Monissa maissa vietetään kansallispäivää, meillä kuitenkin itsenäisyyspäivää, vaikka Suomi ei enää olekaan täysivaltainen maa.
EU:sta tehdään liittovaltiota. Sen merkiksi meillä on kaksoiskansalaisuus: EU-kansalaisuus ja omamme. Käytössä ovat enää vain EU-passit.
Oma rahaa meillä ei ole. Markan tilalle tuli liittovaltioraha.
Liittovaltiota tekevät europuolueet, joille EU alkaa maksaa europuoluetukea. Euroopan parlamentissa valta on niillä ja isojen maiden mepeillä.
Liittovaltion kannattajat haluavat tehdä päätöksiä yhteisömetodilla. Se tarkoittaa, että päätöksiä tehdään EU:n elimissä, ei jäsenvaltioissa. Se on huonoa demokratiaa. Paavo Lipponen on yhteisömetodin miehiä.
Suomen eduskunta hyväksyi Nizzan sopimuksen, joka vähentää äänivaltaamme.
EU:ssa keskusvaltaa symboloi tähtikuvio. Eräässä entisessä liittovaltiossa työkalut olivat sirppi ja vasara. EU:lla on oma tähtilippu, jolle on Suomessa määrätty yleinen liputuspäivä. Euroopan hymniä soitettaessa federalistit nousevat seisomaan ikään kuin kyseessä olisi liittovaltion kansallislaulu.
EU on jo liittovaltio maataloudessa, kalastuksessa, aluepolitiikassa ja vapaassa kilpailussa. Ne on annettu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan. Iso myönnytys oli, kun EU sallii meidän syödä silakoita vuoteen 2006 saakka. Itse emme voi siitä päättää. Niin.
Tampereella päätettiin yhteisestä "oikeus- ja turvallisuusalueesta", ja lakejamme on nyt alettu yhteisöllistää - eli sovittaa liittovaltioon. Brysselissä yrittävät päättää "terrorismin" torjunnasta tavalla, joka riistää Suomen kansalaisilta oikeuksia isänmaan, synnyinmaan ja kotimaan kansalaisuuden perusteella.
EY-tuomioistuin on yhteisöasioissa ylempi kuin Suomen korkein oikeus, ja se tulkitsee direktiivejä liittovaltion suuntaan. Tarvitaan säädökset EU:n valtaoikeuksista, mutta ei perustuslakia.
EU:lla on perusoikeuskirja, joka valmisteltiin konventtimetodilla. Se oli epäparlamentaarinen, epädemokraattinen asioiden valmistelutapa, kun jäsenvaltiot eivät saaneet muuttaa asiakirjassa pilkunkaan paikkaa.
EU:sta tehdään liittovaltiota. Sen merkiksi meillä on kaksoiskansalaisuus: EU-kansalaisuus ja omamme. Käytössä ovat enää vain EU-passit.
Oma rahaa meillä ei ole. Markan tilalle tuli liittovaltioraha.
Liittovaltiota tekevät europuolueet, joille EU alkaa maksaa europuoluetukea. Euroopan parlamentissa valta on niillä ja isojen maiden mepeillä.
Liittovaltion kannattajat haluavat tehdä päätöksiä yhteisömetodilla. Se tarkoittaa, että päätöksiä tehdään EU:n elimissä, ei jäsenvaltioissa. Se on huonoa demokratiaa. Paavo Lipponen on yhteisömetodin miehiä.
Suomen eduskunta hyväksyi Nizzan sopimuksen, joka vähentää äänivaltaamme.
EU:ssa keskusvaltaa symboloi tähtikuvio. Eräässä entisessä liittovaltiossa työkalut olivat sirppi ja vasara. EU:lla on oma tähtilippu, jolle on Suomessa määrätty yleinen liputuspäivä. Euroopan hymniä soitettaessa federalistit nousevat seisomaan ikään kuin kyseessä olisi liittovaltion kansallislaulu.
EU on jo liittovaltio maataloudessa, kalastuksessa, aluepolitiikassa ja vapaassa kilpailussa. Ne on annettu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan. Iso myönnytys oli, kun EU sallii meidän syödä silakoita vuoteen 2006 saakka. Itse emme voi siitä päättää. Niin.
Tampereella päätettiin yhteisestä "oikeus- ja turvallisuusalueesta", ja lakejamme on nyt alettu yhteisöllistää - eli sovittaa liittovaltioon. Brysselissä yrittävät päättää "terrorismin" torjunnasta tavalla, joka riistää Suomen kansalaisilta oikeuksia isänmaan, synnyinmaan ja kotimaan kansalaisuuden perusteella.
EY-tuomioistuin on yhteisöasioissa ylempi kuin Suomen korkein oikeus, ja se tulkitsee direktiivejä liittovaltion suuntaan. Tarvitaan säädökset EU:n valtaoikeuksista, mutta ei perustuslakia.
EU:lla on perusoikeuskirja, joka valmisteltiin konventtimetodilla. Se oli epäparlamentaarinen, epädemokraattinen asioiden valmistelutapa, kun jäsenvaltiot eivät saaneet muuttaa asiakirjassa pilkunkaan paikkaa.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Nojoo, kyllä siinä suhteessa Suomi
on edelleenkin itsenäinen että
1. Vapaaehtoisesti mentiin Eu:hun
2. Sieltä voi erota
Olen kyllä varmaan muuten
ihan yhtä Eu-kriittinen kuin sinäkin.
Tästä se kujuus alkoi. Jäljet näkyvät nyt ja kauan.
tälle paperille arkistonumeroa?
>EU:lla on perusoikeuskirja, joka valmisteltiin konventtimetodilla. Se oli
>epäparlamentaarinen, epädemokraattinen asioiden valmistelutapa, kun
>jäsenvaltiot eivät saaneet muuttaa asiakirjassa pilkunkaan paikkaa.
Painu penkomaan arkistoja, mutta EU-vallan alainen Suomi ei ole itsenäinen maa.
Pelkkä kulttuuriautonomia ei saa riittää. Sitäpaitsi Lipponen luovuttaisi maan asiat kulttuuriaan myöten EU:n hoteisiin, jossa väitetyn "osallistumisensa" päätöksentekoon voidaan vähitellen haudata.
kävin penkomassa.
Perusoikeuskirja. Siitä ei moni varmaan ole koskaan kuullutkaan: sitä ei siis ole olemassa, kuten ei vissiin perustuslakikonventin otsikkoluetteloa EU:n perustuslaille, joka ensi kesäksi olisi tulossa.
Perustuslain rakenteellinen osa on julkaistu 28.10.2002
Perusoikeuskirja halutaan osaksi uutta perustuslakia, vielä vain ei tiedetä missä muodossa...
Jokainen jäsenmaan kansalainen on esityksen mukaan unionin kansalainen ja sen kautta jokaiselle tulee kaksoiskansalaisuus: Liittovaltion ja jäsenmaan, eli osavaltion kansalaisuus. Käytössä ovat jo EU monopolipassit.
Artiklan 8 mukaan unionin käyttäessä-liittovaltion tavoin-sille annettua toimivaltaa, "unionin oikeus on ensisijainen"...
Vaalitapa halutaan myös yhtenäistää, mikä toisi mahdollisesti Suomeenkin ns.listavaalin: Puolueet päättävät parlamentin jäsenistä ja kansalaiset voivat äänestää vain puolueita...
Halutaan luoda myös yhteinen lainsäädäntöalue. Perustuslakiluonnoksessa esiintyy alustavasti jako kahteen lakityyppiin: lait ja puitelait. se yhdenmukaistaisi lainsäädäntöä ylikansallisen vallan kasvun suuntan.
Puretaan pilarirakenne, joka antoi jäsenmaille yksinomaista toimivaltaa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa...
Ja se jatkuu toistaiseksi vain 46 artiklan verran...kohti liittovaltiota.
paperi on conv 369/02. Perusoikeuksia en ole kaipaillut,
joten ei ole sen numeroakaan. Saattaapi olle, että
huomenissa sen kaivelen. Ei ehdi perustuslaki ensi
suville.
EU:n perustuslaki ensikesäksi.
tälläisen aikataulun on esittänyt?
esitti.
määrää se Esko EU:n aikataulut. On se saakutin
kova kunti.
On se niin rankka jätkä, että oli ainakin tiedon jostakin saanut hankittua: jos kohta ei sitä ihan itse määrännytkään ole.
Itsenäisyyden nimissä!!!
Otetaan Suomi irti Euroopasta ja viedään se jonnekin muualle. Mihinkäs vietäisiin???
Täytyis löytää joku semmoinen paikka, jossa ei tarvitse elää yhteisin säännöin ja yhteistyössä kaikennäköisten naapureiden kanssa. Sais elää naapureista piittaamatta. Voitais vaatia, mitä muut tekee meidän suhteen - ei kuitenkaan tarttis sitoutua mihinkään. Ja lopetettaisiin semmoset vientikauppapuuhastelut - elettäisiin vain omillaan.
Ei tästä kartalta mihinkään voi liikahtaa. Irti EU:sta on pelkkä paperinen muotoseikka. Välttämätön liikkumavara saavutetaan ihmisvihamielisen pakkovalta-EU:n ulkopuolella.
Mitäkö EU:n tilalle - itsemääräämisoikeus -itsenäisyys.
Kolmatta vapaustaistelua ei tulla häviämään.
itsenäisyys ei ole samaa kuin umpioituminen ja eristäytyminen.
Eipä Suomi kartalta voi tosiaan liikahtaa. Suomi on ja pysyy osana Eurooppaa ja joutuu jatkuvasti ja jatkossakin asioimaan Euroopan kanssa. Sen kanssahan meillä on jo perinteelliset kulttuurilliset siteetkin, hyvässä ja pahassa.
Sanottiinpahan tällä "ihmisvihamielinenpakkovalta EU" dematiikalla mitä tahansa Suomi on aina ollut ja on vastaisuudessakin sidottu Euroopan kohtaloon. Euroopan valtiot ovat aina antaneet makrotodellisuudessa sen limiitin, jonka puitteissa Suomi on saanut itsemääräämisoikeuttaan mikrotodellisuudessa käyttää. Tarvitaankin rohkeutta ja hyvää itsetuntoa olla itse osallisena ja osapuolena kansainvälisessä ja eurooppalaisessa päätöksenteossa ja kanssakäymisessä.
Se, että pieni maa säilyttää perustuslain mukaan vallan maansa rajojen sisällä itsekkäiden suurvaltojen Saksan, Ranskan ym. etupyyteiltä ei ole eristäytymispolitiikkaa, vaan perustuslailla edellytettyä viisautta, jonka kumoaminen oli sattuneesta syystä tehty vaikeaksi! EU:hun liittymistä ei toteutettu perustuslain säätämisjärjestyksessä.
EU:n lait menevät yli kansallisen lainsäädännön. Mikä maa on itsenäinen, jonka ylin lainsäädäntövalta on ulkomailla?
Ennen vuotta 1995 ei ollut maa EU:ssa, eikä ennen vuotta 1992 ja Maastrichtin sopimusta ollut koko varsinaista Euroopan unionia itseäänkään olemassa. Kerran ei oltu EU:ssa, ja saattaapa olla ettei jonakin päivänä enää olla EU:ssa.
Lehtien spekuloimat Alfred Rosenbergimäiset tarkoituksenmukaiset tutkimustulokset Eurooppalaisisista roduista ja Suomen kuulumisesta Eurooppaan, HÖH! Mikäpä siinä: EU-hallintoon tuollainen eurokansalaisuuden kvasi-todellisuuteen tähtäävä propaganda ei enemmälti liity.
Taitaa olla vaan niitä propagandan luomia siteitä aivan kuin Natsi-Saksan aikaan Goebbelspropagadassa!
On oltu liitossa Hitlerin kanssa, mutta sillä ei perustella liittoutumista antikristuksen kanssa.
Noh, kuten täälllä monesti on jo tullut sanottua ja ollaan valmiita jatkosssakin yhä useampaan ja useampaankin kertaan toteamaan, että sen, mitä sillä 3%:n äänten painotuksella halutaan vaikutta, ja sen seikan, että päättäjämme eivät voi, eivätkä myöskään tahdo vaikuttaa Suomen etujen ajamiseen millään tavalla, vaan ainoastaan sitoutumaan vieraan vallan ja vieraiden intressien alaisuuteen yhä tiiviimmin ja tiiviimmin kehdaten vielä kehuskella "mallioppilas" -jutuilla. Pahinta on muuten se valehtelu ja tyrkytys mitä bryssän sinikeltaisten silmälasien läpi nähtynä puhutaan.
EU ei tuonut maanosaamme rauhaa, vaan totalitarismin uhan ja rakenteellisen väkivallan sotatilan.
Tarvitaankin rohkeutta ja hyvää itsetuntoa olla itse osallisena ja osapuolena kansainvälisessä ja eurooppalaisessa päätöksenteossa ja kanssakäymisessä.
Dum spiro, spero.
Suomi on täysivaltainen maa irroittauduttaessa EU:sta, ja voi itse päättää mitä mieltä on asioista ilman Bryssän kellareissa tai Bilderbergissä opittuja satanistien rappari-fraaseja. Suomi ei EU:n jäsenenä voi sanoa omaa sanaansa kansainvälisessä ja Eurooppalaisessa päätöksenteossa ja kanssakäymisessä, vaan on noudatettava mm. enemmistöpäätöksin noudatettavaa EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
EU:n ulkopuolella olisi tie vapaa vaikuttamiselle!
