Mites

80 vuotiaana tuskin on huolissaan jostakin millin kokoisesta arvesta.

no vaikkei niitä nyt koko loppuelämää pitäisikään niin ainakin voi kiikkustuolissa 80 vee muistella että millassia koruja sitä nuorena on lärvissä tullut pidettyä. ja kuka tietää vaikka niitä löytyisi vielä silloinkin! ;) mutta kuitenkin eletään tässä hetkessä ja tässä ajassa ja itse en ainakaan ajattele etten uskaltaisi ottaa lävistyksiä tai tatuointeja koska jos joskus haluaisin ne pois niin millaista jälkeä siitäkin tulisi.. minä ainakin sitten voin aina muistella sitä ja tätä kun oli sellasta ja tällästä eikä sitä nyt jaksa murehtia pieniä arpeutumia, elämässä vähän tärkeämpiäkin asioita..

1. Tuon sä voit mennä sanomaan ensimmäiselle finniselle pottunokkaiselle teinille joka vastaan tulee.
2. Onko käynyt mielessäsi ajatusta, ettei lävistyksen ottaja ole aina teini, vaan aikuinen ihminen?
3. Jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä, mutta näitä saman sarjan morkkauksia on jo pari liikaa. Jospa olisit jättänyt kommentoimatta?
4. Eikö ole jokaisen oma asia kuinka monta arpea kasvoihinsa haluaa? Itse aion elää täysin rinnoin, murehtimatta paria hassua jälkeä kasvoissa. (Ja nekin vain tuovat mieleen muistoja ja hetkiä, joista en kadu ainoaakaan.)
5. Lävistys on melkein sama asia kuin esim. suklaa. Jätätkö patukan suklaata syömättä ajatellen että se näkyy mahassasi? Minä en. Samoin kuin en jätä lävistystä ottamatta sen takia että siitä saattaisi jäädä jälki.

Elä ja tee sinä asiasi kuinka parhaaksi näet. Mutta anna meidän elää ja tehdä asiat meidän tavallamme, niin kuin me itse tahdomme. Se tuskin vaikuttaa sinun elämääsi kovin suuresti, vai kuinka?