mutta silti...

Tämän allaolevan kirjoitin jokin aika sitten!


Seitsemäntoista vuotta yhteistä matkaa. Eilen maailmani romahti.
Kyseessä on kuulema vain harmiton tekstiviestien vaihto, joka alkoi kun puolisoni tunsi itsensä hylätyksi.
Voi olla niinkin, mutta kun minä sentään yritin puhua ja yritin huomioida niillä päivittäisillä teoillani.
Kaikki oli hyvin!
Miksi se sitten kuitenkin tapahtui?
Onko se hylätyksi tulemisen tunne vain tekosyy jollekkin muulle?
Harmittomiin tekstiviesteihin voisin uskoakin jos hänellä ei olisi ollut muutamia hotellilomasia, joilla hänen piti vähän rentoutua ja päästä irti näistä kuvioista.
Niillä lomasille minä en voinut olla mukana.
Hän ei suostu puhumaan asiasta, ei kertomaan sitä kauanko tätä on kestänyt.
Ne asiat eivät kuulema kuulu minulle!
Ehkä minä olen vähän liian kiltti!
Tunnen itseni loukatuksi, enkä pysty tekemään oikein mitään.
Lupasin kyllä yrittää vielä, mutta en tiedä. Hän ei ole pyytänyt edes anteeksi.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Tuntuu siltä, että haluan kuolla.

Katsokaa mitä kirjoitan nyt!

...elämään ja rakkauteen uskoen.
Me jatkamme edelleen!
Olen sitä mieltä, ettei yksikään ihminen, joka saa yllin kyllin rakkautta, hellyyttä ja huomiota osakseen, voi olla vastaamatta siihen.
Ei niin pahaa ihmistä voi olla missään!

Eihän?

Vai voiko joku teistä?
0396
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Uupunut olen... kirjoitti:

Tämän allaolevan kirjoitin jokin aika sitten!


Seitsemäntoista vuotta yhteistä matkaa. Eilen maailmani romahti.
Kyseessä on kuulema vain harmiton tekstiviestien vaihto, joka alkoi kun puolisoni tunsi itsensä hylätyksi.
Voi olla niinkin, mutta kun minä sentään yritin puhua ja yritin huomioida niillä päivittäisillä teoillani.
Kaikki oli hyvin!
Miksi se sitten kuitenkin tapahtui?
Onko se hylätyksi tulemisen tunne vain tekosyy jollekkin muulle?
Harmittomiin tekstiviesteihin voisin uskoakin jos hänellä ei olisi ollut muutamia hotellilomasia, joilla hänen piti vähän rentoutua ja päästä irti näistä kuvioista.
Niillä lomasille minä en voinut olla mukana.
Hän ei suostu puhumaan asiasta, ei kertomaan sitä kauanko tätä on kestänyt.
Ne asiat eivät kuulema kuulu minulle!
Ehkä minä olen vähän liian kiltti!
Tunnen itseni loukatuksi, enkä pysty tekemään oikein mitään.
Lupasin kyllä yrittää vielä, mutta en tiedä. Hän ei ole pyytänyt edes anteeksi.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Tuntuu siltä, että haluan kuolla.

Katsokaa mitä kirjoitan nyt!

...elämään ja rakkauteen uskoen.
Me jatkamme edelleen!
Olen sitä mieltä, ettei yksikään ihminen, joka saa yllin kyllin rakkautta, hellyyttä ja huomiota osakseen, voi olla vastaamatta siihen.
Ei niin pahaa ihmistä voi olla missään!

Eihän?

Vai voiko joku teistä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu