Kaukosuhde on raskainpia suhdemuotoja joita löytyy, koska siinä joutuu olemaan yleensä pitkiä aikoja koskemattomissa, ja pikkasenki luulevainen ihminen kärsii hirveesti epäluuloista vaikka toinen sanos mitä tahansa pitääkseen luottamusta yllä.
Eri asia niillä joita ei haittaa yhtään toisen osapuolen irtosuhteet ja sekoilut; mutta en koskaan alottais ite kaukosuhdetta, ei kestäs pää, eikä varmaan alapääkään.
Eri asia niillä joita ei haittaa yhtään toisen osapuolen irtosuhteet ja sekoilut; mutta en koskaan alottais ite kaukosuhdetta, ei kestäs pää, eikä varmaan alapääkään.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olen samaa mieltä. Omasta kokemuksesta juuri näin on. Jälkikäteen ajateltuna, ei olisi kannattanut edes aloittaa. Ihan turhaa oli kaikki.
Paljolta olis säästyny jos ei olis koskaan ollut kaukosuhteita. Mut loppujen lopuks virheistä aina oppii ja kasvaa, enkä vaihtais päivääkään pois kaikesta mitä oon kokenu.
Koita pärjäillä
En itsekään olisi aikaisemmin uskonut että kaukosuhde voisi toimia mutta kun omalle kohdalle tilanne tuli,on vaan nyt uskottava että voi kaukosuhteestakin kehittyä vakavampi suhde.Välimatkaa meillä oli n.400km ja näimme puolen vuoden ajan 2 kertaa kuukaudessa.Mies heti tavattuamme tuntui heti "oikealta" ja vahva tunne ja usko suhteeseemme piti meidät yhdessä.Nyt asumme yhdessä,olemme naimisissa ja lapsia on 3 :)
Joskus käy noinki päin, mut varmasti vaan yks tuhannesta. Mä oon semmonen ihminen et ei oo mun toi kaukojuttu.
Kyllä kaukosuhde voi toimia. Itse ollut suhteessa puolitoista vuotta elämäni miehen kanssa.Eläissäni en ole kokenut tällaista rakkautta ja onnea ja LUOTTAMUSTA. Vaikka takana on yksi avioero, jossa näin miestäni melkein harvemmin kuin nykyistä. nykyisen kanssa välimatkaa n. 400 kilometriä. Missään vaiheessa ei ole ollut mitään ongelmaa. kaikki kukoistaa ja mikään ei oo haalistunut. Ainostaan kasvattanut ja lujittanut suhdetta. Ikinä en vaihtaisi päivääkään pois. Kyllä kaukosuhde voi onnistua. Se on vain itestä ja asenteesta kiinni.
Toisilla toimii ja toisilla ei. Hyvä että sun kohdalla on käynyt noin päin. Sanon vaan että useemmin käy toisin päin; ja just sen takia en suosi tätä muotoa.
ja tiedät mikä sulle sopii, eikö? Mutta älä saarnaa että se mikä on sulle hyvä on kaikille hyvä. Me olemme olleet kaukosuhteessa parisen vuotta vaihtelevilla etäisyyksillä (nyt 3000km), ja viikon päästä pääsemme muuttamaan yhteen. Hyvää kannattaa odottaa ja kaipaillakin.
En puhu vaan itseni puolesta vaan kaikkien joiden tiedän kokeneen saman asian, ja niitä on monia.
Itsellänikin on poikaystävä eri paikkakunnalla ja on toiminut todella hyvin.. tiedän ettei hän mitenkään voisi pettää minua ja en minäkään mitenkään häntä. Tapaamme hänen kanssaan aina kun mahdollista... Että kyllä niitä toimivia kaukosuhteitakin on :)
Harvoin ihminen voi sanoa tuntevansa toisen niin hyvin että tuntee toisen mielen ja luonteen täysin, vaikka miten kauan olis tuntenu. Mutta kaipa niitäkin sitte löytyy.
Kaikki ei oo aina sitä miltä näyttää, joten kannattaa aina olla tarkkaavainen tässä mielettömässä maailmassa. Neuvo kaikille jotka luottaa täysin toiseen ihmiseen; ite en luota edes itteeni....
Kuule, on totta että kaukosuhde vaatii paljon. TODELLA paljon. Mulla on kestävä kaukosuhde, kolmatta vuotta yhdessä ja kihlat ja kaikki tulossa vielä. Välillämme on 255 km, joten ikävä on ollut usein kova, sietämätön mutta kaikesta selviää. Riippuu täysin itsestä ja kumppanista kuinka kaukosuhde toimii. Luottamus on oltava ehdoton ja rehellinen täytyy olla. Tämä ei siis sovi kaikille..läheskään. Pitää olla luotettava, tutustuttava hyvin toiseen. Yhden illan juttuiset ja kännäilyt ei sovi kaukosuhde kuvioon. Pettäminen on pois suljettava jo periaatteena itselleen ja pidettävä tästä periaatteesta kiinni!!!! Sinulle, EN SUOSITTELE, koska tuunut olevan kovin itsepintainen ja pettämään valmis, kännikala. Onni muilla.
