Seurustelen miehen (32v, olen hänen ensimmäinen tyttöystävänsä) kanssa nyt kuudetta kuukautta ja olen alkanut miettiä sitä että onko normaalia se että me emme puhu juuri ollenkaan tulevaisuudesta... Tai siis olemma rakastuneita, välitämme toisistamme kovasti ja haluamme olla yhdessä, mutta emme puhu mitään tyyliin "sitten kun me olemme naimisissa" tai emme mieti sitä missä vaiheessa menemme kihloihin tai hankimme lapsia.
Olisko se normaalia jo tässä vaiheessa suunnitella niitä tulevien lasten nimiä? Vai enempikin epänormaalia? Miten on ollut teidän suhteissanne????
Olisko se normaalia jo tässä vaiheessa suunnitella niitä tulevien lasten nimiä? Vai enempikin epänormaalia? Miten on ollut teidän suhteissanne????
Vastaukset 9
Vanhimmat
kuusi kuukautta on aika lyhyt aika,että ei niitä lapsia varmaan ihan vielä tarvitse suunnitella..:o sellainen saattaa vähän ahdistaa miestä.
Tuossa vaiheessa minä ehkä puhuisin vasta kihloista enkä kysyisi,että olisiko Pekka hyvä pojan nimi.:D
Suuri kiitos hyvistä vastauksistanne...mieleni on nyt huojentunut.
Koko asia tuli mieleeni kun kaverini ihmetteli että eikö me puhuta ollenkaan mm.kihloihin menosta...Kuulemma kertoo siitä että mies ei ole lainkaan sitoutunut/sitoutumassakaan :(
normaalia jutella siitä, ruvetaanko tässä oikein vakavammassa mielessä seurustelemaan... Kihloista ruvettiin puhumaan kun oltiin pari vuotta seurusteltu, lapsista puhutaan silloin tällöin huumormielessä. Eiköhän sitä juttua kannattaisi vähän vielä kypsytellä ennen kuin yhteisestä tulevaisuudesta rupiatte resuamaan.
parempi kun odottelette vaan vielä vaikka parikin vuotta.
itselläni (ja tietysti vaimollakin) meni neljä-viisi vuotta ennen kuin alettiin puhua lapsesta. yhteen muutto oli kait siinä parin vuoden kohdalla jne.
ei aina tartte kiirehtiä, ja välillä tulee niitä suuttumuksen kohtauksia joissa tulee mieleen että edes 10 vuotta ei riittänyt miettimiseen.....
Eipä tuota kai vielä tarvitse ruveta vakavasti suunnittelemaan, MUTTA. Joku tuossa ehdotti odottamaan parikin vuotta. Minun mielestäni sitä ennen kannattaa jollain tasolla asioista kuitenkin puhua!
Ei olisi kivaa ehkä kolmen vuoden päästä tajuta, että mies ei ollenkaan halua lapsia ja naimisiinmeno on hänen mielestään tyhmää, jos nuo taas ovat sinun haaveitasi. Ei teidän päivämääriä tarvitse päättää, tai edes sitä että teette jotain asioita keskenänne (6kk on kuitenkin vielä tutustumisvaihetta), mutta periaatetasolla. Haluatteko molemmat joskus jonkun kanssa lapsia? Onko avioliitto ja omakotitalo teille tärkeitä? Haluatteko viettää aikuisuutenne/vanhuutenne ehdottomasti maalla vai kaupungissa?
Puolessa vuodessa et tunne vielä toista ihmistä niin hyvin , että kannattaa jutella avioliitosta ym. varsinkaan lapsista. Naisilla on vaan kumma tapa alkaa hihittelemään ja utelemaan mieheltä näitä asioita aivan liian aikaisin.
Puoli vuotta on lyhyt aika tutustua toiseen, meinaan jos aikoo suunnitella lopunelämään vaikuttavia ratkaisuja.
Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa vasta 2 kuukautta. Minä olen 22v. ja poikaystäväni 21v. Itselläni on 4,5-vuoden parisuhde takana, mikä päättyi "virallisesti" vuodenvaihteessa. Tarkoitan tuolla virallisella sitä, että silloin muutin pois, mutta olin jo henkisellä tasolla eronnut kauan aikaa sitten. Nyk. poikaystävälläni alle puoli vuotta on pisin suhde. Tiedämme toisemme vuosien takaa nykyiseni kanssa. Noh...se meidän taustoista.
Olemme siis seurustelleet vasta muutaman kuukauden, mutta olemme puhuneet lapsista ja naimisiin menostakin. Ei toki vielä, mutta muutaman vuoden päästä esimerkiksi. Tiedän, että moni nyt kauhistuu, mutta meillä on vaan niin hyvä olla toisen kanssa. Kummallakin on sellainen varma tunne, mitä ei ole aikaisemmin ollut. Luulemme löytäneemme sielunkumppanin. Ajatuksemme käyvät hyvin yksiin. Tiedämme usein sanomattakin, mitä toinen on sanomassa. Emme tietenkään ole niin idiootteja, että luulemme tämän rakastumisvaiheen kestävän ikuisesti. Toki tulee ala- ja ylämäkiä. Exäni kanssa oli oikeastaan melkein kokoajan sellainen tunne, että eroamme kuitenkin joskus. Nykyisen kanssa sellaista tunnetta ei ole tullut.
Tilanteet toki muuttuu. Voi olla, että emme koskaan menekään naimisiin tai saa lapsia, mutta haaveilu on sallittua. Mielestäni sinun olisi tärkeää selvittää kuitenkin, että käykö ajatuksenne yhteen (siis lapsien ja naimisiin menon osalta).
Meillä siis näin, mutta jokainen ihminen ja parisuhde on erilainen.
Mukavaa viikonloppua! :)
teidän seurustelussanne. Olette seurustellut VASTA kuusi kuukautta. Eläkää nyt vaan hetki kerrallaan äläkä mieti noita juttuja, pilaat asiat pian liialla miettimisellä. Kyllä se sun miehes alkaa sit jossain vaiheessa niistä puhumaan ja jos ei puhu niin aloita sinä. Älä kuitenkaan ala vielä hokemaan, sillä pilaat melko varmasti kaiken.
ei kannata tuommosesta huolestua. ite oon kanssa seurustellu tässä puolisen vuotta. kumpikaan ei oo ennen seurustellu kenenkään kanssa näinkään kauan..(vaikka lyhythän aika tuo on). ei kannata vielä tommosia asioita murehtia. täytyy kyllä itsekkin myöntää sen verran että ajatellut olen kihloja ja lapsia ihan vaan siltä kannalta että mitä jos... mutta ei sitä vielä uskalla ku niin nuori suhde on puhua mitää liikoja tulevaisuujesta. sitte ne asiat tapahtuu kun/jos on tapahtuakseen. eli ihan normaalia jos ei vielä puhuta sellaisista asioista. meijän suhteessa ollaan leikkimielisesti puhuttu vaan että millaset häät halutaan yms.. mutta tosiaankin puolitosissaan.. kyllä mun mies säikähtäis pahemman kerran jos rupeisin tässä vaiheessa vakavasti tuommosia puhumaan :D