Minusta luetettavaa kaveria ei löydy muista kuin uskovaisista.
Muilla näyttää liitot kaatuvan juuri silloin kun asiat pitäis selvittää.
Mutta uskovaisen liitossa silloin näytää Jumala voimansa. Ja antaa oikeaa viisautta purkaa se vanha entinen mikä ei ole kestävää perustaa. Ja rakentaa tilalle uusi.
Tilanteethan vaihtelee myös avioliitossa. Ja sitä pitäis osata elää tilanteen mukaan.Ja ikäkin tekee tehtävänsä.
Mutta nuoruutta ei saa takasnin vaihtamlla puolisoa. Siinä ei mitään voita. Päinvastoin!
Pettää vaan itseä.
Ja jos kaveria vaihtaa kuin paitaa, sitä on vanhana yksin.
Ja miltähän tuntuu, että ei ole sitten minkäänlaisia yhteisiä muistoja jos näillä asioilla leikkii.
Muilla näyttää liitot kaatuvan juuri silloin kun asiat pitäis selvittää.
Mutta uskovaisen liitossa silloin näytää Jumala voimansa. Ja antaa oikeaa viisautta purkaa se vanha entinen mikä ei ole kestävää perustaa. Ja rakentaa tilalle uusi.
Tilanteethan vaihtelee myös avioliitossa. Ja sitä pitäis osata elää tilanteen mukaan.Ja ikäkin tekee tehtävänsä.
Mutta nuoruutta ei saa takasnin vaihtamlla puolisoa. Siinä ei mitään voita. Päinvastoin!
Pettää vaan itseä.
Ja jos kaveria vaihtaa kuin paitaa, sitä on vanhana yksin.
Ja miltähän tuntuu, että ei ole sitten minkäänlaisia yhteisiä muistoja jos näillä asioilla leikkii.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tilanteet vaihtelee pitkässä liitossa ja ongelmia tulee varmasti joka parille. Ei mikään suhde kaadu kuitenkaan jumalan olemiseen tai olemattomuudeen, paitsi hihhulit on asia erikseen. En tiedä tilannettasi, mutta ikävää jos annat noin "jumalan", mitä se nyt tarkoittaakaan kohdallasi, viedä. Kyllä jokaisen valinnat ihmissuhteissa on oman pään sisällä - ei siinä auta mielikuvitus kaverilta apua pyytää, vaikka se helppo vaihtoehto onkin.
"Ja jos kaveria vaihtaa kuin paitaa, sitä on vanhana yksin. Ja miltähän tuntuu, että ei ole sitten minkäänlaisia yhteisiä muistoja jos näillä asioilla leikkii."
Tässä olen kanssasi samaa mieltä, tosin ei kannata etukäteen valmiiksi yrittää järjestää asioita mitä sitten muistellaan kiikkustuolissa. Asiat vaan etenee ja elämä vie.
Tuo luotettavuus kysymys.. meitä on joka lähtöön, jopa uskovaisissa.
Minulla on/oli uskovainen puoliso.. En kamalampaa ihmistä tiedä.. Nyt ero edessä, en kestä enää..
Onhan uskovassa ne hyvät puolet, ettei juo eikä polttele, mutta muita "huonoja puolia" löytyy vaikka millä mitalla..
Eikä vähinten tee suhteelle pahaa jatkuva poissaolo..
ne ovat muuten samaa lihaa kun meikäläiset, tosin osaavat olla ulospäin niin hyvää, niin hyvää..kristillisiä, mutta aidan toisella puolen se ruoho sielläkin näyttää olevan vihreämpää..se tapahtuu vain niin salaa..
Otin helluntailaisen puolison. Oli kasvanut aika suojatussa ympäristössä. Muuten aika täydellinen paketti, mutta monesta reaalimaailman asiasta oli täysin tietämätön. Nyt hänen psyyke ei kestä minua enää...ja hän hakee avioeroa! Aika hauskaa, sillä luulin, että kyseiselle tapaukselle avioero ei ole edes vaihtoehto. Hän petti luottamukseni jo suhteemme alkuaikoina, osoittautui, että hänellä oli sittenkin paljon asioita, jotka eivät kestäneet päivänvaloa. Tästä kun suutuin ja traumatisoiduin, niin nyt mies pistää sen kaiken otsikon "henkinen väkivalta" alle ja se on siis syy avioeroon! Kummallista päättelyä. Kyllähän se varmaan on rankkaa selviytyä naisen kanssa, jos ei ole koskaan aikaisemmin kirosanaa kuullut...Toki tämä on vain minun versioni tapahtuneesta, mutta minä en usko enää mihinkään rakkaussuhteisiin omalla kohdallani. Luonnolliset tarpeet eivät silti häviä mihinkään. Koen nyt kyllä vahvasti, että tämä ei ole mikään ratkaisu ongelmiimme, joita on siis kaikilla jonkinlaisia.
sulla ukko tosi "marjanpoimija"niinkuin me sellaisia nimitetään, kun elänyt suojatussa yhteisössä koko pienen ikänsä, ilmeisesti lähtösin perus helluntailaisesta kodista vai? ei heidän psyyke kestä juuri mitään, vaikka olisi normaalista jokapäiväisistä asioista kysymys,vai tiedätkö sinä ihan kaikkea kuitenkaan hänen menneisyydestään..?