Rehellisyys maan perii, vai periikö sittenkään?
Otetaan peri esimerkki siitä kuuluisasta rehellisyydestä jota vaaditte kumppaneiltanne.
1. Teillä on ollut tyttöjen ilta ja siellä on ollut mies strippari esiintymässä, kotiin tultua sitten kerrotte miehellenne että näin kävi. “se heilutti sitä iso pippeliään siellä ja tytöillä oli tosi hauskaa, en mä siitä niin välittänyt“ (kuitenkin on kuola valunut suupielistä). luuletteko todella että maapallolta löytyy yhtään sellaista miestä (itsevarma ja rehellinen) joka ihan oikeasti haluaa tuollaista kuula?
EI OLE, vain netissä on.
2. Tai sitten minä olen poikien kanssa iltaa viettämässä ja kotiin tultua kerron että oltiin Alcatrazissa vähän strippareita ja huoria katsastamassa. (vaikkei huorissa käytykään,no ainakaan minä en käynyt) “no mentiin sinne kun pojjat halusi niin vietävästi, en minä siellä mitään ihmeellistä nähnyt” (niinpä niin, pari kivaa pillua ja tissejä tyrkyllä niin saatanasti)
EI OLE NAISTAKAAN JOKA TÄMÄN HALUAA KUULLA, vain täällä netissä on.
Miettikää siis miksi joka asiassa pitäisi olla niin helvetin rehellinen? minun mielestäni ei tarvitse ei naisen eikä miehen. tietyt asiat pitää suodattaa valkoisin valhein pois, näin säilyy hyvä harmonia parisuhteessa ja vältytään turhalta mietiskelyltä ja itseanalyysisilta.
Itselleni siis on käynyt nämä molemmat tapaukset, siis naiseni kertoi minulle tuon kohdan yksi jutun mutta itse jätin kyllä kertomatta omani. totta kai perkele itsetuntoni kärsi kolauksen (hetkellisen) kun on käyty katselemassa kieli poskella isoa munaa, ja sixpakkia (oma kun on mikä on). olisi pitänyt omana tietonaan vaan, en minä sitä halunnut tietää. Kyllä tiedän kertomattakin että komeampia miehiä on ja paljon. Ja tiedän että kyllä naiset katselee miehiä vaikka ovatkin aviossa.
Voinhan tietysti lohduttautua että olisin minäkin strippari jos olisi hyvä kroppa mutta niin olisi stripparikin minä jos tietäisi mitä tienaan vuodessa ja paljonko on omaisuutta, silloin ei tarvitsisi enää stripparilla koskaan.
Sitten tullaan siihen menneisyyteen, haluatteko ihan oikeasti tietää mitä kumppaninne on aikaisemmin puuhaillut?
Haluaisikohan vaimoni kuulla mitä tein enne kuin tapasin hänet? en usko todellakaan että nykyisen ja sen kuvan suhteen enää olisi harmoniaa ollenkaan.
Ajatelkaa vähän, olen nyt yritysjohtaja ja käyttäydyn sen mukaisesti (siviilillä en täällä) puhun lähes kirjakieltä ja pukeudun pukuun lähes joka päivä.
Kertoisinko vaimolleni joka on sellainen “kotiäiti tyyppinen” että aviomiehesi muuten nuorena paukutteli parilta jannulta naamat siihen kuntoon että molemmat on tenäpäivänkin vielä tunnistamattomien listalla? tai että varastelin autoja ja muutakin ihan vaan huvikseni? tai että lentelin kukasta kukkaan monta vuotta? tai että istuin linnassa tutkintavankeudessa muutamasta rikoksesta? jne. juttuja riittää paljon kun paljon tapahtuikin.
En todellakaan halua pahoittaa hänen mieltään ja pilata yhteiseloamme noilla menneisyyden jutuilla, olemme veljeni ja venhempieni kanssa sopineet että näistä asioista ei puhuta, EI KOSKAAN. nämä ovat menneisyyttä ja sillä siisti, enää en niin tekisi vaikka pahempikin paikka tulisi eteen. ihminen voi muuttuakin (hieman) ajan mittaan. arvostan normaalia perhe-elämää ja lapsia sekä tietysti vaimoani todella paljon ja haluan tämän jatkuvan loppuelämäni, kaikkine niine salassa olevien asioiden kanssa.
