Olen huomannut tässä viime aikoina yhden asian. Naiset eivät pidä minusta. Mietin juuri, että jos ollaan ihan raivokkaan rehellisiä, niin yksikään tuntemani nainen ei suhtaudu minuun millään lailla positiivisesti. Aloin olla aika helpottunut kun tajusin, että minulla ei tule olemaan vaikeuksia vastakkaisen sukupuolen kanssa, koska mitä suurimmalla todennäköisyydellä kukaan ei huoli minua itselleen.
Yksi asia kuitenkin jäi vaivaamaan minua. En nimittäin ole kuitenkaan saanut olla naisilta rauhassa, vaikka en olekaan mikään gigolo. Ihmettelin, että mistä saamani vihamieliset reaktiot johtuvat? Naiset kyllä mielellään ilmaisevat minulle yhtä, sun toista epämiellyttävää, siis ovat minua kohtaan suoraan sanottuna hirvittävän ilkeitä ja vihamielisiä. Aina on ollut niin.
Ymmärrettyäni kirkkaasti sen, että naiset todella eivät pidä minusta, aloin pohtimaan, että mistä se johtuu? Olenko ruma? Olenko tyhmä? Olenko täydellinen tylsimys? En ole, sillä trunnen monia sellaisia ihmisiä, ja heillä on naisia joka sormelle. Ainoita "positiivisia" reaktioita, joita naisilta saan ovat tyyliltään tällaisia: "Mitä tuo nuori jolppi tuossa oikein leveilee? Mikä se luulee olevansa? Päättelin tästä, että vaikka olen pohjimmiltani epävarma, naiset näkevät minussa jotain. Salamannopeasti tajusin, mistä on kyse. Olin juuri vähän aikaa sitten lukenut jostain, että naiset eivät kovin helposti lähesty miehiä, jotka ovat heille heidän mielestään jotenkin liian "hyviä" tms.
Mieleeni alkoi palautua lukemiani asioita ns. toverillisesta ystävä-rakkaudesta ja erottisesta miehen ja naisen välisestä rakkaudesta. Olen aina kadehtinut ystäviäni, joilla on naisia, ja jotka tulevat heidän kanssaan toimeen. Kuitenkaan en ole osannut samaistua heihin, sillä minun suhteeni naisiin on tyystin erilainen. En ole hyvä jätkä. Minua sanotaan monesti kusipääksi. Olen isokokoinen ja söpöksi ja komeaksi sanottu. Olen menestynyt hyvin opinnoissani. Naiset eivät siis löydä minusta "kaveria" tai "toveria".
Ymmärsin lopulta, että naiset ilmaisevat itsestään minulle aivan eri asioita kuin, mitä he kavereilleni ilmaisevat. Aina on ollut niin, tajusin. Minä saan naisista aina esille sen romanttisen ja miehisyyteen reagoivan naisen. Olen vain niin putkiaivo, etten ole tätä tajunnut. Naiset haluavat keskustella kanssani "syvällisiä" ja jotenkin kummalla tavalla haluavat minulta naiseudelleen hyväksyntää. He haluavat, että reagoin heidän ulkonäköönsä ja siihen herkkään naiselliseen puoleen, joka on haavoittuivainen ja usein piilossa. Olen kiinnostunut sellaisista asioista, kuten tekniikka, talous, politiikka, jne. Kuitenkin, jotenkin olen "joutunut" tutustumaan myös ihmissuhdeasioihin, koska naiset ikäänkuin käytöksellään ajavat minut siihen. Kiehtova maailma onkin minulle avautunut.
Naiset siis eivät suhtaudu minuun ystävänä, eikä toverina, vaan jonain ihan muuna. Siis miehenä. Olen vain niin pässi, etten ole tätä tajunnut. Kun olen naisten seurassa, ilmapiiri on aina hyvin eroottis-vivahteinen, halusin sitä, tai en. He haluavat ilmiselvästi viehättää minua ja ovat jotenkin niin hellyttävän ujoja ja epävarmoja, jotenkin vaan niin naisia seurassani. Se on saanut minut omaksumaan jossain tilanteissa naisia ärsyttävän "isällisen asenteen" heihin. Mutta nyt tajuan, että jotenkin he haluavat, odottavat ja vaativatkin sitä minulta. Minä en kykene luomaan ns. toverillisia suhteita naisiin, sillä minä vaan saan naisesta sen naisen esille. Sen, joka on se todellinen nainen.
En siis koskaan tule olemaan naisille mikään kaveri ja ystävä. Tai jos tulen olemaan, niin silloin kun olen menettänyt jotain "viehätysvoimastani" tai siitä jostain, mikä saa naiset aina suhtautumaan minuún jotenkin "palvovasti" tai "kunnioittavasti". Naiset ovat aina pelännet ja jotenkin karttaneet minua. Olen monesti sellainen syntipukki, sillä en voi sille mitään, että herätän tunteita ihmisissä. Traaginen osa minulla.
Nyt tukee se kysymys, pitäisikö minun jotenkin yrittää muuttua?
