Ero tulee...

Hei vaan kanssa siskot/veljet.Olen itse siinä tilanteessa että pitkä avosuhde on ohi ja kipeää tekee.Meillä ero kulminoituu siihen että avokki ei ole kovinkaan sosiaalinen ja ei viihdy kuppiloissa kuin pikkujouluissa, itse olen sosiaalinen ja olenkin kerran pari kuukaudessa käynyt kavereiden kanssa ulkona(sopimikuksesta puolison kanssa, joka ei sitten olekkaan pätenyt) ja siitä se soppa sitten onkin syntynyt, olen saanut kuulla olevani juoppo ja huono äiti , vaikka hoidan työni ja kodin kokonaan sekä lastenhoidon niiden ollessa pieniä, kaikki vuodet olen ollut kynnysmattona, mutta nyt olen saanut koottua itseni ja hankin asunnon johon olen muuttamassa lapseni kanssa ja se sopiikin puolisolleni ,tosin hän epäilee kuinka pärjään,- olenhan täysin epäkesko ihminen, mutta nyt saa riittää ja haistatan paskat ukkokullalle.päätin etten alistu enään.tiedän ettei lähteminen ole helppo sillä tunteita on paljon ja syvällä, mutta toivon että joku eksyy tielleni joka osaa arvostaa minua sellasena kuin olen ilman alistamista ja syyllistämistä.Toivon voimia kaikille jotka kamppailevat parisuhde kriisiviidakossa ja pysykää vahvana.

kuitti kirjoitti:

Hei vaan kanssa siskot/veljet.Olen itse siinä tilanteessa että pitkä avosuhde on ohi ja kipeää tekee.Meillä ero kulminoituu siihen että avokki ei ole kovinkaan sosiaalinen ja ei viihdy kuppiloissa kuin pikkujouluissa, itse olen sosiaalinen ja olenkin kerran pari kuukaudessa käynyt kavereiden kanssa ulkona(sopimikuksesta puolison kanssa, joka ei sitten olekkaan pätenyt) ja siitä se soppa sitten onkin syntynyt, olen saanut kuulla olevani juoppo ja huono äiti , vaikka hoidan työni ja kodin kokonaan sekä lastenhoidon niiden ollessa pieniä, kaikki vuodet olen ollut kynnysmattona, mutta nyt olen saanut koottua itseni ja hankin asunnon johon olen muuttamassa lapseni kanssa ja se sopiikin puolisolleni ,tosin hän epäilee kuinka pärjään,- olenhan täysin epäkesko ihminen, mutta nyt saa riittää ja haistatan paskat ukkokullalle.päätin etten alistu enään.tiedän ettei lähteminen ole helppo sillä tunteita on paljon ja syvällä, mutta toivon että joku eksyy tielleni joka osaa arvostaa minua sellasena kuin olen ilman alistamista ja syyllistämistä.Toivon voimia kaikille jotka kamppailevat parisuhde kriisiviidakossa ja pysykää vahvana.

..lukea tarinasi. Antoi mulle paljon lohtua. Olen myös eroamassa viiden vuoden avosuhteesta, jossa koin henkisesti voivani välillä tosi huonosti. Toinen syyllisti jatkuvasti, oli mustasukkainen jne. Myös runsasta alkoholinkäyttöä, oli itse öitä pois kotoa- mutta sehän ei ollut mitään. Kunnes minä aloin tehdä samaa hänelle, olin muutaman yön pois ja kuinkas ollakaan petin. Jäin kiinni monta kuukautta taphatuman jälkeen... Anelin, pyytelin anteeksi jne. Kävikin ilmi, että siippani oli itse pettänyt minua. Jälleen sama syyllistäminen, minun tekemiset oli pahempia- hän ei näe omaa osuuttaan tässäkään asiassa. Ero päätös on tehty ja tekee niin kamalan kipeää. On tunteita toista kohtaan, mutta tämä on ainoa vaihtoehto tällaisten tapahtumien jälkeen.