Kerron tästä tapauksesta, koska se toisaalta avasi silmäni ja toisaalta vei pohjan siltä, että ihmiseen koskaan voisi todella luottaa. Olimme messumatkalla saksassa ja noin 20 hengen seurueeseen kuului myös naapuriosaston vastaava esimies josta ikinä en olisi uskonut seuraavaa:
Hän kävi ns. ilotalossa ja yritti pitää asian salassa mutta "jäi kiinni" meille työkavereille.
Minulle tuli tosi surkumieli kun olen nähnyt heidän perhettä ja he ovat tosi kivoja, lapset ja vaimo..oikea malliperhe.
Tämä esimies järjesti(ihan oikeasti) pikapalaverin ennen kotiinlähtöä ja vannotti meitä hiiskumasta kenellekään asiasta, ettei se vaan menisi vääriin korviin.
Tämä henkilö on kauhean mukava ja kiltin tuntuinen (ja näköinen) noin nelikymppinen kaveri, josta ei voisi ikinä uskoa mitään tuollaista. En tiedä oikeastaan miksi tätä tänne kirjoitan mutta hyvät ihmiset, minun ajatusmaailma ainakin hieman muuttui. Jos on hyvä, valehtelija ja pokka pitää niin nähtävästi voi tehdä mitä haluaa. Itse tuskin moiseen pystyisin..mutta olenkin tyttö.
Hän kävi ns. ilotalossa ja yritti pitää asian salassa mutta "jäi kiinni" meille työkavereille.
Minulle tuli tosi surkumieli kun olen nähnyt heidän perhettä ja he ovat tosi kivoja, lapset ja vaimo..oikea malliperhe.
Tämä esimies järjesti(ihan oikeasti) pikapalaverin ennen kotiinlähtöä ja vannotti meitä hiiskumasta kenellekään asiasta, ettei se vaan menisi vääriin korviin.
Tämä henkilö on kauhean mukava ja kiltin tuntuinen (ja näköinen) noin nelikymppinen kaveri, josta ei voisi ikinä uskoa mitään tuollaista. En tiedä oikeastaan miksi tätä tänne kirjoitan mutta hyvät ihmiset, minun ajatusmaailma ainakin hieman muuttui. Jos on hyvä, valehtelija ja pokka pitää niin nähtävästi voi tehdä mitä haluaa. Itse tuskin moiseen pystyisin..mutta olenkin tyttö.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"kiltti mies" käyny vähän vieraissa. tottahan toki hän siitä murheissaan, koska satuitte tietämään asiasta. kyllä monet "malliperheen isät tai äidit" pettävät, joten älä perhettä sääli. anna toisen pettää jos pettää. se mitä ei tiedä-ei voiskaan myös satuttaa
moraali kuin se alapääkin.
Filosofi Andre Comte-Sponvillen mukaan uskollisuus on kaiken moraalin perusta.
nyt stemmaa sen ajatuksen kanssa, että "meillä jokaisella on oma moraalimme"? Näin sanoi eräs tuntemani ihminen - ja minusta se oli hyvin osuvasti sanottu.
PS. Sori, että taas sekaannuin tähänkin...
Siis tarkoitat sitä, että jokaisella meillä oma moraalimme, oli se sitten korkea tai alhainen moraali. Tiedämme mikä oikein ja mikä väärin meidän mielestämme. Uskollisuuden rajoista on jokaisella oma käsityksensä ja moraali perustuu sitten tähän käsitykseen.
lähinnä sitä, ettei toisten moraalia kannata arvostella. Tämä siksi, ettemme voi sitä kuitenkaan miksikään muuttaa. Ja miksi pitäisi? Kuka haluaisi jonkun toisen muuttavan omaa moraalia?
Sitten vielä tuosta oikeasta ja väärästä. Ihminen on henkisesti kasvanut aikalailla, kun huomaa, ettei enää osaa sanoa varsin useista asioista, onko ne oikein vai väärin. Absoluuttista totuuttakaan ei ole; siksi ei myöskään absoluuttista oikeaa ja väärää. On melkoisen hölmöä pitää kaikkien omasta mielestä poikkeavia "oikeita ja vääriä" aina täysin vääränä. Yleensä se meneekin niin, että niille, joilla on vain vähän tai ei ollenkaan kokemusta täysin erilaisista ihmisistä kuin he itse, on nämä asiat todella vaikeita ymmärtää.
Sitten vielä--- sellaisen ihmisen kanssa on erittäin ihanaa ja vapauttavaa olla, joka vain kuuntelee sinua ja kertoo asioita itsestään. Jakaa kokemuksia (vaikka ne olisivat aivan toiselta laidalta kuin omat), eikä siis arvostele tai heitä moraalisia kommentteja toisen toiminnasta (no ei liioin omastakaan). Keskustelu on avointa - voi kertoa mitä haluaa ja sinulle kerrotaan mitä joku toinen haluaa. Minusta tämä on koko elämänlaadun ydin. Ei se, että tyrkytämme muille meidän rajojamme ja arvostelemme toisen moraalikäsitystä (vaikka emme tiedä läheskään kaikkea hänen menneisyydestään, johon se tietty perustuu).