Taistelua kansakunnan itsenäisyydestä ei koskaan lopullisesti hävitä - sitä ei häviä myöskään Suomen kansa. Koska taistelua valtapuolueiden, tiedotusvälineiden ja pörssipelureiden EU-laittomuutta, valtiokaappausta sekä törkeää jatkettua valtio- ja maanpetosta vastaan ei tulla koskaan lopettamaan, sitä ei voida tulla koskaan myöskään lopullisesti häviämään.
"Alkuperäiset itsenäisyystaistelijat" kuten kutsun niitä jotka Venäjän vallan alta (jolloin Suomella oli enemmän itsenäistä päätösvaltaa samoin kuin USA:n osavaltioilla on enemmän päätäntävaltaa kuin EU:n jäsenmailla), ajattelivat näin että "tämä on vaikeaa ja monasti näyttää siltä, kuin jos vapautumisen pyrkimys olisi toivotonta. Mutta tiedän myös, että epätoivo on ihmisen pahimpia vihollisia, joten olen aina tunnussanana pitävä lausetta: 'Dum spiro, spero.' eli niin kauan kuin hengitän, toivon.
Suomi lähtee EU:sta, ja kaikki ovat tapahtuneiden tosiasioiden edessä.
Ei lännettymisen ja euroneuvostoliiton monenlaisine Neuvostoineen, komissioineen, komissaareineen, troikkineen ja virkansa jättävine eurooppaministeri Moscoviceineen (-aivan, Eurooppa-ministeri Pierre Moscovici), liittovaltiorahoineen, lippuineen, yhteisine hallintoelimineen, jonka alaisuuten isänmaa katalan petoksen myötä kavallettiin tiedotusvälineiden ollessa tunnetusti asian takana olisi ollut yhtään sen vähemmän harmillinen asia, kuin jos Neuvostoliiton aikoihin esim. lupaamalla työtä kaikille ja "koska Neuvostoliitto kuitenkin päättäisi asioistamme, niin voitaisiin liittyä Nl:oon, jotta pääsisimme päättäjien pöytään" jne. jne. Sellaisen suurvallan jäsenenä Suomella olisi totisesti ollut vaikutusvaltaa maailmalla! "Rahaliitto Ruplaan liittyminen tehostaisi idänkauppaa" ja kaiken kruunuksi oltaisiin hoettu väitettä että "Neuvostoliitto on muuttunut", "Neuvostoliitto on muuttunut," ja tuollaisella samalla jumputuksella millä ensin Suomi vietiin EU:hun ja EMU:un. Tuollaisten fraasien viljely on nyt käynnissä NATO:n hyväksi, olisi maatamme voitu luotsata idän neuvostojen liiton jäseneksi.
Mitähän jos olisivat nämä Lipposet ja Tuomiojat luvanneet suomalaisille halpaa ruokaa ja halpaa viinaa?
Neuvostoliitto ja Venäjä ovat aiheuttaneet pelkoa. EU sitoo itseensä vain juridisesti, paitsi Suomea, koska se ei toteuttanut liittymistä valtiosääntönsä edellyttämällä tavalla valtiosäännön mukaisesti. Sanotaan - tokkopa moni on sitä kuullutkaan - että "Suomi ei ole EU:n jäsen." Siinä on yksi tapa nähdä prosessi, mutta kyseessä on silti lähinnä eräs lahko, joka on mielestään ainoa oikeaoppinen, kun taas niille jotka ovat todella EU:sta irtautumisen kannalla on sama mitä puhutaan ja kirjoitetaan niin kauan kuinhan tavoitteena on Suomen vapauttaminen EU-kahleesta.
Alussa mainitut suuret maat vain käyttävät hyväkseen EU:ta kähmiäkseen rahaa ja valtaa!
Noh, sitten kun sitä olisi liitytty Neuvostoliittoon, ruplan ollessa rahana ja lainsäädäntövallan ollessa Moskovassa eivät nämä yhtäkkiä olisikaan enää itsenäisen maan tunnusmerkkejä. -Mitäs niistä, kun itsenäisyys jalostuu. "Päästään Pietariin ja Moskovaan päättäjien pöytään!" "Olemme menneet Aasiaan!" suuri ja mahtava Neuvostoliitto ei sentään ollutkaan mikään perkeleen pelle, vaan aito tapaus. Mutta yhtä kaikki enempää vihainen en olisi ollut tuossa tapauksessa kuin nyt Neuvostomaisen propagandan, eurorätin ja laittoman ruplan -anteeksi euron aikana!
Euron sanotaan olevan ainoa "laillinen" raha Suomessa, voisikohan joku näyttää sen lakipykälän?
EU:hun liittymisen ja EMU:n toteutuessa: HM 72 §: Suomen rahayksikkö on markka.
Hallitusmuodon muuttamista ei tapahtunut rahaliiton toteuduttua riittävällä enemmistöllä, eikä sitä edes yritetty. Markasta luopumisesta ei päätetty EU:hun liittymisen yhteydessä. Se päätös tehtiin salaisesti, ilman eduskunnan tai kansan hyväksyntää tavalla joka täyttää valtiopetoksen valmistelun ja toteutuksen tuntomerkit.
Muuten: Suomi ei voi mennä Eurooppaan, koska on ollut siellä aina. Korruptiivinen EU-byrokratia ei liity maanosiin millään tavalla; EU ei ole Eurooppa. Suomi ei voi mennä Aasiaan tai Amerikkaan: sillä ei ole tarvetta mennä mihinkään, sillä on omien asioittensa hoitamiseen aivan erinomainen sijainti.
Perustuslain 1-4 §:ien väliin ei mielestäni saisi tunkea ulkomailta ketään.
-Ai ettei tungekaan? No, mitä nämä direktiivit, neuvostot, säädökset, EY-tuomioistuimet ja eurot ovat?
Tietysti: jos kansa/eduskunta päättää, että näitä ei eräänä kauniina päivänä noudateta, ovat kaikki tapahtuneiden tosiasioiden edessä. Vaihtoehto EU:lle on itsenäinen ja vapaa Suomi. Perustuslain noudattaminen ei ole eristäytymispolitiikkaa, vaan lailla määrättyä viisautta.
Suomen rajat muutettiin EU:n rajoiksi ja perustuslakia sekä Raamattua vastaan rikottiin vallanpitäjien toimesta.
Seuraavassa on eräitä kohtia Suomen voimassa olevasta perustuslaista, joka on säädetty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla.
Seuraavaksi siinä on "anti-unionistin" viittaama 72 §, jossa ei siis Suomen rahayksiköstä mitään puhuta.
Sitten perustuslain tekstiä Suomen kansainvälisten suhteiden hoidosta ja EU-lainsäädännön menettelytavoista.
Lopuksi Suomen perustuslain voimaantulosäännös, josta käy ilmi että Suomen Hallitusmuotoa ei enää lakina ole ja että nimimerkki "anti-unionisti" on jäänyt viime vuosituhannelle.
"
Suomen perustuslaki 11.6.1999/731
Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään:
-----------
72 § Lakiehdotuksen käsittely eduskunnassa
Lakiehdotus otetaan asiaa valmistelleen valiokunnan annettua siitä mietintönsä eduskunnan täysistunnossa kahteen käsittelyyn. Lakiehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä esitellään valiokunnan mietintö ja käydään siitä keskustelu sekä päätetään lakiehdotuksen sisällöstä. Toisessa käsittelyssä, joka pidetään aikaisintaan kolmantena päivänä ensimmäisen käsittelyn päätyttyä, päätetään lakiehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Lakiehdotus voidaan ensimmäisen käsittelyn aikana lähettää suuren valiokunnan käsiteltäväksi. Lakiehdotuksen käsittelystä säädetään tarkemmin eduskunnan työjärjestyksessä.
------------
8 luku Kansainväliset suhteet
93 § Toimivalta kansainvälisissä asioissa Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Eduskunta hyväksyy kuitenkin kansainväliset velvoitteet ja niiden irtisanomisen sekä päättää kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta siltä osin kuin tässä perustuslaissa säädetään. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella. Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä. Eduskunta osallistuu Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun sen mukaan kuin tässä perustuslaissa säädetään. Ulkopoliittisesti merkittävien kannanottojen ilmoittamisesta muille valtioille ja kansainvälisille järjestöille vastaa ministeri, jonka toimialaan kansainväliset suhteet kuuluvat.
94 § Kansainvälisten velvoitteiden ja niiden irtisanomisen hyväksyminen
Eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Eduskunnan hyväksyminen vaaditaan myös tällaisen velvoitteen irtisanomiseen. Kansainvälisen velvoitteen tai sen irtisanomisen hyväksymisestä päätetään äänten enemmistöllä. Jos ehdotus velvoitteen hyväksymisestä koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista, se on kuitenkin hyväksyttävä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Kansainvälinen velvoite ei saa vaarantaa valtiosäännön kansanvaltaisia perusteita.
95 § Kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattaminen
Valtiosopimuksen ja muun kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan lailla. Muilta osin kansainväliset velvoitteet saatetaan voimaan tasavallan presidentin antamalla asetuksella. Lakiehdotus kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta käsitellään tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Jos ehdotus kuitenkin koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista, eduskunnan on se hyväksyttävä sitä lepäämään jättämättä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Laissa kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta voidaan säätää, että sen voimaantulosta säädetään asetuksella. Yleiset säännökset valtiosopimusten ja muiden kansainvälisten velvoitteiden julkaisemisesta annetaan lailla.
96 § Eduskunnan osallistuminen Euroopan unionin asioiden kansalliseen valmisteluun
Eduskunta käsittelee ehdotukset sellaisiksi säädöksiksi, sopimuksiksi tai muiksi toimiksi, joista päätetään Euroopan unionissa ja jotka muutoin perustuslain mukaan kuuluisivat eduskunnan toimivaltaan. Valtioneuvoston on toimitettava kirjelmällään 1 momentissa tarkoitettu ehdotus eduskunnalle viipymättä siitä tiedon saatuaan eduskunnan kannan määrittelyä varten. Ehdotus käsitellään suuressa valiokunnassa ja yleensä yhdessä tai useammassa sille lausuntonsa antavassa muussa valiokunnassa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskeva ehdotus käsitellään kuitenkin ulkoasiainvaliokunnassa. Suuri valiokunta tai ulkoasiainvaliokunta voi tarvittaessa antaa ehdotuksesta lausunnon valtioneuvostolle. Puhemiesneuvosto voi päättää tällaisen asian ottamisesta keskusteltavaksi myös täysistunnossa, jolloin eduskunta ei kuitenkaan tee päätöstä asiasta. Valtioneuvoston on annettava asianomaisille valiokunnille tiedot asian käsittelystä Euroopan unionissa. Suurelle valiokunnalle tai ulkoasiainvaliokunnalle on ilmoitettava myös valtioneuvoston kanta asiassa.
97 § Eduskunnan tietojensaantioikeus kansainvälisissä asioissa
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan tulee pyynnöstään ja muutoinkin tarpeen mukaan saada valtioneuvostolta selvitys ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevista asioista. Eduskunnan suuren valiokunnan tulee vastaavasti saada selvitys muiden asioiden valmistelusta Euroopan unionissa. Puhemiesneuvosto voi päättää selvityksen ottamisesta keskusteltavaksi täysistunnossa, jolloin eduskunta ei kuitenkaan tee päätöstä asiasta. Pääministerin tulee antaa eduskunnalle tai sen valiokunnalle tietoja Eurooppa-neuvoston kokouksessa käsiteltävistä asioista etukäteen sekä viipymättä kokouksen jälkeen. Samoin on meneteltävä valmisteltaessa muutoksia niihin sopimuksiin, joihin Euroopan unioni perustuu. Eduskunnan asianomainen valiokunta voi edellä tarkoitettujen selvitysten tai tietojen johdosta antaa valtioneuvostolle lausunnon.
----------
131 §
Kumottavat perustuslait
Tällä perustuslailla kumotaan niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen:
1) 17 päivänä heinäkuuta 1919 annettu Suomen Hallitusmuoto;
2) 13 päivänä tammikuuta 1928 annettu valtiopäiväjärjestys;
3) valtakunnanoikeudesta 25 päivänä marraskuuta 1922 annettu laki (273/1922); sekä
4) eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtio-neuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin sekä eduskunnan oikeusasiamiehen virkatointen lainmukaisuutta 25 päivänä marraskuuta 1922 annettu laki (274/1922).
HE 1/1998, PeVM 10/1998, EV 262/1998, LJL 1/1999, PeVM 1/1999, EK 15/1999
Uuden perustuslain premissit eli laillisuuden perustat ovat väärät.
Suomi ei ole EU:n jäsen, sillä:
Suomen eduskunta ei ole koskaan hyväksynyt TODELLISTA liittymissopimusta, koska Ahon hallitus junaili "neuvotellun" EMU-varauman, jolla eduskuntaa harhautettiin.
Varauma tekaistiin, koska markka oli kirjoitettu hallitusmuodon 72 §:ään. Eduskunnasta ei olisi löytynyt riittävää enemmistöä sen poistamiseksi hallitusmuodosta.
Siinä syy miksi harhautus tehtiin.
Kyseinen tekaistu EMU-varauma oli eräässä salaisessa pöytäkirjassa itsestäänselvyydeksi kirjoitettuna.
Sain otteen tuosta "varaumapöytäkirjasta" jo 1.12.1999. 21.1.2000 pöytäkirja määrättiin Ulkoministeriössä salaiseksi. Olen kertonut MEDIALLE, laihoin tuloksin.
Mutta netti on hyvä kanava kertoa asiasta.
Onko mikään huijaten tehty sopimus lainvoimainen?
