Olin lähdössä ryhmämatkalle erään hlön kanssa, jota silloin vielä luulin ystäväksi. Tiedustelin häneltä hyvissä ajoin enne matkaa, haluaisiko hän jakaa kanssani hotellihuoneen. Sain epämääräisen vastauksen "no katsotaan siellä sitten". Asia loukkasi minua, koska olimme tunteneet kauan, eikä mieleeni tullut yhtään syytä miksi hän ei olisi halunnut.
Kun matkapäivä lähestyi hän jätti puhelinviestin josta saattoi ymmärtää, että hän oli sittenkin hankkiutunut samaan hotellihuoneeseen kanssani kysymättä minulta ja vieläkään sitä suoraan sanomatta. Lentokoneessa istuimme vierekkäin ja hänellä olisi ollut siinä tilaisuus kertoa ja kysyä, sopiiko se minulle, mutta hän ei sitä tehnyt. Perillä osoittauikin, että hän tulisi olemaan huonetoverini. Silloin ilmoitin hänelle, että koska hän oli aikanaan torjunut ehdotukseni, en enää halua asua hänen kanssaan matkan aikana. Valitsin toisen huonetoverin, jolle asia sopi mainiosti.
Eniten minua loukkasi asiassa se, että tämä ko. henkilö ei vaivautunut missään vaiheessa puhumaan kanssani, jos kerran oli muuttanut mieltään ja se että hän minulta salaa oli järjestänyt asian. Minusta se tuntui kieroilulta ja luikertelulta ja kertoi hänen tavastaan ottaa toinen ihminen huomioon. Loppujen lopuksi olin tyytyväinen, etten suostunut asumaan enää hänen kanssaan. En enää luottanut häneen. Sama henkilö oli aikasemminkin käyttäytynyt kanssani saman tyyppisesti. Nyt vain katkesi kamelilta selkä.
Kertokaa mitä mieltä olette? Olinko liian herkkä nahkainen?
Kun matkapäivä lähestyi hän jätti puhelinviestin josta saattoi ymmärtää, että hän oli sittenkin hankkiutunut samaan hotellihuoneeseen kanssani kysymättä minulta ja vieläkään sitä suoraan sanomatta. Lentokoneessa istuimme vierekkäin ja hänellä olisi ollut siinä tilaisuus kertoa ja kysyä, sopiiko se minulle, mutta hän ei sitä tehnyt. Perillä osoittauikin, että hän tulisi olemaan huonetoverini. Silloin ilmoitin hänelle, että koska hän oli aikanaan torjunut ehdotukseni, en enää halua asua hänen kanssaan matkan aikana. Valitsin toisen huonetoverin, jolle asia sopi mainiosti.
Eniten minua loukkasi asiassa se, että tämä ko. henkilö ei vaivautunut missään vaiheessa puhumaan kanssani, jos kerran oli muuttanut mieltään ja se että hän minulta salaa oli järjestänyt asian. Minusta se tuntui kieroilulta ja luikertelulta ja kertoi hänen tavastaan ottaa toinen ihminen huomioon. Loppujen lopuksi olin tyytyväinen, etten suostunut asumaan enää hänen kanssaan. En enää luottanut häneen. Sama henkilö oli aikasemminkin käyttäytynyt kanssani saman tyyppisesti. Nyt vain katkesi kamelilta selkä.
Kertokaa mitä mieltä olette? Olinko liian herkkä nahkainen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
no tuon viestin perusteella voisin olettaa, että ystäväsi tietää, että ajoittain olet aika hankala ja siksi ei ollut alunperin varma, haluaako olla kanssasi samassa huoneessa (eli ajatteli, että jos matkalle lähtee joku, jonka kanssa hän tulee paremmin toimeen, hän haluaisi jakaa huoneen sen henkilön kanssa). Lapsellinen reaktiosi vain vahvistaa sen, että ajoittain olet hankala.
Tästäkin huolimatta ymmärrän, että loukkaannuit. Ei ole mukavaa, kun tämä ystäväsi ei pysty olemaan ehdoitta ystäväsi. Hän ei ehkä koe, että olette samalla aaltopituudella tai häntä pelottaa loukkaantumisherkkyytesi? Ehkä olisi syytä keskustella ihan suoraan väleistänne.
