Olen seurustellut miehen kanssa kohta vuoden, mutta silti välillä tuntuu, kuin olisin aivan yksin.
Mies on AINA töissä. Siis aivan ihka joka ikinen päivä. Ja me nähdään sitten 2-3 iltana viikossa muutaman tunnin kerrallaan (tulee n.klo11 illalla). Siis toki hän on välillä yötäkin, mutta aamulla taas suoraan töihin.
Tätä nyt siis jatkunut vuoden ja tuntuu, ettei se tästä koskaan mihinkään muutukaan...
Ja aina, kun otan asian puheeksi, mies on aivan kummissaan mun tuntemuksista ja ihmettelee, kun ei pelkkä rakkaus riitä.
Vaadinko mä nyt oikeasti sit ihan liikaa, jos haluaisin viettää edes pari kokonaista päivää silloin tällöin yhdessä?? Ja siis rakastan miestä ihan todella, en kai muuten haluaisikaan aikaani hänen kanssaan viettää.
Mies on AINA töissä. Siis aivan ihka joka ikinen päivä. Ja me nähdään sitten 2-3 iltana viikossa muutaman tunnin kerrallaan (tulee n.klo11 illalla). Siis toki hän on välillä yötäkin, mutta aamulla taas suoraan töihin.
Tätä nyt siis jatkunut vuoden ja tuntuu, ettei se tästä koskaan mihinkään muutukaan...
Ja aina, kun otan asian puheeksi, mies on aivan kummissaan mun tuntemuksista ja ihmettelee, kun ei pelkkä rakkaus riitä.
Vaadinko mä nyt oikeasti sit ihan liikaa, jos haluaisin viettää edes pari kokonaista päivää silloin tällöin yhdessä?? Ja siis rakastan miestä ihan todella, en kai muuten haluaisikaan aikaani hänen kanssaan viettää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olla yksin, mutta jos suhdetta on takana jo vaikka 10 vuotta, saman miehen kanssa, silloin sitä on ihan mielissään, aina välillä, että mies on töissä illalla klo 23 asti tai vaikka koko yön ja seuraavan päivänkin putkeen. :) You'll see ...
Toiset kaipaavat enemmän yhdessäoloa kuin toiset. Teidän tilanteenne ei sitä paitsi johdu miehen halusta, vaan hänen työkiireistään.
Mielestäni et ole oikeutettu kiukuttelemaan hänelle asiasta. Jos haluat 24/7 suhteen, etsi sitten mies, jonka elämäntilanne ja työ on samanlainen kuin sinullakin. Kiukuttelemalla ja syyllistämällä ei voita mitään.
tiedän sen ja yritänkin olla kiukuttelematta. Joskus sitä on vaan niin surullinen ja kai kateellinenkin, kun "kaikki muut" jne...
Mut kyllä se tästä :)
Yritinkin juuri kysyä sitä, että miten tätä olisi helpompi jaksaa... Taidan vaan hankkia lisää ystäviä (mistäköhän?) ja lopettaa olemaan yksinäinen :)