Olen nuori nainen, jota elämä ihmissuhteiden takia potkii päähän.. Ehkä olen väärässä paikassa vain?!
Olen tullut siihen pisteeseen, että en jaksa enää millään pyörittää tätä omaa pientä elämääni. Tälle kaikelle on tultava piste!
Se jos olisin töissä tai koulussa antaisi mulle ehkä energiaa, tai sitten se kuluttaisi kaiken vähänkin pois. En tiedä.
En jaksa ihmisten jatkuvaa vinoilua ja aiheuttamaa pahaa mieltä. Mikään ei ole koskaan miellyttänyt, mitä olen keksinyt tai tehnyt.. aina kaikki on väärin, mitä teen!
Ystävät on selkään puukottajia, toiset lähemmät ihmiset ei jaksa edes ymmärtää. Elämääni puututaan aivan liikaa. Mitä teen?!
Olen aina ollut hyvä kuuntelemaan muiden ongelmia ja yhdessä ollaan selvitty monista suruista, mutta miksi minä en saa apua ja ymmärrystä.. Tahtoisin keskustella, mutta kukaan asianomainen ei siihen kykene järkevästi.. =(
Olen tullut siihen pisteeseen, että en jaksa enää millään pyörittää tätä omaa pientä elämääni. Tälle kaikelle on tultava piste!
Se jos olisin töissä tai koulussa antaisi mulle ehkä energiaa, tai sitten se kuluttaisi kaiken vähänkin pois. En tiedä.
En jaksa ihmisten jatkuvaa vinoilua ja aiheuttamaa pahaa mieltä. Mikään ei ole koskaan miellyttänyt, mitä olen keksinyt tai tehnyt.. aina kaikki on väärin, mitä teen!
Ystävät on selkään puukottajia, toiset lähemmät ihmiset ei jaksa edes ymmärtää. Elämääni puututaan aivan liikaa. Mitä teen?!
Olen aina ollut hyvä kuuntelemaan muiden ongelmia ja yhdessä ollaan selvitty monista suruista, mutta miksi minä en saa apua ja ymmärrystä.. Tahtoisin keskustella, mutta kukaan asianomainen ei siihen kykene järkevästi.. =(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Valitettavan vaikeaa sinulle on lähteä neuvoja antamaan kun kirjoituksestasi päätellen ei ole sellaista punaista lankaan, josta nyt ottaisi näin lukijakaan kiinni.
Kaikin puolin kurjalta tuo elämäsi kuulostaa ja jotain olisi tehtävä mielenterveytesi puolesta.
Mieti mitkä ovat niitä hyviä asioita pienessä elämässäsi, jos sitä kautta olisi helpompi edetä.
Soita rohkesti vaikkapa auttavaan puhelimeen. Kun pääset puhumisen alkuun voidaan ongelmiisi paremmin tarttua. Myös luulisin, että oma luottamuksesi muiden apuun sitä kautta kasvaisi.
Luota itseesi!
Kiitos, kun kirjoitit!
Ikävää tässä on se, että ne hyvät asiat elämässäni on poissa. Eli ennen jaksoin perheeni ja ystävieni turvin. He ovat olleet minun elämässä aina lähellä, yhdessä ollaan jaettu ilot ja surut. Surullisia asoita meidän perheessä on ollut paljon(mm.läheisten ihmisten menettämisiä yms.) Nyt kun itselläni on todella huono olo, tunne että ei jaksaisi enää kohdata vastavirtaa, niin apua ei saa. Hoetaan kyllä, kuinka minusta välitetään, mutta ei ymmärretä!! Kaikki asiat nähdään juuri väärin päin.
Olen aina pitänyt itseäni fiksuna ja sosiaalisena ihmisenä, mutta tällä hetkellä tunnen, että minä olen kaiken sen menettänyt.. Luottamus muihin on mennyt ja tottakai itseensä ja tekemisiinsä pitää luottaa, muuten on muiden vietävissä täysin. Tunnen kuitenkin, että sanoillani ja teoillani ei ole mitään metkitystä! :(
Olisiko sinulla mahdollista irtautua ns.napanuorasta ja lähteä itsenäistymään,näyttämään että siipesi kantaa.Tee se.Kannattaa.Maailma on täynnä ihania ihmisiä,mutta kehenkään ei voi valitettavasti silti luottaa,eikä pidäkkään liikaa roikkua samoissa ihmissuhteissa.Niin minä selvisin ja sitten ne entiset ystävät ja tuttavat ovat tulleet kuvioihin takaisin entisinä ja vielä ihanempana kun otin etäisyyttä ensin heihin.
Otin perheeseeni jo aikoinaan pientä etäisyyttä muutettuani 100 km päähän.. Tosin he vastustelivat sitä täysin.. Kerran vain ilmoitin, että olen löytänyt mukavan asunnon ja muutan..
Mutta nykyään tuntuu juuri siltä, että elämääni puututaan liikaa.. Ja vailla ymmärrystä.
Tällä hetkellä pidän puhelintani suljettuna, kun en halua puhua kellekkään ja kuulla taas minun elämästäni moitteita.. Haloo - olen aikuinen ihminen, mutta läheiseni ei sitä ymmärrä!! Argh!
Kunpa asiat muuttuis!
Ymmärrän hyvin tuntemuksiasi! Itse olen menettänyt äidin, isän, mummot, papat ja olen tässä maailmassa tällä hetkellä niinsanotusti 'yksin'.
