miten on nykyajan ihmiset ihan uskomattomia nynnyjä?? joka palstalla itketään kuinka anoppi ja appi hyppii päälle tai kuinka petturimieheen ei voida luottaa, jne!
eikö ole tullut koskaan mieleen että jokaisella on se yksi elämä vain elettävänä! pitääkö sitä kaikkea paskaa joutua kuuntelemaan ja kestämään elämässään? ottakaa ohjat omiin käsiinne! tehkää paskamaisesta kohtelusta loppu, niin kotona kuin työpaikallakin!
monet liikaa hyssyttelee asioita ja yrittää väkisin pitää kulisseja pystyssä!
ei hemmetti! onneksi itse olen suorasanainen ja valmis katkaisemaan välit selkään puukottajiin!
ystäväpiirini läheiseni koostuvatkin vain muutamista ihmisistä, mutta yksikään ei kiusaa, loukkaa tai puhu minusta paskaa! se on selvinnyt tässä vuosien varrella. ne paskanpuhujat, kiusaajat ja sontaläjät on taakse jääneitä.
ei tarvi mun itkeä palstalla että kiusataan!
huom! ymmärrän ettei kaikki pysty samaan! ja ei edes halua! mutta ehkä joku lukija tajuaa että kohtuus se on paskankin sietämisessä! että ei kenenkään tarvi kestää loukkauksia vuositolkulla!
onnea vaan jokaiselle valintoihin ja toivottavasti olette tyytyväisiä niihin! minä olen!
eikö ole tullut koskaan mieleen että jokaisella on se yksi elämä vain elettävänä! pitääkö sitä kaikkea paskaa joutua kuuntelemaan ja kestämään elämässään? ottakaa ohjat omiin käsiinne! tehkää paskamaisesta kohtelusta loppu, niin kotona kuin työpaikallakin!
monet liikaa hyssyttelee asioita ja yrittää väkisin pitää kulisseja pystyssä!
ei hemmetti! onneksi itse olen suorasanainen ja valmis katkaisemaan välit selkään puukottajiin!
ystäväpiirini läheiseni koostuvatkin vain muutamista ihmisistä, mutta yksikään ei kiusaa, loukkaa tai puhu minusta paskaa! se on selvinnyt tässä vuosien varrella. ne paskanpuhujat, kiusaajat ja sontaläjät on taakse jääneitä.
ei tarvi mun itkeä palstalla että kiusataan!
huom! ymmärrän ettei kaikki pysty samaan! ja ei edes halua! mutta ehkä joku lukija tajuaa että kohtuus se on paskankin sietämisessä! että ei kenenkään tarvi kestää loukkauksia vuositolkulla!
onnea vaan jokaiselle valintoihin ja toivottavasti olette tyytyväisiä niihin! minä olen!
Vastaukset 8
Vanhimmat
minäkin. On se kumma ettei aikuiset ihmiset uskalla avata suutaan. Täällä ruikutetaan millon mistäkin mut asianomaisille ei uskalleta/haluta sanoa mitään. Niin makaa kuin petaa sanotaan. Oma onnemme on pitkälti kiinni itsestämme ja kuinka annamme toisten meitä kohdella.
Joku viisas on sanonut, Elämässäni mikään muu ei muuttunut kuin ajatukseni. Sitten muuttuikin kaikki!
Vai että nykyaikana. Ennen ei ollut edes mahdollisuutta avioeroon, silloin sitä vasta kulisseja pidettiinkin pystyssä. Nykyään sentään laitetaan kantapäät vastakkain.
Minä olen nyt aikani kuunnellut anoppini paskanheitäntää ja ukkoni haistattelua ja nyt se on ohi! Rattaat on pantu pyörimään ja paluuta vanhaan paskaan ei enää ole. Kauan se päätöksen toteuttaminen kesti, mutta onneksi tuo helvetti on kohta muisto vain. Rutisemalla ei saa mitään aikaan - tekoja ei sanoja!
Kun mun appivanhempani kävivät hermoilleni meillä jatkuvalla rampaamisella. Käännyin omine tunteineni mieheni puoleen ja rukoilin häntä tekemään vanhemmilleen selväksi, että meidän kotona eletään meidän säännöillä, ei heidän. Mieheni teki heille tämän HETI selväksi. Olen ylpeä miehestäni, kun hän teki uroteon seisomalla rinnallani ja näytti omalle vanhemmilleen olevansa MIES. Tehkää hyvät miniät tunteinenne selväksi miehellenne! Jos miehesi rakastaa sinua, hän auttaa!!
Asia meni sinun kohdallasi hyvin ja vielä paremmin olisi mennyt jos olisit itse hoitanut oman ongelmasi appivanhempiesi kanssa etkä pyytänyt miestäsi hoitamaan asiaa. Tuo on myös naurettava lausahdus, että "Jos miehesi rakastaa sinua, hän auttaa!!!". Kyllä mies voi rakastaa, vaikkei puuttuisi miniän ja appivanhempien riitoihin millään tavalla, ei tämä asia ole mikään rakkauden mittari. Mies ei ehkä vaan halua ruveta toisten riitoja riitelemään. Selvitetään kukin omat sotkumme, olen sitä mieltä. Mulla muuten on välit kunnossa appivanhempiini, ihan vaan selvyydeksi.
Kestin puolisen vuotta kauhean tilanteen, jossa appivanhempani kävivät meillä kolmesti neljästi viikossa, laittoivat itselleen ruokaa, lämmittivät saunaamme, söivät ja joivat itsellemme ostettua ruokaa ja juomaa meiltä kertaakaan kysymättä. Olin juuri jättänyt omat vanhempani perheeni jne 2,5 tunnin ajomatkan taakseni suurkaupunkiin, muutin keskelle "ei mitään" metsään kohdatessani tätä isoa muutosta. Sehän vaatii sopeutumista. Appivanhemmat olivat "lisärasitteita" minulle. Sillä he eivät jutelleet minun kanssani kovinkaan paljon. He olivat kiinni pojassaan /miehessäni. Puhuin tästä tilanteesta kahdelle parhaille ystävilleni sekä äidilleni. He kaikki olivat sitä mieltä, että se oli mieheni asia sanoa vanhemmilleen meidän nyt haluavan aloittaa rauhassa perhe-elämän, ei minun. Se oli myös minun mieheni mielipide. Ehkä hän ymmärsi ylläpitää minun ja appivanhempieni jonkilaisen "hyvät" välit. Eli minä sentään kysyin mielipiteitä monilta mitä tehdä tälle tilanteelle...Minusta mies ei välitä vaimostaan tarpeeksi paljon, jos ei halua puuttua ja käsitellä vaimonsa ahdistusta!! Tämä on minun mielipiteeni. Liitto kestää, kun toista kunnioittaa ja tukee! Mottonani onkin "KAIKKI TAI EI MITÄÄN!" Voimia teille kaikille!
Olen lueskellut täällä eri palstoilta, kuinka vaikeaa ihmisillä on joidenkin ihmisten kanssa (anoppi, appi, ystävät, sukulaiset). Olen myös ihminen, joka sanoo asiat niinkuin ne on (välillä saa vittumaisen maineen) ja asia on mun osalta sillä selvä. Ihmettelen miksi ihmiset antavat kiusata itseään, ei sitä tarvi kenenkään kestää. Minulla ei myöskään ole "avoimuuteni" vuoksi kuin muutama ystävä mutta ne riittävät. Pitäkää nyt he....tissä ihmiset puolenne, oli vastassa anoppi tai kuka tahansa. Elämä muuttuu paljon helpommaksi ja kivammaksi kun räjähtää silloin tällöin.