karkottaa miehet pois. "et tarvitse miestä", sanovat, ja lähtevät lätkimään. joopajoo. osaan vaihtaa lampunkin, ja korjata yhtä sun toista konetta. olen siis ikisinkku?
olenko nyt sitten itse aiheuttanut ikuisen sinkkuuteni, koska olen kunnon miehen puutteessa joutunut opettelemaan mm. auton renkaiden vaihdon?
olenko nyt sitten itse aiheuttanut ikuisen sinkkuuteni, koska olen kunnon miehen puutteessa joutunut opettelemaan mm. auton renkaiden vaihdon?
Vastaukset 60
Vanhimmat
Nyt suinkaan. Minä voi tarkistaa pyöristä vaikka ilmat ja kantaa toise kiakot varastoon ni hoida vaan se vaihto :) Teen niitä muutenkin ihan tarpeeksi joten kivaa välillä katsoa kun joku muukin tekee.
mutta sapettaa aina opetella kaikki suurella vaivalla. me tytöt kun ei oo synnytty tekniikan tietämys veressä, ja autokaupoillakin pitää olla tiukkana, ettei tuu huijatuks.
tuu veikkoste laittamaan ilmaa, pitäisi huomenna saada kiesi rengaskorjaamolle kun takakumi vuotaa. en jaksa opetella itse korjaamaan..
Minä vaikka sinulle kummiin paikan silpasen ja eikä sinun sitä tarvitse edes irtiottaa. Teen sen kyllä ihan itse :) joten ei sun sitä tarvitse itse opetella. Ei nää niin helppoja hommia ole että kaikkien niitä pitäisi osata ;)
Jättäkää työ plikat meille miehillekkin nyt jotain, eihän mekään kaikkia teidän hommia aleta omimaan.
vuan ku katoavat niin nopeasti lausahtaen etten tarvitse heitä. tarvitsisin mielelläni. ja voisin antaa jotain mitä joku mies tarvitsee. muutakin kuin sitä koeajoa siellä lakanoissa.
Ukkeleita sulla nurkissa ollut pyörimässä kun keran nuin suivaantuvat heti. Taitavat pelätä et osaat hommat paremmin ku he itse ;)
kun viimeisin "pidempi" suhde oli sattumalta kahdelta "miesten"ammatiltaan samat kuin minä, liekö oli liikaa miehelle, kun meni takaisin sinne mistä oli tullutkin, hoitsun luo. joka tosin oli rikas kuin kroisos.. vaikka aina se ukko sanoi, että "hoitoa" siltä ei koskaan saanut. mene ja tiedä..taisi sit lopulta saada.
silti minä leipoisin mieluummin pullaa kuin laittaisin autoani. en ole poikatyttö. ei pitäisi miehellä olla tunnetta että olisin "heitä kovempi jätkä".
Sinunkin täytyy vaan miehille antaa tilaa tehdä niitä omia hommia ja ala sinä vääntämään sit vaikka niitä pullia. Kuitenki jos oikeanlainen mies kohdalle sattuu niin hänelle ei ole merkitystä mitä sinä osaat tehdä vaan hän kiinnostuu ihmisestä itsestään.
vaan kun itsekseen elää kuitnenkin enimmäkseen, on itsestään ja tavaroistaan huolehdittava. eipä oo mies kukaan tarjoutunut vielä tekemään autooni sitä renkaiden vaihtoa.. jäisivät varsin vaihtamatta jos en itse vaihtaisi. itse sen autonkin olen ostanut. ottanut silloin sen asenteen, että pidän itse huolen. toki ilahdun jos joku mies tekee jotain miesten hommiani minulta pois. palkitsen kyllä pullalla!
Selkeesti sinä taidat olla sen verran luja luonteinen et nämä miehet joita sinulla on ollut eivät ole uskaltaneet tulla sinun ja hommien väliin. Heiltä on puuttunut tuo uskallus ja omanarvonsa tunteminen?
tosin en koskaan ole kuvitellut olevani mikään supernainen ja miestenalistaja, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että joskus 10v sitten tyttökaverini sanoivat minulle, kun ihmettelin, miksi kivat pojat haluaa olla vaan kavereita, että ne eivät vaan uskalla lähestyä..
hullua, jos niin, sillä minua jos ketä pitäisi uskaltaa lähestyä. en koskaan ole tyly ja lauo suoria ilkeyksiä vaan pehmittelen mielelläni ja annan mahdollisuuksia..
ne jotka ovat uskaltaneet koittaa kepillä jäätä, ovat myös uskaltaneet tehdä typeryyksiä.
joista tietävät että suutun. kuten pettävät. uskaltavat koittaa rajojani, ja noissa asioissa ne ovat kovin tiukat.
Asioissa nuo rajat täytyvätkin olla tiukkoja. Ei pettämisessä ole mitään välimuotoa olemassa. Sitä joko hyväksyy tai ei, mut enemmänkin ei hyväksyttävää.
Olisko vaan niin et he ovat halunneet hakea niitä rajoja sekä yrittävät näyttää sinulle olevansa mies? No tuo oli kyllä vähän huono ajatus. Fakta juttu on kuitenkin se et jos hommat eivät ole toimineen toivotulla tavalla niin kyseessä on väärä ihminen. Se odottaa vain sitä oikeata. Hetken voi myös itsekkin ajatella et millaisia nuo miehet ovat mihin on itse kiinnostunut. Onko niissä jotain yhtäläisyyttä tai mahdollisesti jotain vikaa. Kiinnostut vaan väärnä tyylisistä ihmisistä kenties?
Jännä juttu sikäli että mies joka piti olla minun mielestäni minulle se oikea, oli tutustuttaessa ihan järjettömällä tavalla kaikin tavoin paikalleen osuva. Arvosti minua minuna itsenäni, ja oli "samalla aaltopituudella" vaikka erilaisia oltiinkin. Toinen pelasi jääkiekkoa, minä laskin mäkeä kilpaa. Sitäkin arvostettiin puolin ja toisin.
Viimeinen vuosi vain neljästä, en tiedä mitä tapahtui ja miksi, kun mies muuttui kuin sormia napsauttamalla minulle kamalaksi ihmiseksi. Sen jälkeen mentiin alamäkeä ja lujaa. Vielä tänäkään päivänä en tiedä syitä, mikään vain ei enää kelvannut, en minä omana itsenäni, eikä yhteinen elämä tulevaisuudessa (HÄN sitäkin suunnitteli). En ymmärrä, ja tänäpäivänä hän pitää minua kaikkea muuta kuin naisena. Haukkuu minussa senkin mitä alkuaikoina (sanojensa mukaan) "palvoi".
Väärä mies ja sillä siisti. Sääli että homma toimi niinkin kauan, niin hyvin että ei parempaa olisi voinut uskoa olevankaan.
