Rehellisyys maan perii, vai periikö sittenkään?
Otetaan peri esimerkki siitä kuuluisasta rehellisyydestä jota vaaditte kumppaneiltanne.
1. Teillä on ollut tyttöjen ilta ja siellä on ollut mies strippari esiintymässä, kotiin tultua sitten kerrotte miehellenne että näin kävi. “se heilutti sitä iso pippeliään siellä ja tytöillä oli tosi hauskaa, en mä siitä niin välittänyt“ (kuitenkin on kuola valunut suupielistä). luuletteko todella että maapallolta löytyy yhtään sellaista miestä (itsevarma ja rehellinen) joka ihan oikeasti haluaa tuollaista kuula?
EI OLE, vain netissä on.
2. Tai sitten minä olen poikien kanssa iltaa viettämässä ja kotiin tultua kerron että oltiin Alcatrazissa vähän strippareita ja huoria katsastamassa. (vaikkei huorissa käytykään,no ainakaan minä en käynyt) “no mentiin sinne kun pojjat halusi niin vietävästi, en minä siellä mitään ihmeellistä nähnyt” (niinpä niin, pari kivaa pillua ja tissejä tyrkyllä niin saatanasti)
EI OLE NAISTAKAAN JOKA TÄMÄN HALUAA KUULLA, vain täällä netissä on.
Miettikää siis miksi joka asiassa pitäisi olla niin helvetin rehellinen? minun mielestäni ei tarvitse ei naisen eikä miehen. tietyt asiat pitää suodattaa valkoisin valhein pois, näin säilyy hyvä harmonia parisuhteessa ja vältytään turhalta mietiskelyltä ja itseanalyysisilta.
Itselleni siis on käynyt nämä molemmat tapaukset, siis naiseni kertoi minulle tuon kohdan yksi jutun mutta itse jätin kyllä kertomatta omani. totta kai perkele itsetuntoni kärsi kolauksen (hetkellisen) kun on käyty katselemassa kieli poskella isoa munaa, ja sixpakkia (oma kun on mikä on). olisi pitänyt omana tietonaan vaan, en minä sitä halunnut tietää. Kyllä tiedän kertomattakin että komeampia miehiä on ja paljon. Ja tiedän että kyllä naiset katselee miehiä vaikka ovatkin aviossa.
Voinhan tietysti lohduttautua että olisin minäkin strippari jos olisi hyvä kroppa mutta niin olisi stripparikin minä jos tietäisi mitä tienaan vuodessa ja paljonko on omaisuutta, silloin ei tarvitsisi enää stripparilla koskaan.
Sitten tullaan siihen menneisyyteen, haluatteko ihan oikeasti tietää mitä kumppaninne on aikaisemmin puuhaillut?
Haluaisikohan vaimoni kuulla mitä tein enne kuin tapasin hänet? en usko todellakaan että nykyisen ja sen kuvan suhteen enää olisi harmoniaa ollenkaan.
Ajatelkaa vähän, olen nyt yritysjohtaja ja käyttäydyn sen mukaisesti (siviilillä en täällä) puhun lähes kirjakieltä ja pukeudun pukuun lähes joka päivä.
Kertoisinko vaimolleni joka on sellainen “kotiäiti tyyppinen” että aviomiehesi muuten nuorena paukutteli parilta jannulta naamat siihen kuntoon että molemmat on tenäpäivänkin vielä tunnistamattomien listalla? tai että varastelin autoja ja muutakin ihan vaan huvikseni? tai että lentelin kukasta kukkaan monta vuotta? tai että istuin linnassa tutkintavankeudessa muutamasta rikoksesta? jne. juttuja riittää paljon kun paljon tapahtuikin.
En todellakaan halua pahoittaa hänen mieltään ja pilata yhteiseloamme noilla menneisyyden jutuilla, olemme veljeni ja venhempieni kanssa sopineet että näistä asioista ei puhuta, EI KOSKAAN. nämä ovat menneisyyttä ja sillä siisti, enää en niin tekisi vaikka pahempikin paikka tulisi eteen. ihminen voi muuttuakin (hieman) ajan mittaan. arvostan normaalia perhe-elämää ja lapsia sekä tietysti vaimoani todella paljon ja haluan tämän jatkuvan loppuelämäni, kaikkine niine salassa olevien asioiden kanssa.
OLETTEKO VIELÄ TODELLA SITÄ MIELTÄ ETTÄ KAIKESSA PITÄÄ OLLA REHELLINEN?
REHELLISIÄ VASTAUKSIA OTETAAN VASTAAN……
Otetaan peri esimerkki siitä kuuluisasta rehellisyydestä jota vaaditte kumppaneiltanne.
