen samanlaista tapausta? Olisi vain vähän helpompaa jos tietäisi, missä mennään. Onko mies vain ujo, vai mikä estää? :D
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niin se vaan on että mennään missä mennään. Eli nyt sulla on haavissa johdateltava mies. Ei se jaksa tai viitsi sulle soitella jatkossakaan mutta haluaa olla sun kanssa heti kun vaan sä itse haluat. Kännissä se saattaa erehtyä soittamaan tai tekstaamaan joskus, usko pois.
Tuota... hieman laiska, haluton, ehkä kiireinen omien juttujensa kanssa ja arvostaa varsinkin omaa aikaansa. Tuskin innostuu mistään kovin kiinteistä sitoutumisista, eli perhe, naimisiin tms. Semmonen mies siinä nyt ois tarjolla...
Tiedän tämän koska itse olen ollut vähän samanlainen välinpitämättömyys...
Herra välinpitämättömyys..kiinnostaa tietää että miten pitkälle sinä sitten asioita/elämää suunnittelet?
Mulla oli juuri haavissa vastaavanlainen tyyppi, mutta se tyyli ei sopinut mulle. Toiset meistä ovat liikkeellä kaikki tai ei mitään- mentaliteetilla.
Kyllä kai sen jo heti alkuvaiheessa tietää, että kiinnostaako jatkaa hengailua. Jos kiinnostaa, niin miksi ei sitten olla siinä täysillä mukana.
Miehet..?
Minuakin kiinnostaa tietää, miksei sitten olla täysillä mukana jos kerta kiinnostaa kuitenkin?
Onko tämän miehen mentaliteetti vähän sitten sitä sorttia, että "minä kun olen näin mahtava ihminen niin kyllä se nainen mulle soittaa"?
Ja onkos tuollaisesta miehestä sitten yhtikäs mihinkään? Voiko hän vielä "muuttua" aktiivisemmaksi?
No ensinnäkin pitää erottaa kaksi asiaa, eli se OMA ELÄMÄ, joka on varsin hyvin suunniteltua ja sitten se TOINEN ELÄMÄ, joka otetaan varalle käyttöön kun joku nainen tuppaa siihen. Tämä toinen elämä ei sitten olekaan niin hääppöisesti suunniteltu ja paljon johtuu siitäkin, että kauheen valmiiseen pöytään ei nuo naiset ole valmiita tulemaan kun ne puolestaan haluaa just "suunnitella" kaikenmoista. Tuo on semmonen "varaelämä" jonka muovautumista voi katsella pidempään. Jos se näyttää semmoselle, että siitä oikeasti voisi kehitelläkin jotain, niin sitten toinen elämä voi muuttua vähitellen ykköselämäksi mutta siihen vaaditaan tosiaankin aika paljon hyvää.
Tuo kaikki tai ei mitään menttaliteetti on naisissa just se joka aiheuttaa kaikkein eniten tuhoa ja hallaa. Mitä hyvää oikeasti ootte saavuttaneet sillä vs. mitä pahaa? Just nämä "kaikkimullehetinyt" -tyypit on niitä, joioden vuoksi VARSINKAAN ei viitsi edes kaivaa sitä varaelämää esille vaan elelee mielummin itsekseen. Jyräys ei näet parisuhteessa toimi.
Mitä tuohon nyt voisi sanoa. Oma flegmaattisuus on johtunut naisten kummallisuuksista mutta jos joku mukava rauhallinen ja kompromisseihin valmis ymmärtäjä kehiin lyöttäytyy niin olen ainakin itse valmis ottamaan sen TOISEN elämän käyttööni.