Minä kiinnostun kai sitten vääristä. Niistä, joilla on vielä se haku päällä, vaan on kai se itselläkin niin kauan että joku uskaltaa sitoutua (kun sen aika voisi kuvitella olevan!). Ketään en kuitenkaan ole ehtinyt ahdistella ajatuksesta sitoutumisella, niin kauaa ei kukaan mies ole pysynyt.. 4 vuotta kuitenkin pitkä aika entisenkin todeta että "et sinä miestä tarvitse". Vaikka sitä molemmat kyllä tiedettiin, että toista tarvittiin. Olemaan, ei tekemään miesten ja naisten juttuja.
Ei tämän helppoa kuulukkaan olla ja jatkuvasti törmää tuohon et toinen muuttuu yhtäkkiä. Oliko vaan sit niin et tekeydyttiin toiselle kiinnostavaksi et saatiin hommat kotio mut sit huomattiinkin et ei helkutti äkkiä karkuun ?
Mene ja tiedä, ihmeellisiä nämä ihmisen aivoitukset.
Syitä tuollaiseen on tietysti turha edes lähteä hakemaan koska se saattaa olla loputontie. Ei siihen välttämättä ole edes mitään syytä tai ainakaan selkeetä syytä.
Sitoutuminen ja toisen tapaaminen ne tulee sit aikanaan ihan yhtäkkiä vaikka kuinka tuntuis ettei siihen ole valmis. Oikea kun kohdalle tärähtää niin kaikki muut unohtuu.
Nyt mulla alkaa kuuppa oleen sen verran väsy ettei ajatus enää kulje. Aamulla aikaisin taas töihin lähtö joten hyvää ötyä ja tsemppiä huomiseen :´)
Toisilla kun on "varaa" kokeilla. Toinen on nätti nainen taustalla ja toinen kiva nainen edustalla.. ja kaksoiselämässä välillä toisinpäin.. siitä sitten mikä lie pakottaa valitsemaan ja kulkemaan vain toista polkua. miettimättä että mitä toiselle polulle jää. Totuus paljastuu aina, ei vaan minua enää kiinnosta tietää.
Mukavia miehiä maailmalla on (pitäisi sellaiset vaan saada esiin muuallakin kun täällä juttupalstalla, jonne itseasiassa ekaa kertaa elämässäni eksyin) että kai sieltä se oikea vielä löytyy ja työnjako selkenee, sovussa ja yhteisessä ymmärryksessä ja arvostuksessa.
Öitäöitä. toiset tekee yötöitä ;)
Oikein ole aikaa kokeilla ekä kyllä varaakaan. Pitäs varmaankin löytää se oikea heti ensi silmäyksellä. Toisaalta kokeilematta sitä ei kuitenkaan löydä joten komsii komsaa. Koitettava olis menee sit syteen tai saveen.
Juttuhan on kuiteski niin et samat ukkelit ne liikkuu maailmalla ketkä täälläkin kirjoittelevat. Muitakin vielä löytyy mut mistä ne sitä löytää se onkin eri juttu. Samaa sitä haeskelee allekirjoittanut itsekkin mut ei tunnu helppoa olevan. No eiköhän se joskus ? :)
kai se ennemmin tuurilla kuin etsimällä löytyy..
Mitä se sit oikein lieneekään tuuria vaiko silkkaa sattumaa ? Kovin vaikeeta kuitenkin noinkin yksinkertainen asia tuntuu olevan, oli sit kyseessä mies tahi nainen. Mikä helkutti sen noin hankalaksi oikein edes tekee? Molemmista löytyy kuitenkin niitä yksilöitä jotak haluavat viettää perhe-elämää oman rakkaimpansa kanssa, molemmat sen perään tuntuvat huhuilevan. Miksi ihmeessä se näin oikein on ?
"viestin hierarkia on liian syvä.." :D
niin, kai se on se kemia, joka sitten puuttuu, vaikka kaikki muu on "muka" sitä mitä pitäisi. Suorastaan harmittaa, etten tunne mitään erästä tuntemaani miestä kohtaan, joka ymmärtää minua tällaisena autoilevanakin naisena. En tiedä mikä minussa on vikana kun en kyseisestä miehestä kiinnostu parisuhdemielessä, vaikka varmasti parempaa miestä saisi hakea. Hän kyllä haluaisi minut. Tekisi mieli lyödä päätä pöytään, mutta toisaalta, jos ei ole 6 vuodessa herännyt mielenkiinto minun puolelta hänen suuntaan, on kai siinä jotain sellaista mitä en mieheltäni halua. kai hän on liian "helppo" ihminen, enkä halua tossuni alle ketään joka tekee mitä pyydän. aina. ja hän olisi sellainen.
Hierarkiaan usein törmännyt itsekkin :)
Liian pitkiä ketjuja syntyy tämän tästä.
Veikkaisin et toi "kemia" juttu onkin sit sellainen et ku se tärähtää kohdalleen niin millään muulla ei ole sit mitään merkitystä. Se vie ihmisen mennessään ihan sata-nolla. Vaarallinen tilanne siinä mielessä et siinä saattaa moni tärkeä epäkohta jäädä huomaamatta ja sit ku ne huomaa tilanne voi ollakkin myöhäistä. Tarvis saada se järjen ja tunteen tasapaino.
No varmasti kyllä kuudessa vuodessa pitäs jotain syntyä jos on syntyäkseen. Toi toisen helppous onkin sitä vähän ristiriitanen juttu.
Toinen saattaa vaikuttaa helpolta koska tekeytyy sellaiseksi, syyt siihen onkin sit kaksijakoinen. Toinen saattaa sen tehdä vain saadakseen toisen loukkuun ja toinen tekeekin sen siitä syystä kun ei omista omaa tahtoaan ollenkaan. Mahdollista on tietysti se et toinen on helppo siitä syystä et vaan sellainen on ja hän tekee sen omasta tahdostaan. Varmasti olis kyllä rasittavaa jos toinen myöntelee aina eikä esitä ollenkaan omaa mielipidettä. Tuollaisen johtopäätöksen jos hänenstä on itselleen tehnyt niin ei ihme et mitään tunteita lähestymisen suuntaan ole syntynyt.
on niin kahdenlaista. kuka tahansa haluaa aluksi olla kiltti ja antaa periksi. jopa itse olen ollut joskus "liian helppo ja kiltti". Ei se vaan ole hyvä mitenkään päin, jos toinen antaa periksi ihan kaikessa ja muuntaa omaat mielipiteensäkin aina niin että ne miellyttävät. se minua ei miellytä, sitä on tullut joskus testattuakin tässä vuosien kuluessa, ihan kiltisti tosin, en vaan ole vakuuttunut, että se loppuisi koskaan jos ottaisin sen riskin. Mies kun ei saa mitään minussa sen enempää syttymään muutenkaan. Kaverina menee oikein hyvin mutta en osaa kuvitella muuta. Puuttuu "se jokin" jota en tiedä. (vaikka kyllä haluaisin tietää!)