Onko mahdollista, että teillä on kummallakin vähän vaikea vaihe? Ystäväsi haluaa spontaaniutta elämäänsä, hän ei halua, että häntä kahlitaan, ehkä hänellä oli joku mies kiikarissa matkalle tai jotain? Sinä taas kaipaat turvallisuutta, sinulle saman huoneen jakaminen olisi ollut tärkeää ja se olisi ollut varmistus sinulle, että hän on ystäväsi. Mieti ystävyyttänne laajemmalti, onko hän muuten minkälainen ystävä? Jaatteko paljon asioita muuten? Häntä ahdisti joku asia joko sinussa tai omassa elämässään, koska hän ei voinut heti luvata tulla samaan huoneeseen. Oletko itse kahlitsevainen ihminen? Annatko toiselle vapauden olla sellainen kuin hän on? Tottakai hän olisi voinut sanoa heti, ettei tule, mutta siitä taas sinä olisit loukkaantunut? Kannattiko nostaa kärpäsestä härkänen?
Ystävyys kestää kaikenlaista ja on pitkämielinen ja ystävyys odottaa ja katsoo.Minkälaisia ystäviä olette? Anna aikaa ja huolehdi kuitenkin itsesikin. Teillä kummallakin on anteeksipyynnön paikka, sinulla siitä, että et antanut hänelle vapautta valita itse huonetoveriaan, vaan pidit itsestään selvänä, että juuri sinä olet hänelle se kaikkein paras huonetoveri matkalla. Ja hänellä on anteeksipyynnön paikka siitä, että hän myös piti sinua itsestään selvänä vaihtoehtona, koska ei huolehtinut asiaa kunnolla ja ajoissa. Ostakaa kummatkin itsellenne peili ja katsokaa siitä joka aamu.Tällaista se ystävyys joskus on.
Olet ihan oikeassa,ystävyys(niin kuin kaikki ihmissuhteet)ovat toisinaan vaikeita,eikä toista
osaa välttämättä aina "lukea" oikein.Tärkeätä on
että pystyy puhumaan avoimesti eikä tee hätäisiä
johtopäätöksiä.
Voi olla, että ystävälläsi on jokin sairaus tai muu vastaava, joka ei normaalisti päiväsaikaan paljoakaan vaivaa mutta yhdessä asuttaessa toinen ehkä kiinnittäisi siihen huomiota.
Esimerkiksi atooppinen ihottuma voi olla sellainen. Iltaiset rasvaamishulabaloot eivät ole kovinkaan mieltäylentäviä - varsinkaan jos vielä toinen ihminen huomaa sen... Toinen samantyyppinen ikävä vaiva on yölliset vessassa käynnit. Ystävälläsi voi olla tapa ravata vessassa vaikka 15 kertaa yössä, eikä hän halua että tiedät siitä.
Summa summarum: luultavasti on niin että hänellä on jokin "vaiva" jonka hän hienotunteisesti haluaa salata sinulta!!
joustamatonta, ehkä ystäväsi joutui todella miettimään halusiko jakaa huoneen kanssasi ilman että loukkaannut taas jostain toisesta asiasta.
Minusta ystäväsi toimi aivan normaalisti mutta sinua en todellakaan voi ymmärtää. en ihmettelisi vaikka ihmiset pikkuhiljaa katoaisivat ympäriltäsi, sori vaan. raja sen on normaalissa kanssaäymisessäkin jos joutuu jopa tuollaisia asioita pohtimaan ja niistä loukkaantumaan. taidat olla vaan huomionkipeä.
Elikkä kysyit häntä samaan huoneeseen, hän vastaa "no katsotaan siellä sitten".
"Kun matkapäivä lähestyi hän jätti puhelinviestin josta saattoi ymmärtää, että hän oli sittenkin hankkiutunut samaan hotellihuoneeseen kanssani kysymättä minulta"
SIIS miks hänen pitäisi vielä kysellä sinulta, jos itsehän kysyit jo alussa häntä samaan huoneeseen ja hän on jäänyt vielä miettimään vastausta, eikä ole sanonut kieltävää vastausta missään vaiheessa?!
Elikkä kysyit häntä samaan huoneeseen, hän vastaa "no katsotaan siellä sitten".
"Kun matkapäivä lähestyi hän jätti puhelinviestin josta saattoi ymmärtää, että hän oli sittenkin hankkiutunut samaan hotellihuoneeseen kanssani kysymättä minulta"
SIIS miks hänen pitäisi vielä kysellä sinulta, jos itsehän kysyit jo alussa häntä samaan huoneeseen ja hän on jäänyt vielä miettimään vastausta, eikä ole sanonut kieltävää vastausta missään vaiheessa?!
semmosta..