Kuten muukin kirjoittelusi niin politiikan ja Raamatun sotkeminen saa epäilemään mielenterveyttäsi. Koeta hakea apua.
salaiset pöytäkirjat ovat siitä mukavia, että
niiden piikkiin voi laittaa mitä tahansa.
Satakunnan miehellä näyttää olevan aivan oma perustuslaillinen kriisinsä - no ehkä kirjoituksesta alkaa muutakin valkenemaan!!!
Onneksi on salaisia pöytäkirjanotteita, jolla perustuslain säätämispremissit vapisevat. Siitä vaan lehdistölle ja rikospoliisiin.
Muutama oikaisu kuitenkin vielä: Ei ollut tarvis tehdä mitään EU varaumaa, koska liittyessään Suomi hyväksyi aikaisemmat EU:n päätökset. Liittymisneuvottelujen aikana päätös EMU:sta oli jo tehty. Olisi siis täytynyt tehdä varauma erityisesti silloin, jos nimenomaisesti olisimme varanneet mahdollisuuden jättäytyä EMU:sta pois. Tämä olisi toki tuntunut neuvottelutuloksen muissa ehdoissa. Yhteiseen valuuttaa siirtymisen ehtona oli tuolloin myös eräitten taloudellisten ehtojen täyttyminen EMU:uun liittyvässä maassa. Mikään liittymisautomaatti ehto ei siis ollut.
Ahon hallitus neuvotteli EU sopimuksen. Se alistettiin sitten eduskunnan hyväksyttäväksi, joka päätti neuvoa antavasta kansanäänestyksestä. Ainakin minulle selvisi jo äänestystilanteessa EMU-prosessi. Kannatustani nauttiva kansanedusta sen eräässä tilaisuudessaan selvitti. Eduskunnassa EU-neuvottelutulos kävi läpi kunnollisen valiokuntakäsittelyn asiantuntijakuulemisineen yms. Kansanedustajamme ovat olleet neuvottelutuloksen sisällöstä ja sen vaikutuksista täysin tietoisia.
Sittemmin jotkut EU:ta vastustaneet edustajat ovat halunneet väittää toista, ilmeisesti asiaa itselleen selittäessään. EMU:sta tietämätön kansanedustaja on ollut (lievemmästä törkeämpään sanottuna) täysin ymmärtämätön hölmö -> nukkunut julkista tehtävää suorittaessaan -> valehteleva narri -> tai henkilö, joka ei kykene seisomaan omien tekojensa tai asiallisesti tehtyjen eduskunnan päätösten takana!
On väärä tieto, että EMU:sta olisi tehty jo
liittymisneuvottelujen aikana päätös.
Tiedän asiasta enemmänkin.
Anteeksi, että kirjoitin näin pitkän. Lyhyemmin ei asiaa voi näin perinpohjin ilmaista. Tallentakaa, teksti on rankkaa, virallisiin asiakirjoihin perustuvaa faktaa.
Tulostakaa - niin on parempi lukea!
EMU:n hyväksyminen oli jo liittymisneuvottelujen aloittamisen ehto.
Neuvottelut aloitettiin 1.3.1993, jolloin Pertti Salolainen Suomen neuvottelujen avauspuheessaan täytti Suomen puolesta tuon ehdon.
Eikös asiaa olisi pitänyt kysyä eduskunnalta jo ennen avauspuhetta, siis tehdä hallitusmuotoon muutos markan poistamisesta perustuslaista?
Ei, koska eduskunnasta ei olisi löytynyt tarvittavaa 5/6 kiireellisyysenemmistöä markasta luopumiseksi.
Ahon hallituksen oli turvauduttava kikkailuun. Eduskunta piti sivuuttaa ja uskotella, että eduskunta saa aikanaan päättää asiasta.
Salolaisen avauspuhe oli hyväksytty iltakoulussa vko 4, 27.2.1993. Oikeuskansleri Aalto ei nähnyt puheessa mitään perustuslain vastaista. Iltakoulun aikoihin oli myös EY-ministeriryhmän kokous, jossa todettiin, että Salolainen yksin vastaa avauspuheen sisällöstä!
Suomi ei neuvotellut yhdessäkään neuvottelutilaisuudessa yhdestään Maastricht-aiheesta. Asia selviää virkamieskokouksista touko-kesäkuulta 1993! - Ei edes yhteisestä puolustuksesta. Liitoutumattomuuskin oli rasite. Suomen tarkoitus oli oikein välttää näitä neuvotteluaiheita.
Maastricht-aiheiden deklaraatio (hyväksymisilmoitus) annettiin 21. ja 22. päivä joulukuuta 1993 Brysselissä.
Deklaraatiossa Suomi hyväksyi kaiken.
Ennen deklaraatiota Suomen EU-ministeriryhmä oli koolla 20.12.1993, siis ennen Brysseliin matkustamista. Kikkailu-varauma tekaistiin kansallista harhautusta ajatellen kokouspöytäkirjaan 16/93 20.12.1993. Pöytäkirjan 6 §:ään kirjoitettiin :
Talous- ja rahaliiton kolmatta vaihetta koskeva neuvotteluluku voidaan sulkea. Siinä yhteydessä muistutetaan, että talous- ja rahaliitoa koskien tehdään päätös aikanaan hallituksessa ja eduskunnassa.
Esko Aho kertoi eduskunnalle 13.6. 1994 vastatessaan Andersonin välikysykseen:
Neuvoteltaessa on todettu, että talous- ja rahaliitoa koskien tehdään päätös aikanaan hallituksessa ja eduskunnassa.
Pöytäkirjan 16/93 muistutusteksti oli siis ollut Ahon avustajalla vastauspuheenvuoroa laadittaessa!
Ahon vastauspuheesta eduskunta sai käsityksen, että neuvoteltaessa on todettu, että se saisi aikanaan, liittymissopimuksen hyväksymisen ulkopuolellakin, päättää EMUsta.
Samoin pääministeri Esko Aho ja virkamiespääneuvottelija Veli Sundbäck kertoivat syyskuun alussa 1994 perustuslakivaliokunnalle, että neuvoteltaessa on todettu, että talous-ja rahaliiton hyväksyminen edellyttää aikanaan perustuslain mukaan eduskunnan myötävaikutusta.
Valiokuntasihteeri Jarmo Vuorinen piti tätä neuvotteluasiantuntijaselvitystä niin itsestäänselvyytenä, ettei kirjoittanut asiaa edes pöytäkirjaan!
Asia olikin etukäteen sovittu. Ahon ja Sundbäckin asiantuntijalausuntojen perusteella perustuslakivaliokunta (pj Sauli Niinistö) antoi lausunnon;
Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan littymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.
Nämä sanat olivat Ahon hallitukselle tärkeät. Sanat, joiden perusteella lakiehdotusta markan poistamiseksi hallitusmuodosta ei tarvitse antaa.
Lausunto meni uloasiainvaliokuntaan, jossa EMU-kriittinen Erkki Tuomioja ehdotti ponnen liittymissopimuksen hyväksymisen ehdoksi; Eduskunta hyväksyy liittymissopimuksen, edellyttäen, että hallitus aikanaan antaa erillisen esityksen hallitusmuodon muuttamiseksi mietinnössä mainittujen seikkojen mukaan.
Tämä Ulkoasiainvaliokunnan mietintö valmistui 30.10.1994. Pari viikkoa kansanäänestyksen jälkeen. 2.11. se jaettiin eduskunnalle ja 18.11. käytiin äänestys.
Eduskunta hyväksyi liittymissopimuksen täsmälleen Tuomiojan ponnen mukaisesti ja luuli samalla saavansa myöhemmin päättää asiasta.
Lipposen I hallitus kirjoitti hallitusohjelmaansa kyseisen erillisen esityksen, muttei antanut sitä koskaan eduskunnalle, koska oli pelko, ettei eduskunnasta löydy kyseistä 5/6 enemmistöä.
Niinpä pääministeri Lipponen ja oikeusministeri Niinistö löysivät perustuslakimuurista aukon, josta markka oli ilman eduskunnalle annettua lakia jo aikaisemmin Ahon hallituksen aikana kikkaillen luiskahtanut.
Tätä Lipponen tarkoitti tuhahtaessaan Aholle: "Nahkurin orsilla tavataan!"
Siis; ole hiljaa, kun olet itse näin kikkaillut.
Lipponen äänestytti eduskuntaa "historiallisessa" EMU-äänestyksessä luottamuslauseäänestyksellä.
Aho oli luottamuslauseäänestystä vastaan, koska hän oli eduskunnalle luvannut, että eduskunta saa asiasta erillisen lakiesityksen.
Aho ja Tuomioja sanastelivat eduskunnassa Suomen ja Ruotsin EMU-varaumista ja totesivat sitten, että molemmilla mailla on samanlainen EMU-varauma.
Miksi Ruotsi kuitenkin jäi EMU:n ulkopuolelle, vaikka Ruotsinkin avauspuheenvuorossa täytettiin velvoite EMU:n hyväksymisestä.
Kuinka moni kansanedustaja tiesi, että asia piti jo avauspuheessa ilmoittaa?
Salolainen avauspuhetta ei kyllä ole hallituskaan hyväksynyt. Avauspuheen pitäminen merkittiin pöytäkirjaan tiedoksisaattoasiana. Ja mitä EY-ministeriryhmän pöytäkirjassa lukeekaan, Salolainen vastaa avauspuheen sisällöstä!
Mitä deklaraation yhteydessä Brysselissä ilmoitettiin?
Varaumako?
Ei! Siellä luettiin muistustusvirke lisättynä kahdella sanalla: PERUSTAMISSOPIMUKSEN MUKAISESTI!
Jos Esko Aho olisi kertonut vastauspuheenvuorossaan 13.6. 94 eduskunnalle ja syyskuussa perustuslakivaliokunnalle myös nuo kaksi sanaa, ei varaumaluonnetta olisi ollenkaan kansanedustajien mielikuvaksi syntynyt.
Kansanedustajat eivät tiedä, miten Esko Aho heitä harhautti.
Lopuksi:
Patriootti kirjoitti:
"Satakunnan miehellä näyttää olevan aivan oma perustuslaillinen kriisinsä."
Tunnen itseni ohikulkijaksi, joka havaitsee talon olevan tulessa. Ilmoituksista huolimatta palokunta ei jostakin syystä lähde liikkeelle.
Palokuntahan lähtee liikkeelle, vaikka ilmoituksen tekijänä olisi humalainen.
Olen sattumalta sattunut palopaikalle eli saanut haltuuni asiakirjoja, joista em. faktat ilmenevät.
En ole ns EU-kriittinen. Kritisoin vain suomalaista eduskunnan sivuuttavaa päätöksentekoa. Kyseessä on maanpetos.
Se, että pieni maa säilyttää perustuslain mukaan vallan maansa rajojen sisällä itsekkäiden suurvaltojen Saksan, Ranskan ym. etupyyteiltä ei ole eristäytymispolitiikkaa, vaan perustuslailla edellytettyä viisautta, jonka kumoaminen oli sattuneesta syystä tehty vaikeaksi! EU:hun liittymistä ei toteutettu perustuslain säätämisjärjestyksessä.
EU:n lait menevät yli kansallisen lainsäädännön. Mikä maa on itsenäinen, jonka ylin lainsäädäntövalta on ulkomailla?
Ennen vuotta 1995 ei ollut maa EU:ssa, eikä ennen vuotta 1992 ja Maastrichtin sopimusta ollut koko varsinaista Euroopan unionia itseäänkään olemassa. Kerran ei oltu EU:ssa, ja saattaapa olla ettei jonakin päivänä enää olla EU:ssa.
Lehtien spekuloimat Alfred Rosenbergimäiset tarkoituksenmukaiset tutkimustulokset Eurooppalaisisista roduista ja Suomen kuulumisesta Eurooppaan, HÖH! Mikäpä siinä: EU-hallintoon tuollainen eurokansalaisuuden kvasi-todellisuuteen tähtäävä propaganda ei enemmälti liity.
Taitaa olla vaan niitä propagandan luomia siteitä aivan kuin Natsi-Saksan aikaan Goebbelspropagadassa!
On oltu liitossa Hitlerin kanssa, mutta sillä ei perustella liittoutumista antikristuksen kanssa.
Noh, kuten täälllä monesti on jo tullut sanottua ja ollaan valmiita jatkosssakin yhä useampaan ja useampaankin kertaan toteamaan, että sen, mitä sillä 3%:n äänten painotuksella halutaan vaikutta, ja sen seikan, että päättäjämme eivät voi, eivätkä myöskään tahdo vaikuttaa Suomen etujen ajamiseen millään tavalla, vaan ainoastaan sitoutumaan vieraan vallan ja vieraiden intressien alaisuuteen yhä tiiviimmin ja tiiviimmin kehdaten vielä kehuskella "mallioppilas" -jutuilla. Pahinta on muuten se valehtelu ja tyrkytys mitä bryssän sinikeltaisten silmälasien läpi nähtynä puhutaan.
EU ei tuonut maanosaamme rauhaa, vaan totalitarismin uhan ja rakenteellisen väkivallan sotatilan.
Tarvitaankin rohkeutta ja hyvää itsetuntoa olla itse osallisena ja osapuolena kansainvälisessä ja eurooppalaisessa päätöksenteossa ja kanssakäymisessä.
Dum spiro, spero.