OLETTEKO VIELÄ TODELLA SITÄ MIELTÄ ETTÄ KAIKESSA PITÄÄ OLLA REHELLINEN?
REHELLISIÄ VASTAUKSIA OTETAAN VASTAAN……
Otetaan peri esimerkki siitä kuuluisasta rehellisyydestä jota vaaditte kumppaneiltanne.
1. Teillä on ollut tyttöjen ilta ja siellä on ollut mies strippari esiintymässä, kotiin tultua sitten kerrotte miehellenne että näin kävi. “se heilutti sitä iso pippeliään siellä ja tytöillä oli tosi hauskaa, en mä siitä niin välittänyt“ (kuitenkin on kuola valunut suupielistä). luuletteko todella että maapallolta löytyy yhtään sellaista miestä (itsevarma ja rehellinen) joka ihan oikeasti haluaa tuollaista kuula?
EI OLE, vain netissä on.
2. Tai sitten minä olen poikien kanssa iltaa viettämässä ja kotiin tultua kerron että oltiin Alcatrazissa vähän strippareita ja huoria katsastamassa. (vaikkei huorissa käytykään,no ainakaan minä en käynyt) “no mentiin sinne kun pojjat halusi niin vietävästi, en minä siellä mitään ihmeellistä nähnyt” (niinpä niin, pari kivaa pillua ja tissejä tyrkyllä niin saatanasti)
EI OLE NAISTAKAAN JOKA TÄMÄN HALUAA KUULLA, vain täällä netissä on.
Miettikää siis miksi joka asiassa pitäisi olla niin helvetin rehellinen? minun mielestäni ei tarvitse ei naisen eikä miehen. tietyt asiat pitää suodattaa valkoisin valhein pois, näin säilyy hyvä harmonia parisuhteessa ja vältytään turhalta mietiskelyltä ja itseanalyysisilta.
Itselleni siis on käynyt nämä molemmat tapaukset, siis naiseni kertoi minulle tuon kohdan yksi jutun mutta itse jätin kyllä kertomatta omani. totta kai perkele itsetuntoni kärsi kolauksen (hetkellisen) kun on käyty katselemassa kieli poskella isoa munaa, ja sixpakkia (oma kun on mikä on). olisi pitänyt omana tietonaan vaan, en minä sitä halunnut tietää. Kyllä tiedän kertomattakin että komeampia miehiä on ja paljon. Ja tiedän että kyllä naiset katselee miehiä vaikka ovatkin aviossa.
Voinhan tietysti lohduttautua että olisin minäkin strippari jos olisi hyvä kroppa mutta niin olisi stripparikin minä jos tietäisi mitä tienaan vuodessa ja paljonko on omaisuutta, silloin ei tarvitsisi enää stripparilla koskaan.
Sitten tullaan siihen menneisyyteen, haluatteko ihan oikeasti tietää mitä kumppaninne on aikaisemmin puuhaillut?
Haluaisikohan vaimoni kuulla mitä tein enne kuin tapasin hänet? en usko todellakaan että nykyisen ja sen kuvan suhteen enää olisi harmoniaa ollenkaan.
Ajatelkaa vähän, olen nyt yritysjohtaja ja käyttäydyn sen mukaisesti (siviilillä en täällä) puhun lähes kirjakieltä ja pukeudun pukuun lähes joka päivä.
Kertoisinko vaimolleni joka on sellainen “kotiäiti tyyppinen” että aviomiehesi muuten nuorena paukutteli parilta jannulta naamat siihen kuntoon että molemmat on tenäpäivänkin vielä tunnistamattomien listalla? tai että varastelin autoja ja muutakin ihan vaan huvikseni? tai että lentelin kukasta kukkaan monta vuotta? tai että istuin linnassa tutkintavankeudessa muutamasta rikoksesta? jne. juttuja riittää paljon kun paljon tapahtuikin.