Väitän 99% varmuudella että ei ole sellainen tyyppi. Voipi olla jopa päinvastoin ja kaipaa jotain rohkasua. Sille jokainen sun soittosi on yksi rohkaisupiikki lisää. Mutta en tässä nyt tarkoita rohkaisulla sitä, etteikö se välttämättä uskaltaisi. VArmaan uskaltaa mutta ei saa itseään niskasta kiinni. Et oo tehnyt niin hirveää säväriä, että se ihan heti luopuisi rutiineistaan. Nainen on AINA uhka rutiineille ja siksi pariutumiseen tarvitaan YMMÄRTÄVÄINEN ja JOUSTAVA nainen. Kuten tuolla toisaalla sanoin, jyrät eivät menesty kuin korkeintaan politiikassa ja työelämässä.
Äläkä nyt varsinkaan mene tivaamaan siltä mieheltä että missä mättää. Ei sillä mätä missään mikään mutta se ei halua asioita yhtä nopeasti kuin sinä. Kannattaa ennemmin perehtyä siihen haluaako se ylipäänsä. Se vaan, että "hetikaikkimulle" -naiset ei jaksa kauan katsella semmoista ja sitten menettävätkin jotain hyvää ja päätyvät AINA niitten renttujen seuraan kun niiden menttaliteeti on kans sellanen nopea "mitä välii". Kyllä te tiedätte.
Sulla on outo asenne, jos ajattelet että toinen "tuppautuu" sun elämään.
Mulla ei mikään ole noin suunnitelmallista.
Jos olen aloittamassa uutta mahdollista suhdetta, suhtaudun asioihin avoimesti ja katson mitä syntyy. Aikaisemmin mainitsemani hepun kohdallakaan en tietääkseni jyrännyt mitään, vaan ehdottelin juttuja kun siltä tuntui. Mutta kyllähän se yksipuolisen oloinen kiinnostus alkaa hieman risomaan..
Ei siinäkään mitään jos haluaa ottaa rauhallisemmin kuin toinen, mutta ottaisi sitten vaikka asian puheeksi.
Kiitos todella paljon vastauksistasi, selvensivät paljon tilannetta. :)
Kyseinen mies vaikuttaa juuri kuvailemaltasi tyypiltä. Olin alussa aika innokas ja huomasin miehen ottavan takapakkia. Nyt kun en ole niin roikkunut miehessä, hän on tuntunut kiinnostuneemmalta.
Kai minun nyt pitää vain ottaa rauhallisesti ja antaa ajan näyttää. :)
Fiksu päätös. Koska muutoinkin näin pikavilkasulta vaikutat fiksulta, niin voisinpa kuvitella, että hyvin teillä tulee homma menemään. Jostapa tulikin mieleeni, että pitäsköhän sitä karistella pölyjä ja alkaa vilkuilemaan vähän neitokaisia... :)
Tulee ihan ihme olo tuommosista herrotteluista. Joo siis, tuon "tuppautumis" -sanan ois tietysti voinu päivittää johonkin muuhun mutta ajatus oli kummiskin semmonen, että kun tuo miestyypi (joksi myös itsenikin kuvittelen) ei oikein pistä tikkua ristiin naisenhaun suhteen niin silloin se on sen näkövinkkelistä niin, että "oho, siihen tuli nainen".
Mulla kun on tämmönen elämänasenne, että vakavasti on turha hillua, huumoria pitää olla ja elämä on hedonismin pyhättö, niin silloin tuppaa laiskistumaan asioiden suhteen, joiden uskoo tapahtuvan ilman suurempia ponnisteluja. Pariutuminen on joittenkin miesten kohdalla tämmöinen asia. (ehkä rumasti sanottu mutta pimpsankaan takia ei hirveesti viitsi rehkiä ja rehellisenä miehenä ei osaa valehdella niin sujuvasti että sais :) )
Joo, vaan niin se on, että synkassa olevat ihmiset jaksaa katella sitä elämää vaikka loputtomiin ilman että siinä tartee hirveitä päätöksiä tehdä parisuhteen olemassaolosta ja sen symboliikasta.
Ennen kuin karkaat, niin haluaisin minäkin kommentoida vielä. Vaikka kunnon tyypiltä muuten vaikutatkin, niin voisit yrittää ajatella asioita sen toisenkin kannalta. Ei uhkana.
