Toisilla on helpompaa hypätä aina uuteen suhteeseen, ja toiset ei löydä kumppania millään??
Rakastuuko osa ihmisistä helpommin?
Rakastuuko osa ihmisistä helpommin?
Miksiköhän
katariina77
8955
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kelpuuttavat miltei ensimmäisen vastaan tulijan suhteeseen, kun taas joillakin vielä tuhanneskaan ei tuo sitä uutta suhdetta. :(
Kaikki me olemme erinlaisia yksilöitä. Toiset pystyvät olemaan ilman suhdetta pidempään, kun joillekin se on miltei mahdottomuus olla edes viikko. Sit kaapataan se eka vastaan tulija ja vähän aikaa katotaan, kunnes alkaa tekeen mieli vaihtaa uuteen. ;)
Ei se sen ihmeellisempää ole. Mutta hyväähän kannattaa odottaa. ;).. Vai kannattaako sittenkään?? Hmmm...
Niinhän se on kuten tuossa yllä jo kirjoitettiin: ihmisen luonteesta riippuu tämä asia täysin.
Itse en todellakaan ole kiinnostunut lähtemään suhteeseen, jossa en ole 100% rakastunut toiseen ihmiseen. En siis seurustele sen takia, että yksin on niin tylsää olla ja seksiä olisi pakko saada. Ei ei.. Seurustelu on maailmankuvassani jotain sellaista, johon lähden vain sellaisen ihmisen kanssa, johon todellakin hullaannun. Ja sellaisia ei kävele joka päivä vastaan.
Kenties siksi olenkin ollut sinkkuna niin pitkään? Mutta uskon kyllä, että sitä hyvää kannattaa tässäkin tapauksessa odottaa. Sillä kun on availlut simpukoita aikansa, tulee pakostakin jossain vaiheessa vastaan se helmi. Jotkut kelpuuttavat myös yksilöitä, joissa ei tätä arvoesinettä ole...
Antaa toivoa, että joskus se oikea simpukka vielä löytyy:)
Monesko simpukka sulla on muuten menossa?;)
Sitä tosiaan miettii, että kannattaako odottaa.
Toisaalta miksi tyytyä vähempäään, jos haluaa enemmän...
Onhan tässä jo muutama simpukka tullut avattua :) Lähinnä sellaista tapailua ja kahvilassa jutustelua ovat olleet, mutta yksikään niistä ei ole edennyt sitten sitä pidemmälle.
Etsin yhä elämäni ensimmäistä, kunnollista suhdetta. Se saattaa olla jopa ihan nurkan takana tai sitten vielä monien vuosien päässä. Oli miten oli, se tyttö pääsee sitten ns. "korkkaamaan" minut. Jos tiedätte mitä se sanonta tässä tapauksessa tarkoittaa... ;)
Siis naisia, joiden kanssa voisin alkaa seurustelemaan vakituisesti. Mutta valitettavasti he eivät halua alkaa minun kanssani. Siksi taidankin olla ikisinkku. Ei auta vaikka kuinka rakastaisin!
Minäpäs en taasen huoli ketä vain seurustelukumppaniksi, jos ei synkkaa täysin hyvin. Usein pidänkin sitä suurimpana syynä sinkkuuteeni, että en lähde ihan mihin vain suhteeseen mukaan.
Sinällänsä ihan hyvä, että ryhtyy vasta sitten suhteeseen, kun pitää toisesta 100%:sti. En ole huomannut, että tämä minun karsintatoimintatapani johtuisi siitä, että pidän rimaani korkealla. Siitä ei ole kyse
Olen tutustunut, mitä erilaisempiin ihmisiin kahvittelun ja tapailun merkeissä. Nämä eivät ole johtaneet mihinkään sen kummempaan. Mutta, en luovuta. Elämä on niin ihanaa, kun sen okein oivaltaa. Ja tuo simpukka-juttu on vallan mainio!!
Tuntuu olevan ihmisiä jotka eivät pidä suteiden aloittamista syömistä erikoisempana heille kaikki luonnistuu helposti ja tilanteita/tilaisuuksia tulee etten päivittäin. Sitten on ihmisiä jotka viettävät vuosia yksin siitä kärsien, mutta osaamatta asiaa muuttaa heille suhteen löytäminen ja solmiminen muodostuu odotusten täytteiseksi liian isoksi asiaksi eikä mistään tunnu löytyvän tilaisuutta tai ihmistä jonka kanssa se olisi mahdollista.
Mutta johtuuko se ihmisestä itsestä vai muista ihmisistä kertoispa joku minullekin;)
Nuo joille suhteet helppoi eivät ehkä koskaan rakastu tosissaan kun eivät osaa arvostaa toisen ihmisen löytämistä.