Sopivuus, se sopivuus. Pitää olla sopivalla tavalla jämptiyttä ja itsetuntoa, puolin ja toisin, ettei kumpikaan ole toisen tossun alla. Ehkä jollekin se tietty sopii, jos toista pitää nuorassa, tai toisille sopii olla siinä nuorassa, minä en osaisi olla toisen käskyttäjä, enkä toisaalta olla se käskytettävä. Omia mielipiteitä pitää ihmisellä olla, eikä se tarkoita sitä että leimataan toisen ajatukset heti vääriksi, jos ne omista eroavat. Tällaisia minä olen tapaillut :( Varsinkin kun aletaan puhumaan autoista tai moottoripyöristä tai mistä vain jossa mies tuntuu olevan aina oikeassa. vaikka kyse olisi makuasiasta, onko musta vai keltainen urheiluauto hienompi..
On tuo piirre mitä ihmisessä tuskin sitä ikinä on liikaa kuhan todellakin se on oikeanlaista kiltteyttä. Joo kaikki siihen varmastikkin jossain vaiheessa sortuu et alkaa esittämään sellaista mitä ei ole, sellaisen touhun jäljet kyllä loppuvat jo hyvin lyhyeen. Viisainta on olla sellainen kun on niin ei ainakaan tule mitään jälki seuraamuksia.
Tuo "se jokin" on jotain sellaista mitä ei osaa varmaan kukaan selittää. Okon se sit tunteita vai mitä. Tunteita se tuskin on koska nehän nyt voi herätä kenen kanssa tahansa. Se jokin on jotain harmoniaa ja asioiden helppoutta, kaikki menee niin kuin olis ollut toisen kanssa suhteessa jo useamman vuoden ? Jotain vastaavaa se vois olla.
Sopivuutta siinä määrin et asiat on helppoa, toinen on tota mieltä ja toinen erimieltä. Molemmat sen uskaltaa tuoda julku mut yhdessä päätetään kumpi on parempi. Välillä vois sit vaikka vähän vängätä asioista eikä pieni riidan poikanenkaan huonoa tee.
Mielipiteitä on jokaisella omia ja niitä makuasioista ei voi kiistellä tai sanoa et sinä olet väärässä. Molemmat ovat niissä oikeassa sano sit mitä tahansa mut niissäkin voi kinastella huumori meiningillä :)
Kuka hullu nyt tykkäis noista saippualaatikoista mihin on istutettu perään tuollainen juustohöylän näköinen ponnulauta, eihän ne ole mitään autoja edes :)
Se on liikaa kiltteyttä, kun ei uskalla sanoa ääneen jos jokin ottaa vähänkin pannuun. Mutta kun on nätisti kiltti, ei sitä voi olla liikaa. Ja pian sitä kiinni jää jos on päältä kiltti ja sisältä ei. Ei sitä kauaa pysty salailemaan, harva ihminen on niin tyhmä ja sokea että ei koskaan läpi näe..tosin, rakkaus, tai "rakkaus" (lue:hullaantuminen) tekee joskus kovin sokeaksi, ja silloin se raja on häilyvä, mitä näkee, mitä haluaa nähdä ja mitä pitäisi nähdä.
Luulen, että se OIKEA rakkaus, ei ole sokea. Se näkee läpikin, ja sen pitääkin nähdä. Ehkä siinä voisi olla oikean rakkauden yksi salaisuus. Ei voi tulla puijatuksi kun tietää ja tuntee toisen niin hyvin ettei toinen voi rehellisesti sanottuna yllättää.
"se jokin".. hmm. on vaikea uskoa että se olisi vain tunteita, koska tunteita voi olla sellaisiakin ihmisiä kohtaan, joiden kanssa ei edes tahdo olla oikeassa suhteessa. Toinen voi olla erittäin miellyttävä ihminen ja sitä voi tuntea itsensä huikean onnelliseksi pelkästä siitä että on kyseisen ihmisen saanut tavata ja tutustua, mutta siitäkin puuttuu "se jokin"..
"Se jokin" on.. ehkä yhtä määrittelemätön käsite kuin "mikä on elämän tarkoitus". tai ehkä elämän tarkoitus on juuri "sen jonkin" löytäminen tai ymmärtäminen. Sehän (kuulemma) on tuntemuksista se kokemisen arvoisin. Sitä kaikki tuntuvat ainakin jossain elämänsä vaiheessa tavoittelevan. Jotkut jopa oikeasti löytävät.
Kun minä luulin löytäneeni ihmisen, jolla oli se jokin, olin minä haljeta onnesta. Se tunne ei ole hävinnyt vieläkään, mutta se jokin on tänäpäivänä niin iso riita, että jäi jopa "se jokin" sen varjoon. Uskon jopa sen kliseisen lauseen, että "ero vihan ja rakkauden välillä on hiuksen hieno". nyt tiedän miksi. Tekisin mitä tahansa korjatakseni, mutta koska siihen tarvitaan kaksi, ei se tässä elämässä tapahdu. Päästin irti ja päätin luottaa kohtaloon. Joko se ihan oikea "se jokin" on vielä tuolla jossain, tai sitten se meni.
Riita on joskus ihan hyvästäkin, jos on taito myös sopia ja päästä edes vähän yhteisymmärrykseen. toiset vaan ovat sopeutuvaisempia kuin toiset. Se on sitä sopivuutta, jos sitä joustoa on molemmissa. Voin vain kuvitella, mitä on kun toinen on ikuinen jästipää ja toinen antaa aina periksi. Hmm.. joko minulla taas on omakohtaista kokemusta..
Makuasioista ei voi kiistellä! Se pitäisi pyhittää sellaiseksi asiaksi, josta ei saisi edes riidellä, mielestäni ehkä turhimpia riitoja ovat ne, joilla ei oikeasti ole minkään valtakunnan merkitystä kuka tykkää mistäkin, jos ei se ole toiselta pois. Jos minä ostan sinisen auton, on se p*le jos sillä saa aikaan puhelakon, kun toiselle vihreä oli mieluumpi. Ja mitä juustohöylään tulee, siitä voisin kinata nousenko kyytiin vai en ;) Mies vai hiiri joka höylällä ajaa? Minä ajan autolla jolla juustoa voi kuljettaa. Paljon juustoa. Ja vähän juustoa. Ja juustoa jota voi kuljettaa lujaa.
