Olen siis naimisissa oleva mies 27v ja ongelmani on erään kaveripariskunnan kauniinpi puolisko. Tai no ei se varsinaisesti ongelma ole, mutta meinaa vähän pyöriä mielessä. Olen tässä parina viime vuotena huomannut että tämän kyseisen naishenkilön kanssa on alkanut olemaan jonkinlaista seksuaalista värinää meidän välillä. Ja se on kyllä selkeästi molemminpuolista. Sen huomaa ihan pikkujutuista, joita en tässä ala selittämään.. Miks tällasia juttuja pitää tapahtua. Ei hyvän kaverin naista pitäisi haluta, joka on vielä vaimoni hyvä kaveri. Yritä tässä nyt sit olla kunnollinen ja uskollinen yms.. Että tällaista. Sainpahan kerrottua tämän johonkin :).
Kiellettyä
Eräs mies vaan
91613
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
on kulunut.........toisAALTA JOS TUNNET RAKKAUTTA TAI SUORANAISTA HIMOA...
niin anna palaa, frank, ihan oikeasti.
Elämä on liian lyhyt. Minulle kävi aivan samalla tavalla.....tosin paskasti...rakastuin hyvän kaverin vaimoon...kaveri hakkasi..(oikeasti) ja kaverin vaimo alkoi hyljeksiä...
Sittemmin olemme olleet riidoissa. Paska juttu. Aiemmin olimme parhaita kavereita---------olen surullinen siitä, että välimme menivät poikki----------Naisen takia---------
Niin, huomasin kirjoituksesi ja tulin vain sanomaan ettet taida olla ainoa. Itse olen pähkäillyt vastaavanlaista tilannetta omalla kohdallani. Miehen kaveri on niin "sähköinen" että vain katse ja sisälläni leiskuaa! Mutta kun kuvioissa on lapset, niin sitä tuppaa ajattelemaan enempi järjellä kuin tunteella. Toisaalta, mitä enempi tunnetta (himoa) kieltää sitä voimakkaammaksi se kasvaa....:-)
Asiaan vaikuttaa vielä voimakkaasti se, että omassa parisuhteessa makuuhuoneessa ei tapahdu mitään sitten lapsien syntymän, joten kummasti se miehen kaverikin alkaa kiinnostamaan...:-)
Mutta kun naimisiin asti on menty, pitäisi muistaa sen tuoma "velvollisuus" olla uskollinen ja koittaa pysyä vain housuissaan. Toisaalta inhimillistä on kokea erilaisia tunteita´...
Mitäpä jos puhuisit tämän ihastuksesi kanssa tunteistasi. Saisit myös selvyyden mitä hän ajattelee? SIlloin "paineet" salaiselle ihailulle pienenee ja asiat kulkevat eteenpäin?
"ihastuakin" vieraaseen. Se on ihan normaalia ja näin käy/on käynyt varmasti myös miehelleni. Asialle ei tarvitse kuitenkaan tehdä mitään ... ihastuksia tulee ja menee, kuitenkin oma aviomies on ja pysyy :). Omassa suhteessa kun asiat ovat kaikin puolin hyvin, olemme tyytyväisiä ja onnellisia elämäämme, ei kannata pilata kaikkea omalla typeryydellään ja antamalla pirulle pikkusormea ... kauniista asioista ei ole syytä tehdä rumia.
ymmärtää ja olla kokemusta, että ihastukset ja viehätyksen herääminen toiseen on ihan normaalia avioliitossa. Tyhmä ja lapsellinen antaa niiden viedä elämää. Tunteille ei juurikaan mahda mitään, mutta ei niiden kuulu antaa ohjata elämäämme. Ajatteles jos niiden raivostumisten tunteiden mukaan elettäisiin niin oltaisiin tosi pulassa. Siis järki käteen ja tunne ne tunteet siellä pääkopassa äläkä ruoki niitä vaan päinvastoin. Et kai ole sellainen vellihousu, että lähtisit ihastuksen perään... ????
noin tyhmä? Annoinko kertaakaan ymmärtää kirjoituksessani, että olisimme lähteneet todellisuudessa puolisomme kanssa kumpikaan maistelemaan sitä vihreää aidan toiselle puolelle? Jos ymmärsit niin, ymmärsit väärin.
väittänyt. Kysyin vaan ,ettäetkai ole sellainen vellihousu , että lähtisit ??? kun noita asioita kuitenkin vatvot mielessäsi , mikäli tyhmyydessäni oikein ymmärsin.
Niin en saanut sellaista käsitystä, että olisitte pettäneet. Sinä vain himosit....
himoitseminen ole sama asia. Ihastuminen tarkoittaa yleensä ihastumista johonkin toisen ihmisen luonteenpiirteeseen jne. Oma ihastumiseni ei ole ollut seksuaalista. Miehestäni en mene vannomaan. Onko kaikki pakko väkisinkin kääntää rumaksi?
Pysyviä parisuhteita, saati liittoja, ei kannata rikkoa hetken huumassa. Jokainen ihastuu pitkän suhteen aikana useammankin kerran ulkopuolisiin, joskus veto on fyysistä tai henkistä, tai molempia.
Oma pitkä suhde pysyi vireänä pitkälti sen ansiosta, että mielikuvitus on aina saanut liidellä. Jokaisen ihastuksen kanssa olen voinut toteuttaa fantasian juuri sellaisena kuin olen halunnut.
Ikävä totuus taitaa olla, että kuviteltu on aina parempi kuin todellinen :-) Puoliskoni ei pitäytynyt pelkissä kuvitelmissa, ja tällä hetkellä meillä molemmilla elämä ihan romuna uskottomuuden takia.
Jos parisuhteessasi on oikeasti jotain pielessä, työstä parisuhdetta, tai lopeta se. Ikävä totuus voi olla ettet ehkä sinkkuna olisi "väreiden" kohteelle enää ollenkaan kiinnostava.
Jos olet valmis menettämään hyvän ystäväsi ja vaimosi, anna palaa! Se mahdollisuus on olemassa, joten harkitse tulevat tekosi tarkkaan. Pystytkö kuvittelemaan tulevaisuuden esim. kahden vuoden päähän? Millainen se voisi olla ilman nykyistä vaimoasi ja ilman ko. ystävyyssyhdetta. Menettäisitkö samalla kertaa myös muita ystäviä? Yleensä niin käy, että koko ystäväpiiri menee remonttiin...