Suomi on täysivaltainen maa irroittauduttaessa EU:sta, ja voi itse päättää mitä mieltä on asioista ilman Bryssän kellareissa tai Bilderbergissä opittuja satanistien rappari-fraaseja. Suomi ei EU:n jäsenenä voi sanoa omaa sanaansa kansainvälisessä ja Eurooppalaisessa päätöksenteossa ja kanssakäymisessä, vaan on noudatettava mm. enemmistöpäätöksin noudatettavaa EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
EU:n ulkopuolella olisi tie vapaa vaikuttamiselle!
Taistelua kansakunnan itsenäisyydestä ei koskaan lopullisesti hävitä - sitä ei häviä myöskään Suomen kansa. Koska taistelua valtapuolueiden, tiedotusvälineiden ja pörssipelureiden EU-laittomuutta, valtiokaappausta sekä törkeää jatkettua valtio- ja maanpetosta vastaan ei tulla koskaan lopettamaan, sitä ei voida tulla koskaan myöskään lopullisesti häviämään.
"Alkuperäiset itsenäisyystaistelijat" kuten kutsun niitä jotka Venäjän vallan alta (jolloin Suomella oli enemmän itsenäistä päätösvaltaa samoin kuin USA:n osavaltioilla on enemmän päätäntävaltaa kuin EU:n jäsenmailla), ajattelivat näin että "tämä on vaikeaa ja monasti näyttää siltä, kuin jos vapautumisen pyrkimys olisi toivotonta. Mutta tiedän myös, että epätoivo on ihmisen pahimpia vihollisia, joten olen aina tunnussanana pitävä lausetta: 'Dum spiro, spero.' eli niin kauan kuin hengitän, toivon.
Suomi lähtee EU:sta, ja kaikki ovat tapahtuneiden tosiasioiden edessä.
Ei lännettymisen ja euroneuvostoliiton monenlaisine Neuvostoineen, komissioineen, komissaareineen, troikkineen ja virkansa jättävine eurooppaministeri Moscoviceineen (-aivan, Eurooppa-ministeri Pierre Moscovici), liittovaltiorahoineen, lippuineen, yhteisine hallintoelimineen, jonka alaisuuten isänmaa katalan petoksen myötä kavallettiin tiedotusvälineiden ollessa tunnetusti asian takana olisi ollut yhtään sen vähemmän harmillinen asia, kuin jos Neuvostoliiton aikoihin esim. lupaamalla työtä kaikille ja "koska Neuvostoliitto kuitenkin päättäisi asioistamme, niin voitaisiin liittyä Nl:oon, jotta pääsisimme päättäjien pöytään" jne. jne. Sellaisen suurvallan jäsenenä Suomella olisi totisesti ollut vaikutusvaltaa maailmalla! "Rahaliitto Ruplaan liittyminen tehostaisi idänkauppaa" ja kaiken kruunuksi oltaisiin hoettu väitettä että "Neuvostoliitto on muuttunut", "Neuvostoliitto on muuttunut," ja tuollaisella samalla jumputuksella millä ensin Suomi vietiin EU:hun ja EMU:un. Tuollaisten fraasien viljely on nyt käynnissä NATO:n hyväksi, olisi maatamme voitu luotsata idän neuvostojen liiton jäseneksi.
Mitähän jos olisivat nämä Lipposet ja Tuomiojat luvanneet suomalaisille halpaa ruokaa ja halpaa viinaa?
Neuvostoliitto ja Venäjä ovat aiheuttaneet pelkoa. EU sitoo itseensä vain juridisesti, paitsi Suomea, koska se ei toteuttanut liittymistä valtiosääntönsä edellyttämällä tavalla valtiosäännön mukaisesti. Sanotaan - tokkopa moni on sitä kuullutkaan - että "Suomi ei ole EU:n jäsen." Siinä on yksi tapa nähdä prosessi, mutta kyseessä on silti lähinnä eräs lahko, joka on mielestään ainoa oikeaoppinen, kun taas niille jotka ovat todella EU:sta irtautumisen kannalla on sama mitä puhutaan ja kirjoitetaan niin kauan kuinhan tavoitteena on Suomen vapauttaminen EU-kahleesta.
Alussa mainitut suuret maat vain käyttävät hyväkseen EU:ta kähmiäkseen rahaa ja valtaa!
Noh, sitten kun sitä olisi liitytty Neuvostoliittoon, ruplan ollessa rahana ja lainsäädäntövallan ollessa Moskovassa eivät nämä yhtäkkiä olisikaan enää itsenäisen maan tunnusmerkkejä. -Mitäs niistä, kun itsenäisyys jalostuu. "Päästään Pietariin ja Moskovaan päättäjien pöytään!" "Olemme menneet Aasiaan!" suuri ja mahtava Neuvostoliitto ei sentään ollutkaan mikään perkeleen pelle, vaan aito tapaus. Mutta yhtä kaikki enempää vihainen en olisi ollut tuossa tapauksessa kuin nyt Neuvostomaisen propagandan, eurorätin ja laittoman ruplan -anteeksi euron aikana!
Euron sanotaan olevan ainoa "laillinen" raha Suomessa, voisikohan joku näyttää sen lakipykälän?
EU:hun liittymisen ja EMU:n toteutuessa: HM 72 §: Suomen rahayksikkö on markka.
Hallitusmuodon muuttamista ei tapahtunut rahaliiton toteuduttua riittävällä enemmistöllä, eikä sitä edes yritetty. Markasta luopumisesta ei päätetty EU:hun liittymisen yhteydessä. Se päätös tehtiin salaisesti, ilman eduskunnan tai kansan hyväksyntää tavalla joka täyttää valtiopetoksen valmistelun ja toteutuksen tuntomerkit.
Muuten: Suomi ei voi mennä Eurooppaan, koska on ollut siellä aina. Korruptiivinen EU-byrokratia ei liity maanosiin millään tavalla; EU ei ole Eurooppa. Suomi ei voi mennä Aasiaan tai Amerikkaan: sillä ei ole tarvetta mennä mihinkään, sillä on omien asioittensa hoitamiseen aivan erinomainen sijainti.
Perustuslain 1-4 §:ien väliin ei mielestäni saisi tunkea ulkomailta ketään.
-Ai ettei tungekaan? No, mitä nämä direktiivit, neuvostot, säädökset, EY-tuomioistuimet ja eurot ovat?
Tietysti: jos kansa/eduskunta päättää, että näitä ei eräänä kauniina päivänä noudateta, ovat kaikki tapahtuneiden tosiasioiden edessä. Vaihtoehto EU:lle on itsenäinen ja vapaa Suomi. Perustuslain noudattaminen ei ole eristäytymispolitiikkaa, vaan lailla määrättyä viisautta.
Suomen rajat muutettiin EU:n rajoiksi ja perustuslakia sekä Raamattua vastaan rikottiin vallanpitäjien toimesta.
Tasavallan presidentti Mauno Koivisto kävi neuvotteluja ennen Eu-liittymissopimusta Suomen suvereniteetin luovuttamisesta, mihin hänellä ei ollut perustuslain antamia valtuuksia, ulkovaltojen kanssa. Mikään perustuslain pykälä ei valtuuttanut käymään neuvotteluja, joissa maamme luovutti suvereniteettiaan. Myöhemmin presidentti Koivisto on pukenut asian sanoiksi: " En minä voinut kuvitellakaan, että olisimme siinä vaiheessa luovuttaneet suvereniteettiamme muilta osin kuin mistä oli sovittu". ( IS tiistaina 21.3.2000. s.10 ). Oliko presidentille annettu ennakkositoumuksiin valtuutus eduskunnan toimesta? Asioista päätettiin jälkikäteen ja eivät vielä silloinkaan päätöksentekijät tienneet, mistä he päättivät.
Tässä koosteessa olemme käyneet läpi eri päätöksentekoelinten päätöksiä ja ristiriitaisuuksia, joita liittyy Suomen EU- prosessiin, joka on vienyt maaltamme suvereniteetin toimia itsenäisenä valtiona. Viedäänkö Suomen nyt samalla tavalla liittovaltioon ja puolustusliittoon. Markka vietiin kansalaisilta petoksella?
Tiedonanto EY-jäsenyyshakemuksesta käsiteltiin 18.3.1992.
Tiedonantoäänestystä ennen Suomen Kuvalehti kirjoitti : ”Moni
kansanedustaja ei vielä tiedä, mistä hän oikein äänestää, kun
hallituksen EY-tiedonanto tuodaan runsaan viikon päästä
eduskuntaan”.(6.3.1992/Suomen Kuvalehti n:o 10)
Presidentti Koivisto ilmaisi 28.10.1992 Suomen sitoutumisen
Euroopan unionin jäsenyyteen:
”Euroopan yhteisöllä on kasvava rooli mantereemme kehityksen
suunnan määrääjänä. Me haluamme olla mukana tässä prosessissa.
Olemme tutkineet huolellisesti EY- jäsenyyden velvoitteet.
Hakiessamme jäsenyyttä hyväksymme acquis communautaire´n,
Maastrichtin sopimuksen ja Euroopan Unionin finalite politique´n.
Olemme valmiit hyväksymään jäsenyydestä johtuvat velvoitteet ja
myötävaikuttamaan niiden saavuttamiseen sovitulla tavalla”.
Eduskunta sidottiin oikeudellisesti yhteisön voimassaoleviin
määräyksiin, Maastrichtin sopimuksen sisältöön ja EU:n poliittisiin
tavoitteisiin (Valtioneuvoston selonteko 9.1.1992).
Kansanedustajat saivat Maastrichtin sopimuksen suomennoksen
vasta Tammikuun 1993 puolivälissä.
Presidentti Koivisto asetti 25.1.1993 valtuuskunnan käymään
neuvotteluja Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa.
”Päätöstä (jäsenyyden hakemisesta) tehtäessä korostettiin sitä, että
jäsenyyden hakeminen ei vielä merkitse sitoutumista jäsenyyteen, vaan
ainoastaan sitä, että selvitämme jäsenyyden ehdot ja luomme siten
itsellemme kaksi vaihtoehtoa - ETA- tai EU-jäsenyyden - joista
valita. Lisäksi jäsenyydelle asetettiin tiukat reunaehdot, jotka koskivat
ennen muuta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä elintarviketaloutta”
”Minulle käsittämättömästä syystä hallitus kuitenkin hyväksyi EU:n
sanelemat ehdot, ja sopimus syntyi 1.3.1994. (UaVM 9/1994 vp sivu 50- 51).
1.2.1993 EY-jäsenyysneuvottelujen avajaiskokouksessa ministeri
Salolainen ilmoitti Suomen hallituksen puheenvuorossa Suomen
sitoutuvan luopumaan omasta rahastaan ja siirtymään
yhteisvaluutan käyttöön ensimmäisessä vaiheessa. Salolainen vahvisti
virallisella tasolla Koiviston esiintuomat ennakkositoumukset.
Eduskunnalle ja kansalaisille kerrottiin jotain muuta - tosiasioiden
vastaista.
Perustuslain muutosten osalta - sisältö - eduskunta oli
oikeudellisesti sidottu jo ennen jäsenyyspäätöstä ja ilman
eduskunnan päätöstä ennakkoehtojen hyväksymisestä.
KETKÄ LAATIVAT JUONEN?
(Kansallisen kehityksen strategia ja Eurooppalainen Suomi r.y.
toteuttivat sitä/ Sunnuntai-raportti Mtv 3 - 25.9.2000).
Näyttää siltä, että laittoman toiminnan salaamiseksi laadittiin
suunnitelma vastarinnan nujertamiseksi - sivistyksen ja jopa
ihmisoikeussopimusten vastaisin menettelytavoin. Jos kansallinen
suvereniteetti voidaan lakkauttaa petollisin menettelytavoin, mikä
merkitys on Suomen sitoumuksella YK:n peruskirjaan - kansojen
oikeudesta omaan valtioon? Mitä merkitystä on Suomen
ihmisoikeussitoumuksilla, jos perustuslait ja kansalaisten oikeusasema
ovat kumottavissa valtiopetoksen keinoin?
Ensimmäisessä vaiheessa suoritettiin harhautus: EY-jäsenyydestä,
perustuslakien muutoksista ja muun muassa muutoksista
kansalaisoikeuksiin vaiettiin julkisuudessa.
”EY-jäsenyydestä seuraisi, että lainsäädäntö -, toimeenpano - ja
tuomiovallan osalta tarvitaan perustuslaintasoisia säännöksiä
toimivallan siirtämiseksi EY:n toimielimille”. (VNS 9.1.1992 sivu 25 )
EY-tuomioistuin tulkitsee itsenäisesti kaikkien Unionin
jäsenmaiden kansalaisten perusvapauksien sisältöä (VNS 9.1-92
selonteon taustaselvitys s.102).
Päähuomio kiinnitettiin unionin poliittiseen sektoriin ja näin luotiin
mielikuvin poliittinen ja ideologinen vastakkainasettelu.
Täysivaltaisuudesta luopuminen käännettiin päälaelleen -
itsenäisyytemme vahvistumiseksi.
ESKO AHO USKOO:
”EU-jäsenyys vahvistaa Suomen itsenäisyyttä”
(Ilta-Sanomat 23.9.1994)
16.10.1994 oli neuvoa antanut kansanäänestys.
PRESIDENTTI AHTISAARI:
”Presidentin mielestä suomalaisilla on kaikki syy olla tyytyväisiä EU-
jäsenyyteen. ”Se on ilman muuta vahvistanut Suomen itsenäisyyttä.
Olin sitä mieltä ennen, kuin haimme jäsenyyttä, ja olen siitä nyt vielä
vakuuttuneempi”, hän arvioi. ...”. (Suomen Kuvalehti n:o
49/5.12.1996)
Jäsenyyskysymystä käsiteltiin kansalaisille jaetussa
informaatiossa syyllistävänä ja leimaavana niitä suomen
kansalaisia kohtaan jotka asettuivat vastustamaan lain
ulkopuolella toimivan poliittisen johdon toimintaa. Syntyivät
käsitteet EU-vastustaja, jarruttaja ja integraatiokehityksen
vastustaja.