Mietimisen aihe tuo kilttieys, mikä on liikaa ja mikä ei. Silloin kun ei enää osaa omia noita pannuun ottamisia sanoa siitä syystä ku pitää olla tuo kiltti ihminen ni siinä kohtaa mennään kyllä liiallisuuksiin. Varmasti kun aikaa kuluu ja niitä asioita ei tuo julki ni ne kaikki vaan kasaantuu pääkoppaan ja purkautuu jossain vaiheessa tavalla tai toisella. Ihmisen kuuluu välillä kiukutella, olla vihainen, olla masentunut, suuttuakkin täytyy, ym ,ym. Noilla asioilla saadaan sitä negatiivisuutta purettua sisimmästä ulos ennenkö sitä kasaantuu liikaa.
Rakkause sinäänsä ei kyllä ihmistä sokeuta vaan pikemminkin se ihastuminen on sellainen paha missä yleensä tunne syrjäyttää järjen, näinhän sen kuitenkin pitää mennä ei järjellä saa liikaa mennä eteenpäin muuten asiat vaikeutuu entisestään. Tunteen vaan kun päästää valloilleen ni siinä käy pian huonosti, ihastuu sellaiseen ihmiseen joka ei olekkaan itselleen sopiva.
"se jokin" ei todellakaan ole pelkkää tunnetta, pikemminkin tuo ilmiö vaan vahvistaa tuota tunnetta ja syventää sitä entuudestaan. Uskoisin kyllä et tuo ilmiö synnyttää pikemminkin sitä helppouden ja valmiuden tunnetta ihmisessä.
Ilmiö on ehkä kuitenkin sellainen et jokaisella ihmisellä se synnyttää erinlaisia mielihaluja ja tuntemuksia, se on niin yksilöstä kiinni mitä sen haluaa pitää sisällään.
Tuo on aikas vaikea paikka kun sisimmässään tuntee et on jo tuon ilmiön löytänyt mut se ei vaan määräänsä enempää antanut nostetta siipien alle. Juttu on vaan niin et sen ei ollutkaan tarkoitus kantaa tuota pitemmälle. Asiat vaan on hyväksyttävä ja otettava opikseen tulevaa varten, ajateltava mitä siinä oli hyvää ja mitä ei. Ihmisellä kuuluukin elämän matkalla olla vähän kuoppiakin, matalia ja syviäkin, helppoja sekä vaikeita, välillä täytyy sattuakkin vähän pahemmin muuten sitä ei opi elämään ollenkaan. Eniten ihminen oppii niistä vaikeista kuopista, vaarana piilee vaan se et kaikki eivät sieltä kuopan pohjalta löydä koskaan ylös. Asiat pitää osata käsitellä loppuun asti, varsinkin loppuneen suhteen jälkeen ihmisen kuuluu käydä määrätyt vaiheet läpi ennenkö asiat pystyy hyväksyä. Ihmisen pitää tuntea katkeruutta, vihaa, ja itsesääliä, vasta sitten seuraa asian hyväksyminen. Jotkut vaan eivät pääse noiden kolmen vaiheen ylitse, itsesääli no se kaikista voimakkain ja helpoin tunne mihin voi pysähtyä.
Juu makuasiat ovat sellaisia et ne pitää sivuuttaa hyvin helposti, niistä on turha alkaa kinaamaan. Jokaisella on siihen omat ajatuksensa. No sitäkin voi kyllä tehdä tuolla pienellä hjuumorilla jos vaan toinen osaa sen oikealla tavalla ottaa vastaan.
Ajelet autoa jolla juustoa voi kuljettaa ? Ymmärsinkö oikein et teet työksesi tuollaisia hommia? Itse olen tuolla alalla töissä, en kyllä istu ratin takana mut niitten härveleiden kimpussa kylläkin touhutaan :)
Tarpeeksi kauan kun patoaa omia mielipiteitä ja elää vain kiltisti toisen tai toisten ehdoilla niin kyllä niitä jossain vaiheessa soppa syntyy kun se kaikki purkaantuu. Siksipä se puhumisen taito pitäisi hallita ennen kaikkea suhteessa.
Ja ihminen joka ei anna toisen olla koskaan vihainen, pahalla päällä, tai anna tilaa koskaan olla hetkeälään yksin, tai edes parisuhteessa vähän aikaa ihan hiljaa, on mielestäni jossain määrin ahdasmielinen. Minä itse ainankin tarvitsen joskus olla noita kaikkia, ja jos se tekee minusta kirjaimellisesti lapsellisen, myös se että katkeroidun ja räjähdän pettämisestä enkä lupaudu koskaan antamaan anteeksi, menköön sellainen ihminen pois minun elämästäni.
Sellainen on jo liian kaukana minun elämänarvoistani.
Ei kokeiluun ja suhteeseen hyppäämisessä rohkein mielin ole mielestäni mitään väärää ja tietynlainen rohkeus pitää olla olemassakin että uskaltaa heittäytyä kokemaan mitä eteen tuodaan, mutta nykyään törmää valitettavan usein "tunteettomiin" ihmisiin, joille tärkeämpää on se rastin seinään piirtäminen jokaisen ihmisen kohdalta, jonka on saanut langetettua.. sellaiset leikkivät kilttiä ja hyvää, ja sormia napsauttamalla laittavat toisten elämän sekaisin tekemällä itsenäisiä ja itsekkäitä päätöksiä ajattelematta lainkaan toista osapuolta. on siinä ihmeissään sitten kun tunsi jo jotain jonka luuli olevan ainakin vähän "sitä jotain". jos vastapuoli on ääneen sanonut tuntevansa samaa..
En sano että elämän pitäisi olla helppoa ruusuilla tanssimista, mutta kovin monesti ei kenenkään pää kestä sitä että aina kohdalle osuu ihminen joka jossain vaiheessa päästään naksahtaa täysin toiseksi ihmiseksi, joksi sitä ehti jo pitkään luulla. Se vain on niin että koskaan ei pitäisi päästää itseään riippuvaiseksi toisesta. Niin riippuvaiseksi, etteikö olisi varaa sanoa "pai pai", jos ihminen rajusti muuttuu. Nimittäin ihminen näköjään voi muuttua. Pitkän tai lyhyen tuntemisen jälkeen. Vai liekö esiin tulee kerralla ne padotut asiat jotka olisi pitänyt käsitellä ajan kanssa, ja joita ei voi kertalaakista käsitellä kun ne kaikki kerralla eteen tuodaan..
"Asiat pitää osata käsitellä loppuun asti, varsinkin loppuneen suhteen jälkeen ihmisen kuuluu käydä määrätyt vaiheet läpi ennenkö asiat pystyy hyväksyä. Ihmisen pitää tuntea katkeruutta, vihaa, ja itsesääliä, vasta sitten seuraa asian hyväksyminen." Olen samaa mieltä, mutta mitä olet mieltä, pitääkö kaiken päätteeksi olla kypsä antamaan anteeksi ja opetella elämään tuon tuskan aiheuttajan kanssa sovussa?