En todellakaan halua pahoittaa hänen mieltään ja pilata yhteiseloamme noilla menneisyyden jutuilla, olemme veljeni ja venhempieni kanssa sopineet että näistä asioista ei puhuta, EI KOSKAAN. nämä ovat menneisyyttä ja sillä siisti, enää en niin tekisi vaikka pahempikin paikka tulisi eteen. ihminen voi muuttuakin (hieman) ajan mittaan. arvostan normaalia perhe-elämää ja lapsia sekä tietysti vaimoani todella paljon ja haluan tämän jatkuvan loppuelämäni, kaikkine niine salassa olevien asioiden kanssa.
OLETTEKO VIELÄ TODELLA SITÄ MIELTÄ ETTÄ KAIKESSA PITÄÄ OLLA REHELLINEN?
REHELLISIÄ VASTAUKSIA OTETAAN VASTAAN……
Vastaukset 9
Vanhimmat
Elämäni päivinä en haluaisi kuulla mieheltäni, että hän on minua pettänyt.
Koskaan en kertoisi miehelleni mitään, mitä kuvittelen, ettei hän halua tietää.
haluaisin tietää, jos strippari olisi esiintynyt kummalle tahansa. Sitä voisi sitten joskus yhdessä mennä katsomaan (naisvartalo on kaunis vaikken ole edes bi). Mutta kukasta kukkaan lentelyä en haluaisi tietää, en sitä minkä ikäinen on ollut vanhin ja minkä ikäinen nuorin. Itse en myöskään näitä kertoisi. Rikoksia en välttämättä haluaisi tietää, mutta kaikki mitä tapahtuu yhteisen elon aikana haluaisin tietää. Lapsellista ehkä, mutta mielestäni suhde on yhtäköyttä-yritys. Ehkä ajatukset muuttuu kun tästä vanhenen kymmenen vuotta...
Toiset ihmiset haluavat rakastaa sitä ihmistä vierellä. Toiset haluavat vain rakastaa valheellista kuvaa...
Toiset ihmiset haluavat tulla rakastetuiksi omana itsenään, toisille riittää se, että joku rakastaa valheellista mielikuvaa heistä...
Tuosta rehellisyydestä...Se on niin monijakoinen asia...Aloitetaan strippareista. Jos mieheni kävisi strippareita katsomassa, olisi toki mukavaa jos hän siitä minulle mainitsisi. Tykkään itsekin joskus käydä, ja ollaan myöskin yhdessä stripparipaikoissa käyty ja hauskaa on ollut. :) Lähinnä siksi toivon että kertoisi, sillä se nyt on mielestäni ihan toteamus siinä missä myös lausahdukset tyyliin "käytiin paikallisessa"...Kaikki naiset eivät tähän varmastikaan samoin reagoi, ihmisiä kun on niin kovin erilaisia, en siis toki osaa puhua kuin omasta puolestani...
Ja menneisyydestä...Kaksipiippuinen asia tämäkin. Kukasta kukkaan hyppimiset ja muut saavat mielestäni jäädä omaan arvoonsa, niistä ei tarvitse yksityiskohtaisia selostuksia, niitä tuskin monikaan haluaa kuulla. Jokainen nainen varmastikin haluaa miehensä keskittyvän meneisyyden sijasta nykyhetkeen ja siihen naiseen, mikä nyt on vierellä, eli itseensä. :) Mutta rötöstelyt, vankilajutut ja sellaiset, niistä haluaisin kyllä tietää. Ne kun ovat osa ihmisen menneisyyttä, ja niiden avulla voi oppia tuntemaan ja ymmärtämään toista paremmin. Ja kuinka nainen voi arvostaa sitä, kuinka paljon mies on parempaan suuntaan muuttunut, jos ei tiedä mistä lähtökohdista ollaan tähän päädytty. Olen aina sanonut, ettei menneitä pidä tonkia, mutta jotkut asiat on vaan hyvä jutella läpi...Sillä kyllä siinä olisi ainakin meikäläiselle sulattelemista, jos näinkin monen yhdessä vietetyn vuoden jälkeen saisin tietää miehestäni jotain tuollaista. Ei siksi, että rakastaisin häntä sen takia vähemmän, vaan että eikö hän ole luottanut minuun sen vertaa, että olisi kertonut noinkin isosta asiasta...
