Kuinka halukkaita keskimäärin te yksinhuoltajaäidit olisitte saamaan uusia lapsia/lapsen miehen kanssa, josta välittäisitte paljon? Olen miettinyt kauhuskenaariota, jossa minä olisin lapseton vielä esim. 35-vuotiaana ja tällöin suurin osa vapaista naisista lienee yh-äitejä. Kuitenkin haluaisin perheen joskus. Onko lapseton tuon ikäinen mies yh-äidin näkökulmasta ikään kuin paitsiossa tai ehkäpä huonommassa asemassa kuin mies jolla on lapsia?
kysymys
yh-äideille
9739
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
3 lasta riittää minulle hyvin :)
Eli haluan miehen, joka ei halua lapsia....
Jos mies ei halua lapsia, ei mies tahdo sinunkaan lapsiasi.
ja jos ei haluaisi, niin sit sais olla haluamatta ja lähteä.
Ja onhan niitäkin miehiä, joilla on jo omat lapset, eikä halua lapsia lisää...
Olen kylläkin pikkuhiljaa opetelemassa tuntemusta siitä, etten enää löydä kumppania, joka haluaisi kanssani lapsia.
Ensisijaisesti haluan lisää lapsia siitä syystä, että pidän lapsista ja olen aina tullut toimeen muittenkin kuin omien lasteni kanssa.
Olen ollut aika surumielinen, kun tässä rinnallani ei ole ollut miestä, mutten ole uskaltanut 'sotkea' meidän perhe-elämää millään miehen etsimisellä. Minä kun en ole osannut sitä hommaa(tulin vaan siihen tulokseen). Ihan tarpeeksi ollaan jouduttu ponnistelemaan...nyt vaikuttaa meidän asiat olevan ihan ok.
Sitten on vielä tämmöinenkin juttu. Minusta lasten saaminen on lahja. Mielestäni aika, jolloin lapseni olivat pieniä ja jopa odotusaika oli hienoa, vaikka rankkaa. Tänä päivänä tiedän, että oikeansuuntaisia 'ratkaisuja' olen tehnyt meidän kolmen elämän suhteen...vaikka kovaa on ollut.
Tuo ylempi kommentti tuossa, jos ei halua mies lapsia niin miten voi olettaa että mies haluaa yhn lapsia...jne. Niinpä, tässä olen tuollaisen ajattelun vallistessa vain elätellyt toiveita, että joku mies alkaa rakastaa meitä, sillä isästään nämä tyttäreni eivät enää paljoa muista. Ollaan 'korvikkeitten' varassa urheiluseuran valmentajien, miesopettajien, sukulaisten, tuttavien jne.
Tämä kysymys on ajankohtanen minulle juuri tällä hetkellä, sillä olen kahden lapsen äiti, jolla on vauvakuumetta poteva lapseton miesystävä.
Olen 35v ja "edellisessä elämässä" lasteni isän kanssa olisin halunnut kolmannenkin lapsen, mutta mies ei ja sitten tuli ero.
Nyt uusi mieheni haluaisi kovasti yhteistä lasta, mutta minusta tuntuu, että minulla alkaa olla jo ikää ja omat lapseni alkavat olla jo isoja ja omatoimisia, niin jaksaisinko aloittaa vauvarumbaa uudestaan...Olen jo niin tottunut siihen, että voin harrastaa ja urheilla ilman ainaista lapsenvahdin hommaamista. Ja miehen työ on hyvin epäsäännöllista, jolloin olisin pitkiäkin aikoja vauvan kanssa omistaan.
Ja sitten minulla on pelko siitä, että "minun lapseni" tulisivat tavallaan syrjityksi, kun miehellä olisi se oma biologinen lapsi. Tällä hetkellä he tulevat ihan hyvin toimeen ja pelko voi olla hyvinkin turhaa, mutta olen joutunut seuraamaan sivusta, kun tuttavaperheessä on niin tapahtunut!
Tämä on tavallaan jotenkin raastavaa, kun ajattelen miestäni, jolta nyt itsekkyydelläni voin riistää mahdollisuuden biologiseen isyyteen. Ja pidän lapsita hyvin paljon ja lapseni olisivat taatusti hyvin onnellisia pikkusisaruksesta.
Kannattaisikohan sinun toimia ennen kuin olet tuon 35vuotias? Entä miettiä skenaarioosi vaihtoehtoa,että lastesi äiti onkin jonkun verran nuorempi sinua?
Mutta vastaus kysymykseesi: en halua lapsia enää, kolme aikaisemmasta liitosta riittää, kiitos. Asia ei ole ihan noin yksioikoinen, mutta pääsääntöisesti olen sitä mieltä, että lapsikiintiöni on ehdottomasti täynnä.Tietysti miehen omat lapset sopisivat joukkoon mukaan, mutta synnyttämään ja hoitamaan jotain imeväistä enää, ei todellakaan.
Haluaisin lisää lapsia. Ikää on jo 35, ja ainoa lapseni on jo murrosiässä.
Nuorempana haaveilin suuresta perheestä. En vain koskaan törmännyt siihen mieheen, josta olisi tullut perheeseeni isä ja aviomies.
Yksin en uskalla enää lasta ruveta tekemään, voimat eivät riitä. Sen sijaan jos jostain löytyisi mies, joka osallistuisi täysipainoisesti lapsensa hoitamiseen, niin mielelläni tekisin lisää ja jakaisin vastuun.
Myös miehen lapset kelpaisivat! En tarkoita, että veisin heidät äidiltään, vaan pidän lapsista, siitä metelistä ja elämästä mitä lasten parissa saa viettää. Usein meillä onkin lapseni kavereita yökylässä ja kaikenmoisilla retkillä mitä nyt sitten keksitäänkään. Mulla on suuri sydän
Olen 34. Nykyisellä miesystävälläni ei ole lapsia ja mulla on kaksi. Ongelma meillä ei ole ollut se, etten minä haluaisi lisää lapsia, voisin halutakin, mutta mies ei halua sotkeentua liikaa "perhekuvioihini". Asutaan erillämme, koska mies ei halua asua saman katon alla mun lapsieni kanssa. Toisaalta tiedän, et hän haluaisi omia lapsia ja perheen...aika ristiriita hänelle siinä.
Mutta suosittelen sulle, että otat lapsettoman naisen, sellaisiakin ihan totta on yli kolmekymppisissä pilvin pimein. Huomattavasti helpompaa sulle!
Kyllä minä olisin ainakin valmis vaikka lapsia onkin jo 3. Eihän se siitä riipu että onko lapsia vai ei. Jos todellakin tykkää niin mikäs siinä...Enempi minua on mietityttänyt että miten miehet suhtautuvat naiseen jolla on jo lapsia? Ja miten miehet suhtautuu siihen kaikkeen?