Olen narsistin vaimo

...ainakin tämän kirjoittajan mielestä tämä tekstinsä. Me, joilla lähipiirissä on ihan todellisia narsisteja, luonnehäiriöisiä ihmisiä, tiedämme, että asian kanssa ei ihan ensimmäisenä tule vitsit mieleen. Kehoitan kirjoittajaakin ottamaan narsismista ihan oikeasti selvää; mitä se on ja millaista narsistin kanssa on elää. Tietoa löytyy helposti googlettamalla "narsismi".

Narsisti piittaa vain itsestään ja projisoi vikansa muihin, kova syyttämään, ei koskaan hänen vikansa. Ei tunne katumusta. Ei kykene menemään toisen asemaan. Teeskentelee tunteita. Ei jaa omia ajatuksiaan vaan ottaa vain sieltä mistä helpoimmalla saa. Hyväksikäyttäjä!

Ei kukaan narsisti kykene parisuhteeseen ja jos joku uhri löytyy niin suhde jää lyhytaikaiseksi. Narsistien uhrit pyristelee irti ennemmin tai myöhemmin tai sitten tuhoutuvat itse kokonaan.

Käypä tutkimassa netissä että mitä se narsismi tarkoittaa....huhhuh. Ja narsistien uhrit kirjoittelevat omalla foorumillaan todella kovia kertomuksia siitä mitä on elää narsistin kanssa. Omakohtaisia kokemuksia on minullakin ja melkein annoin itseni tuhoutua, mutta onneksi pääsin pois avioliitostani. Tosin narsistin kanssa tappelu ei ole vieläkään päättynyt, koska joudun olemaan yhteishuoltajuudessa hänen kanssaan. Sanonpa vain ettei ole kovin helppoa elämää.

!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ei o häävi elämä sullakaan!!!!

...teille...

Hyvä vitsi oli aloittajalla. Mutta epäonnistunut. Mikäli et tiennyt, niin narsistit eivät narsismiaan mieti.

Kyllä nyt on pullat ja vellit sekaisin .Negatiivinen narsistisuus ja kontroloiva narsisti suus huh sit'ä on monenlaista narsistisuutta hyvässä ja pahassa .tutkipa enemmän itseäsi,jotian on pielessä koska et sä muuten tänne kirjoita

