Mitä tehdä kun aviopuoliso ei halua samoja asioita parisuhteelta? Mies on pohjimmiltaan yksineläjä, viihtyy itseksekseen eikä kaipaa läheisyyttä. Minä haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa ajatukset, hellyyttä, läheisyyttä, kumppanuutta. Lapset kasvavat, joten ongelma on taas pinnalla. Muuten kaikinpuolin hyvä mies, käy töissä, tekee kotitöitä, ei riitele (ei kyllä juuri muutenkaan puhu, alkoholia tosin kuluu reippaanpuoleisesti -itsekseen tietysti. Pitääkö tyytyä tähän mitä on eli suht hyvää perhe-elämää vai onko oikeus olla itsekäs ja vaatia enemmän parisuhteelta? Keskustelu miehen kanssa ei ole tuottanut tulosta. Ymmärrän pikkuhiljaa niitä, jotka päätyvät avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen. En haluaisi missään tapauksessa pettää miestäni, mutta tällainen vuosikausia jatkunut tilanne tekee alttiiksi toiseen "rakastumiselle" ihan vain huomionkipeyden vuoksi!
salarakas?
epätoivoinen yritys
91385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
juttu tommonen. Mulla se johti avioeroon. Tosin alkoholia ei kulunu meillä. Jos toinen ei ota huomioon eikä läheisyyttä ole, sitä on niin hiton yksinäinen. No se on onneks ohi nyt mulla.
syy eroon tällainen. Lasten vuoksi haluaisin kuitenkin säilyttää ns. ehjän kodin, kun ei mitään riitaakaan varsinaisesti ole. Kaikki muut meillä ovat varmaan ihan tyytyväisiä, minä vain haluaisin enemmän. Hyvin silti ymmärrän niitä, jotka eroon päätyvät tai rakastuvat toiseen.
minä pysy auta asia mä rakasta sex tosi palijon
Tuntuisi aika heppoisilta perusteilta lähteä uuden hakuun. Tosin koskaan perusteet ole tarpeeksi hyviä.. Tahdon -asia.
Mielestäni, jos kykenet sanomaan että rakastat ja puolisosi kykenee siihen myös, on suhde hyvällä mallilla. Sitten tulee ne syventävät tarpeet, jotka teidän molempien tulisi osata toisillenne antaa ja täyttää.
Keskustelkaa asiasta ja kertokaa puolin ja toisin mitä odotatte suhteeltanne. Miehelläsikin saattaisi olla paljon kerrottavaa omista tarpeistaan. Miehelläsi voi siis yksinkertaisesti olla tarve alkaa harrastamaan jotakin muuta, kuin kotona kökkimistä.. Se voisi piristää häntä ja saada taas puhumaan (ainakin kokemuksista).
Mutta anna kuitenkin arvoa myös sille, että miehesi viihtyy omissakin oloissa.. Hänkin varmaan arvostaa monia sinun luonteenpiirteitäsi? Hän todennäköisesti antaa sinun mennä mielesi mukaan. Voithan sinä keskustella asioista ystäviesi kanssa? Ja varmasti mitä enemmän alat kulkemaan ystävien kanssa, alkaa miehesi kiinnostumaan siitä.. Ja sehän voi avata keskusteluita? ;)
Se keskustelu ennen kaikkea! Ja varsinkin ennen, kuin menet tekemään mitään pahempaa (pettämään tms.), etkö mielummin kertoisi asiasta miehellesi? Avaisi varmasti miehesi huomaamaan tilanteen..
Tsemppiä!
e pettäminen varmasti ole ratkaisu. En sitä missään tapauksessa haluaisikaan tehdä. Itsekkäästi haluaisin kuiten vähän huomiota ja ennen kaikkea tunnetta, että joku oikeasti haluaa olla kanssani. Eihän mieheni tietysti mitään sille voi, että haluaa mieluiten olla itseksekseen, mutta minun kannaltani se ei ole kivaa.. Ei silti, että itsekään mikään täydellinen olisin. Sopeutumista vaatii puolin ja toisin tämä avioliitto!
Mä oon miettinyt tätä tosi paljon. Omalta osaltani tilanne on sama, paitsi ettei mieheni juo. Hän käyttää kaiken aikansa työhön. Itse olen yhtä vaativissa tehtävissä, mutta jonku on pakko hoitaa koti ja lapsetkin, joten se osa on sitten langennut kokonaan minulle.
Joskus mieheni tulee esiin papereidensa takaa ja leikkii lasten kanssa, mutta suurimman osan ajasta hän käyttää "Hiljaa" huutoihin ja itsekseen istumiseen. Hän kyllä pitää lapsistaan ja väittää pitävänsä minustakin, mutta en sitä kyllä käytännössä huomaa. Eroa hän ei suostu edes ajattelemaan, sillä hän ei halua lapsista eroon.
Aikansa tätä tyhjyttä olen kestänyt, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa mitta täyttymään. Vein mieheni terapiaankin, mutta hän jätti sen kesken, koska hänen mielestä ongelmaa ei ole. Hän kyllä yrittää omalla tavallaan - olemalla iloinen ja juttelemalla kepeästi, silloin kun on läsnä. En vaan tiedä riittääkö enää mikään?
Millaiselle pohjalle voi ylipäätään alkaa rakentamaan vanhaa suhdetta uudestaan?
Kaikki ei ole vielä menetetty, jos rakkautta vielä löytyy, mutta jotain pitäis tehdä ja äkkiä. Sanot, että alkoholia kuluu reippaasti, mikä on tämä reippaasti ja jos hän juo yksin, niin missä? Autotallissako, vai?
Jos mies juo yksin ja ei puhu kanssasi, niin kyllä häntäkin joku kaihertaa elämässä, se on varma se. Oletko yrittänyt jututtaa miestä silloin, kun hän olis "kivassa" nousuhumalassa? Niin, että itse olisit selvinpäin ja voisit ikään kuin johdatella miestä avautumaan, jos vaikka rennossa mielentilassa tulisi kertoneeksi jotain.
Tarkoitan keskustelua, ei painostusta, "että nyt kyllä sanot, mikä sinua vaivaa!" Kerro hänelle avoimesti, että miltä sinusta tuntuu, kun läheisyys väliltänne puuttuu ja että olet surullinen, kun tunnet olevasi niin yksin. Älä siis syyttele miestä, vaan kerro tunteesi ja pyydä häntä kertomaan, että mitä mieltä hän on tilanteestanne. Muista siis maltti koko ajan, vaikka mies olisikin vastahakoinen. Kerro, että sinä oikeesti haluaisit avioliittonne toimivan ja kysy mitä mies elämältään toivoo...
mutta mies juo mielestäni liikaa, ainakin muutama olut illassa, viikonloppuisin ja lomalla enemmänkin, muttei koskaan kovin humalaan. Ärsyttää vain, kun ei kuitenkaan ole selvin päinkään silloin kun olisi aikaa kahden keskiselle ajalle. Ja autotallissa tietysti itsekseen, joten en edes tiedä tarkkoja määriä kun en halua mennä piiloja penkomaankaan. Miehen mielestä ongelmaa ei ole, ihan tyytyväinen on näinkin. Keskustelua aiheesta on ollut ja vaikka yritän kertoa siitä, miltä minusta tuntuu, ottaa mies ne syytöksinä. Tosiasiassa toivoisinkin hänen muuttuvan, mutta mies taas ei tunnu tuntevan tähän tarvetta.
lähettämäsi viesti, jos et ole varma että olet viestittänyt tämän asianlaidan suoraan hänelle itselleen.