Olen melkein kolmekymppinen tyttö. En miellä itseäni NAISEKSI, tyttöhän minä. Yksi vakava 4v. suhde takana ja pari muuta alle vuoden yritelmää. En ole mikään yöperhonen, työtä, asuntolainaa ja näin eli aikuisuuden merkit mutta eipä juuri muuta :) Kaipa mussa on jotain vikaa tai sitten ei.
Kolmekymppisenä on jo porukka hyvin "kahtiajakautunutta". On tiiviit perheet ja avioliitot jota ennen on seurusteltu jo kymmenen-viisitoista vuotta.. ja useat miehet kuin naisetkin voisivat ulkomuodoltaan käydä jo keski-ikäisistä. Tässä vaiheessa kun varhaisaikuisuuden juhliminen ja epäterveet elämäntavat viimeistään ottavat kiinni.
Kai kolmekymppisyyteen kuuluu perhearki ja tietty "jämähtäminen". Minä lienen kelkasta jo pudonnut :)
Kolmekymppisenä on jo porukka hyvin "kahtiajakautunutta". On tiiviit perheet ja avioliitot jota ennen on seurusteltu jo kymmenen-viisitoista vuotta.. ja useat miehet kuin naisetkin voisivat ulkomuodoltaan käydä jo keski-ikäisistä. Tässä vaiheessa kun varhaisaikuisuuden juhliminen ja epäterveet elämäntavat viimeistään ottavat kiinni.
Kai kolmekymppisyyteen kuuluu perhearki ja tietty "jämähtäminen". Minä lienen kelkasta jo pudonnut :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
siitä sinkkuudesta yhtään turhaa stressiä. ;)
Kyllä meitä lähes 3kympin sinkkuja on vaikka kuinka paljon, joten tuskin olet yksin sen asian kanssa.
Ja eihän sitä tiedä vaikka huomenna asia olisi jo toisin. ;) Hymyä huulille ja katselemaan muita sinkkuja, niin asiat menevät eteenpäin. ;)
Minusta on tänä päiävänä täysin normaalia olla kolmekymppisenä sinkku. Jokaiselle - kuten minulle - se ei ole oma valinta, vaan kohtalon syytä kun ei ole osunut kohdalle sitä oikeaa.
Totta on, että monilla on perheet valmiina ja lapset koulussa. Mutta näin ulkopuolisena katsoessa onko se ollenkaan kadehdittavaa? Oma vapaus on jokaisella yksilöllinen, toisilla se kestää kymmeniä vuosia ja siitä voi alitajuisesti nauttia vaikka päivittäin toivookin omaa kumppania ja lapsia.
Jämähtäminen alkaa olla menneen ajan sanastoa. Nykyään ihmiset tekevät eri elämänvaiheessa niin erilaisia ratkaisuja - jotkut menevät naimisiin kymmeniä vuosia nuoremman kanssa, toiset saavat lapsia viisikymppisinä. Olen varma että sinä päivänä kun löydät minun kaltaiseni miehen, sinusta tulee hyvä äiti ja vaimo;)
NAINEN, siitä et pääse mihinkään. Kuitenkin, jos miellät itsesi tyttöseksi, tulee väkisinkin miettineeksi henkistä kehitystasoasi. Ehkä sitten tosiaan oletkin vain tyttönen.
Nainen on nainen täysikasvuisena, eli kauan kauan ennen kolmenkymmenen vuoden ikää. Jotkut ovat niin helvetin irtautuneita luonnosta etteivät kykene sitä hyväksymään.
Nainen = naaraspuolinen, jolla on lapsia
Tyttö = naaraspuolinen, jolla EI lapsia
Mies = urospuolinen, jolla on lapsia
Poika = urospuolinen, jolla EI lapsia
Eikös se noin mene, henkisen iän kanssa ;)
jo ohittanut naisen parhaat synnytysvuodet monta vuotta sitten. Alat olemaan jo siis vanha nainen.
Elä, äläkä kysele tyhmiä.
oon 36, en oo jämähtänyt eikä kroppa oo plösähtänyt, samat mitat kuin 15-vuotiaana. Asioihin pystyy itse vaikuttamaan. Biletän, silti on asuntolainat jo maksettu ja töitä tehdään -> ei asiat aina sulje pois toisiaan. Jämähtää en aio, kun ei sovi luonteelle :)
Hauska aihe.. Itse 23v male, 2 vuotta sitten mielsin itseni pojaksi, vuosi sitten ajattelin olevani mies ja nyt ajattelen enemmänkin olevani miespuolinen IHMINEN... Itse ajattelen vastakkaista sukupuolta
Ei tyttö vaan nuori nainen.