tarkemmin viikon kuluttua. Mä en edes tunne kunnolla tuota miestä, mutta silti olen itkenyt. Ei nähdä enää päivittäin.
Jotenkin tuntuu ettei töihin ole enää niin kiva mennä, kun poissa on se juro tyyppi. Miten helvetissä näin kyyninen (siis minä) ihminen salaa ihastui tuollaiseen? Eikä korkeimmilla voimilla ole inhimillisempää tapaa opettaa nuorta sydäntä kestämään tulevat kolhut?
Yksipuolisen ihastumisen ja sitäkin suuremman tunteen voi varmasti lopettaa muullakin tavalla kuin NISKALAUKAUKSELLA sen ytimeen...
Anteeksi.
Jotenkin tuntuu ettei töihin ole enää niin kiva mennä, kun poissa on se juro tyyppi. Miten helvetissä näin kyyninen (siis minä) ihminen salaa ihastui tuollaiseen? Eikä korkeimmilla voimilla ole inhimillisempää tapaa opettaa nuorta sydäntä kestämään tulevat kolhut?
Yksipuolisen ihastumisen ja sitäkin suuremman tunteen voi varmasti lopettaa muullakin tavalla kuin NISKALAUKAUKSELLA sen ytimeen...
Anteeksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
viikon kuluttua.. minä tunnen miehen kohtuu hyvinkin,ja ollaan vietetty öitä yhdessä, olen jo itkenyt myös. En tiedä tullaanko näkemään enää ikinä, 2000km on kuitenkin aikapaljon..Ja kumpikin ollaan vielä niin nuoria (n.21v) joten eiköhän tuo elämä meidät erota.. Se on silti vaan niin sääli päästää käsistään niin sopiva ja hauska ihminen,,, mutta aika parantaa.. Ja mieleen jää kaikki hyvät muistot.. Eiköhän sieltä suomestakin se "sopiva" vielä löydy. Täytyy vaan ajatella positiivisesti, niin kyllä se siitä! huoh.