Mutta kuten sanoin, ihmisiä on monenlaisia, nämä meikäläisen ajatukset eivät todellakaan päde kaikkiin. Mutta kun kommenttia pyysit niin tässä tuli. :) Toki sinä olet paras arvioimaan sen, mitä vaimosi haluaa kuulla ja mitä ei, eli kuuntelehan ihmeessä sydäntäsi, se yleensä tietää paremmin kuin kukaan meistä täällä. :)
Mun kumppanini kertoi,että on käynyt huorissa ennen mua,ei oikein tuntunut hyvältä kuulla sellanen.Jos on tollasia vastaavia juttuja entisessä elämässä,niin miksi niitä pitää kertoa nykyiselle kumppanille,vaikka olleita ja menneitä juttuja ne onkin?
Ne pitää kertoa, koska se on rehellinen ja koko totuus sinun miehestäsi. Olisit tyytyväinen, että miehesi kertoi totuuden, niin paljon arvostaa sinua, että halusi olla rehellinen. Se on nyt sitten sinun valintasi, että jatkatko vai et, kun tiedät minkälainen miehesi on.
Ihmettelen kovasti, kun moni sanoo, ettei halua kerrottavan. Ettekö te nyt muka tajua, että KYLLÄ NE MENNEISYYDEN SEKOILUT OVAT TAPAHTUNEET, VAIKKA NIISTÄ EI TEILLE KERROTTAISI. Siksi on siis vain parempi tietää, koska jos sattuu käymään niin, että "sen edestään löytää, minkä taakseen jättää", niin kumppanille ei ainakaan tule täytenä yllätyksenä. Silloin se on ollut kumppanin valinta jäädä yhteen, vaikka on tiennyt asioista. Sen sijaan jos kumppanille ei ole kerrottu, niin voi käydä todella pahoja asioita. Kävisi ainakin, jos minä olisin se kumppani, jolle ei ole kerrottu.
Selvä, kuten jo totesin alussa niin ainakin netissä löytyy heitä (naisia) jotka haluavat tietää kaiken miehestään (menneisyyden ja nykyisyyden) siitäkin piittaamatta että varmasti parisuhde ei jatka samalla "rakkauden" pohjalla.
varmasti nykyiset tapahtumat eivät kirpaise niin paljon kuin menneisyyden (pahimmat, joita en edes viitsinyt ap tekstiin kirjoittaa).
jotenkin en vaan ole vakuutunut edes niistä kommenteista jotka puoltavat kertomista, että ilman todellista suuttumusta ja myöhempää "käyttämistä" voisitte hyväksyä kaiken kertomista. uskon että jokaisella on luurankoja kaapissa ja tulee olemaan.
kyllä minusta (vaimoni tuntien) olisi todella ilkeää muuttaa se kuva minusta joka nyt on todellinen kuva itsestäni (aikomustahan ei ole palata aikaisemmalle polulle) jonka olen hänelle antanut ja jonka hän on minusta maalannut vuosien varrella. uskotteko todella että seurustelumme edes olisi alkanut jos hän olisi tietänyt menneisyyteni? miten itsellänne olisi jos valitsette kouluttautuneen johtajan tai idiootin nuorisorikollisen välillä?
uskon että jälkimmäinen jää kadulle....? ei kukaan (teistäkään) usko että jälkimmäinen voisi muuttua niin ettei enää sotkisi asioitaan...
no, joka tapauksessa itse en tule asioita kertomaan, ne puidaan sitten jos siihen on tarvetta.
tätä kommenttia jäin heiman ihmettelemään:
"olisin jo ennen seurustelua sinun taustasi tutkinut"
onko tämäkään rehellistä naisen puolelta, minä en halua kertoa mutta toinen penkoo ja ei kerro penkomisestaan???? kaikkeahan ei......