No tottakai sitä pitää ajatella. En minä oikeesti niin itsekäs ole kuin jutut antaa ymmärtää. Sanoin vaan asian, kuinka sen luulen olevan mutta oikeessa oot siinä että turha sitä parisuhteesta on pahemmin haikailla jos ei ole tarkoitus panna tikkua ristiin :) Eipä muutakuin kesämieltä rinnuksiin ja nuuhkimaan ilmapiiriä. Kyllä se siitä lutviutuu.
Symboliikasta olet ihan oikeassa, omienkin kokemusten perusteella se menee juuri näin, oli suhde missä vaiheessa tahansa. Ei ole hyvä jos juttuja joutuu miettimään liikoja. Rennosti vaan kuulostelee.
Sellaisesta säätämisestä, jos toinen osapuoli ei oikein osoita kiinnostusta tulee (tai voi tulla) epäluotettava kuva. ja luottamushan on joka suhteen perusta.
että mahdollisimman nuorena olisi pysyvä parisuhde saatava. Kun elää yksinään pitkään, muodostaa sen oman elämän ja ne omat tavat, niin siihen on vaikea ottaa toista ihmistä, jolla on eri tavat ja joka sekoittaa ne omatkin.
Kun nuorena aloittaa, saa yhdessä aloittaa elämän ja se on silloin kätevämpää.
Olen seurustellut miesystäväni kanssa 1,5 vuotta. Molemmat olemme pitkään asuneet sinkkuina. Kerran sanoin hänen luonaan, että miten sinulla on täällä keittössä hassusti nämä tavarat. Että jauhopussi ja rahapussi on samassa kaapissa, sitten taas sokeripussi ja muut astiat toisessa kaapissa. Että eikö olisi järkevämpää pitää jauhot ja sokerit samassa kaapissa ja astiat ja rahapussi samassa kaapissa. Katsoi niinkuin vähän kiukkusena kuin olisin hyvinkin ilkeä ollut ja huomasin, että pinttyneen poikamiehen tapoihin ei kaikkiin voi puuttua.
miesystävä. Ärsytti, kun oli niin huoleton, ettei paljon välittänyt panna suhteen eteen, mutta kuitenkin teki mitä minä pyysin ja näimmekin. Ei oikein soitellut. No sehän loppu tietysti. Huomasin, että tyypillinen sellainen vanhapoika, joka ei edes halua vakituista tyttöystävää. Eli silläkin oli niin paljon omia touhuja ettei halunnut edes mahduttaa kunnon suhdetta väliin. Oli vaan mukavaa, kun sai seksiäkin aina silloin tällöin. YÖK, onneksi kaukana takanapäin, mutta silti muistaa ne huonot muistot. No nyt olen onnellisessa parisuhteessa.
Eläpäs nyt kauheen katkerana siellä oo. Kyllä tuommosta toimintaa voi harjoittaa tyylilläkin niinkuin ite oon joskus tehny. Nyt en oo tehny kun ei oo sitä zuhdettakaan :)
Oikeestaan oon vähän sillä kannalla että jos sitä nyt meinaa sen kakkoselämänsä ottaa käyttöön, niin siihen pitää saada kuitenkin ympätä niitä muitakin juttuja kuin sitä pelkkää parisuhdetta. Kaikkihan me tukehdutaan pian jos vaan suhteillaan kokoajan. Tytöt sitäpaitsi pitää semmosesta jännityksestä että välillä annetaan vähän siimaa ja sitten ollaan etäämpänä kun on ne "omat jutut". Naiset vaan on näissä asioissa niin tosissaan aina. Parisuhde on vakava asia mutta ei sitä tartte naama kurtussa pakertaa:)
Minäkin haluan parisuhteen vielä jonainpäivänä mutta en missään nimessä naama irvessä, jos ymmärrät:)
Ilmoita sitten heti alussa, että et halua mitään vakavaa, koska niinhän se selkeästi on. Tai niin sen toisen osapuolen se pitäisi ottaa.
Ettei tule lisää näitä hämmentyneitä ihmisiä;)