Ja ne makuasiat.. joillekin ne vaan on niin tärkeitä ja ainoita oikeita, että saavat niillä helposti ihan oikean kinan aikaiseksi. Mielestäni hieman lapsellisuuden puolelle menee, mutta en silti ala arvostelemaan. Ajan hukkaa..
On sitä joskus tullut ajeltua juustojakin, ihan sellaisella iiisolla autolla. Nyttemmin siirtynyt valmistuspuolelle ohjaamaan raaka-aineita, ja pihassa on niin pieni juustonkuljetin, että ei viitsi edamia kovin isoa palaa kaupasta ostaa..
Onko kuu juustoa vai kuttaperkkaa, niin ku sliipparitkin aikoinaan lauleskeli :)
Enivei. Joo ainahan sitä on sanottu et suhteeseenkin pitää tulla noita ristiriitoja ja siinäkin pitää sitä omaa aikaa löytyä. Siinäkin kuitenkin vaan on kyseessä se et millaiset ihmiset keskenään elävät. Joillekkin tuo pieni riita aina silloin tällöin tekee hyvää mut jotkut eivät sitä tarvitse. Kaikki menee aina tilanteiden mukaan. Eiköhän kaikesta huolimatta kaikkien pidä välillä purkaa sitä negatiivista energiaa pihalle. Niin ja kyllä toisen pitää suoda toiselle se hetki olla vihainen tai sit antaa se hiljainen hetki jos toinen sitä haluaa. Tasapainotteluahan se on joka asiassa. Vaatii vaan pientä keskustelua et tilanteet tulevat selväksi.
Sitähän se on et tähän ihmismassaan mahtuu kaikenlaista sukan kuluttajaa. Toiset käyttävät säälimättä hyväkseen toista vain saadakseen omia mieltymyksiään tyydytettyä. Näin tässä iässä ei voi kuin ihmetellä mitenkä jotkut parit pysyvät yhdessä vuodesta toiseen. Huomaa kyllä välillä et aikas hiuskarvan varassa se tuntuu olevan. Paljon näkee sellaisiakin suhteita missä mies ohjaa naista ku litranmittaa ja saa touhuta niin kuin itse haluaa. Siinä ohessa sit nainen esittää et kaikki on niin hyvin ja suhteessa on hauskaa, onkohan se nyt ihan niin ? Taitavat olla juuri niitä huonossa suhteessa eläviä, siinä ei kärsi kuin itse ja ehkä lapsetkin jos niitä sattuu olemaan. En minäkään halua alkaa mihinkään huonoon suhteeseen, mielummin elelen yksin koko loppuelämän ja nautin siitä. Harmittaishan se kyllä jos näin kävisi mut ei sille mitään sit voi jos muutakaan ei löydä.
Oikeassa olet kyllä tossa asioitten käsittelyssä. On varma juttu et edelliset on läpi läyty jos toiselle pystyy antamaan anteeksi ja pystyy elämään sulassa sovussa. Kaikkee ei kuitenkaan voi aina syytää toisen niskoille vaan itsekkin pitää ymmärtää et molemmissa oli jotain vikaa, sattu sit mitä tahansa. Ongelmiin tarvitaan aina kaksi osapuolta, yksin niitä ei synny. Puhutaan sit vaikka pettämisestäkin ni ei se välttämättä ihan täysin toisen syykään ole. No sellaisiakin miehiä kyllä löytyy jotka tekevät sitä täysin omasta halusta mut heidän ei pitäisi ikinä sortua suhteeseen. Rikkovat vaan muita ihmisiä mut eihän ne noin osaa ajatellakkaan, ovat vaan niitä omaan napaansa tuijottavia ääliöitä. Minä en kyl pettämistä hyväksy missään muotoo se ei ole minun etiikan mukaista, en kyllä hyväksy yhden illan suhteitakaan. Silloin ehkä jotenkin pystyn yhden illan jutun hyväksymään jos molemmat ovat siitä täysin tietoisia et tää kestää vaan tämän illan ja sen jälkeen tiemme eroavat. Tuskin kovinkaan monessa näin on ?
Oho kelli on jo noin paljon? Pitääkin alkaa valmisteleen viikon alkua :)
jos elää ns. kaksoiselämää ja jättää kertomatta sellaisia seikkoja, kuten "minulla on kyllä avovaimo toisessa kaupungissa", niin mitä väärää olen tehnyt että olen kyseisen kertomatta jättämisen, eli mielestäni lähinnä valehtelun saanut aikaiseksi? mitä kohtaa minun pitää itsessäni peilissä katsoa?
olen unohtanut kysyä seurustelua aloittaessani, että "ethän vaan ole kirjoilla toisella paikkakunnalla ja asu siellä toisen naisen kanssa?" ei oikein tullut ensimmäisenä mieleen, eikä ihan vielä toisenakaan. oikeastaan moneen vuoteen. onnistui mieheltä erittäin hyvin, sillä pommi oli melkoinen kun se kerralla tuli julki. kaikkien riitojen päätteeksi. "et sinä minua tarvitse.."
näin jälkiviisaana voisi ehkä todeta, että ehkä se sittenkin olisi pitänyt pystyä toisesta lukemaan. vaan ei.. sokeus?kiltteys?tyhmyys? vastakerran viisaampi!
Ei sitä tuossa tilanteessa mitään väärää ole tehnytkään! No ehkä ainoastaan voi itseä hieman soimata siitä et sortui niihin valheisiin mitä sai kuulla.
Tarkoitin tuolla kirjoituksella lähinnä parisuhteessa elävien ongelmia kun niin usein täällä saa lukea ku joku kirjoittaa ja syyttää toista. Kaikki ei välttämättä aina ole pelkästään toisen syytä. Tuollaiset kirjoittajat eivät ole käyneet asioita täysin lävitse vaan ovat pysähtyneet siihen viha osioon. Näkevät vain nuo tapahtumat mistä ero johtui ja syyttävät pelkästään toista. No syyttäminen on hivenen typerää eikä sille linjalle parane ikuna lähteä. Parempaa olisi vaan hyväksyä asiat et näin kävi ja turha sitä menneitä on alkaa sen enempää murehtimaan.
Käsittämätön tapaus kyllä toi sinun kirjoittamasi juttu ja ei vi kuin ihmetellä et jotku vielä tekevät näin. Kertoo kyllä ihmisestä aikas paljon ja kunnioituksesta toisia kohtaan.
Kettumainen tilanne mut näin on käynyt ja se on pakko itselle näin tunnustaa.
Tuo jälkiviisaus on se parhain viisaus niinhän sitä sanotaan. Tärkeintä vaan on ettei ala kaikkien kohdalla epäilemään vastaavanlaisia juttuja koska muuten kaikki on tuhoon tuomittu jo ensi tapaamisesta asti. jokainen pitäisi osata ottaa vastaan avoimin mielin ilman mitään taka-ajatuksi. Sit siinä voi olla jonkinlainen jatkumo mahdollista.
Nyt pitää kyllä mennännä nukkumaan.
Hyviä öitä:)
Sepä se kun järki sanoi, että kaikkea ei pidä uskoa, ja jos jotain epäilikin sitä sai kuitenkin ihan päteviä selityksiäkin. Ja kun tapana on luottaa ihmisiin, ei epäillä aina kaikesta.
Se on totta että sikäli kun toinen ottaa päähän, pitää katsoa itseäänkin. Ei omien epätäydellisyyksien tunnustamisessa pitäisi olla mitään pahaa, niistä pitäisi ottaa oppia, oli seuraus mikä tahansa. Sitä näkee ja kuulee (ja lukee) paljon, miten erilaisista syistä, pienistäkin, ihmiset riitelevät ja inhoavat toisiaan. Vihaavat eivätkä kasva. Miten moni suhde olisi puhumalla pelastettavissa ja miten moni setvii niitä itsekin tietoisina että tulevaisuus on jo valmiiksi heikolla pohjalla.
Ihmisillä on olevinaan kamalan kova kiire löytää se oikea. "Kaikki mulle heti nyt". Missä välissä se yhteen kasvaminen ja toisen tuntemaan oppiminen ehtii tapahtua? Entisen eron jälkiäkään harvemmin kukaan jää miettimään ja niistä oppimaan, se uusi heila on niin helposti saatavissa, että hankitaan heti uusi kiertoon, niin ei tarvitse miettiä mikä meni entisessä pieleen. "Sain heti uuden hellun, ei MINUSSA siis ainakaan mitään vikaa ole.."
Syyttelyhän ei ketään auta, mutta jos toinen puolisko on niin jästipää kun minun tapauksessa oli, sitä kuvittelin syyttelyllä ja vihalla herättäväni toisessa ymmärrystä siitä mitä hän oli elämälleni tehnyt. Eihän se raivoaminen mitään auttanut, joten luovutin suosiolla ja totesin, että parempi että tieto tuli nyt, eikä päivääkään myöhemmin. Ja että se mies ei parannusta tekisi ikipäivänä. Vaikka kuinka katsoisin peiliin, en paljon löydä asioita, joita olisin voinut tehdä toisin. Itseasiassa se mieskin myönsi sen..hän eli niin etten saanut edes mahdollisuutta viedä mitään eteenpäin ratkaisevalla tavalla.
Enpä haluaisi olla sen "avovaimon" kengissä! Miettinyt sitäkin, pitäisikö hänen saada tietää (hän ei siis tiedä minusta mitään vieläkään), ainakin itse hänen osassaan haluaisin tietää, mutta toisaalta asiahan ei minulle kuulu. Jos hän ei miehensä läpi näe, on se hänen ongelmansa. Mies kyllä osaa peitellä, ei tässä tilanteessa muuten oltaisi (oltu, minun elämäni jatkuu jo omia polkujaan..).
Mies oli vielä tapaus, joka osasi näytellä senkin arvostamisen, välittämisen, ihan kaiken. Todella vaikea uskoa vielä tänäkään päivänä, että se kaikki oli pelkkää kulissia. Mutta nähty ja koettu on, että se oli vain ja ainoastaan sitä.
Onneksi tiedän, että hänen kaltaisiaan ei voi olla tiheässä. Todennäköisyys tavata samanlainen ääliö on melko pieni, toisaalta, ehkä juuri minulla on "se jokin", joka vetää sellaisia puoleen.. Vaikka ehkä kyllä nyt tiedän mitä tulevaisuudessa pitää toisesta tietää, ja että puhua pitää riittävästi.
En minä miehiä karta vastaisuudessakaan. Sitä vaan on varmasti paljon varovaisempi laittamaan tunteitaan peliin. Nyt ei vaan sit ehdi, kun miehet lähtee lipettiin siinä vaiheessa kun kuulevat että autoni on omani ja minun nimissäni ;) Ja se tulee ilmi melko nopeasti..
No, Hyviä öitä.. minä sen kun työtä vain..
Käyttääkö järkee vai ei, no sopivassa määrin tunnetta ja loput järkeä ni hyvä tulee. Liiallinen järjen käyttö saattaa vaan johtaa siihen et alkaa etsimään toisesta vain vikoja eikä huomaa niitä positiivisia asioita.
Jokaisessahan meissä on jotain vikaa, ei kukaan ole täydellinen. Juuri noi epätäydellisuudet on itsellekkin hyvä tehdä selväksi ja ne on myös hyväksyttävä. Eikä paran lähtee siihen et yrittää korjata niitä, tunnustaa vaan itselleen et vikaa meissä on jokaisessa.
Todellakin kummallinen kiire ihmisillä tuntuu olevan ja vaikutelma on se et etsitään sitä toista kun kerran muillakin on. Jotkut jopa puhuvat olevansa jotenkin poikkeavia kun on ainoo kaveriporukasta joka on sinkku. Eivät kaikki ole heti valmiita perustamaan suhdetta, se kannattaa tehdä sitten vasta kun itsestä siltä tuntuu et nyt on aika ja varsinkin silloin ku tietää mitä itselleen haluaa.
Johan sitä tilastotkin sanovat et kaikista eniten eroja sattuu juuri nuorena solmituissa suhteissa ja vähiten juuri lähempänä neljääkymmentä. Vanhempana ihminen tietää mitä haluaa eikä vaan kiinnostu pelkästään ulkoisiin asioihin vaan osaa hakea niitä juttuja mitä määrittävät sen tuleeko suhteesta mahdollisesti pitkä. Tiedetään mitä mieli hakee eikä luoteta vaan silmiin.
Toi sun juttus on kyllä sen verran "järjetön" ettei missään nimessä sitä voi edes ajatella etukäteen et tuo vois olla edes mahdollista. Tuskin ainakaan toista enää kohdalle sattuu. Ei se enää ole mahdollista ku tuskin tuollaisia miehiä montaa on.
Jäkevintä varmasti on asian antaa olla vaikka toisen kenkiin astuen kuinka tuntuu siltä et itse haluais tietää. Siinä vaan voi tapahtua jotain peräänantamatonta kun sotkeutuu muitten juttuihin. Sit jos tuntis toisen edes vähän ni vois kertomista ajatella mut ei sitä ikinä tiedä mitenkä toinen siihen pystyy henkisesti suhtautuun. Ilkeetähän se on katsoa sivusta kun tietää mitä toinen tekee. Mut joskus on parempi olla ihan hiljaa ja varsinkin varmasti tietää et asiat tulevat joskus selville. Ei hän tuota määräänsä enempää voi jatkaa.