>>tuunut olevan kovin itsepintainen ja pettämään valmis, kännikala.
paranoidi ilmiö, kyllä se pää kestää. ja alapää kestää enemmän. ei muuta lisättävää
Kyllä kai se voi toimiakin jos on tuntenut toisensa jo pitemmän aikaa ja luottaa toiseen ja tosiaan tietää mitä toinen haluaa... Omalla kohdalla kävi niin että tutustuttiin, ehdittiin asua samalla paikkakunnalla pari kuukautta ja siinä kai sitten ihastuttiinkin, kun alettiin jo miettimään että mitäs jos muutettais yhteen...Nainen sitten muutti toiselle puolelle Suomea työn perässä ja homma loppui siihen. Ei sen takia ettenkö olisi voinut vaikka muuttaa perässä mutta eipä kait tuota enää kiinnostanut....Ei tullu sähköposteja enää, ei tekstiviestejä. Kun sitten kysyin että mikäs nyt niin vastaus oli vaan ettei nää kaukosuhteet toimi kun ei näe toista ollenkaan...Ei sitten vissiin ollut kovin vakavalla pohjalla alunperinkään koko juttu...
Vakava pohja ei ilmesty tyhjästä, vaan siinä ihmisten pitää tavata toisiaan säännöllisesti ja oppia tuntemaan toista edes vähä paremmin.
Sähköisestkin, on meset, skypet, mailit, chatit ja kännyt. Kun kuukausia kirjoittelee päivittäin ja välillä puhelee puhelimessa, niin samalla tavallahan siinäkin tutustuu kuin naamakkain. Usein sitä vielä uskaltaa kertoa/tunnustaa sellaisia asioita esim.mailissa, mitä ei rohkenisi face to face sanoakaan, ainakaan kovin pian. Jotkut asiat on helpompi kirjoittaa kuin puhua.
En uskois että ihan noin on. Koska sillon tulee ihmisen todellinen luonto esille kun sen kanssa viettää aikaa livenä päivästä toiseen vakituisesti.
Ihmisellä on monta persoonaa; eri ihmisiä ja eri tilanteita kohtaan erilainen. Toisille näyttää omat kasvonsa ja toisilta taas peittää ne olemalla "toinen ihminen".
Kun "pelin henki" on sovittu ja molemmat yhtä mieltä asioista. Minulla oli 5v kestänyt kaukosuhde ulkmailla asuvaan mieheen. Alusta asti oli kummallekin selvää, ettemme tule koskaan perustamaan ns."oikeaa suhdetta" tai asumaan yhdessä. Se olisi ollut mahdotonta käytännössä - työt, ystävät, perhe ym.molemmilla omissa maissaan, eri uskonnot, sukulaisten hyväksymättömyys ym.tekijät.
Olimme todella ihastuneita toisiimme koko tuon ajan, ja vietimme kaikki lomat ja vapaat yhdessä matkustellen ympäri maailmaa ja hän välillä minun luonani. Vietimme aina yhdessä viikon pari 2-3kk välein. Hyvin meni ja ihanaa oli niin kauan kuin sitä kesti. Arkea suhteeseen ei koskaan tullut, aina oli yhtä juhlaa, hän hemmotteli minua ja piti kuin kukkaa kämmenellä ja minä tietysti vastaavasti häntä.
Kaikki tämä oli selvää koko ajan, eikä ollut tarkoituskaan arkea viettää vaan ihanaa "lomaromanssia" koko ajan. Voi siis toimia, kun pelisäännöt selvät.
Niin paljo ku on ihmisiä on myös luonteita; toiset hakee kestävyyttä ihmissuhteissa ja toiset ei.
Yritän viestittää samanhenkisille ihmisille asian puolia joista mulla on näkemyksiä ja kokemuksia.
Ihan hyvä että on niitä jotka saa nautintoa ja elämyksiä ja osaa ottaa rennommin tämmöset jutut.
Onkohan tilastollisesti sitteki enemmän niitä joilla kaukosuhteet toimii ja psyyke kestää; koska kirjotin jossaki kohti että olis enemmän niitä joilla se ei toimi....
mulla löytyy hyviä sekä huonoja kokemuksia kaukosuhteesta.. eka kerralla ei suhde kestäny kun 6kk (välimätka 700km) nyt mulla on mies n.250km pääs ja suhde toimii erittäin hyvin. kyse on vaan luottamuksesta hyvät ihmiset!! jos tarpeeks luottaa toiseen ja rakastaa toista ni kyllä se kaukosuhdekkin voi toimia,mulla ainaki toimii
>>kaukosuhde toimii kyllä jos haluaa..