Minä olin muuten nuorisorikollisen heila teini-ikäisenä (15->) ja vaikka se aluksi olikin kunnolliselle miehelleni paha pala, hän tottui ja hyväksyi ajatuksen, ja nyt on jo unohtanut.
Totuus on, että ilman kaikkea sitä väkivaltaa ja ruokottomuutta mikä tuohon yo. maailmaan kuuluu, en olisi kasvanut tällaiseksi joka arvostaa kaikkea hyvää, lempeää ja ihanaa. Tajuan mikä onni minua kohtasi päästessäni eroon totaalisesti koko porukasta ja yllättävää kyllä, tajuni oikeasta on vain vahvistunut. Täytyy tosin ymmärtää ettei kaikille käy näin, omassa tapauksessani seura vain alkoi olla vaarallista itselleni, juuri sen väkivallan takia.
Minusta sinä siis turhaan aliarvioit vaimosi ymmärryskykyä. Toisaalta taas, tunnet vaimosi ja ehkä on niin pumpulissa kasvatettu herkkis :) että menneisyytesi olisi liian kova pala. Tiedä häntä, mutta sen ainakin tiedän, että nostan hattua sinulle onnistumisestasi. Kaikki ei pääse menneisyydestään eroon ennenkuin puskevat horsmaa. Vaikket ikinä uskoutuisikaan vaimollesi, voit ainakin olla ylpeä itsestäsi.
Hmm, kuinkahan tähän vastaisi.
Silloin kun olin vielä mustasukkainen, oli moiset asiat ikäviä kuultavia.
Nyt kun olen työstänyt mustasukkaisuuden pois, saanut lisää itseluottamusta ja nähnyt ja kuullut maailmaa -ei moinen voisi kiinnostaa minkään vertaa.
En minä niitä naisia näe muina kuin ruumiinosina jotka itseltäni löytyy. En ota sitä mahdollista visuaalista ärsykettä henkilökohtaisena. Mies rakastaa minua, saattaa hetkellisesti haluta jotakin toista mutta niin kauan kuin ei toteuta sitä niin kaikki ok.
Ja omasta puolestani, jonkun miesstripparin munanheilutus on lähinnä koomista, ei sitä välttämättä katsota kuola suusta valuen niinkuin väität.Ei ainakaan naiset. Miehet on vähän huonoja arvioimaan naissukupuolen ajatuksia kun meidät aistimme kuitenkin toimivat jokseenkin erillaisilla taajuuksilla. Miehille riittää visuaalisuus, naiset innostuu hiukan todellisimmista asioista; henkilökohtaisesta hymystä, katseesta, sanoista jne... :)
Mutta mitä rehellisyyteen tulee...
Rehellisyys on satuttanut minua, samoin avokkiani, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Nämä mitättömät haavat ovat nimittäin lisänneet luottamusta toiseen. Voi luottaa siihen, että kaiken voi kertoa, että todellakin tuntee toisen. Kertomatta jättäminen on minusta yhtä kuin valhe. Ja jos joutuu valehtelemaan, on luultavasti tehnyt jotakin mitä ei pitäisi.
En uskaltaisi luottaa mieheeni pätkääkään ellen tietäisi hänen olevan niin rehellinen, sillä valehteleminen on minusta kauheinta mitä voisi tehdä. Uskottomuuskin voisi olla käsiteltävissä mutta ei valehtelu. En tiedä miksi olen näin ehdoton rehellisyyden suhteen. Ehkä siksi että olen kerran saanut erään henkilön kiinni valehtelusta ja koska hän nautti mitä suurinta luottamustani, tuntui kuin happi olisi loppunut ja matto kiskaistu jalkojen alta. Jollekin joku muu arvo voi olla tärkeä mutta minulle se on rehellisyys. Siitä en tinkisi koskaan.