Yksi asia kuitenkin jäi vaivaamaan minua. En nimittäin ole kuitenkaan saanut olla naisilta rauhassa, vaikka en olekaan mikään gigolo. Ihmettelin, että mistä saamani vihamieliset reaktiot johtuvat? Naiset kyllä mielellään ilmaisevat minulle yhtä, sun toista epämiellyttävää, siis ovat minua kohtaan suoraan sanottuna hirvittävän ilkeitä ja vihamielisiä. Aina on ollut niin.
Ymmärrettyäni kirkkaasti sen, että naiset todella eivät pidä minusta, aloin pohtimaan, että mistä se johtuu? Olenko ruma? Olenko tyhmä? Olenko täydellinen tylsimys? En ole, sillä trunnen monia sellaisia ihmisiä, ja heillä on naisia joka sormelle. Ainoita "positiivisia" reaktioita, joita naisilta saan ovat tyyliltään tällaisia: "Mitä tuo nuori jolppi tuossa oikein leveilee? Mikä se luulee olevansa? Päättelin tästä, että vaikka olen pohjimmiltani epävarma, naiset näkevät minussa jotain. Salamannopeasti tajusin, mistä on kyse. Olin juuri vähän aikaa sitten lukenut jostain, että naiset eivät kovin helposti lähesty miehiä, jotka ovat heille heidän mielestään jotenkin liian "hyviä" tms.
Mieleeni alkoi palautua lukemiani asioita ns. toverillisesta ystävä-rakkaudesta ja erottisesta miehen ja naisen välisestä rakkaudesta. Olen aina kadehtinut ystäviäni, joilla on naisia, ja jotka tulevat heidän kanssaan toimeen. Kuitenkaan en ole osannut samaistua heihin, sillä minun suhteeni naisiin on tyystin erilainen. En ole hyvä jätkä. Minua sanotaan monesti kusipääksi. Olen isokokoinen ja söpöksi ja komeaksi sanottu. Olen menestynyt hyvin opinnoissani. Naiset eivät siis löydä minusta "kaveria" tai "toveria".
Ymmärsin lopulta, että naiset ilmaisevat itsestään minulle aivan eri asioita kuin, mitä he kavereilleni ilmaisevat. Aina on ollut niin, tajusin. Minä saan naisista aina esille sen romanttisen ja miehisyyteen reagoivan naisen. Olen vain niin putkiaivo, etten ole tätä tajunnut. Naiset haluavat keskustella kanssani "syvällisiä" ja jotenkin kummalla tavalla haluavat minulta naiseudelleen hyväksyntää. He haluavat, että reagoin heidän ulkonäköönsä ja siihen herkkään naiselliseen puoleen, joka on haavoittuivainen ja usein piilossa. Olen kiinnostunut sellaisista asioista, kuten tekniikka, talous, politiikka, jne. Kuitenkin, jotenkin olen "joutunut" tutustumaan myös ihmissuhdeasioihin, koska naiset ikäänkuin käytöksellään ajavat minut siihen. Kiehtova maailma onkin minulle avautunut.
Naiset siis eivät suhtaudu minuun ystävänä, eikä toverina, vaan jonain ihan muuna. Siis miehenä. Olen vain niin pässi, etten ole tätä tajunnut. Kun olen naisten seurassa, ilmapiiri on aina hyvin eroottis-vivahteinen, halusin sitä, tai en. He haluavat ilmiselvästi viehättää minua ja ovat jotenkin niin hellyttävän ujoja ja epävarmoja, jotenkin vaan niin naisia seurassani. Se on saanut minut omaksumaan jossain tilanteissa naisia ärsyttävän "isällisen asenteen" heihin. Mutta nyt tajuan, että jotenkin he haluavat, odottavat ja vaativatkin sitä minulta. Minä en kykene luomaan ns. toverillisia suhteita naisiin, sillä minä vaan saan naisesta sen naisen esille. Sen, joka on se todellinen nainen.
En siis koskaan tule olemaan naisille mikään kaveri ja ystävä. Tai jos tulen olemaan, niin silloin kun olen menettänyt jotain "viehätysvoimastani" tai siitä jostain, mikä saa naiset aina suhtautumaan minuún jotenkin "palvovasti" tai "kunnioittavasti". Naiset ovat aina pelännet ja jotenkin karttaneet minua. Olen monesti sellainen syntipukki, sillä en voi sille mitään, että herätän tunteita ihmisissä. Traaginen osa minulla.
Nyt tukee se kysymys, pitäisikö minun jotenkin yrittää muuttua?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täältä et hyviä miehenmalleja löydä. Ovat samassa asemassa oikeassa elämässä kuin sinä.
'Nyt tukee se kysymys, pitäisikö minun jotenkin yrittää muuttua?'
Lopeta miettimästä ja pane niitä.
mitä parisuhteeseen vaaditaan, siksi naisten vihamielisyys. Olet vajaa, mutta silti vedät (ainakin niin annoit ymmärtää) naisia puoleesi seksuaalisesti. Nainen pettyy.
vaaditaa, ja mitä minulla ei aivan erityisesti ole? Olen siis mielestäsi vajaa. Millälailla vajaa?
Analysoit kaikki liikaa..