Näihin käsitteisiin liitettiin kaikki mahdolliset negatiiviset kytkennät,
lähihistorian syyllisyyden taakkaa unohtamatta.
Voisiko parempaa esimerkkiä väitteeseen löytyä kuin kirjasta Suomen
Poliittinen Historia Osmo Jussila Seppo Hentilä Jukka Nevakivi:
Jatkosodasta nykypäivään Avaus Eurooppaan , s.319. (WSOY) 1995.
”Päinvastoin kuin suuri osa suomalaisista, jotka äänestivät
jäsenyyden puolesta Venäjän naapuruuden aiheuttamista jatkuvista
vaaroista vakuuttuneina, EU:n vastustajat lähtivät jäsenyyden
tuomista mahdollisista ulkomaisen pääoman, maahanmuuttajien
kilpailun ja kulttuuri-imperialismin vaaroista.
Kansalliskiihkoinen oikeisto enempää kuin vanha kommunistinen
äärivasemmisto ei piitannut enää lähialueiden mahdollisista
uhkatekijöistä vaan vastusti Euroopan integraatiota periaatteesta.
Mielenkiintoinen, melko vaikeaselkoisin perustein vastaan harannut,
puoluetaustaltaan hajanainen ryhmä koostui vanhoista Kekkosen
kannattajista, johtavana edustajanaan Keijo Korhonen.
Viime vaiheessa vastustajien joukkoon liittyi maaseudun
asukkaita, jotka olivat tyytymättömiä Suomen EU-jäsenyyden
pohjaksi neuvoteltuun sopimukseen, etenkin sen
maatalousratkaisuihin”.
Demokratiaan ja oikeusvaltioon sisältyvää mielipide- ja
julkaisuvapautta rajoitettiin ja vapaa julkinen sana kampanjoi
jäsenyyden puolesta - hallituksen politiikan jatkeena.
Nyt näyttääkin siltä, että ikään kuin epäkansalaiseksi ja -
suomalaiseksi leimaava EU-vastustaja käsite rakennettiinkin - ei
suinkaan vain EU-jäsenyyttä varten, vaan myös sitä tilannetta
varten kun suunnitelma Liittovaltiohankkeesta tuodaan
julkisuuteen.
Liittovaltion perustuslaki luonnoksena oli eduskunnassa 9.2.1994 ja
perustuslain suunnittelusta -liittovaltiorakenteen olemassaolosta
osana Maastrichtin sopimusta - oltiin hyvin tietoisia jo 1992
(eduskunnan asiakirjat).
PERUSTELU JA LÄHDEAINEISTO
Edellä esitetyn huomioiden ja siitä huolimatta saatamme tietoonne
seikat jotka todistavat kiistattomasti, että menettelytavoiltaan EU-
liittymissopimuksen voimaan saattaminen perustuu selkeästi
perustuslakien rikkomiseen. Eikä vain lakien rikkomiseen, sillä
menettelytavoissa rikottiin jokseenkin kaikkia sivistys- ja
oikeusvaltion perusteita. Huolimatta edellä esitetystä emme esitä
asiaamme siinä valossa, että olisi kysymys itse EU-jäsenyydestä. Se on
kokonaan toinen kysymys eikä kuulu tämän asian yhteyteen. Tämän
kirjoituksen motiivi on yksinomaan siinä epätietoisuudessa, mikä on
meidän oikeusasemamme suhteessa valtiovaltaan ja viranomaisiin.
Emme pysty selvittämään, perustuuko oikeusasemamme suvereenin
Suomen perustuslakiin (perustuslaki 2000, 1§), sillä EU-jäsenyyden
myötä EY-tuomioistuin tulkitsee itsenäisesti kaikkien Unionin
jäsenmaiden kansalaisten perusvapauksien sisältöä (VNS 9.1-92
selonteon taustaselvitys s.102).
Maastrichtin sopimuksella unionin kansalaisuusasiat siirrettiin
EY:n toimivaltaan. EY:n toimivaltaan luovutetuissa asioissa
jäsenvaltion hallinnolla ei ole lainsäädäntövaltaa ei oikeutta tehdä
lainsäädäntöaloitteita eikä sillä ole toimeenpanovaltaa ylikansallisille
toimielimille luovutetuissa asioissa.
1.3.2000 Voimaanastuneesta perustuslaista ylin toimeenpanovalta
valtio-oikeudellisissa asioissa on poistettu.
DOKUMENTTIEN VALOSSA
Vuonna 1992 (28.8) muutetulla valtiopäiväjärjestyksen 69§ 1mom,
2/3 poliittinen enemmistö siirsi yhdellä ainoalla päätöksellä Suomen
valtion ylimmän lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan
ylikansallisille toimielimille.
Tästä menettelytavasta käytetään yhäti harhaanjohtavaa
nimitystä ”supistettu perustuslain säätämisjärjestys”, vaikka siitä
v. 1992 muutoksella nimenomaan poistettiin perustuslaillinen
menettelytapa silloin, kun valtiosopimus koskee perustuslakia:
”mikäli asia koskee perustuslakia, noudattamalla, mitä 67 §:n 1
momentissa on säädetty".
Tämä muutos hukutettiin naamioimalla se ”säästölakeihin” ja
”siirtymisenä enemmistöparlamentarismiin”. Hallituksen esityksen
perusteluissa on harhaan johtava selvitys: ”Uudistus jättäisi
ennalleen ne määräenemmistösäännökset, jotka koskevat
perustuslain muuttamista tai siitä poikkeamista, Ahvenanmaan
itsehallintoa, kirkkolakia ja kansanedustajien palkkiota" ( Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi valtiopäiväjärjestyksen muuttamisesta (HE 234 - 1991 vp)) .
Yhden lauseen poistamisella avattiin tie perustuslakien
kumoamiseen johtavan sopimuksen hyväksymiselle eduskunnan 2/3
poliittisella enemmistöllä. Samalla voitiin estää tosiasioiden julkitulo
- vältettiin EU-jäsenyyden perustuslaillisen merkityksen
paljastuminen. EU-liittymissopimus saatettiin voimaan perustuslain
vastaisena - poikkeuksina perustuslaeista - ilman, että itse perustuslain
muutoksia olisi käsitelty. Perustuslain muutokset toteutettiin
perustuslaki 2000 voimaansaattamisella.
Valtio-oikeudellisesti Suomea hallittiin poikkeuslakien nojalla
1.1.1995 alkaen maaliskuun ensimmäiseen 2000 - uuden perustuslain
voimaanastumiseen asti.
Oliko Suomi sotatilassa EU:n kanssa, joka pakotti
poikkeuslakimenettelyyn ja ehdoitta antautumiseen? Perustelihan
ministeri Niinistön johtama perustuslakivaliokunta (1994)
poikkeuslakimenettelyä rinnastamalla EU-liittymissopimuksen
rauhansopimukseen (PeVL 14/94).
VJ 67 § 1 mom alkoi:
”Ehdotus perustuslain säätämisestä, muuttamisesta,
selittämisestä tai kumoamisesta on, tullakseen eduskunnan
päätökseksi…”
Tämä korvattiin uudistetulla tekstillä VJ 69 §:n 1 momentissa: ”Jos
asia koskee perustuslakia, lakiehdotus on kuitenkin kiireelliseksi
julistamatta hyväksyttävä kolmannessa käsittelyssä päätöksellä,
jota on kannattanut kaksi kolmasosaa annetuista äänistä
(28.8.1992/818)”. (Suomen laki/valtiopäiväjärjestys v.- 95)
Ilman valtiopäiväjärjestyksen muutosta mm. Suomen Markasta
luopuminen olisi pitänyt tuoda esiin perustuslain muutoksena -
lakiesityksenä perustuslain muuttamiseksi.
Valtion toimivallan luovuttamisesta (HM 1 ja 2 §) ei lakiesitystä
olisi voitu edes antaa, sillä EU-jäsenyydessä kysymys on suvereenin
valtion - valtio-oikeudellisesta lakkauttamisesta. (Mm.
tutkimuspäällikkö Teija Tiilikainen):
”Suomalaisten yhteinen salaliitto: Edessä on EU:n yhteinen puolustus”
(Tutkija Teija Tiilikaisen haastattelu)
Mm. ”Ensin ajattelin, että onko kyse poliitikkojen haluttomuudesta tuoda
tätä asiaa esiin. Meillä on kuitenkin aika paljon EU-kriittisyyttä ja puolustus
on herkkä asia. Mutta olen alkanut miettiä, että meillä ihmiset saattavat
laajemminkin ajatella niin, että tästä asiasta ei paljon tarvitse puhua”.
”Kansallisvaltioiden aika on ohi ja nyt rakennetaan
säätelyjärjestelmää globalisoituvaa maailmaa ja taloutta varten”. (14.11.1999 Kouvolan Sanomien kirjoituksesta: Sivu 26)
”Eduskunnan lainsäädäntövallan luovuttaminen edellyttää
perustuslainsäätämisjärjestystä, jos kysymyksessä on kokonaisen
oikeusalan siirtäminen, puuttuminen kansalaisten perusoikeuksiin
tai perustuslaissa erityisesti säännellyt tilanteet”.
(viite Nizza 2000)
”Lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja tuomiovallan
luovuttaminen eräin osin EY:n toimielimille ottaen huomioon myös
EY:n tuomioistuimen kehittämät oikeusperiaatteet välittömästä
oikeusvaikutuksesta ja ensisijaisuudesta rajoittavat Suomen
täysivaltaisuutta. Toisaalta tällainen luovutus on ristiriidassa myös
kunkin valtiollisen perustehtävän luovuttamista koskevien
sääntöjen ja käytännön kanssa”.
(Ora Meres-Wuori: Integraatioratkaisut ja Suomen ulkopoliittinen
päätöksentekojärjestelmä, Ulkoasiainministeriö 1994 Helsinki).
EU-JÄSENYYS - PERUSTUSLAKI 2000
Uudistus vai - kumous?
Selvityksen perusteella tehdään tarvittavat ehdotukset
muutoksiksi valtiosääntöömme”. (5.3.1992 Ahon hallituksen
tiedonanto Euroopan Yhteisön jäsenyydestä).
”Valtiosäännön selkeyden kannalta olisi kuitenkin asianmukaista,
että perustuslain sanamuodon muutokset ajoitettaisiin siten, ettei
asiallista ristiriitaa HM:n sanamuodon ja talous- ja rahaliiton
kolmannen vaiheen mukaisen oikeustilan välille muodostuisi.
Perustuslakiuudistuksen valmistelu on vireillä talousneuvoston
18.1.1996 asettamassa perustuslaki 2000-komiteassa, jonka tehtävänä
on laatia ehdotus yhdeksi, yhtenäiseksi Suomen perustuslaiksi, joka
tulisi voimaan 1.3.2000.
Tarkoituksena on laatia kokonaan uusi Suomen Hallitusmuoto,
joka korvaisi nykyiset neljä erillistä perustuslakiamme.
Perustuslakiuudistuksen yhteydessä on tarkoitus myös tehdä
tarpeelliset sisällölliset muutokset valtiosääntöön”. (Valtioneuvoston
selonteko 20.5.1997)
VALTIOSÄÄNTÖMUUTOKSEN PERUSTEENA VALTION
TOIMIVALLAN LUOVUTTAMINEN - POLIITTISEN
ENEMMISTÖN PÄÄTÖKSELLÄ
Perustuslain (VJ 69 §) muutoksen perusteluissa tuodaan esiin
integraatio:
”Tulkintaongelman ohella lepäämäänjättämiskieltojen nykyiset
rajaukset vaikeuttavat sellaisia laajoja lainsäädäntöuudistuksia, joihin
sisältyy osaksi lepäämäänjättämiskiellon alaisia, osaksi niiden
ulkopuolella olevia säännöksiä. Tämä on hankaloittanut erityisesti
Euroopan talousalueeseen liittymisen valmistelua. Sama vaikeus
koskenee vastaisuudessakin integraatioon liittyviä
lainsäädäntöhankkeita”. ”Tavoitteena on korostaa puolueiden ja
muiden yhteenliittymien vapaan kilpailun periaatetta ja purkaa
enemmistön päätöksenteolle asetetut tarpeettomat esteet” . (HE 234/1991 vp, sivu 7)
Voidaan siten suoraan todeta, että integraation toteuttamiseksi
sorvattiin perustuslain muutos, joka helpotti valtion suvereniteetin
luovuttamista.
Vuonna 1990 käynnistynyt perustuslain muutos muutti
menettelytavan ratkaisevasti. Muutoksella estettiin ”vähemmistöä
kikkailemasta perustuslailla”. (Esko Aho, Risto Ryti -sali,
Huittinen, 1.12.1999)
Toinen olennainen asia toteutui samalla: Julkisuudessa vältyttiin
keskustelemasta perustuslain muuttamisesta. ”Hallitusmuotoa ei
tarvitse muuttaa (PeVL 14/94)”. Tehtiin vain poikkeuksia
perustuslakeihin - ikään kuin hallitusmuoto ei muuttuisi.
Mutta:Poikkeukset mitätöivät kulloisenkin perustuslain kohdan
oikeudellisen sisällön (viite PeVL 18/1997 vp).