Minullakin ollut ongelmia läheisten, lähinnä ystävien, mutta myös tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Itse olen luonteeltani empaattinen, mukava, luotettava ja jaksan kuunnella läheisiäni ja auttaa ongelmissa. Minusta ei kuitenkaan pidetä, tekemisiäni ja minua arvostellaan niin ulkonäöstä kuin persoonasta jne. Jopa tuntemattomat vihaavat jne.
Minua alkoi todella jurppia nuo kyseiset asiat ja aloitin sillä että tuijotin itseäni peiliin ja katsoin mitä sieltä näen. Olen nyt muutoksen tiellä.. Usein ihmisiä ei voi muuttaa, mutta itseään voi. Olen päättänyt, että nyt loppui kohdallani 'muiden nöyristely'. Olen ottanut etäisyyttä ystäviini ja mennyt omia menojani. Välitän ystävistäni ja tottakai heidänkin kritiikkinsä on joskus aiheellista, mutta elän nyt tarrautumatta heihin. Opettelen sanomaan ei ja opettelen olemaan niin, että minäkään en ole aina niin 'tarjolla'. Tottakai säilytän ystävällisyyteni ihmisiin, mutta terve kriittisyys ei ole pahasta kun miettii muiden kohtelua itseään kohtaan. Yksinäisyys pelottaa monia ihmisiä, mutta itse nautin siitä. Kunhan ei käperry liikaa itseensä, vaan pitää silmät avoinna maailman suhteen.
Mitä väliä sillä on mitä muut sinusta ajattelevat, elät täällä vain itsellesi. Ei sinun tarvitse miellyttää muita tai tanssia muiden pillin mukaan. Pääasia on että uskot ja luotat, että vaikka sinusta ei pidettäisi, niin olet kuitenkin pitämisen arvoinen ja arvokas ihminen sellaisena kuin olet!
Joskus kun me ihmiset annamme itsestämme liikaa toisille, niin tulemme katkeriksi, koska emme saa heiltä takaisin sitä mitä olemme itse heille antaneet. Näin ollen vältä antamasta itsestäsi liikaa niille, joista uskot ja tunnet ettet saa takaisin heiltä samalla tavalla. Anna tukesi niille, joilta myös saat vastavuoroisesti tukea takaisinpäin!
Kiitos. Jännä juttu, että juuri viikonloppuna ajattelin, että nyt on aika karsia elämästäni pois ne ihmiset, joita en tarvitse.. Siis kaikki ne, jotka ei anna minulle ymmärrystä ja tukea.. Sekä ne, joiden tiedän esittävän niin hyvää ihmistä, mutta todellisuudessa eivät sitä ainakaan minulle ole. Viikonloppu oli jälleen raastava - soittelin läpi ihmisiä, joita pidän kavereinani. Kyselin heitä viettämään iltaa kanssani ja loppujen lopuksi oli taas edessä yksinäinen viikonloppu, muiden joukossa. Sitten kun nämä kyseiset ystävät on pyytänyt minua ulos, olen aina valmis menemään. He eivät siis koskaan lähde minun pyynnöstäni, kai heillä on sitten aina parempaa menoa?! Joten päätin todella unohtaa heidät nyt ainakin vähäksi aikaa!
Kerroit, että opettelet sanomaan ei.. Minä olen ollut aikoinani omasta puolestani huolissani, koska en ole tuota sanaa osannut sanoa. En todellakaan tarkoita, että en olisi osannut sanoa ei esim. seksin suhteen, vaan arkisten pienten asioiden osalta.. On ollut aina niin vaikea kieltää ystävää jossain asiassa, tai jopa ventovierasta. Kerran ostin romanilta 2euron lehden, joka oli sitäpaitsi vuoden vanha. Tällöin minulla oli jopa erittäin surkea raha tilanne, mutta EI oli liian voimakas sana sanottavaksi. Nyt olen yrittänyt olla tekemättä mitään tuollaisia tyhmyyksiä, mutta kavereille en ole vieläkään oppinut sanomaan kieltävää vastausta.. :(
Olen hyvä ihminen(ainakin omasta mielestäni), ystävällinen, huumorintajuinen ja aina ajattelemassa heitä minun ylitseni.
Väistämättä joka päivä ajattelen sitä, kuinka minun perheeni on yhdessä juonineet minua kohtaan valheita.. Keneltä tahansa olen kysynyt asioista, kukaan ei ole joko vastannut kysymykseen, tai syytellyt toista perheenjäsentä. Kukaan heistä ei ota vastuuta omista teoistaan. On ihan hirveää, kun ei enää heihinkään ole väleissä.. on niin yksinäinen olo. Ei saa elämää nyt jatkumaan, koska nämä ihmissuhde asiat antavat niin paljon takapakkia!
Hei
Minulla on myös ollut elämässäni hetkiä jolloin olen ollut täysin umpikujassa. Kerran kaikki kuitenkin kaatui ja vaikka lähestyin ystäviäni ja perhettäni en saanut tukea. Seuraavana aamuna kävelin terveysasemalle, olin aivan shokissa, en ollut nukkunut enkä pystynyt rentoutumaan edes sen vertaa että olisin miettinyt mitä tehdä jotta asiat menisivät parempaan. Terveydenhoitaja otti yhteyttä kriisiryhmään ja sitä kautta sain avun. Sain puhua täysin ulkopuoliselle ihmiselle ja se auttoi. Paljon voimia ja hae apua, se kannatta!!