en halua kuulla mitään saarnaa siitä että sitä saa mitä tilaa, haluan teidän kokemuksianne!!
Riidassa huusin toiselle puoliskolleni että nyt riittää haluan erota. Tällä on erittäin huono itsetunto (tarkoitan erittäin huono), hain osan tavaroistani hänen luotaan pois samantien --> täysin harkitsematon teko ja täysin harkitsemattomat sanat!! Selitys ei auttanut, tiedän kyllä, en halua siitä kuulla saarnaa. Yli kuukauden olen hänelle selvittänyt syyt siihen mitä sanoin ja olen erittäin selväksi tehnyt että syy ei ole hänessä, eikä se olekaan.
Hän vain kokee olevansa nyt epäonnistuja, sanoo että ei pysty tällä hetkellä kuvitella olevansa kanssani enää. Erosta on nyt reilu 2 kk.
Rakkautta oli yllin kyllin, enemmän kun voi olla, hänellä nyt tyhjä olo, ei halua että häntä enää ikinä satutetaan ja luulee että on joutunut vedätetyksi (edellinen petti häntä) Sanoi antaneensa kaikkensa ja nyt tuntuu että mitään ei jäänyt...
Haluan antaa hänelle sitä aikaa, mutta on ihan äärettömän vaikea pysyä erossa hänestä, ja olen sanonutkin sen hänelle. Rakastan häntä liikaa, ja hän epäilee että tämä on vain katumusta jota tunnen, hetkellistä. Mitään hän ei usko, ei mitään. Aika ehkä auttaa, aika ehkä tuo meidät takaisin yhteen. Kuka tietää. Siihen uskon, sitä toivon enemmän kun mitään.
Tunteet tallella, mikään ei ole hävinnyt. Odottavan aika on vaan pitkä, yritän jatkaa elämääni ja lähdenkin loman alkaessa extempore matkalle, pelkkä menolippu. ehkä saan silloin muuta ajateltavaa....
Kysynkin nyt teiltä että onko tämä ihan turhaa? Oletteko ikinä menneet jättäjän kanssa yhteen, jos olette riidan takia eronneet? Tai riidan aikana sanomien sanojen takia eronneet? Meillä oli hyvä suhde, koko ajan puhuimme että olemme nyt oikealla tiellä, yhdessä. Hän vain painii huonon itsetunnon kanssa, paininu niin kauan kun olen hänet tuntenut.
Riidassa huusin toiselle puoliskolleni että nyt riittää haluan erota. Tällä on erittäin huono itsetunto (tarkoitan erittäin huono), hain osan tavaroistani hänen luotaan pois samantien --> täysin harkitsematon teko ja täysin harkitsemattomat sanat!! Selitys ei auttanut, tiedän kyllä, en halua siitä kuulla saarnaa. Yli kuukauden olen hänelle selvittänyt syyt siihen mitä sanoin ja olen erittäin selväksi tehnyt että syy ei ole hänessä, eikä se olekaan.
Hän vain kokee olevansa nyt epäonnistuja, sanoo että ei pysty tällä hetkellä kuvitella olevansa kanssani enää. Erosta on nyt reilu 2 kk.
Rakkautta oli yllin kyllin, enemmän kun voi olla, hänellä nyt tyhjä olo, ei halua että häntä enää ikinä satutetaan ja luulee että on joutunut vedätetyksi (edellinen petti häntä) Sanoi antaneensa kaikkensa ja nyt tuntuu että mitään ei jäänyt...
Haluan antaa hänelle sitä aikaa, mutta on ihan äärettömän vaikea pysyä erossa hänestä, ja olen sanonutkin sen hänelle. Rakastan häntä liikaa, ja hän epäilee että tämä on vain katumusta jota tunnen, hetkellistä. Mitään hän ei usko, ei mitään. Aika ehkä auttaa, aika ehkä tuo meidät takaisin yhteen. Kuka tietää. Siihen uskon, sitä toivon enemmän kun mitään.
Tunteet tallella, mikään ei ole hävinnyt. Odottavan aika on vaan pitkä, yritän jatkaa elämääni ja lähdenkin loman alkaessa extempore matkalle, pelkkä menolippu. ehkä saan silloin muuta ajateltavaa....
Kysynkin nyt teiltä että onko tämä ihan turhaa? Oletteko ikinä menneet jättäjän kanssa yhteen, jos olette riidan takia eronneet? Tai riidan aikana sanomien sanojen takia eronneet? Meillä oli hyvä suhde, koko ajan puhuimme että olemme nyt oikealla tiellä, yhdessä. Hän vain painii huonon itsetunnon kanssa, paininu niin kauan kun olen hänet tuntenut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
että tiedän mitä hän läpi käy juuri nyt. Olen läpikäynyt joskus itse saman, silloin en ottanut jättäjää takaisin mutta siihen oli paljon raskaammmat syyt. Ei ollut riidan aiheuttama "jättö".
unohda,ei ihminen joka jättää voi "loppujen lopuksi"jättää ihmistä jota rakastaa,jos rakastaa täydestä sydämestä...eli ota tuulta purjeisiin vaikka se sattuu mutta se joka sinua rakastaa se ei hylkää .T:yksi poju
mutta kun sanoin sen riidassa, mitään tarkottamatta!! Enkä niin sanasta sanaan..Rakastan häntä ylikaiken enkä IKINÄ ole harkinnut edes eroa hänestä, en ikinä. ja sitten riidassa pamautan tollasta (selityksiä selityksiä, mutta taustalla oli kamala stressi töistä ja jopa harrastuksistani) Kaikki oli sisälläni ja kun miehestä oli tullut läheinen minulle niin pamautin ne suoraan häneen kun se purkaus tuli.
En halua unohtaa, en halua jatkaa eteenpäin ennenkun tiedän miten meidän oikeesti käy. En edes pysty jatkamaan. En nyt, ehkä joskus. Haluan vaan että hän ymmärtäisi sen että hänessä ei vika, ja että en niin tarkottanut...vaikea selittää, ehkä joku ymmärtää