missä vika??

On niin paha olo. Sattuu ja kaipaan sitä miestä ketä rakastan. Olo on niin tyhjä ja mitään en jaksa tehdä. Tilanteemme oli seuraavanailainen:

Asuttiin vuosia miesystäväni kanssa yhdessä. Myös mieheni vanhemmat asuivat samassa taloudessa. En tullut koskaan hyvin toimeen hänen vanhempiensa kanssa. Mutta miesystäväni kanssa meillä meni erittäin hyvin. Erosimme, koska en kestänyt enää. En pystynyt asumaan samassa talossa hänen vanhempiensa kanssa ja asumaan heidän kodissaan. Siitä talosta ei koskaan tullut minun kotiani, vaikka asuttiin yhdessä, tunsin olevani aina heidän kotona ja heidän talossa. Ei minun. Riideltiin miesystäväni kanssa paljon tästä asiasta ja hänen vanhemmista yleensäkin, mutta keskinäisiä riitoja meillä ei ollut. Eli meidän parisuhteemme olisi toiminut erittäin hyvin ilman tätä ongelmaa. Teinkö väärin kun lähdin? Olisiko minun vaan pitänyt nöyrtyä ja kestää? Tuntuu niin ikävältä olla yksin ilman sitä ihmistä jota rakastaa ja joka rakastaa minua. Mutta samalla tuntuu hyvältä olla omassa kotonaan yksin. On niin ristiriitainen ja paha olo.
2499
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Jos suhde kerran muuten toimi hyvin?
Ei kenenkään tarvitse asua missä tai miten ei halua.
Aina on VAIHTOEHTO!

Äänestä

Oletteko te jotain pirun teinejä, vai miksette voineet muuttaa ihan omaan kämppään? Onko sen jätkän vanhemmilla joku vamma ettei ne pysty hoitmaan asioitaan ilman poikansa apua? Onko se mies varaton, työtön? Mikset sä voi asua omassa ja se omassa asunnossaan ja silti seurustelette?! Älä nyt tyhmäksi muutu! Taitaa sulla olla aikamoinen peräkammarin poika.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


itkusiläminen kirjoitti:

On niin paha olo. Sattuu ja kaipaan sitä miestä ketä rakastan. Olo on niin tyhjä ja mitään en jaksa tehdä. Tilanteemme oli seuraavanailainen:

Asuttiin vuosia miesystäväni kanssa yhdessä. Myös mieheni vanhemmat asuivat samassa taloudessa. En tullut koskaan hyvin toimeen hänen vanhempiensa kanssa. Mutta miesystäväni kanssa meillä meni erittäin hyvin. Erosimme, koska en kestänyt enää. En pystynyt asumaan samassa talossa hänen vanhempiensa kanssa ja asumaan heidän kodissaan. Siitä talosta ei koskaan tullut minun kotiani, vaikka asuttiin yhdessä, tunsin olevani aina heidän kotona ja heidän talossa. Ei minun. Riideltiin miesystäväni kanssa paljon tästä asiasta ja hänen vanhemmista yleensäkin, mutta keskinäisiä riitoja meillä ei ollut. Eli meidän parisuhteemme olisi toiminut erittäin hyvin ilman tätä ongelmaa. Teinkö väärin kun lähdin? Olisiko minun vaan pitänyt nöyrtyä ja kestää? Tuntuu niin ikävältä olla yksin ilman sitä ihmistä jota rakastaa ja joka rakastaa minua. Mutta samalla tuntuu hyvältä olla omassa kotonaan yksin. On niin ristiriitainen ja paha olo.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu