Ainakin itseäni ottaa päähän, kun sukulaiset, tuttavat ja jopa joskus naapuritkin huomauttelevat, että "kun oot niin hoikka!! että muistathan sä syödä!!" jne jne...
Sanookohan ne ylipainoisillekin päin naamaa että "ootpas läski! ethän syö enää!"
Sanookohan ne ylipainoisillekin päin naamaa että "ootpas läski! ethän syö enää!"
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Kamalaa, kun toi N on noin laiha!"
"Toi on jo ruman näköistä, kun oot noin laiha"
"Eihän sulla ole mitään muotojakaan"
Noita kuulin joskus nuorempana ja - joo, liian laihana. (160/50)
Nyt kun on 5 kiloo enemmän olen saanut olla ihan rauhassa noilta valituksilta. Muotojakin löytyi kun kasvoi vähän.
Yleensäkin osoittaa huonoa makua arvostella negatiivisesti toisten ulkonäköä. Niin täällä netissä kuin ihan oikeassa elämässä.
Eikä tarvi es olla hoikimmasta päästä kun saa kuulla naljailua että sulla taitaa olla jääkaappi lukossa :/
Ainahan sitä löytyy porukkaa huomauttelemaan asiasta kuin asiasta.
Hoikalle saa sanoa vaikka mitä mutta odotas jos sanot läskille: "Sinä se oot ainakin viihtynyt ruokapöydän ääressä!" niin johan se on kamalaa! Usein kun vielä luonnostaan hoikat eivät oikein asialle mitään voi, kun taas lihavuus on useimmiten vain omaa syytä.
Onhan sitä jotkut olleet pienestä pitäen ylipainoisia.
Mua ärsyttää eniten se vallitseva asenne, että lihominen kuuluis jotenkin ihmisen elämänkulkuun ja jotkut pitää melkeen epänormaalina, jos kiloja ei ala kertyä. Sitten rupee tulemaan niitä huomautuksia että syötkö sä mitään jne. Tän on tullut huomanneeksi nyt etenkin tässä tätä mahaa kasvatellessa. Kun on tosiaan vaan tuo maha kasvanut :P
Mutta ylipäätään miks ihmisten tarttee puuttua toisten ulkonäköön asiattomasti huomautellen, olipa sitten kyse lihavuudesta tai laihuudesta.
että olenkohan syönyt kunnolla, kun näytän niin väsyneeltä. Ei vissiin tajua, että ihminen voi olla väsynyt, vaikkei nälkä olisikaan. Mutta ilmeisesti kaveri on ihan vilpittömästi huolissaan.
sellainen epäkohta joka vituttaa myös meikäläistä. ihan periaatteesta pitäisi mennä lähimpään mäkkiin dissaamaan läskejä.näin veronmaksajana ottaa armottomasti päähän, jos joku putte valittaa painostani ja meikäläinen kustantaa sen kolmannen ohitusleikkauksen. ylipaino tulee kalliiksi ja fätit vielä arvostelee niitä joka todellisuudessa sen maksaa..on aika epäkohta.
että kauniita ihmisiä saa haukkua ylpeiksi ja turhamaisiksi, mutta rumia ei saa.
Johtuu siitä, että ihanne on kaunis ja hoikka.
jotka on yleensä järjestään ylipainoisia, että sä sensijaan olet muistanut syödä :)loppuu vittuilu siihen :)kokeiltu on :)
Suuri ero on siinä, että hoikille huomautellaan painosta avoimen kateellisesti ja katkerasti kun taas läskejä ihmetellään ja kauhistellaan, miksi he eivät tee mitään itselleen, miksi he ovat päästäneet itsensä läskeiksi.
..eli ei siis kauhean pahalta kuulosta tuo "kun oot niin hoikka! Muista syödä!"
Jos tää nyt on stressireaktion paikka niin onnea vaan. Kyllä sitä kaikki ihmiset joutuu jostain kuulemaan.
tosiaankin joutua kuuntelemaan täyttä bullshittiä ihmisiltä? Yrittääkö ihmiset pitää toisiaan jotenkin ruodussa noilla kommenteillaan? Ku ei ole oma elämä kaksista, niin täytyy toista ruveta piikittelemään.
Lihoin melkoisesti kun sain kaksi lasta ihan peräjälkeen.
No, siitä kyllä muistettiin huomautella, että eikö jo olisi aika karistaa raskauskilot pois. Melko tuntemattomatkin sanoivat, että oho, oletpas sinä lihonut! No, olinhan minä sellaiset parikymmentä kiloa.
Aikanaan sitten sain itsestäni niskasta kiinni ja laihdutin joka ylimääräisen gramman. Kun se määrä painoa hävisi noin vuodessa, oli muutos huomattava. Mutta, arvaatkas mitä. Kukaan heistä, jotka päivittelivät lihomistani eivät sanoneet hoikistumisestani yhtään sanaa, eivät edes "huomanneet"...!!!
Joten sanoo ne läskeistäkin, minulla on kokemusta.
hoikka tai normaalipainoinen ei saa painostaan - tai sen noususta - valittaa.
Minulle on tullut 1,5 vuoden aikana aika paljon lisää. Taannoin olin 165/49 ja nyt 165/58. Normaalipainoinen siis, mutta laitapas sitten vaatekaappi uusiksi! Edes parhaimmille ystäville ei voi harmitella sitä, että ne 200 euroa maksaneet lempifarkut eivät enää mahdu päälle ilman sitä "no mutta nythän sä näytät terveeltä" -saarnaa. Enkä edes näytä. Silloin oikeasti urheilin, nykyään on urheilu rajoittuu satunnaisiin lähikauppaan suuntautuviin kävelyretkiin. Eikä syy edes ole laiskuuteni...
Ja hassuinta tässä on se, että _ainoa_, joka tajuaa tämän on sairaalloisen lihava ystäväni. Hän on tosiaankin ainut maailmassa, jolla tuntuu olevan tajua sille, että 40 merkkifarkun (ja noin 50 ei-merkin :) kokoelman uusiminen on taloudellinen probleema. Ja sille, että kun on ikänsä urheillut, on vaikea käsittää itseään ja omaa kroppaansa ilman sitä.