Kansalaisille voitiin syöttää pajunköyttä itsenäisyyden
vahvistumisesta tietoisena siitä, että poliittinen enemmistö ajaisi
asian läpi eduskunnassa, perustuslaista vähät välittämättä:
Nykypäivä 1.11.1991, sivu 4:
VALTIOSÄÄNTÖ
”Salolaisen mukaan Suomen valtiosääntö on museotavaraa.
Suomi on Euroopan valtiosääntömuseo, Salolainen laukoi. Hän
painotti, että Suomessa on saatettava eurokuntoon talouden ohella
myös parlamentarismi, valtiojärjestelmä ja työmarkkinajärjestelmä”.
Tämäkö oli tarkoitus?: ”LIPPOSEN MUKAAN SUOMEN
EUROOPPA-POLITIIKKA EI HORJU
Pääministeri Paavo Lipposen mukaan Suomen Eurooppa-politiikan
linjaa ei horjuteta tulevaisuudessakaan. Hän sanoo Pohjalaisen
haastattelussa, ettei millään hallituksella ole varaa odottaa yleisen
mielipiteen hyväksyntää.
...
Lipposen mukaan on kansan harhauttamista puhua Suomen
irrottautumisesta Euroopasta. Hänen mielestään sellaista
mahdollisuutta ei ole ollut, eikä kerta kaikkiaan ole” . (KOUVOLAN SANOMAT Maanantaina 1.12.1997, sivu 16)
Huomattakoon: Lipponen puhuu Euroopasta - instituutiona!
Vuoteen 2000 mennessä valtiosäännön eurooppalaistamista
kuvannee lehtimiehen artikkelin ote: ”EU-asioissa laillisuutta
hakevien kohtalona on tulla leimatuiksi hihhuleiksi tai pilkun
viilaajiksi. Ehkä he ovat oikealla asialla, mutta se ei riitä, kun kansa ja
poliitikot asiasta viis veisaavat”. (Jokilaakso 14.12.2000/ Timo
Simula).
Tuoreena tätä tukeva esimerkki kansanedustajan lehtilausunnosta
vuodelta 2000:
”Maastrichtin sopimus ei ole perustuslaki, vaikka siinä sovittiin
monista valtioiden suvereenisuuden ytimeen vaikuttavista asioista,
kuten yhteisestä valuutasta”. (SataSeutu 13.12.2000/Kansanedustaja
Juha Korkeaoja, Kokemäki).
TÄYDENNYKSEKSI
Ottaen huomioon kansalaisoikeuksien sisällön tulkintavallan
siirtämisen eduskunnalta EY-tuomioistuimelle jolla on itsenäinen
tulkintavalta ja ottaen huomioon oikeusministeriön
lainvalmisteluosaston lausuma tammikuussa 1993; Virallisia
käännöksiä sopimuksista voivat julkaista vain Euroopan
yhteisöjen neuvosto ja komissio, emme näin ollen olekaan
oikeudellisesti turvatussa asemassa uuteen perustuslakiin perustuen.
”Erityisen ongelmalliseksi on katsottu EU:n ministerineuvoston
julkisuuskäytäntö, joka vaikeuttaa kansalaisten sekä
tiedotusvälineiden tiedonsaantia ja siten hallinnon julkista valvontaa.
Komission valmistelutoiminta on julkista vain lopullisten päätösten
osalta. EU:ssa asiakirjat, lukuun ottamatta varsinaisia päätöksiä, ovat
pääsääntöisesti salaisia” (UaVM 9/94, sivu 39). Tämä salailuperiaate
siirrettiin Suomen uuteen perustuslaki 2000:teen; katso §96, 97, 47 ja
50.
(Viite: VNS 9.1.1992 s.25, UaVM n:o 9 /1994 vp: Liite 1. Sivulta 91
alkaen: Eduskunnan perustuslakivaliokunta lausunto n:o 14,
perustuslakivaliokunnan lausunto n:o 18/1997 vp).
Edellä mainittujen seikkojen ohella erityisen merkittäväksi asiat
muuttaa Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä n:o 6 / 1992 vp, s.25
esitetty lausuma: ”EY-säännöstön etusija puolestaan merkitsee
muun muassa sitä, että Suomalaisten tuomioistuinten on
ristiriitatapauksissa syrjäytettävä Suomalainen säädös, vaikka se
olisi perustuslaki”.
Näistä tosiasioista syntyy se kokonaisuus, että Suomen kansalaisten
oikeusaseman suhteen päätösvalta ei olekaan Suomen
hallintoelinten käsissä vaikka uusi perustuslaki 1§ niin väittääkin
(”1§ Suomi on täysivaltainen tasavalta”).
Kun tasavallan presidentti kertoo 21.3.2000 Iltasanomien
haastattelussa käyneensä neuvotteluja ulkovaltojen edustajien kanssa,
tässä aiemmin esitettyjen tietojen perusteella neuvotteluihin
sisältyvät myös Suomen kansalaisten perustuslailliset oikeudet ja
perustuslaillinen oikeus valtio-oikeudellisesti itsenäiseen valtioon.
Onko YK:n perusperiaate kansakuntien oikeudesta omaan valtioon
kumottu?
Julkisuudessa tiedotuksella luodut mielikuvakäsitteet jarruttajista ja
EU-vastustajista saavat sivistys- ja oikeusvaltioon kuulumattoman
sisällön.
Tiesivätkö jäsenyyden puolesta äänestäneet luovuttavansa
kansalle kuuluvan vallan pois itseltään (HM 2 §/1994)?
Kerrottiinko Suomen kansalaisille v.1994 heidän
oikeusasemaansa kohdistuvista muutoksista? (EY-tuomioistuin
tulkitsee itsenäisesti kaikkien Unionin jäsenmaiden kansalaisten
perusvapauksien sisältöä / VNS 9.1-92 selonteon taustaselvitys s.102).
Nizza 2000 - perusoikeuksien julistus.
Kun presidentti Koivisto kertoo käyneensä neuvotteluja ulkovaltojen
edustajien kanssa Suomen suvereniteetin luovuttamisesta, hän esittää
- nyt - asian seuraavasti: ”En minä voinut kuvitellakaan, että olisimme
siinä vaiheessa luovuttaneet suvereniteettiamme muilta osin kuin
mistä oli sovittu”. (IS tiistaina 21.3.2000. s.10 ). Tästä herää kysymys,
mistä suvereniteetin osista oli neuvoteltu luovuttavan ja mikä
perustuslain määräys oikeutti neuvotteluja käymään ja
suvereniteetin luovuttamisesta sopimaan? Edelleen on kysyttävä,
miten on mahdollista presidentin lausuman huomioiden, että
suvereniteettia menikin enemmän kuin mitä oli sovittu? Mihin
perustuslain kohtaan se sitten perustuu ja onko presidentin selän
takana neuvoteltu muustakin kuin mitä presidentille oli kerrottu?
Ja millä valtuuksilla?
Presidentti lehtihaastattelussa antaa ymmärtää, että hänetkin on
harhautettu.
Ne suvereniteetin osat joista neuvotteluja käytiin ilmenevät
presidentti Koiviston puheesta Bruggessa 28.10 1992 (§5) presidentti
Koivisto ilmaisi Suomen sitoutumisen Euroopan Unionin jäsenyyteen
näin: ”Euroopan yhteisöllä on kasvava rooli mantereemme kehityksen
suunnan määrääjänä. Me haluamme olla mukana tässä prosessissa.
Olemme tutkineet huolellisesti EY-jäsenyyden velvoitteet.
Hakiessamme jäsenyyttä hyväksymme acquis communautaire´n
Maastrichtin sopimuksen ja Euroopan Unionin finalite politique´n.
olemme valmiit hyväksymään jäsenyydestä johtuvat velvoitteet ja
myötävaikuttamaan niiden saavuttamiseen sovitulla tavalla”.
Koiviston puheen perusteella suvereniteetin luovuttamisesta käydyt
neuvottelut sisälsivät luopumisen Suomen hallitusmuodon 1 ja 2 §:n
oikeudellisesta sisällöstä: ”Kysymys on ensinnäkin siitä, että
sopimukset antavat oikeudenkäyttöpiiriimme kohdistuvaa julkista
valtaa lainsäädäntö-, toimeenpano tai tuomiovallan muodossa EU-
toimielimille ja tähän liittyen rajoittavan Suomen valtioelinten
toimivaltaa”. Näin toteaa perustuslakivaliokunta lausunnossaan
14/1994 vp. (Huomattakoon: Valiokunta käsittelee EU-jäsenyyttä,
Euroopan unionia oikeussubjektina).
Valiokunta vahvistaa vielä erityisesti sen mistä suvereniteetin osasta
neuvoteltiin luovuttavan: ”Edellä esitetyn johdosta valiokunta katsoo
sopimusmääräysten olevan ristiriidassa Suomen täysivaltaisuutta
koskevien hallitusmuodon 1 ja 2 §:n säännösten kanssa”.
Tässä ohessa todettakoon, että neuvoteltiin myös Suomen markan
luovuttamisesta kuten Maastrichtin sopimuksen hyväksyminen
ennakkoehtona edellytti.
Oudoksi perustuslakivaliokunnan toiminnan tekee sen itsensä
kirjoittamat ristiriidat em, lausunnossa (14/1994 vp). Kun
valiokunta oli edellä todennut EU-liittymissopimuksen valtio-
oikeudelliseen merkitykseen, se vähän myöhemmin samassa
lausunnossaan esittääkin asiat päinvastoin: ”Hallitusmuodon
muuttamista voitaisiin valiokunnan käsityksen mukaan pitää
oikeudellisesti välttämättömänä siltä osin kuin jokin sen säännös
kokonaan ja muutoin kuin tilapäisesti menettäisi nykyisen sisältönsä
EU:n jäsenyyden myötä. Tällaista vaikutusta ei kuitenkaan
valiokunnan arvion mukaan aiheudu liittymissopimuksesta
miltään osin”!
Tämä perustelu on järjetön tosiasioita ja valiokunnan aiempaa
lausumaa vasten tarkasteltuna: ”EY-jäsenyydestä seuraisi, että
lainsäädäntö -, toimeenpano- ja tuomiovallan osalta tarvitaan
perustuslaintasoisia säännöksiä toimivallan siirtämiseksi EY:n
toimielimille”. (VNS 9.1.1992 sivu 25 )
Perustuslakivaliokunnan laillisuusperustelut perustuvat poliittiseen
tarkoituksenmukaisuuteen, eivät suinkaan oikeuskäytäntöön, tai
Suomen valtiosääntöperinteeseen.
(Viite: PeVL 14/94, eriävä mielipide ns. EMU-varauman suhteen.
Legitimiteetti - perusteluna EU-jäsenyyden toteuttaminen
hallitusmuotoa muuttamatta kumoutuu valtioneuvoston EMU-
selonteossa 20.5.-97 ja perustuslakivaliokunnan lausunnossa 18/97:
Niistä jäljempänä ).
Tämän edellä esitetyn ristiriidan - hallitusmuodon kumoutuminen
hallitusmuotoa muuttamatta - selittääkseen Suomen eduskunnan
perustuslakivaliokunta ottaa lainsäädäntöperustelukseen - ei
suinkaan Suomen perustuslain vaan lähes suoran siteerauksen Jean
Monnet´n muistelmateoksesta.
”Tähän oikeudelliseen arvioonsa liittyen valiokunta kuitenkin haluaa
tähdentää, että tosiasialliselta merkitykseltään, esimerkiksi ETA-
sopimukseen verrattuna, jäsenyyden vaikutuksia on juuri
täysivaltaisuuden kannalta asianmukaista luonnehtia niin, että EU:n
jäsenenä Suomi käyttäisi osaa suvereniteetistaan yhdessä muiden
täysivaltaisten jäsenvaltioiden kanssa eurooppalaisen
yhteistoiminnan hyväksi” PeVL 14/1994 vp.
(Jean Monnet ” Muistelmat” julkaisija, Eurooppalainen Suomi r.y.
Kustantaja: Edita (Ent. Valtion kirjapaino, painatuskeskus) 1997 ISBN
- 37 - 2287 - 2. S.577):
”Nytkin todellisuus sanoo uskoakseni jälleen viimeisen sanan, ja
uskon myös sen muistuttavan suuresti ensimmäistä, joka kirjoitettiin
vuonna 1950. Se merkitsee suvereniteetin delegoitumista ja tämän
delegoidun suvereniteetin käyttämistä yksissä tuumin. En ole
havainnut, että kahdenkymmenenviiden vuoden aikana olisi keksitty
mitään muutakaan keinoa Euroopan yhdistämiseksi huolimatta
kaikista yrityksistä kääntää sen kulkemaan tien suuntaa” 9.5.1998.
Kysymys kuuluu: Mihin perustuslain kohtaan perustuslakivaliokunta
perusti lausuntonsa (14/1994 vp ja 18/1997 vp)? Vai onko käynyt niin,
että valiokunta perustuslain suhteen ylimpänä oikeusauktoriteettina
tulkitsi lakia poliittisin tarkoitusperin, poliittisesti
tarkoituksenmukaisessa kieliasussa.
Tässäkin piilee harhautus, sillä EU:n vanhoilla jäsenvaltioilla on
toimivallan luovutus kirjattu valtiosääntöihinsä (HE 1/1998 vp,
sivu 18-19).
