Ongelmana on siis se, että mun puoliso tuntuu tosi saamattomalta..
Annan hänelle kaikkea mitä mies voi antaa: Hellyyttä, rakkautta, rakkauden tunnustuksia päivittäin, elätän hänet (käytännössä), huomioin tarpeet, hyvää seksiä.. Olen ostanut asunnon.. Teen lähes mitä vain hänen hyväksi. Ei pitäisi mitään puuttua..
Vastineeksi vain ei meinaa tulla paljon mitään.. Häntä ei huvita seksielämä kovinkaan paljon (vaikka saisi minulta todella paljon ja laadukkaasti), ei kiinnosta asunnon siivoaminen sillä välin kun käyn töissä, ei minun huomioiminen kovinkaan paljon, nukkuminen ja lepääminen tosin kiinnostaa..
Olenko liian vaativa? Vai liian kiltti? Pitäisikö keskittyä enemmän omiin harrastuksiin ja lopettaa asiasta murehtiminen?
Annan hänelle kaikkea mitä mies voi antaa: Hellyyttä, rakkautta, rakkauden tunnustuksia päivittäin, elätän hänet (käytännössä), huomioin tarpeet, hyvää seksiä.. Olen ostanut asunnon.. Teen lähes mitä vain hänen hyväksi. Ei pitäisi mitään puuttua..
Vastineeksi vain ei meinaa tulla paljon mitään.. Häntä ei huvita seksielämä kovinkaan paljon (vaikka saisi minulta todella paljon ja laadukkaasti), ei kiinnosta asunnon siivoaminen sillä välin kun käyn töissä, ei minun huomioiminen kovinkaan paljon, nukkuminen ja lepääminen tosin kiinnostaa..
Olenko liian vaativa? Vai liian kiltti? Pitäisikö keskittyä enemmän omiin harrastuksiin ja lopettaa asiasta murehtiminen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
No just joo. Oot todellakin liian kiltti! Voi ku omakin mies ois edes puoliksi noin kiltti... Lopeta ne hellittelyt, jos nainen ei helli sua ollenkaan. Sittenpä tietää mistä jää paitsi.
sama, vai onko se muuttunut tuollaiseksi hiljattain? Tuo väsyminen/nukkuminen, saamattomuus, seksin kiinnostamattomuus ja emotionaalinen sulkeutuminen kuulostavat minusta hyvin klassisilta masennusoireilta. Kyselepä puolisolta, että miltä hänestä tuntuu, miltä elämä hänestä tuntuu jne.
On ollut aina, kuitenkin muuttunut parempaan päin. Ehkä mä vain annan liikaa, ja vaadin siten itsekin liikaa.. Paljon ollaan keskusteltukin asiasta ja se on auttanut.
Ei hän sulkeutunut ole (hyvin puhelias ja sosiaalinen), ehkä hänen elämäntyylinsä vain on "rauhallisempi" kuin minulla. Vaikka en itsekään mikään hirmuinen menijä ole..
pääasiassa materialismin tuotteita,painotat miten elätät ja mitä olet ostanut hänelle.Jospa hänestä tuntuu että pidät häntä yksityisensä huoranasi.
Se taatusti vie mielihalut jos toinen tavallaan vaatii seksiä vastapalvelukseksi.
Jos kokeilisit eri tyyliä nyt.
Pyydä kävelylle,pidät kädestä ilman seksuaalisia viitteitä,hiero hartioita ilman lipsahduksia erogeenisille alueille.Juttele,kero päivän tapahtumista,kysy mielipiteitään.
Katsokaa yhdessä jotain hyvää elokuvaa sohvalla maaten ja muista ettet lipsahda seksin suuntaan niin yllätysyllätys,hän tekee aika pian aloitteen.
Jos asenteesi on että hän on velvollinen ottaman sinulta "paljon ja laadukkaasti" (voi luoja mikä kommentti sinulta) niin ei taatusti se pakon tuntu saa häntä innostumaan.
Jos häntä kiinnostaa nukkuminen ja lepääminen niin ehkä on joku syy miksi on väsynyt,onko teillä lapsia,onko hänellä joku oma huoli mikä valvottaa silloin kun sinä nukut ja hän joutuu sen pitämään sisällään.
Älä keskity omiin harrastuksiin vaan siihen miten voisit suhtautua eri tavalla.
Osittain olet oikeassa tuon materiaalisen suhteen, mutta siinä suhteen väärässä, että annan todellakin myös paljon muutakin. Käymme myös kävelyllä, elokuvissa, ym. usein.
Enkä todellakaan pidä häntä "yksityisenä huorana"! Rakastan häntä aidosti ja suunnattomasti. Ja "paljon ja laadukkaasti" (ehkä todella huonosti sanottuna), tarkoitin että seksi on välillämme todella hyvää. Ehkä mainitsin tuon siksi, ettei tänne tulisi niitä "sillä on toinen"-kommentteja, koska hänellä ei varmasti ole toista. Pahoittelen huonoa ilmaisua!