Ei voi kuin ihmetellä miesten suhtautumista sinuun jos kerran noin käy et he lähtevät karkuun kun saavat sinun työasioista selvää. Mitä hittoa sillä on väliä mitä toinen työkseen tekee. Itse ainakin tutustun ihmiseen enkä työhön, ihminen se kaikista ratkaisevin tekijä on. Voi olla et olet vaan niin vahva luonteinen et kohdalle täytyy sattua saman tyylinen ihminen ennenkö asiat natsaavat kohdalleen. No tiedä häntä mut se on varma ainakin et kohdalle sattuneet eivät ole oleet sinulle oikeita. Kyllä se oikea kohdalle sattuu kun vaan kuulostelee, katselee ja luottaa siihen et jossain se on :)
tapahdu nopeiten rengasliikkeessä? Toki joutuu vähän odottamaan ...
ja se nyt oli vaan esimerkki. ei viiti mennä vaihattaan jotain polttimoa huoltoasemille, kun eihän sieltä enää palvelua saa..
no pointtihan ei ollu se, ettäkö ois vaivalloista. vaan se, että miehet sannoo että mie en miehellä mittään tee, koska mulla on auto, jolla osaan myös ajaa, ja koska korjaan ruohonleikkurinkin itse, ei miehellä ole mitään virkaa elämässäni.
minä itse kuitenkin jään silmät pyöreänä ihmettelemään, kun mieheni sillä tavalla kaikkoavat elämästäni ennenkuin opin heitä edes tuntemaan. koeajavat minut kyllä, mutta autoani eivät ehdi.. tahi oppia minua tuntemaan.
Olen huomannut sen, että kun on "tee se itse nainen", niin kyllä on karkoittanut miehet ympäriltään. Itse en osaa edes näytellä sellaista, etten muka osais. Miehet kun tarvitsevat sellaisen naisen, joka ei pärjää maailmassa.
mitä avuttomampi nainen (tosin rahakas saa olla, hyvä ammatti ja kouluja käynyt, mielellään lapseton vielä kauan) sen parempi. uranainen, mutta mielellään käytännönkäsi pitäisi olla.
itseasiassa minä olen uranainenkin, mutta joskus haluan sen vakion 2lasta, 2autoa ja nätin talon ja miehen joka pittää huolta eikä juokse huitelemassa aina.
Juu, ei tässä auta muuta kuin näytelmäkursseille lähteä, että osaa antaa itsestään tarpeeksi avuttoman kuvan :D Monesti olen kyllä miettimyt, miten helppoa olisi asua jonkun kanssa, jakaa asumiskustannukset, autolainat ja ruokaostokset sun muut. Nyt sitten kituuttaa elämässään, vaikka kai tässä hyvin pärjää...
se jokin puuttuu, vaikka ei tämä pöllömpää ole olla itsenäinenkään. entiset vähän pidemmät suhteeni tuntien, pitäisi kai olla jopa vähän helpottunut, että saa olla itsekseenkin. tosin, en laittaisi pahakseni, jos joku asettuisi olemaan sovussa ihan vakituisestikin. eikä pelleilisi aina jos jonkinlaista suhdeshowta. "metsästysmiehiä".
olisi kiva kuulla sellainen miehen mielipide, jolla on nainen, joka on sekä itsenäinen, että toisaalta sopivan "riippuvainen" miehestä, että se mieskin tuntee olevansa tarpeellinen, vaikka se esim. auton käyttö naiselta itseltäänkin onnistuu. millaista se mahtaa elämä olla silloin? niin kamalaa että sitä moni mies juoksee nyt karkuun?
Parane antautua. Kyllä niitä ukkeleitakin löytyy jotka ymmärtävät et nainenkin osaa jotain muutakin tehä ku työnsä ja noita kotihommia. Eikös molemmat hommat voisi kuitenkin tehdä ihan yhdessä, oli sit kyseessä nuo pirssin kummien vaihdot tai sit vaikka ruuan tekeminen. Kaksin ne on kuitenkin paljon mielekkäämpää tehä:)
kai minä olen niin pelottava pikku tyttö että ei uskalleta antautua virran vietäväksi
Pakkohan se on elämässä ollut oppia tekemään vaikka mitä, kun se isä on asunut 400-500 kilsan päässä. Eikä ole voinut joka hätään tulla tekemään kaikkea, neuvonut kuitenkin monesti puhelimessa, miten esim. öljykattilan kanssa tehdään, kun se on sattunut "suuttumaan" ja ei suostu lähteä uudelleen päälle :P
Olisko sittenkin ehkä toisinpäin ? Tai sit vaan ei kohdalle ole oikiata sattunut.
Yhtälailla sitä joutuu mieskin opetteleen jotain juttuja siinä missä nainenkin. Mitäs sit tuossakin tilanteessa teet, palelet vai yritätkö itse korjata. Mielummin sitä ite sen korjaa kuitenkin.
Samaa sitä vois sanoa toistekkinpäin et mitäs naiset tykkäävät sellaisesta miehestä joka tekee kaikki, pesee, pyykkää, hoitaa kodin, ym, ym. Siinä saattas nainenkin tuntea olonsa tarpeettomaksi ?
Mutta miehelle se onkin kovempi pala, kun nainen tietää jostakin asiasta enemmän. Olen ollut miesvaltaisilla aloilla töissä ja saatan puhua niistä asioista aika tavalla, se ei taida kuitenkaan olla sovinnaista :) Se, että pärjää ilman miestä, ei tarkoita sitä, että tahtoisi elää ilman miestä. Mutta joitakin asioita on minunkin ollut vain pakko opetella tekemään.
ikinä ei oo liian vähän pyykättävää tai tiskattavaa, siivottavaa, ettäkö siitä ei riittäisi jaettavaksi. joku ikivanha ukkokokelas kyllä kävi hermoon kun sillä oli siivousaddiktio ja se siivosi jokapäivä pölyjä myöten kaikki. pääsin monen mielestä helpolla, mutta en itse kyllä nähnyt sitä niin, tai että olisin tykännyt..
se vaan on niin, että miehet on ylivetoja miesten puuhissa, ja naiset naisten, kyllä kumpikin pystyy mihin vaan jos haluaa, toiset vahin näkee siinä tasa-arvoasian, toiset ei..
tosin se siitä oikiasta kun meni ja kumosi toisen naisen.
en itke perään, koska en sellaista miestä olisi halunnutkaan. onneksi teki sen nyt eikä 10v päästä. sokeana olisin mennyt virran mukana ties minne..