Tämä edellä esitetty suvereniteetti määritelmä - yhteiskäyttö - on
täysin mahdoton valtio-oikeudellisessa tilanteessa. Todellisuuden
tapahtumista löytää perustuslakivaliokunnan lausunnosta 18/-97 vp:
EU: ”Liittymissopimuksen säätäminen supistetussa perustuslain
säätämisjärjestyksessä on tehnyt poikkeuksen useasta
hallitusmuodon säännöksestä, mukaan luettuna §72”. (HM-72)
edelleen valiokunta toteaa ”Suomi ei ole” tehnyt Euroopan Unioniin
liittyessään oikeudellisia varaumia jotka rajoittaisivat Maastrichtin
sopimuksen sovellettavuutta ja velvoittavuutta Suomeen nähden,
voimaansaattamislailla on Maastrichtin sopimus siten tullut voimaan
saatetuksi Suomessa lainsäädännönalaan kuuluvin osin koko
laajuudessaan ja Suomi on sitoutunut kaikkiin Unionin jäsenyydestä
seuraaviin velvoitteisiin”.
Maastrichtin sopimuksen valtio-oikeudellinen seuraamus: ”EY-
jäsenyydestä seuraisi, että lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan
osalta tarvitaan perustuslain tasoisia säännöksiä toimivallan
siirtämiseksi EY:n toimielimille. Jäsenyydestä seuraisi myös
muutoksia valtioelinten tosiasiallisiin valtasuhteisiin, ellei
valtiosääntöä muuteta valtasuhteiden säilyttämiseksi”. (VNS
9.1.1992, sivu 25)
- EY-oikeus; ensisijainen ja ehdoton, ylin oikeuslähde
- Komissiolla; monopoli lainsäädäntöaloitteenteossa
- EY-asetus; ei kansallisia voimaansaattamistoimia
- Toimeenpano- ja hallintovalta yhteisössä kuuluu Rooman
sopimuksen mukaan komissiolle. (UaVM 6/1992 vp, sivu 26)
On täysin perusteetonta väittää, että Suomi käyttäisi suvereniteettiaan
yhdessä muiden jäsenvaltioiden kanssa Eurooppalaisen yhteistoiminnan
hyväksi. Yhtälailla on typerää puhua täysivaltaisuudesta ottaen huomioon
komission valvontavalta ja EY-tuomioistuimen tuomiovalta
yksinoikeudellisesti sopimusten suhteen:
”Keskeinen komission toimeenpanovaltaan luettava tehtävä on EY:n
perussopimusten ja lainsäädännön noudattamisen valvonta”. (UaVM 6/1992
vp, sivu 26)
”Maastrichtin sopimus laajensi Euroopan yhteisön tuomioistuimen
toimivaltaa siten, että jäsenvaltio voidaan tuomita maksamaan hyvitys tai
seuraamussakko jäsenvelvoitteen rikkomuksen johdosta ja Euroopan
keskuspankki voi vaatia tuomioistuinta toteamaan jäsenvaltion
keskuspankin rikkoneen yhteisösopimuksen velvoitteita”. (UaVM 9/1194
vp, sivu 106, lakivaliokunta)
”Hallituksen esityksessä ilmoitetaan, että EU-jäsenyyden mahdollisesti
toteutuessa tullaan antamaan erillinen esitys sen vaatimista
valtiosääntömuutoksista. Näillä muutoksilla valtioelinten toimivaltasuhteet
järjestetään valtionsisäisesti ottaen huomioon jäsenvelvoitteet”.
(UaVM 9/HE 135/ 1994 vp, sivu 39)
1994 vp, kirjallinen kysymys 408, oikeusministeri Anneli Jäätteenmäen
vastaus: ”Valtiopäiväjärjestyksen 69 §:ssä tarkoitettua helpotettua
säätämisjärjestystä voidaan toisaalta käyttää vain valtiosopimuksesta
välittömästi seuraavien velvoitteiden voimaansaattamiseen. Menettelyä ei
voi käyttää esimerkiksi, jos valtiosopimuksesta välillisesti aiheutuu
tarve tasapainottaa valtioelinten valtasuhteita”.
Huomautus: Oikeusministeri antaa todellisen nimen riisutulle
valtiopäiväjärjestyksen
69 §:lle: Helpotettu säätämisjärjestys!
VAIETTU SALAISUUS
1.2.1993 EY-jäsenyysneuvottelujen avajaiskokouksessa ministeri
Salolainen ilmaisee neuvotteluissa luovutun Suomen markasta:
”Kolmannen vaiheen kriteerit ovat yhtenevät Suomen hallituksen
talouspoliittisten tavoitteiden kanssa. Hallitus pyrkii
talouspolitiikallaan määrätietoisesti tilanteeseen, jossa
edellytykset kolmanteen vaiheeseen siirtymiseen täyttyvät”.
”EMU:n kolmanteen vaiheeseen on vielä aikaa. On luonnollista, että
käydään keskustelua siitä, millainen rooli kansallisilla tulo- ja
finanssipoliittisilla toimilla tai mahdollisilla yhteisötason toimilla voisi
olla esimerkiksi suhdannevaihtelujen tasaajana. Tulevana EMU:n
osapuolena olemme kiinnostuneita osallistumaan tähän
keskusteluun”.
Eurooppa tietoa 130/-93 s.7 ja PeVL 18/1997.
Hallituksen ilmaiseman EMU sidonnaisuuden vahvistaa
valtiovarainvaliokunta lausunnossaan n:6/1996: ”Suomi hyväksyi jo
jäsenyyshakemuksessaan EU:n talous- ja rahaliittoon tähtäävän
politiikan, jonka tavoitteena on yhteinen rahapolitiikka ja
rahayksikkö”.
”Päätöstä (jäsenyyden hakemisesta) tehtäessä korostettiin sitä, että
jäsenyyden hakeminen ei vielä merkitse sitoutumista jäsenyyteen, vaan
ainoastaan sitä, että selvitämme jäsenyyden ehdot ja luomme siten
itsellemme kaksi vaihtoehtoa - ETA- tai EU-jäsenyyden - joista
valita. Lisäksi jäsenyydelle asetettiin tiukat reunaehdot, jotka koskivat
ennen muuta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä elintarviketaloutta”
”Minulle käsittämättömästä syystä hallitus kuitenkin hyväksyi EU:n
sanelemat ehdot, ja sopimus syntyi 1.3.1994. (UaVM 9/1994 vp sivu 50- 51) .
Suomi oli siten tehnyt päätöksen luopua omasta rahastaan jo ennen
18.3.1992 EY-jäsenyyshakemuksen jättämistä. Millä
perustuslaillisella määräyksellä näin on menetelty, koska
eduskunta ei 18.3.1992 saanut asiasta lakiesitystä, vaan Ahon
hallituksen tiedonannon EY-jäsenhakemuksen jättämisestä?
Tasavallan presidentti teki lopullisen päätöksen EY-
jäsenyyshakemuksen viemisestä Brysseliin samana päivänä 18.3.1992.
Miksi EY-jäsenyydestä ja sen sisällöstä vaiettiin?
”Tasavallan presidentin 18.3.1992 tekemän päätöksen mukaan
Suomi on samana päivänä hakenut Euroopan talousyhteisön
jäsenyyttä. Ennen hakemuksen tekemistä hallitus antoi 5.3.1992
eduskunnalle tiedonannon Euroopan yhteisön jäsenyydestä.
MILLOIN SUOMEN KANSA SAA ÄÄNESTÄÄ EY-
JÄSENYYDESTÄ?
Vuonna 1994 Suomen kansalaisten annettiin ymmärtää, että EY oli
muuttunut EU:ksi ja kansalaiset äänestivät 16.10.1994 EU-
jäsenyydestä.
”Perustettu Euroopan unioni ei korvaa Euroopan yhteisöjä, kuten
tiedotusvälineissä toisinaan väitetään, vaan täydentää niitä uusilla
politiikoilla ja uusilla yhteistyön muodoilla (EU:sta tehdyn
sopimuksen 47 artikla)”.
(Euroopan komission julkaisu; yhteisön oikeuden perusteet, 1999, sivu 8)
Tapahtunut tosiasia: Vaalipetos!
Seuraus: EU-jäsenyydeltä puuttuu legitimiteetti.
Perustuslakivaliokunta (Niinistö) perusteli lausunnossa 14/94 EU-
jäsenyyden legitimiteettiä kansanäänestyksen tuloksella.
Eduskunnan puhemies ja ministeri Salolainen pitävät EU-
jäsenyyttä ansionaan. On aika erikoista, että vaalipetos on ansio,
mutta se on jotenkin ymmärrettävää, sillä olihan Suomen
suvereniteetti ja perustuslait ongelma mm.
perustuslakivaliokunnalle (PeVL 18/1997 vp/ Itälä) ja
valtioneuvostolle (20.5.1997 vp/ Niinistö/ Lipponen).
”Hallitus pyysi 5.3.1992 annetulla/ päivätyllä tiedonannolla
eduskunnan suostumusta EY-jä
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=pitka
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=emu
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=15
http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=poytakirjat
Neuvottelun aloituspuheenvuorossa maan hallitus voi ottaa kantaa neuvottelukysymyksiin ilman, että jo tuossa vaiheessa lakeja muutetaan oletettavasti aikaansaatavan sopimuksen sopimusehtojen mukaiseksi. Neuvottelujen alkuvaiheessa hallitus voi ilmoittaa omat sopimustavoitteensa. Nehan eivät sido Suomea eikä eduskunnan vapaata päätösoikeutta hylätä tai hyväksyä neuvottelutulos.
Kun sitten neuvottelutulos syntyi Suomen hallitus esitti sen eduskunnan ja EU omien jäsenmaittensa hyväksyttäväksi. Eduskunnan hyväksymisprosessiin kuului mm. kansanäänetys.
Vasta Suomen eduskunnan ja EU:n sen jäsenmaiden myötävaikutuksella tehtyjen yhtäpitävien päätöksien jälkeen syntyi valtiosopimus, joka tuli yhtäältä Suomea ja toisaalta EU:ta sitovaksi. Tuossa yhteydessä vasta tuli Suomea sitovaksi mm. EMUa koskevat prosessit ja niitä koskevat lisäehdot.
Neuvottelut ovat neuvotteluja. Suomea sitovat eduskunnan asianmukaisessa järjestyksessä hyväksymät valtiositoumukset. Eduskunta on neuvottelutuloksen hyväksynyt valtiosopimuksena noudatettavaksi.
Nämä salaiset paperisi ovat olemattomia, kunnes ne julkaiset. Ilman niiden luovuttamista julkiseen analyysiin ja oikeudelliseen tutkintaan ne ovat ainoastaan hyvittava lisäpiirre kestämättömien väitteittesi argumentoinnissa.
Neuvottelujen sisäisistä muistioista ei ilmene mitään sellaista, mitä niiden väitetään todistelevan.
Se, ettei sisä- ja oikeusasioiden tahi ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteydessä ole käsitelty EMUa, johtuu siitä, etteivät ne kuuluneet em. asioiden piiriin. Talous- ja rahaliiton osalta hallituksen neuvotteluryhmä on todennut, että neuvottelutuloksessa hyväksytään EMU ja ns. salkku suljetaan (asia on heidän osaltaan loppuun käsitelty).
(Ps. eräässä muistiossa rakennerahastojen yhteydessä lyijykynämerkinnällä viitataan suurlääneihin. Asiakohdassa ei tarkoiteta suurläänejä, vaan paremminkin maakuntien asema ja merkityksen lisäämistä.)
Kauppaneuvotteluissa kuten palkkaneuvotteluissa yms. on yleinen tapa, että neuvottelijat neuvottelevat, kunnes saavat aikaan sellaisen neuvottelutuloksen, jonka olettavat tulevan päättänien elinten hyväksymäksi. Neuvottelutulos ei sido kuitenkaan päättäviä elimiä ja se raukeaa, jos sitä ei hyväksytä.
EU:ta koskevan neuvottelutuloksen on eduskunta hyväksynyt asinamukaisesti valtiosopimukseksi. Vasta sen jälkeen se on tullut Suomea sitovaksi.
"Hyvää päivää kirvesvartta" SINUN väitteilläsi, jotka on kuultu jo aikas monta kertaa - eivätkä ne ole sen todemmiksi siitä muuttuneet.
Mutta tuossa on salaisia papereita
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=pitka
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=emu
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=15
http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=poytakirjat
Otsikkosi >puutaheinää< on sitä "ihtiään"
EU petos on se, että vallanpitäjät luovuttivat maan asiat ulkomaalaisten päätettäviksi EU:sa.
Mitäs et lukenut papereitä, ääliö. Eihän niistä sillä pelillä mitään ilmene. Koko EU-asia sisältyy papereihin, kaikki unioniliitoksesta seuranneet asiat littyvät yhteen ja samaan pakettiin, jonka päättäjät ehdoitta hyväksyivät vehkeillessään vieraan vallan kanssa ja liittymissopimuksen kansalta salaten.
Maakuntien asemasta sen verran, että ne autioituvat EU:n talousteknoraattisten voitonpyynti- ja keskittämismenetelmien takia.
Kauppamiehet möivät maansa ja kavalsivat sen itsenäisyyden ulkomaisen suurpääoman lypsettäväksi.
Perustuslain vastainen EU:hun liittymissopimus olisi mm. markan ja ylimmän lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan sekä kaiken muun unionipapereista seuranneiden asioiden käsitellä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Valtiovalta ei kuulunut eduskunnalle, vaan kansalle. Eduskunta ei millään tavalla voi luovuttaa kansalle kuuluvaa korkeinta valtaa "valtiosopimuksella" esimerkiksi Neuvostoliittoon ja vielä tämän jälkeen väittää, siis Neuvostoliiton tuodessa ruplan ja koheesion sekä kaiken puristamisen yhteen muottiin.
Tokkopa edes neuvostotasavaltoja puristettiin niin tiiviisiin yhteisiin vormuihin kuin euroneuvostoliitossa...