1. Teillä on ollut tyttöjen ilta ja siellä on ollut mies strippari esiintymässä, kotiin tultua sitten kerrotte miehellenne että näin kävi. “se heilutti sitä iso pippeliään siellä ja tytöillä oli tosi hauskaa, en mä siitä niin välittänyt“ (kuitenkin on kuola valunut suupielistä). luuletteko todella että maapallolta löytyy yhtään sellaista miestä (itsevarma ja rehellinen) joka ihan oikeasti haluaa tuollaista kuula?
EI OLE, vain netissä on.
2. Tai sitten minä olen poikien kanssa iltaa viettämässä ja kotiin tultua kerron että oltiin Alcatrazissa vähän strippareita ja huoria katsastamassa. (vaikkei huorissa käytykään,no ainakaan minä en käynyt) “no mentiin sinne kun pojjat halusi niin vietävästi, en minä siellä mitään ihmeellistä nähnyt” (niinpä niin, pari kivaa pillua ja tissejä tyrkyllä niin saatanasti)
EI OLE NAISTAKAAN JOKA TÄMÄN HALUAA KUULLA, vain täällä netissä on.
Miettikää siis miksi joka asiassa pitäisi olla niin helvetin rehellinen? minun mielestäni ei tarvitse ei naisen eikä miehen. tietyt asiat pitää suodattaa valkoisin valhein pois, näin säilyy hyvä harmonia parisuhteessa ja vältytään turhalta mietiskelyltä ja itseanalyysisilta.
Itselleni siis on käynyt nämä molemmat tapaukset, siis naiseni kertoi minulle tuon kohdan yksi jutun mutta itse jätin kyllä kertomatta omani. totta kai perkele itsetuntoni kärsi kolauksen (hetkellisen) kun on käyty katselemassa kieli poskella isoa munaa, ja sixpakkia (oma kun on mikä on). olisi pitänyt omana tietonaan vaan, en minä sitä halunnut tietää. Kyllä tiedän kertomattakin että komeampia miehiä on ja paljon. Ja tiedän että kyllä naiset katselee miehiä vaikka ovatkin aviossa.
Voinhan tietysti lohduttautua että olisin minäkin strippari jos olisi hyvä kroppa mutta niin olisi stripparikin minä jos tietäisi mitä tienaan vuodessa ja paljonko on omaisuutta, silloin ei tarvitsisi enää stripparilla koskaan.
Sitten tullaan siihen menneisyyteen, haluatteko ihan oikeasti tietää mitä kumppaninne on aikaisemmin puuhaillut?
Haluaisikohan vaimoni kuulla mitä tein enne kuin tapasin hänet? en usko todellakaan että nykyisen ja sen kuvan suhteen enää olisi harmoniaa ollenkaan.
Ajatelkaa vähän, olen nyt yritysjohtaja ja käyttäydyn sen mukaisesti (siviilillä en täällä) puhun lähes kirjakieltä ja pukeudun pukuun lähes joka päivä.
Kertoisinko vaimolleni joka on sellainen “kotiäiti tyyppinen” että aviomiehesi muuten nuorena paukutteli parilta jannulta naamat siihen kuntoon että molemmat on tenäpäivänkin vielä tunnistamattomien listalla? tai että varastelin autoja ja muutakin ihan vaan huvikseni? tai että lentelin kukasta kukkaan monta vuotta? tai että istuin linnassa tutkintavankeudessa muutamasta rikoksesta? jne. juttuja riittää paljon kun paljon tapahtuikin.
En todellakaan halua pahoittaa hänen mieltään ja pilata yhteiseloamme noilla menneisyyden jutuilla, olemme veljeni ja venhempieni kanssa sopineet että näistä asioista ei puhuta, EI KOSKAAN. nämä ovat menneisyyttä ja sillä siisti, enää en niin tekisi vaikka pahempikin paikka tulisi eteen. ihminen voi muuttuakin (hieman) ajan mittaan. arvostan normaalia perhe-elämää ja lapsia sekä tietysti vaimoani todella paljon ja haluan tämän jatkuvan loppuelämäni, kaikkine niine salassa olevien asioiden kanssa.
OLETTEKO VIELÄ TODELLA SITÄ MIELTÄ ETTÄ KAIKESSA PITÄÄ OLLA REHELLINEN?
REHELLISIÄ VASTAUKSIA OTETAAN VASTAAN……
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Itse "varjelen" miestäni menneisyydeltäni ja nykyisyydeltäkin. Siksi toivoisin samaa häneltäkin. Mutta kun ei.. Aina pitää kertoa kuinka upeita mimmejä on ollut millon missäkin ja kaikki entiset hoidot on täytynyt käydä läpi.
Minulla on ollut enemmän seksikumppaneita kuin miehelläni.. Isomunaisempia ja taidokkaampia. Mutta rakastan miestäni todella paljon, enkä tosiaan halua pahoittaa hänen mieltään kertomalla näistä asioista.