Nyt missään nimessä oikia voinut olla ? Miten voi olla oikea ihminen kyseessä jos toista kohtaan kunnioitus ja moraali loppuu sekä mennee vielä pettämään. Hän saattoi tuntua oikealta mut se vaan ei kestänyt määräänsä enempää, jotain siitä vaan jäi vielä puuttumaan?
Vaikutelma itsellenkin on kyllä tullut ja siihen en kyllä selvää vastausta osaa antaa miksi näin. Itselleni se ei kyllä ole mikään ongelma ja aikoinaan jonkin aikaa seurustellutkin vastaavanlaisen naisen kanssa. Se kuitenkin loppui ihan eri asioiden vuoksi, hän ei vaan ollut valmis suhteeseen.
Teidänkin molempien kohdalla ei voi muuta sanoa ku et oikea vaan odottaa ottajaansa tai sit tosiaan pieni ajatustuokio et millaisista miehistä sitä itse kiinnostuu. Ovatko he vaan aina sitä samaa lajia?
kliseinen, mutta niin fakta lause. kaikissa sitä jotain, joka ei niitä pidättele olemaan oikea aito parisuhde. näin minun kohdalla.
"Olen huomannut sen, että kun on "tee se itse nainen", niin kyllä on karkoittanut miehet ympäriltään. Itse en osaa edes näytellä sellaista, etten muka osais. Miehet kun tarvitsevat sellaisen naisen, joka ei pärjää maailmassa."
Hei kamoon. Tuo on selvää itselle valehtelua, ei kukaan mies heivaa naista koska se on tee-se-itse-tyyppinen. Kyllä se vika on jossain aivan muualla.
Tuo on aivan samaa tuubaa kuin miehet jotka valehtelevat itselleen etteivät kelpaa kun ovat liian kilttejä. Pöh, todennäköisemmin he ovat joko liian ujoja (eivät siis tee aloitteita) tai liian tylsiä nyhveröitä.
"Itsenäinen nainen" on yleensä jonkinlainen synonymi yleensä välinpitämättömälle tai sellaiselle, joka on miehen kanssa kun joskus omilta kiireiltään ja kavereiltaan ehtii ja jos nyt sattuu huvittamaan. Itsenäinen on myös usein sama kuin itsepäinen.
En minä ainakaan tahdo olla mikään viimeinen vara, sellainen jonka kanssa ollaan yhdessä kun mitään muuta tekemistä ei ole. Ei kiitos.
Voi kun joskus ihan oikeassa elämässä tapaisikin kaltaisesi naisen. Mutta kun tuntuvat nämä vielä vapaana olevat leidit olevan niin kädettömiä että itse tässä joutuu paitaansakin napin ompelemaan ja sukkansa parsimaan kun ei naisista tunnu olevan enää mihinkään. Tai ne parhaathan on tietty jo pois korjattu. Enää on suurimmaksi osaksi vain "kädettömiä" jäljellä.
Itse olen sen verta pitkälle tekniikan alalla töissä että en todellakaan säikähtäisi jos vastaan tulisi nainen joka osaisi paljon niitä "miesten" töitäkin. Mielelläni tuollaisen naisen ottaisin. Voitaisiin välillä vaihdella osiakin, vaihda sinä lamppu niin mitä paistelen kääretortun sillä aikaa. Sitten seuraavana päivänä taas toisinpäin ;). Juu kyllä sulle käyttöä olisi, olet vain törmännyt vääränlaisiin miehiin.
Ps. minäkin olen kunnon naisen puutteessa joutunut opettelemaan sen leipomisen ;)
täällä olis sullekin käyttöä. oikea elämä voisi tuoda sinut tänne vaikka heti, aina on tilaa miehelle jolta kääretorttu luonnistuu!
mielellänihän minä parsisin sukkia, jos joku toisi niitä jota parsia. opiskeluaikana tuli koko luokan miehille tehtyä villasukkia kun oli liikaa aikaa.. tekniikan nainen siinä sivussa sit valmistui.. vuan eipä ole kädettömäksi vielä kukaan sanonut vaikka inssivitsejä heittävätkin kovin.
Mihin sitä miestä sitten tarvitset? En ainakaan itse ole nähnyt moiselle mitään tarvetta.
Olisi se mukava jakaa olemassa olonsa jonkun kanssa vaikkei riippuvainen toisesta olisikaan. En autoasioihin tarvitse, moneen muuhun kyllä voisi miesnäkökulma olla ihan kiva.
kaikkien naisten olisi hemmetin osata yhtä sun toista
käytännön korjaus kikkaa. hoida toi käytännön ajattelu kondikseen, ni eiköhän se äijä siletä löydy.
Tiskaava mies karkottaa naiset pois. "Et tarvitse naista" sanovat ja jättävät miehen yksin sinkkuboksiinsa tiskaamaan ja imuroimaan nurkkia, kaapimaan sängyn alusen pölystä.
Olenko nyt sitten itse aiheuttanut ikuisen sinkkuuteni, koska olen kunnon naisen puutteessa joutunut opettelemaan mm. tiskiharjan ja pölynimurin käytön?
Tässä on ikuinen sinkkunainen....en kuole yksinäisyytteen vaan elettyyn elämään...ei ole kukaan kyttäämässä...vapaus mennä ja tulla...päättää asioista ja ennenkaikkea elämästäni. Miehet joihin itse olen törmännyt ovat olleet jollain tapaa samanlaisia luonteeltaan kuin minäkin eikä mitään "tarroja"...et se siitä naimisiin menosta ja perheonnesta...enpä kuitenkaan ole katkerana miettinyt että olisin jäänyt jostain ihanuudesta paitsi (avioeron tuskastako) vaan päinvastoin...neljäkymppisenä nautin elämästä täysillä...7-vuotiaan tyttären kanssa on kivaa ja on kivaa olla äiti ja elää sinkkuna...
kyllä enemmänkin siltä että voisit olla nainen meikäläsen makuun.
kun teitä tuntuu olevan olemassa, mutta tosielämästä mukaan tarttuu vaan "ääliöitä" joilla ne puheet on muuta kuin oikea käytäntö.. käännetään ne "vahvuudet" minua itseäni vastaan sitten kun aletaan elämään. olen liian itsenäinen sitten kuitenkin. vaikka mieluusti jakaisin vaikka ne renkaan vaihtovuorot, vaikken sitä vihaakaan.
mitäs siinä kun opettelee oleeen nainen. ja antaa miehelle välillä kunnon menoo ja vatii mieheltäkin. mut toinen juttu antaaa miehen tehdä miehen hommat jos se siihen kykenenee.
niin soita jos on mies pulaa 0405738819