Sanaa narsisti on käytetty vuosikymmeniä väärin. Jos joku erehtyy sanomaan olevansa hyvä jossain, niin sehän on automaattisesti "narsisti". Tämähän häiritsee suomalaisia mm. amerikkalaisissa. Mielestäni käytät äärimmäisen kepeästi narsisti-sanaa. Se, että pidätte TOISESTA KUTEN ITSESTÄNNE, ei ole mielestäni mitään narsismia. Sitä sanotaan rakkaudeksi.
.Itse olen oikean narsistin vanki, enkä ollenkaan tiedä miten pyristeleisin irti tästä. Karmeaa ymmärtää ja tajuta, että näin on. Voin kertoa pari esimerkkiä. Yritimme aikanaan lasta. Sain keskenmenon. Siitä on 19-vuotta, jonka jälkeen mieheni ei ole koskenut minuun pitkällä tikullakaan. Halusin lapsen ja yritin puhua asiasta. Mies selitti sen niin, ettei halunnut tuottaa minulle enää tuskaa. Asiasta ei enää keskusteltu. Satuin kerran onnistumaan eräässä tärkeässä asiassa niin, että mieheni tarjoili kaikille kaksin käsin, mitä vain halusivat: "Minun vaimoni pystyy halutessaan mihin vain." En innostunut, kun uumoilin saavani onnistumisestani rangaistuksen illalla kotona ja senkin kaksin käsin niin, että tukka lähtee (ei kuvaannollisesti). Nyt minusta ei ole kuin henkinen ja fyysinen nöyhtä jäljellä. En ole voinut juuri syödä vuosiin ja tässä ylilaihana istun ja säälin itseäni. Asun työhuonekellarissa, mieheni asuu kotona ( omistamassani asunnossa) ja uhkaa lopettaa työhuoneen vuokraamisen. Katuaikuiseksi sitten vain! En halua enää mennä kotiin pahoinpideltäväksi. Miksi siis en eroa? Olen tullut riippuvaiseksi miehestä, joka antaa minun elää. (Tukholmasyndrooma), olen myös oppinut olemaan kyvytön ja saamaton. Normaalia elämää en enää tunne. Lisäksi satuin saamaan isohkon perinnön taannoin, johon liittyy muitakin osakkaita. En siis tiedä miten senkin systeemin kävisi. Tässä sitä ollaan puun ja kuoren välissä. Tuntuu siltä, että entisenä "empaatikkona" alan olla yhtä empatiakyvytön kuin mieheni. Runsas ystäväpiirini ihmetteli aikanaan, että mitä minulle on tapahtunut ja kun en oikein itsekään ymmärtänyt ja siis osannut selittää, niin hävisivät pois. Nykyään jopa kaupan kassa, ohikulkeva musta tai muuten vain viheliäinen ihminen on syy saada lyödä minua, jos en ole samaa mieltä heidän mitättömyydestään. Minun mielipidettänihän ei kysytä. Miksen ole vetänyt miestäni oikeuteen? Vedin kyllä jo vuosia sitten. 2000mk sakkoja. Aika paljon yhteisestä taloudestamme. Luulin juttumme loppuvan siihen. Mitäpäs vielä: Elo jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Asiasta ei puhuttu.
Emme puhu? Puhumme niin paljon, että sylki roiskuu: Rooman valtakunta, Tsaariperheen tuho ja monet muut aiheet, jotka eivät liity koskaan meihin ja joiden toisto alkaa minua jo suoraan sanoen v...ttaa. Olen siis täydellisessä älyllisessä tyhjiössä. Mieheni on hyvin fiksu, mutta minulle on tullut sellainen olo, että hän kaventaa keskustelunaiheitamme, jotta minä pysyisin älyllisestikin aisoissa. Sitä myöten tulee mies kaventaneeksi omaakin ajatusmaailmaansa. Kohtahan tässä dementoidumme molemmat. Minä vielä nopeammin koska juon, kun en halua ajatella elämäntilannettani!

tää kyllä sopii minun avioliittoon (vaimoni on narsisti) alussa oli ihanaa ja kaikki meni suht koht hyvin en tunnistanut kaikkia oikkuja ja käänteitä kun olin niin hurmaantunut hänestä, aika nopeeta tahtia hän halusi kihloihin ja ei aikaakaan kun oltiin jo naimisissa vaikka hälytys kellot soi et kaikki ei ole kohdallaan!! 3 vuotta alussa meni hyvin mut loppu kohtin mentiin kovaa vauhtia, henkinen väkivalta-mustasukkaisuus-lopuksi ei ois saanut edes puhua puhelimessa saatika käydä missää vaikka sanoin että mennää ydessä ( kaikki päätty aina kauheeseen kuulusteluu kotona tietenki) 4 seinä sisällä ettei kaikki kuule!! jos nyt joku saatto käydä kylässä taikka soittaa ja tuli puhetta minusta olin maailman luottettavin ja rakas ihminen.... ?? niinkun olinkin tein kaikkeni mitä pystyin miehenä tekemään ja huolehtimaan perheestä ( omasta mielestä ) hänen mielestä hän on ollut tän perheen ylläpitäjä ja kaikki hän on tehnyt ja minä en mitään.. lopuksi huomasin vaikka olisin tehnyt mitä se ei ollut mitään hänen silmissä..

Oliko veeltä?

Ainakin omasta kokemuksesta mielestäni narsistisuus on hirveää ja sellaisen ihmisen kanssa oleminen läheisissä väleissä on kamalaa. Oma äitini on narsisti ja hän on pilannut itsetuntoni ihan paskaksi. Suuttuessaan hän sekoaa ja menettää hallinnan suorastaan. Hän haukkuu ihan lyttyyn kaikilla keinoilla joilla pystyy ja myöhemmin vähättelee sanoja/tekoja. Sitten ehkä pyytää anteeksi jos olen näkyvästi loukkaantunut mutta ei tarkoita sitä. Ja myöhemmin hän taas tekee samalla tavalla. Hän ei nää itsessäään vikaa ja vaikuttaa oikein hurmaavalta ihanalta ihmiseltä uusien ihmisten kanssa ja siksi minua ei meinata uskoa millainen hän on.