Haluisin vaan kertoo oman tarinani, tai mitä se tähän asti on ollut... eteenpäin en osaa sanoa... No olen 16 vuotias tyttönen. pari vuotta sitten painoin vielä yli 70kg. Päätin alkaa laihduttamaan ja painoni tippui vuodessa suunnilleen 66kg. Sitten aloitin ammattikoulun, halusin laihtua edelleen.. huomasin kuinka helppoa oli jättää ateriat väliin ja kuinka paino alkoi tippua.. suunnilleen tämän vuoden alussa kaikki alkoi mennä kovaa vauhtia alas päin... päätin ottaa tavoitteekseni painaa 55kg... urheilin todella paljon, juoksin 10km. lenkkejä kävin kuntosalilla, pyöräilin uin ja jumppasin... sain ostaa jopa xs:n vaatteita kun joskus kokoni oli ollut L. Mutta silti peiliin katsoessani en ollut tyytyväinen... Sitten alkoi se että sain välillä kauheita ahmimiskohtauksia, 1-2krt. viikossa.. niiden seurauksena elin seuraavat päivät pienelä ruualla ja onnistuin niin pysymään linjoissa.. välillä sain itkukohtauksia ja välillä tuli niin huono omatunto että oli pakko oksentaakkin... No alkukesällä sitten painoin se 55kg ja ehkä allekkin ja olin ylpeä saavutuksestani.. mutta sitten kaikki alkoi livetä vielä pahemmin.. sain useimmin ahmimiskohtauksia ja aloin lihoa.. yli puoli vuotta kadoksissa olleet kuukautiseni palasivat .. oksensin yhä useammin ja saatoin olla päiviä että vaan itkin vihaten itseäni.. nyt painan n60-61kg enkä ole ikinä tuntenut itseäni näin hirveäksi.. vihaan peilikuvaani ja sitä etten enää mahdu vaatteisiini.. koulun alkuun on enää kolmisen viikkoa ja aijon laihtua siihen mennessä.. Tiedän että tää on menny yli, mutta se ei oo enää itestä kiinni, vaam se on pään sisällä.. Mut siks mä ihan tosissaan sanon kaikille, että lopettakaa ajoissa ettei käy näin!!! Eb toivo tällästä kenellekkään, olkaa mieluummin vähän lihavia, kuin sairaata ja laihempia.. henkisestikki tää on paljo rankempaa....
halua....
....
1199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oon itte 17v ja melkein samassa tilanteessa.tää on pahentunu vaan kesän aikana.toivottavasti syksyllä saan taas kiinni normaaleista rutiineista.koita jaksaa!