Voi kumpa miehenikin osaisi pitää suunsa kiinni..
kummankaan tietää toistensa entisistä elämistä. Olen samaa mieltä, että kaikkea ei tarvitse kertoa. Edellisessä suhteessani mieheni kehui jatkuvasti muita naisia, minä en ollut mitään ennekuin siinä vaiheessa kun pakkasin kamani ja häivyin. Sen jälkeen minustakin tuli jotain aivan ihanaa valitettavasti vaan liian myöhään. Itsetuntoni meni joksikin aikaa, mutta taas mennään. Aina pitäisi miettiä mikä pahottaa toisen mielen ja näin jättää semmoiset jutut kertomatta. Tarkoitan alkuperäisen kirjoittajan "harmittomia" reissuja.
itse olin rehellinen nykyiselle miehelleni. En silloin tiennyt että hänestä tuleekin se elämäni mies. No eipä tainnut olla elämäni mies koska koko suhteemme ajan hän jaksoi jauhaa menneistä miessuhteistani, niin paljon että lopulta jätin hänet.
Nyt kun olen tunteissani ollut täysin rehellinen hänelle hän vain juoksee karkuun eikä suostu edes puhumaan. Joten ei jumalauta kannata olla rehellinen, itse olen arvostanut rehellisyyttä eropäiväämme asti, mutta nyt on ääni kellossa muuttunut!
on alusta asti toiminut tuo rehellisyys. Kun useita kertoja entisessä elämässä oli tapahtunut näitä kertomatta jättämisiä - ja kohta kuullut tarinoiden oikean laidan pitkin kyliä - niin kummasti rehellisyys alkaoi olemaan melkoista valttia. Meillä on kerrottu kaikki ja tullan vastakin kertomaan. Menneisyydelle kun ei kannata olla mustis.
Ps. Tuohon sun tarinaas - jos olisit mun ukkoni olisin ottanut sinusta selvää jo ennenkuin sanon kanssasi tahdon ja jos et itse olisi niitä minulle kertonut en sinun akkasi oliskaan.
Jos on kypsä, avoin, rehellinen ja keskusteleva parisuhde, miksi salailla asioita? Mielestäni luottamus on kaiken a ja o, joten noistakin pitäisi voida puhua. Ja kun luottaa toiseen, mustasukkaisuus tuollaisista on turhaa.
en voi enkä tahdo kertoa nykyiselle miehelleni kaikkea mitä olen aikaisempina vuosina puuhaillut, hän tosin tietää jo suurimman osan. arvostan sitä ettei hän ota niitä asioita esiin vaikka suuttuisikin, ei muistuta asioista joista tietää mutta hän tietää myös että satuttaa minua muistuttamalla niistä.
olen rehellinen jos hän kysyy mutta en tahdo itse kertoa. enkä halua ärsyttää häntä menneisyydelläni.
esim. sen olen jättänyt kertomatta, että petin kaikkia entisiä miehiäni. nyt erona on se, että rakastan tätä miestä, yksikään toinen ei ole merkinnyt mitään.
nykyistä miestäni en ikinä pettäisi. ja se ei ole valkoinen valhe.
Jaa-a.. meneekö suhde tulevaisuudessa niin tylsäksi,että jo toisten kalua ja boobseja pitää alkaa tuijottamaan? hei haloo, mitä järkeä?? Pyytäkää sitä omaa tyttö/poikaystävää siinä ketkutteleen.
tulemaan sinua ja vaimoasi vastaan yhtään vanhaa hoitoa, vahaa linnakaveria tai niitä sällejä joita vetäisit turpaan?
Ei ole. näistä "ikävistä" asioista monet (suurin osa) tapahtuneet ulkomailla...joten häviävän pieni mahdollisuus että nämä asiat tänne kantautuisivat.
ja ettei jää epäselvää olen ihan suomalainen syntyjäänkin.
ja olen tehnyt täydellisen välimatkan kaikkeen menneeseen, niin niihin "ystäviin" kuin tapahtumiinkin.
jättäisimmekö aiheen "ikävät" asiat jo sivummalle ? toivoisin, tulee pahoja muistoja....
Tuota itse satun olemaan suhteessa jossa rehellisyys on todellakin saanut hämmästyttävät mittasuhteet.Tämä rehellisyysaihe pitää selvittää kumppanin kanssa.Keskustelkaa siitä missä rehellisyyden raja menee?
Omalla kohdallani haluaisin että kerrot minulle tuosta em tapauksestasi.Tuskin olisin siitä moksiskaan.Kumppanit osaavat yllättää, ja muistakaa että rehelliselle on todella vaikea suuttua:D
Naiset tosin (ainakin minun tuntemani) haluavat kovasti yksityiskohtia jottei sitten tarvitse jättää mitään mielikuvituksen varaan.
Itse ainakin luotan enemmän ihmiseen joka voi kertoa minulle mitä vain.Jos voi kertoa pienenkin valheen voi kertoa myös suuren.