Mä kuitenkin kallistuisin enemmän siihen, että mä annan liikaa ja kaiken liian helposti.. Ongelma on lähinnä se, että sille antamiselle ei saa kovinkaan hyvin vastakaikua..
Miten siis voisin lopettaa liikaa antamisen? Kun ongelmana on se, että sitten vastakaikua tulee vielä vähemmän ja se pahentaa minun olotilaa entisestään..
Exäni käyttäytyi juuri noin. Eron jälkeen hänellä diagnosoitiin masennus, joka oli jatkunut melko vakavana jo pitkään. Kannusta puolisoasi menemään lääkäriin. Vie vaikka yksityiselle ja maksa se.
masennus mieleen, mutta onhan niitä kiittämättömiä ihmisiäkin -tiedäthän kun saa kaiken syliin niin mikään ei tunnu miltään eikä osaa arvostaa mitään. Saattaa jopa ajatella, että itsepä annat omasta tahdosta pyytämättä. Jos hänellä ei rahaa niin voi kokea luonnolliseksi, että sinun tuloilla maksetaan "kaikki".
Voikohan tuollaisella "yli antamisella" olla jotain merkitystä masennuksen ruokkimiseen?
Eli tottuu liian hyvälle ja siksi masentuu, kun elämä on "liian helppoa".. Nykyään kun monilla lapsilla ja nuorilla on todettu masennusta huomattavasti suuremmassa määrin kun ennen. Pääsevätkö liian helpolla?
Harmi, että teillä on jo lapsia. Muutoin olisi varmaankin "helpompi" antaa toisen kokeilla omien siipiensä kantamista. Sehän ilmeisesti vaimosi kohdalla puuttuu (kun ei tekstistä selvinnyt asianlaita ihan) ? Vai onnistuisiko vaimon siipien kokeileminen esim. opiskelemalla tai jonkun tilapäisen työpaikan,jopa harjoittelupaikan hankkimisella (jos häntä kiinnostaisi edes jokin ja taloudellisesti se ei olisi ongelmallista - tosin ilmeisesti lasten hoitopaikka maksaisi sitten eli menoihin olisi varauduttava vaikkei tuloja sen enempää tulisi kuin jos vaimo on kotona...).
Mun mielstä jos on masentunut, niin ainoa joka hänet sieltä auttaa on hän itse. Läheiselle jää lähinnä tukihenkilönä toimiminen - tukee hoidonsaamisessa jne.
Voimia toivon kovasti mihin tahansa ryhdytte, sillä tekemättömyys eli "antaa ajan hoitaa" ei välttämättä toimi. Parisuhteessa on kummallakin oma vastuunsa ja hienoa, jos toinen pystyy noinkin sen kantamaan.
Mun mielestä ei ole väärin, että kumppanina kerrot myös miten tosiasiat käytännössä ovat eli tuot leivän pöytään jne.
Parisuhdeneuvojalla tms. voisi myöskin käydä jos tilanne tuntuu yksin tukalalta.Ehkä parisuhdeneuvojakin voisi suositella vaimoa hakeutumaan hakemaan työtä tai opiskelupaikkaa? Työkkärikin neuvoo, mutta sen asia ei ole tietenkään hoitaa henkistä puolta...
Itse elän ns. miehen siivellä. Pakko, kun tulin raskaaksi niin hommat loppui kuin seinään ja kelasta en saa mitään kun mies tienaa liikaa. Parisuhteessa kummankin täytyy panostaa jollakin tavalla, ei voi vaan ottaa, meillä hommat menee näin:
Koti on aina siistinä, ruoka valmiina kun tulee kotiin. halailen häntä paljon ja kuuntelen kaikki työhuolet sun muut.. Seksiä saa silloin kun haluaa ja tykkään siitä itsekkin. Lisäksi pidän itseni kuosissa raskaudesta huolimatta.
Olen tämän tyyppinen kuitenkin muutenkin, tykkään huolehtia miehestäni. Hän ei ole siihen tottunut ja onkin välillä kiusaantunut kun ei tee kotitöitä tai muuta sellaista. Olen vaan sanonut että tykkään itse tehdä ja mulle riittää kun hän käy töissä ja hoitelee rekaat auton alle.. Tykkään perinteisestä naisen ja miehen mallisssta, kynnysmatto en kuitenkaan tunne olevani, mieheni kohtelee minua erittäin hyvin...
Jotain tämäntapaista odottaisinkin puolisoltani..
Sinänsä minua ei häiritse toisen elättäminen, jos molemmat kantavat kortensa kekoon omalla tavallaan. Mielelläni elätän ja pidänkin sitä omana tehtävänäni. Mutta toki siitä mitä tekee, pitäisi saada kiitosta jollakin tavalla..
Vaikea on kunnioittaa toista, jos itseään ei kunnioiteta.
Onneksi tällä hetkellä menee taas ihan hyvin.. mutta valitettavasti tiedän, että sama meininki jatkuu hetken päästä.. Jatketaan keskustelua ja yrittämistä, jospa se siitä! ;)