Oletteko olleet vuoden poissa ulkomailla ja silti suhde kestänyt? Olen itse lähdössä kauas ja pystymme näkemään ehkä kerran pari vuoden aikana. Takana on pitkä seurustelu (n. 6 vuotta) ja olen luottavaisin mielin, vaikka erossa olo pelottaakin hitosti.
Kokemuksia
nimetön...
61142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksei toimisi jos vain pystyy luottamaan toiseen... ja jos ei pysty luottamaan, niin ei sitten suhdekkaan taida ihan kondiksessa olla. Todennäköisesti vahvistaa vain suhdetta :) !!!
Mielestäni pystyn luottamaan, olen aina pystynyt. Tarkemmin ajatellen kai vaan pelottaa että miten sitä jaksaa itse siellä kaukana (tai miten toinen jaksaa Suomessa) kun niin hirveä ikävä tulee kuitenkin. Mutta uskon (niin kuin sanoit) että loppujen lopuksi vahvistaa suhdetta.
mutta meillä on ainakin vuosi mennyt ihan siedettävästi. Hankkikaa Skype, niin voi puhua joka päivä. Ahdistavinta on, kun ei kuule toisesta useaan päivään, se loitontaa heti.
Kaksi kuukautta erossa ilman että näkee toista on ainakin mulle henkilökohtainen sietoraja, sen jälkeen alkaa pää levitä ja pitää lähtä kotona käymään. Mutta tiedän myös pariskuntia, joille puolen vuoden ero on vielä ollut siedettävissä. Puhukaa erosta ja rajoista ja suhteen säännöistä paljon etukäteen, kohdalle tulee paljon outoja tilanteita, esim. miten lohduttaa toista puhelimen välityksellä.
Vuoden erossaolo ei ole kauhean hauskaa, muttei myöskään mahdotonta. Ja ikinä ei voi etukäteen tietää miten käy, joten pitää vaan luottaa ja toivoa parasta. Murehtimaan ehtii sittenkin, jos ongelmia tulee.
no kyl se varmaan noin pitkän jutun kaa toimii. ite päätettiin pysyä kavereina vuosi ku toi yhteinen historia on sangen vaatimaton.
Kaukosuhteessa olen ollut ja välillä oltiin näkemättä puolikin vuotta, kun siihen ei ollut mahdollisuutta. Pitkän "erokauden" alussa tuntui aina oikeastaan pahimmalta, mutta sitten jotenkin helpottui. Ehkä silloin osasi asennoitua ajatukseen pitkästä erosta ja ymmärsi keksiä itselleen muuta ajateltavaa ja tekemistä. Eikä se puoli vuotta lopulta mikään pitkä aika ollut. Äkkiä se hujahti, kun päivittäin puhuttiin puhelimessa ja sähköposteja ja tekstiviestejäkin vaihdeltiin jatkuvasti. Välillä tuntui, että oltiin läheisempiä kuin, jos oltaisiin nähty päivittäin.
Mulla kariutui molempien vaihtovuoden aikana 6 vuoden suhde :(
Ei vaihto-opiskelu silti kaduta, se oli hieno ja kasvattava kokemus. Tuskin suhteemme loppujen lopuksi olisi sitten ikuisesti kestänytkään (vaikka niin luulimmekin) kun ei vaihtovuodesta selvitty. Nyt tallella upeita muistoja, kokemuksia ja hyviä ystäviä!