Olemme kolmikymppinen lapseton pari ja olleet yhdessä 13 vuotta. Viimeisten vuosien aikana yhteinen aika on vähentynyt ja erilaiset kiinnostuksen kohteet ovat alkaneet erottamaan meitä. Hassuttelua ja halauksia ei juurikaan enää ole. Minulla on paha olo ja tuntuu etten löydä ratkaisua. Suhteemme on mielestäni ajautunut ilmeisesti kolmenkympin kriisiin (?)
Avomieheni viettää paljon aikaa ystäviensä kanssa harrastuksissa ja pyörähtää loppuillaksi vielä oluelle. Tämä toistuu useita kertoja viikossa. Minä hoidan kotia ja otan vastuun arjen pyörittämisestä. Tunnen itseni yksinäiseksi viettäessäni yksinäisiä iltoja kotona ja kaipaan mieheni seuraa. Olen usein puhunut avomiehelleni tästä tilanteestamme, tunteestani ja vieraantumisestamme. Hän on sanonut rakastavansa minua, mutta kaipaavansa omaa aikaa.
Mieheni istuu töiden jälkeen tv:n ääreen tai tietokoneen parissa ja myöhemmin lähtee kavereilleen. Minä kaipaisin yhteistä tekemistä joka lähentäisi meitä, mutta olemme kiinnostuneet niin erilaisista asioista. Suututtaa yksin huolehtia arjen sujumisesta ja kodin hoitamisesta. Haluaisin tasapuolisuutta ja sitä, että hän miehenä huolehtisi omasta osastaan.
Olen huomannut että mieheni ei osaa keskustella tunteistaan ja pitää sisällään pahaa oloa joka näkyy kireytenä ja syrjäänvetäytymisenä. MOni keskustelu loppuu väittelyyn ja riidan makuisiin tunnelmiin.Tuntuu, että tilanteemme on tosi lukossa. Haluan kuitenkin yrittää ja jaksaa tämän vaikean vaiheen yli. Toivon, että selviytyisimme ja löytäisimme toisemme uudelleen ennen kuin on liian myöhäistä. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Mikä avuksi?
Avomieheni viettää paljon aikaa ystäviensä kanssa harrastuksissa ja pyörähtää loppuillaksi vielä oluelle. Tämä toistuu useita kertoja viikossa. Minä hoidan kotia ja otan vastuun arjen pyörittämisestä. Tunnen itseni yksinäiseksi viettäessäni yksinäisiä iltoja kotona ja kaipaan mieheni seuraa. Olen usein puhunut avomiehelleni tästä tilanteestamme, tunteestani ja vieraantumisestamme. Hän on sanonut rakastavansa minua, mutta kaipaavansa omaa aikaa.
Mieheni istuu töiden jälkeen tv:n ääreen tai tietokoneen parissa ja myöhemmin lähtee kavereilleen. Minä kaipaisin yhteistä tekemistä joka lähentäisi meitä, mutta olemme kiinnostuneet niin erilaisista asioista. Suututtaa yksin huolehtia arjen sujumisesta ja kodin hoitamisesta. Haluaisin tasapuolisuutta ja sitä, että hän miehenä huolehtisi omasta osastaan.
Olen huomannut että mieheni ei osaa keskustella tunteistaan ja pitää sisällään pahaa oloa joka näkyy kireytenä ja syrjäänvetäytymisenä. MOni keskustelu loppuu väittelyyn ja riidan makuisiin tunnelmiin.Tuntuu, että tilanteemme on tosi lukossa. Haluan kuitenkin yrittää ja jaksaa tämän vaikean vaiheen yli. Toivon, että selviytyisimme ja löytäisimme toisemme uudelleen ennen kuin on liian myöhäistä. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Mikä avuksi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
onko käynyt mielessä, jos miehelläsi on toinen nainen?
Liian paljon omaa aikaa, harrastuksia, ystäviä, menoja ja riippumattomuutta molemmilla. Etäännyimme toisistamme ja mies löysi toisen. Toivottavasti teillä eri tilanne, mutta tiedän kokemuksesta miten äärettömän vaikeaa on yrittää yksin pitää kaikkea kasassa ja uskoa että siitä selvitään.
Meidän tapauksessa mies ei loppupeleissä edes halunnut enää yrittää, oli jo jostain syystä luovuttanut. Itse uskon että rakkaus on myös tahdon asia vaikeina aikoina ja niinä hetkinä kun toinen tuntuu tylsältä. Silloin se rakkaus punnitaan. Meidän rakkaus ei kestänyt vastamäessä :(
Voimia sinulle, toivottavasti teille käy hyvin.
Kiitos, yritetään jatkaa ja jaksaa tämän yli. Rakkautta meillä on ainakin vielä.
Elän tällä hetkellä hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Parisuhdetta takana kymmenkunta vuotta. Ylä- ja alamäkiä, mutta yhteisellä tahdolla on selvitty.
Parin viime kuukauden aikana avomies on vähitellen etääntynyt. Ensin jäi seksi, sitten halaukset ja muukin läheisyys. Tuntuu kuin välillämme olisi muuri. Keskusteluyritykset johtavat juuri kuvailemaasi tilanteeseen: minä puhun, mies menee lukkoon. Välillä päätän itsekin antaa asian olla, mutta olen liian kärsimätön odottamaan. Haluaisin kovasti korjata suhteemme entiselleen, mutta jumissa ollaan. Pariterapiaan tms. mies ei suostu. Olen epäillyt toista naista, mutta mies kiistää. Ehkä hän ei vain rohkene kertoa asiasta minulle.
Alkaa tuntua siltä, ettei tähän ole muuta ratkaisua kuin ottaa aikalisä. Ehkä asumusero auttaa näkemään asiat uudessa valossa. Mikäli yhteistä tulevaisuutta meille ei enää ole, toivottavasti saan jostain rohkeutta siirtyä elämässä eteenpäin. Eron myötä edessä olisi myös paikkakunnan muutos ja työnhaku.
Jos teillä molemmilla on halua korjata tilanne, kannattaisi keskustella asiasta vaikkapa terapeutin kanssa. Kun suhde on solmussa, fiksutkin ihmiset alkavat usein toistaa itseään eikä tilanne etene mihinkään. Pitkässä suhteessa arkipäiväistyminen on normaalia. Ehkä ohimenevä ihastuskin voi iskeä päälle. Mutta pienellä työstämisellä yhteinen säve saattaa hyvinkin löytyä. Voimia!
Meidän tapauksessa muutto tuntuu liian radikaalilta. Käyn samanlaista tuskaa läpi niin kuin sinäkin. Tulisi vain antaa aikaa toiselle. Kyseessä voi olla myös henkilökohtainen kriisi, jota toinen käy läpi. Ehkä masennus? Yritän jatkaa puhumista ja annan toiselle hellyyttä. Ehkä se tepsii.
on kuin omasta elämästäni!
Paitsi, että mieheni ei käy oluella.
Laitako osoitteen niin mailaan, jos sopii?
Voit myös lukea juttuni:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000018017419