Luettu on ja vastattu edellä otsikolla "puutaheinää". Tässä asiayhteydessä ne ovat puutaheinää, koska neuvottelumuistioista ei löydy tukea väitteille virheellisestä tai perustuslain vastaisesta menettelystä.
Muistiosta käy ilmi, että neuvottelijat hyväksyvät eduskuntaan vietäväksi EU:n liittymistä koskevan neuvottelutuloksen, joka sisältää osallisuuden rahaliittoon ja sen, ettei neuvottelutulos sisällä varaumaa rahaliiton ulkopuolelle jättäytymisestä.
Neuvottelijoiden päätöksellä ei ole sidottu eikä edes ole voitu sitoa eduskunnan päätösvaltaa hyväksyä neuvottelutulos tai olla sitä hyväksymättä. Sittemmin eduskunta päätti - mm. kansanäänestyksen ja perusteellisen valiokuntavalmistelun jälkeen - hyväksyä neuvottelutuloksen.
on monikko
>Tässä koosteessa olemme käyneet läpi eri päätöksentekoelinten
>päätöksiä ja ristiriitaisuuksia, joita liittyy Suomen EU- prosessiin, joka on
Minä en tunne kuin yhden päätöksentekoelimen eli Eduskunnan.
Mitä ne muut ovat?
Tuohan se vasta puutaheinää on, mitä sinä ymmärrysrajoitteinen ja väitteitään perustelematon pelle koetat syöttää hyväuskoisille nettalilijoille! Nimen omaan neuvottelumuistioista NÄKYY että on toimittu perustuslain vastaisesti.
Hallitusmuodon 72§: Suomen rahayksikkö on markka. Jos haluat sen muuttaa, sinun on löydettävä perustuslain muuttamista edellyttävät enemmistöt eduskunnasta. Minkäänlaisia vastaavia enemmistöjä ei ole konsanaan ollut eikä tullut. Tietysti voidaan keskustella, voiko eduskunta edes "perustuslain mukaisesti" luovuttaa kansalle kuuluvan korkeimman vallan, valtiovallan ulkomaille?
>Neuvottelijoiden päätöksellä ei ole sidottu eikä
>edes ole voitu sitoa eduskunnan päätösvaltaa
>hyväksyä neuvottelutulos tai olla sitä
>hyväksymättä. Sittemmin eduskunta päätti - mm.
>kansanäänestyksen ja perusteellisen
>valiokuntavalmistelun jälkeen - hyväksyä >neuvottelutuloksen.
Kansanedustajat eivät tienneet, mistä päättivät ja vielä kerran: EU-jäsenyys toteutettiin perustuslain vastaisesti. Markasta ja sotilaallisesta liittoutumattomuudesta luopumisesta ei eduskunnalle tiedotettu.
Neuvottelutuloksen on Suomen EU-Kriittinen liike valmis mitätöimään milloin tahansa.
Hallitus ja presidentti, sekä muu euromafia.
... että Saksalla tai Ranskallakaan ei ole enää omaa rahaa. Eikä Italialla. Kaikkien itsenäisyys on viety. Nyyh.
Tosin tuore leipä maistuu edelleen yhtä hyvältä vaikka sen eurolla ostankin.
Vieraan leipä on karvas!
Saksa ja Ranska painivat eri sarjassa kuin Suomi: ne voivat EU:n jäseninä ajaa etujaan paremmin mm. määräenemmistöpäätösten takia.
Saksa ei saanut kiistelytä tupakkamainonnan kieltävää lakia kumottua, joten siinä esimerkki Saksan ylikorostetusta vaikutusvallasta EU:ssa. Ei vaikka Britannia oli tukemassa.
Parempi syödä vieraan leipää kuin kotoista pettua...
itsenäinen valtio. Siinä vihje,-että koska suuri maa ei voi vaikuttaa päätöksentekoon,- mitä se pienen maan "vaikuttaminen" unionissa on. Sellainen valhe, että Lipponen ym. "mallioppilas" -maan edustajat voisivat tai edes HALUAISIVAT vaikuttaa päätöksii, voidaan vihdoinkin jättää omaan arvoonsa, eikös vaan?
Vieraan vallan ja vieraiden intressien alaisuudessa ei kunnian kukko laula, eikä kiltti EU-setä kriisitilanteessa leipää tuo.
Parempi se pettukin on, kuin vieraan patonki ja punkku. Voi perkkeles yritä vähän vaivata päätäsi hannis.
"Siinä vihje,-että koska suuri maa ei voi vaikuttaa päätöksentekoon,- mitä se pienen maan "vaikuttaminen" unionissa on."
Aivan. Tuota on toimivaa demokratiaa, EU:ssa päätökset tehdään valtioiden kesken. Ajattelepa Suomen nykyistä kotimaan tilannetta: Valta on yksissä (demarien) käsissä! Mitäpä ne vihreät tai RKP pystyvät tekemään? Mutta tämä on demokratiaa.
Suomi ei ole vieraan vallan alaisuudessa, kuten se oli NL:n aikaan. Suomi on mukana päätöksentekoelimissä. Mitä kriiseihin tulee niin olet totaalisesti väärässä: SUOMEN LEIPÄJONOISSA ON JAETTU TONNEITTAIN JUURI EU:N RUOKA-APU -TARVIKKEITA! Eli kyllä se kiltti EU-setä ihan konkreettisesti sitä leipää on jakanut Suomen leipäjonoissa. Ja hyvin on kelvannut, kuten tv-kuvista lienet nähnyt.
Tämä:
>Tuota on toimivaa demokratiaa<
Eihän se mitä toimivaa ole kun ULKOMAILTA KÄSIN PUUTUTAAN NÄINKIN PIENEEN ASIAAN, eikä mitään voi!
>EU:ssa päätökset tehdään valtioiden kesken.<
Ei tehdä. Komissiolla on yksin aloiteoikeus. Valtioilla on vain suuntaa antava rooli harvoissa kokouksissaan. EU:n säädökset eivät tunne päätöksiin "vaikuttamista" vaan ainoastaan niiden noudattamisen.
VALTA ON EU-BRYSSELIN KÄSISSÄ. Kumma kun eivät eu-nukit tunne omaa neuvostoliittoaan...
Suomeen ei tullut Neuvostoliitosta direktiivin direktiiviä, ei maatalouspolitiikkaa, ei liitytty Neuvostoliiton jäseneksi niin kuin EU-neuvostoliiton jäseneksi valitettavastai liityttiin, korruptiivisten poliitikkojen petoksella.
LEIPÄJONOT OVAT EUROPOLITIIKAN ITSENSÄ AIHEUTTAMIA SAKSALAISINE EMU-KRITEEREINEEN JA VÄHEMMÄN "HALLITTUINE" RAKENNEMUUTOKSINEEN.
Köyhät köyhtyvät ja leipäjonot kasvavat EU:ssa. Näin on todellakin asian laita.
varmasti ymmärtänyt termit oikein?
>>EU:ssa päätökset tehdään valtioiden kesken.<
>Ei tehdä. Komissiolla on yksin aloiteoikeus. Valtioilla on vain suuntaa
>antava rooli harvoissa kokouksissaan. EU:n säädökset eivät tunne
Aloiteoikeus ei ole päätösvallan synonyymi. Nyt siellä taas valtiot antavat
suuntaa. Uusista jäsenvaltioista on päättämässä komissio?
Köyhiä on suomessa ollut aina, ero on vain siinä että EU pitää köyhistään huolen, tuomalla leipää.
Ei Suomeen tullutkaan direktiivejä Neuvostoliitosta - ei tarvinnut koska Neuvostoliitto käytännössä johti mm. Suomen ulkopolitiikkaa, ja vaikutti myös sisäpolitiikkaan. Ja täysin suomen tahtomatta.
EU:n liityttiin omasta vapaasta tahdosta, aivan kuten niin monet naapurivaltiommekin. Ja lisää liittyy koko ajan.
Valta on Brysselissä, ja me olemme mukana siellä päättämässä. Se on paljon, paljon parempaa kuin valta Moskovassa, jossa emme ole edes itse päättämässä.
Ja Helsingissä sitä vasta vääriä päätöksiä osataan tehdäkin!
Sanopa minulle, milloin on ollut sellainen lama ja 530 000 000:n ihmisen työttömyys ennen "urokuntoon" laittautumista viikateministeri Viinasen ja galigula-Ahon synkkänä aikana??
EU:hun joudutaan maksamaan sellaisia summia rahoja, joilla työttömyys ja köyhyys olisi saatu moneen kertaan hoidettua rakenteellisesti kuntoon. Nyt emme voi sitä vastaavia päätöksiä itsenäisesti tehdä.
Neuvostoliitto ei johtanut Suomen politiikkaa: sen oli oltava uskottavaa myös länteen - näinhän ei olisi ollut, jos se Nl olisi asioihin EU:n taovin vaikuttanut. Sisäpolitiikka tehtiin omilla ehdoilla. Oli vapaus vaihtaa työpaikkaa, oli lakko-oikeus ja toisin kuin nyt EU-aikana, oli peruspalvelut kunnossa: jokaisessa lähiössä oli posti, pankki ja kauppa sekä apteekki, kioskeja, parturi ja kemikaliokin. Tuntuu jo aika hurjalta EU:n talousteknoraattisten voitonpyynti ja keskittämismenetelmien alaisuudessa elettyä: miten se on ollut aikoinaan mahdollista??
Toki muuten Suomessa toteutettiin "pohjoismainen hyvinvointimalli" kommunismin ja Neuvostoliiton pelosta.
Sen, mitä sen "päättäminen ja asioihin vaikuttaminen" EU:ssa on, on täällä käsitelty jo moneen kertaan. Sen voi jo jättää omaan arvoonsa. Mutta lopputuloksen kertaan lyhyesti: Suomen edustajilta puuttuu 1. kyky, 2. halu ja 3. oikeus vaikuttaa unionin hallintoon.
Olisiko mielestäsi siis pitänyt liittyä Neuvostoliittoon, jotta olisi päästy Moskovaan päättäjien pöytään! VOI HANNIKAINEN JOSPA KOMMARIT OLISIVAT KEKSINEET TUON VÄITTEEN! Hah! "Pääsemme päättäjien pöytään, jos liitymme Neuvostoliittoon - nehän päättävät asioista joka tapauksessa."
Helsingin puoluekenttä on vain vaihdettava. ei muuta.
Noh, se on vissi, fakta vankka, että Suomen päätösvalta valui 1995 ulkomaille - miten se sitten tehdäänkin. Komissiolla on yksin lakialoiteoikeus, eikä se ole kenenkään valvonnassa, eikä vastuussa kenellekään.
Valtioden Neuvostot kokoontuvat harvakseltaan, kun taas komissio suoltaa määräyksiä jatkuvasti.
Valtioiden päätöksiin ei Suomi 3:n äänen painotuksellaan pitkälle pötki. Veto-oikeus poistui Nizzan myötä?
mitä valui.
>lakialoiteoikeus, eikä se ole kenenkään valvonnassa, eikä vastuussa
>kenellekään.
:Komissio on vastuussa Euroopan parlamentille, jolla on valta erottaa se epäluottamuslauseen kautta.
:Komissio osallistuu kaikkiin Euroopan parlamentin istuntoihin, ja sen on selitettävä ja perusteltava
:toimintaansa, mikäli parlamentin jäsenet sitä pyytävät. Sen on vastattava parlamentin jäsenten kirjallisiin
:ja suullisiin kysymyksiin.
>Valtioden Neuvostot kokoontuvat harvakseltaan, kun taas komissio
>suoltaa määräyksiä jatkuvasti.
Kyse taisi kuitenkin olla aloiteoikeudesta. Mitä väliä vaikka
komissio heittäisi 10 aloitetta päivässä, neuvosto kuitenkin
päättää vaikka kokoontuisi kerrän vuodessa.
>Valtioiden päätöksiin ei Suomi 3:n äänen painotuksellaan pitkälle pötki.
>Veto-oikeus poistui Nizzan myötä?
Jos katsot tarkkaan, niin tuolla on myös sana yksimielisesti.
:Perussopimuksissa määrätään, että neuvosto tekee päätöksensä tapauksesta
:riippuen yksinkertaisella enemmistöllä, määräenemmistöllä tai yksimielisesti.
:Yhteisöasioissa suuri osa lainsäädäntöä koskevista päätöksistä tehdään
:määräenemmistöllä komission ehdotuksen perusteella.
Parilla kaverilla on myös määrävähemmistö mahdollinen.
Ei erota. Ei olisi erottanut 1999 ellei komissio olisi itse eronnut. Demarit olisivat pelastaneet komission.
Tuota seuraavaahan on vaadittu: eri asia on jos vastauksia joskus puolen vuoden välein saadaan.
Komissio määrää ja sen määräyksiä on laitettava täytäntöön hyvin lyhyellä valitusajalla ennen mitään neuvostojen kokoontumisia.
Määräenemmistö suosii suuria maita, eikö?
Onhan se hyvä, jos olisi vielä veto-oikeus, vaikka onkin eri asia, käytetäänkö sitä, vai pitääkö aina olla mallioppilas. Nythän Ruotsi meni Suomen ohi direktiivien noudattamisessa. On siinäkin kilpailun aihe, kuka pahimmiten on rähmällään lännen neuvostoliittoon.
Tuohon alkuun vielä että, ratkaisevat paperit ovat salaisia. Niitä on yksi ja toinen mep koettanut saada avoimemmaksi. Söderman ja Heidi Hautala, Esko Seppäsestä puhumattakaan.