Suhteemme

Sitä sanotaan että: ystävyys voi muuttua rakkaudeksi, mutta rakkaus ei voi muuttua ystävyydeksi.

Kyllä se monta kertaa näin menee. Miksi pitäisi nähdä, jos tekeää kipeää ja ystävyys ei tule oikein onnistumaan. Parempi antaa olla, pääsee paremmin eroon ja olo helpottuu nopeammin.

On niitäkin suhteitten päättymisiä, joissa ystävyys onnistuu suhteen jälkeen, mutta silloin molemmat tai jompikumpi ei ole ollut tosissaan rakastunut.

Jos toinen on ollut rakastunut, niin ystävyyssuhteessa olleessaan tämä "haikailee" toisen perään ja kiusaa vain itseään. Ja ei rakastunut "nauttii" toisen ihailusta. Toisinaan näin tapahtuu kummaankaan tätä tiedostamatta. En todellakaan suosittele, siinä jää vain roikkumaan eikä pääse elämässään eteenpäin.

Suhteen päättäminen on aina hankalaa. Itse erosin kesän alussa ja meni puolitoista kuukautta, ennen kuin pystyin puhumaan jättäjäni kanssa. Tunteet olivat liian pinnalla ja kun puhuminen meni itkuksi, niin katsoin parhaimmaksi olla vastaamatta puheluihin.

Näimme toisiamme viikoittain mutta emme puhuneet, kunnes törmäsimme sattumalta ja puhehanat aukesivat. Pakko sanoa, ettei helppoa ollut ja tavallaan puhuminen repäisi vanhat haavat auki mutta sen jälkeen oli kuitenkin tavallaan helpottunut olo ja jättäjäkin sanoi, että hänellä on parempi olo kun tietää miltä minusta tuntuu. Toisaalta oli hyvä nähdä, ettei toisellakaan ole kovin hyvin mennyt ja ero tekee kipeää molemmille.

Ajan kanssa puheyhteys avautuu, jos on avautuakseen, paljon on tilanteita ettei yhteyttä enää synny. Jos oikeasti haluat tietää mitä hänelle kuuluu, niin yritä ottaa yhteyttä. Mutta muista, että toisesta voi tuntua pahemmalta sen jälkeen. Asiat kannattaisi kuitenkin puhua loppuun ja sitten siirtyä eteenpäin ja ehkä lopettaa yhteydenpito, silloin jätetty saa rauhan parannella haavojaan.